Aikuisen lapsen epäkunnioittava käytös

Itse päätin olla olematta yhteyksissä. Olen parhaani yrittänyt. Olen auttanut myös rahallisesti. Tuntuu,ettei mikään riitä. Aikuinen lapsi syyttää minua vääristä valinnoistaan. En minä käskenyt ottaa persaukista miestä aviopuolisoksi. No paras,että olen vetäytynyt takavasemmalle. En todellakaan tuppaudu,kun seuraani ei kaivata ja näen sen ilmeistä ja eleistä. En ole katkera vaan järkevä:) Elän omaa elämää.

Sehän se,aikuinen lapsi syyttää kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.Syytöksillä ei ole päätä eikä häntää,lapsi on itse aiheuttanut perheessä paljon välirikkoja ja nyt kun ei muuta keksi niin perättömillä jutuilla manipuloi muutkin vanhempiaan vastaan.Oli ongelmanuori mutta niistä asioista ei missään nimessä saa Häntä syyttää,hänhän oli nuori...vanhemmat eivät Hänen mielestään tehnyt sitä kaikkea mitä vanhempien tulisi tehdä vieläkin, vaikka lapsella on jo ikää yli 40 v.

"neuvoton"

Kyllä näitä tällaisia aikuisia lapsia on nyt vaan olemassa. Tässä on nyt muutama kuukausi kulunut ja aikuinen tytär paiskoo ovia ja käy haukkumassa ja nimittelemässä, niin etti kerkeä aata sanoa. On nyt muuttanut kotiini, mutta hänellä on oma talo pihapiirissä. Hänellä on ollut vaikeata elämässään ja nyt raivoaa minulle ihan syyttä suotta. En kyllä tiedä, mitä tässä tekisi..

Minullakin kohta kolmekymppinen aikuinen lapsi, joka arvostelee ja halveksii jatkuvasti kaikkea meissä vanhemmissa. Itsellään hänellä on parisuhde huonolla tolalla, en tiedä purkaako sitä sitten meihin. Mietin, kuinka kauan viitsin enää olla edes yhteyksissä. Nuoremmat lapset ovat aivan erilaisia ja suhde heihin on hyvä. 

Pitäisikö vain peli lyödä poikki? Että nyt loppuu tällainen käytös, kiitos ja hyvää loppuelämää, kiukuttele muille. 

Minulla on samantapaisia kokemuksia. Jo omilleen muuttanut tyttäreni alkoi reilu parikymppisenä seurustella ihan hyvin toimeen tulevan, häntä 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies oli oikein mukava meillekin, mutta hetken päästä alkoi tyttäreni sivulauseissa jatkuvasti vihjailla, kuinka huonosti me, hänen vanhempansa olimme talousasiamme hoitaneet. Meillä kun ei omakotitalo ollut vielä maksettu ja sijoitusasuntojakin oli kertynyt ainoastaan yksi. Olimme hassanneet kaikki rahamme matkusteluun ja mukaviin muistoihin (lasten kanssa tottakai), ja se oli hänen silmissään nyt aikuisena aivan järkyttävä moka. Ilmeisesti on huolissaan ettei perinnöksi ole tulossa kovin kummoista omaisuutta.

Aivan hirveää käytöstä, joka ei rajoittunut pelkästään raha-asioidemme hoitamisen vähättelyyn vaan ulkonäköömme yms. kaikkeen mahdolliseen mollaamiseen ja arvosteluun.

Nyt noin viiden vuoden jälkeen hieman tasaantunut tuo käytös mutta nyt hieman mietityttää kun omaisuutta on kertynyt (josta hän ei ole tietoinen) että miten voisin jättää siitä suurimman osan muille sisaruksille ja tämä prinsessa sitten pärjää sillä lakiosalla. 

Itsenäistymisvaiheessa oleva nuori käyttäytyy noin, enkä laskisi ihan aikuiseksi 20-vuotiasta vielä, aivojen kehitys jatkuu 25-vuotiaaksi. Nyt äkkiä omaan asuntoon aikuistumaan, teilläkin muuttuu vuorovaikutus paremmaksi kun lapsi käy syömässä kerran viikossa parin tunnin ajan. 

Minulla samantyyppinen tilanne. Kaikesta moititaan ja huomautellaan. Nimitellään myös ja syytetään kaikesta. Lapseni jo monia kymmeniä vuosia vanha..Luuria lyödään korvaan ym....

Kiitos tästä keskustelusta. Mulla 27 v lapsi, jonka kanssa samanlaisia ongelmia. Hän asuu omillaan mutta valmistui juuri työttömäksi ja on ihan hukassa. Olemme koko ajan auttaneet häntä taloudellisesti. Hänellä on iso opintovelka. Ei jaksanut opintojen ohessa tehdä töitä. On mielenterveyden ym terveyden kanssa haasteita ja koimme, että taloudellisella ym tuella hän saisi opinnot loppuun ja elämä tasaantuisi vähitellen. Hän on meille jotenkin hyvin ilkeä ja katkera. Odotimme, että jokin hyvä käänne tapahtuisi mutta sellaista ei näytä tulevan.

Sano, että häpeät pojan huonoja käytöstapoja. Nyt on liian myöhäistä enää kasvattaa. Pyydät, että muuttaa isälleen, jos kokomaispalvelut kotona eivät kelpaa. 

Osta Käytöksen kultainen kirja, vuodwlta 1950. Määrää kirjan tenttimispäivä. 

Kaltaisillesi aivopierijöille pitäisi keksi joku sikiöseulonta, niin teidät voitaisiin abortoida ennen kuin ehditte pilaamaan syntyä muiden elämää.

Lapsesi on siis jo aikuinen ja asuu vielä kotona tehden elämästäsi... No, kurjaa. 

Yleensä teinit kapinoivat noin ja se kuuluu silloin olennaisena osana irtiottoon. 

Sun täytyy valita taistelusi ja voittaa ne. 

Nuoret on kautta aikain luulleet olevansa viisaampia kuin vanhempansa, etenkin yliopisto-opiskelijat. Antaisin pitää luulonsa ja katsoisin häntä lempeän ymmärtäväisesti ja vähän huvittuneesti. 

Ruokaa en hänelle enää tekisi, jos sen haukkuu. Jos koet itsesi vielä elatusvelvolliseksi, etenkin jos nuori opiskelee, niin osta raaka-aineet kaappiin, tehkööt itse jne. 

En keskustelisi kuin välttämättömistä asioista ennenkuin käytös muuttuu ja järki palaa kuvioihin.