Voisitteko sohvaperunat, liikunnanvihaajat yms. hieman avata sielunelämäänne?

Kuinka monta aloitusta tästä pitää tehdä?

Kuulostat hiukan vajaalta.

Ei minun tarvitse käyttää fyysistä voimaa kun osaan asioista keskustella. Koskaan en ole joutunut ruumiillisesti puolustamaan itseäni.

Sään nautintoa syömisestä ja sohavlla istuskelusta ja rauhallisesta tekemisestä. Nautin tehdä taide painotteisia asioita, lukea kirjaa ja käpertyä mieheni kainaloon katsomaan leffaa. Niistä saan elämääni suurta nautintoa.

Vaikka olenkin sohvaperuna olen todella terve ja olen harvoin myöskään flunssassa tai muussa vastaavassa. Inhoan liikuntaa yli kaiken. Inhoan sitä ilmapiiriä mikä sen ympärillä vallitsee, inhoan sen lieve ilmiöitä ja syömistapaa, inhoan tuntea kipeät lihakset ja vielä enemmän inhoan hengästyä. En saa urheilusta mitään nautintoa.

Elämäni ensimmäiset 40 vuotta urheilin monipuolisesti. Kiitoksena siitä molemmissa polvissa sekä oikeanpuoleisessa lonkassa on erittäin pahat kulumat, en pärjää enää ilman kipulääkitystä. Selässäni on kaularangassa ja lantiolla kulumaa, jonka olisin voinut välttää jättämällä kilpauinnin ja etenkin uintihypyt väliin. Oikeassa jalassa on kroonistunut marssimurtuma, sen verran monta kertaa olen sen jalkani hölkässä hajottanut.

Olen liiallisen urheilun takia invalidisoitunut.

Kävelen töissä päivittäin yli 10000 askelta ja työhöni kuuluu muun muassa asiakkaiden nostelua. Vapaa-aikanani en halua kuluttaa aikaani kuntosalilla tai lenkkipolulla vaikka tiedän, että pitäisi. 

Saan nautintoa muun muassa hyvistä elokuvista ja sarjoista, neulomisesta ja muista käsitöistä sekä kaikenlaisesta käsillä näpertelystä, opiskelusta, hyvän ruoan tekemisestä ja syömisestä sekä ystävien kanssa juoruilusta. Ja siitä sohvalla makoilusta.

Olen kooltani lyhyt ja pieni, joten tuskin saisin kasvatettua itselleni sellaista voimaa, että siitä olisi oikeasti etua, jos joku vähänkään isompi päättäisi hyökätä kimppuuni.

En saa liikunnasta sitä nautintoa mitä aina hehkutetaan. Nautin kyllä ulkoilmasta ja siksi kävelen tunnin tai pari joka päivä. Juokseminen ja kuntosalitreeni puolestaan on joka kerta yhtä tuskaa, täyttä pakkopullaa, josta en saa minkäänlaista nautintoa.

Puolustus on primitiivinen asia. Et tiedä menetkö lukkoon pahassa paikassa ja lamaannut, pakenetko, huudatko vaan? Kaikki eivät toimi, eikä se liity fyysiseen kuntoon miten toimii.

Vierailija kirjoitti:

Ei minun tarvitse käyttää fyysistä voimaa kun osaan asioista keskustella. Koskaan en ole joutunut ruumiillisesti puolustamaan itseäni.

Sään nautintoa syömisestä ja sohavlla istuskelusta ja rauhallisesta tekemisestä. Nautin tehdä taide painotteisia asioita, lukea kirjaa ja käpertyä mieheni kainaloon katsomaan leffaa. Niistä saan elämääni suurta nautintoa.

Vaikka olenkin sohvaperuna olen todella terve ja olen harvoin myöskään flunssassa tai muussa vastaavassa. Inhoan liikuntaa yli kaiken. Inhoan sitä ilmapiiriä mikä sen ympärillä vallitsee, inhoan sen lieve ilmiöitä ja syömistapaa, inhoan tuntea kipeät lihakset ja vielä enemmän inhoan hengästyä. En saa urheilusta mitään nautintoa.

Nyt ihan oikeasti jotain rajaa tuohon itsepetokseen. 

Minä saan nautintoa hyvästä ruoasta, hyvästä kirjasta, hyvästä elokuvasta, hyvästä seurasta, kauniista maisemista jne. En ole koskaan saanut liikunnasta sitä kuuluisaa endorfiiniryöppyä, vaan hikitreenistä tulee pää kipeäksi. Viimeksi sunnuntaina taas koin tämän. Plus sitten se, että koululiikunta vei kaiken innon liikuntaharrastuksista.

Tykkään istua sohvalla ja syödä suklaata, katsoen ehkä tositeeveetä. En pidä liikunnasta. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Jos ap sanoisi ettei pidä irtokarkeista, niin en minä ala jankkaamaan hänen sielunelämästään ilman sokerinautintoa.

90% itsepuolustuksesta on ennakointia ja terveen järjen käyttöä sen suhteen missä liikkuu ja mihin aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään istua sohvalla ja syödä suklaata, katsoen ehkä tositeeveetä. En pidä liikunnasta. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Jos ap sanoisi ettei pidä irtokarkeista, niin en minä ala jankkaamaan hänen sielunelämästään ilman sokerinautintoa.

Irtokarkit ovat tarpeetonta teollista myrkkyä, kun taas tavoitteellinen treenaus on välttämätön osa terveellisiä elintapoja. Ei mitenkään vertailukelpoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minun tarvitse käyttää fyysistä voimaa kun osaan asioista keskustella. Koskaan en ole joutunut ruumiillisesti puolustamaan itseäni.

Sään nautintoa syömisestä ja sohavlla istuskelusta ja rauhallisesta tekemisestä. Nautin tehdä taide painotteisia asioita, lukea kirjaa ja käpertyä mieheni kainaloon katsomaan leffaa. Niistä saan elämääni suurta nautintoa.

Vaikka olenkin sohvaperuna olen todella terve ja olen harvoin myöskään flunssassa tai muussa vastaavassa. Inhoan liikuntaa yli kaiken. Inhoan sitä ilmapiiriä mikä sen ympärillä vallitsee, inhoan sen lieve ilmiöitä ja syömistapaa, inhoan tuntea kipeät lihakset ja vielä enemmän inhoan hengästyä. En saa urheilusta mitään nautintoa.

Nyt ihan oikeasti jotain rajaa tuohon itsepetokseen. 

Kyllä voi olla terveempi kun ei vammaudu liikunnasta. Urheilijat eivät tervettä päivää näekään.

Mä en kanssa tajua sitä hehkutusta hyvästä olosta, mikä liikunnasta tulee. Itse yleensä itken ja masennun liikuntasuorituksen jäljiltä, vaikka suoritus olisi sujunut hyvin ja olisin ylittänyt tavoitteeni En edes osaa laskea montako kertaa olen istunut suihkussa itkien pahaa oloani hyvin sujuneen treenin jälkeen. Enkä ole edes huonokuntoinen, kun työni ja vapaa-aikani muutenkin ovat hyötyliikuntaa täynnä. En siis harrasta liikuntaa, luotan, että normaaliarkeni pitää riittävässä kunnossa, koska pää ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kanssa tajua sitä hehkutusta hyvästä olosta, mikä liikunnasta tulee. Itse yleensä itken ja masennun liikuntasuorituksen jäljiltä, vaikka suoritus olisi sujunut hyvin ja olisin ylittänyt tavoitteeni En edes osaa laskea montako kertaa olen istunut suihkussa itkien pahaa oloani hyvin sujuneen treenin jälkeen. Enkä ole edes huonokuntoinen, kun työni ja vapaa-aikani muutenkin ovat hyötyliikuntaa täynnä. En siis harrasta liikuntaa, luotan, että normaaliarkeni pitää riittävässä kunnossa, koska pää ei kestä.

Et treenaa mutta olet itkenyt pahaa oloasi treenin jälkeen lukemattomia kertoja? Loogista..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään istua sohvalla ja syödä suklaata, katsoen ehkä tositeeveetä. En pidä liikunnasta. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Jos ap sanoisi ettei pidä irtokarkeista, niin en minä ala jankkaamaan hänen sielunelämästään ilman sokerinautintoa.

Irtokarkit ovat tarpeetonta teollista myrkkyä, kun taas tavoitteellinen treenaus on välttämätön osa terveellisiä elintapoja. Ei mitenkään vertailukelpoista.

Voi hölmöä. Lue uudestaan. Vertasin sitä, että miksei ymmärretä, kun sanoo ettei pidä liikunnasta. Minä totesin että itse ymmärtäisin täysin, jos ap sanoisi ettei pidä irtokarkeista, ENKÄ ALKAISI jankkaamaan sielunelämästä ilman niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään istua sohvalla ja syödä suklaata, katsoen ehkä tositeeveetä. En pidä liikunnasta. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Jos ap sanoisi ettei pidä irtokarkeista, niin en minä ala jankkaamaan hänen sielunelämästään ilman sokerinautintoa.

Irtokarkit ovat tarpeetonta teollista myrkkyä, kun taas tavoitteellinen treenaus on välttämätön osa terveellisiä elintapoja. Ei mitenkään vertailukelpoista.

Tässä kysyttiin, mitä nautintoa ihmiset saavat, eikä sitä, mikä on välttämätöntä ja terveellistä. Ei terveellinen ole synonyymi nautinnolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minun tarvitse käyttää fyysistä voimaa kun osaan asioista keskustella. Koskaan en ole joutunut ruumiillisesti puolustamaan itseäni.

Sään nautintoa syömisestä ja sohavlla istuskelusta ja rauhallisesta tekemisestä. Nautin tehdä taide painotteisia asioita, lukea kirjaa ja käpertyä mieheni kainaloon katsomaan leffaa. Niistä saan elämääni suurta nautintoa.

Vaikka olenkin sohvaperuna olen todella terve ja olen harvoin myöskään flunssassa tai muussa vastaavassa. Inhoan liikuntaa yli kaiken. Inhoan sitä ilmapiiriä mikä sen ympärillä vallitsee, inhoan sen lieve ilmiöitä ja syömistapaa, inhoan tuntea kipeät lihakset ja vielä enemmän inhoan hengästyä. En saa urheilusta mitään nautintoa.

Nyt ihan oikeasti jotain rajaa tuohon itsepetokseen. 

Ihan on kuule lääkärin suusta kuultua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään istua sohvalla ja syödä suklaata, katsoen ehkä tositeeveetä. En pidä liikunnasta. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Jos ap sanoisi ettei pidä irtokarkeista, niin en minä ala jankkaamaan hänen sielunelämästään ilman sokerinautintoa.

Irtokarkit ovat tarpeetonta teollista myrkkyä, kun taas tavoitteellinen treenaus on välttämätön osa terveellisiä elintapoja. Ei mitenkään vertailukelpoista.

Mielestäni ihan vertailukelpoista kun ihminen voi elää ilman kumpaakin ja olla pitämättä kummastakaan. Tai pitää liikunnasta ja karkeista.

Inhoan liikuntaa sellaisenaan. Teen todella paljon puutarhahommia ja muuta vastaavaa metsätöistä talvisiin lumitöihin ja sen sellaiseen ja olen kyllä sen puolesta hyvässä kunnossa. Liikunta ihan muuten vain on vain täydellistä ajanhukkaa ja pois kaikesta hyödyllisestä.

En ole kahteen vuoteen pystynyt harrastamaan tavoitteellista liikuntaa leikkauskierteen vuoksi (olin onnettomuudessa). Olen oppinut nauttimaan muistakin asioista: taiteesta, lukemisesta, käsitöistä, kävelystä. Kaipaan edelleen välillä niitä kunnon hikitreenejä, mutta ainakin toistaiseksi joudun pärjäämään ilman. Tai ehkä fysioterapian voi laskea tavoitteelliseksi liikunnaksi? Ei se kyllä siltä tunnu.