Voisitteko sohvaperunat, liikunnanvihaajat yms. hieman avata sielunelämäänne?

Kyllä pitäisi herätä todellisuuteen

Voisitko hypätä sinun sielulliseen roskakoriin?

Mitä on tavoitteellinen liikunta? Tai tavoitteellinen treenaus? Miten se eroaa ihan vain liikunnasta, ilman sitä "tavoitteellinen"-sanaa?

Eli kun pakottaudun liikkumaan liikuntapiirakka-suosituksen (http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka) mukaan, sen kummemmin mitään aikoja, tuloksia, pulsseja tms. mittailematta, onko se tavoitteellista vai ei?

Itse kyllä saan liikkumisesta energiaa... Ja tarkoitan nyt sellaista ihan oikeaa liikuntaa tyyliin verta, hikeä ja kyyneleitä enkä mitään löntystelyä. Juu, ei se veren maku suussa jalat maitohapoilla meneminen tunnu sillä hetkellä kivalta, MUTTA kun pääsee lenkin jälkeen suihkuun tai saunaan ja vaikka lukemaan kirjaa... Sitä oloa ei voita mikään!

Ihmisen elimistö tarvitsee liikkumista.

Tämä siis on meikäläisen oma mielipide... Jos joku ei tykkää liikkumisesta, niin sitten ei tykkää, ja se on hänen asiansa...

No samaa oon miettinyt,kuin ap...eikä mulla ole esim.kulttuurinvajetta vastapoolina,olen alalla.

Vihaan liikuntaa, mutta en silti sanoisi olevani huonossa kunnossa fyysisesti. Arkena lenkkeilen lähes päivittäin n.10km ja viikonloppuna hieman enemmän, koska mulla on koira.

Aivot voittavat lihakset, jos niitä käyttää, vai miten se menikään?

Voin toki avata maailmaani sinulle. Saan nautintoa taiteista ja niiden harjoittamisesta. Pidän kovasti maalaamisesta, kirjoittamisesta, piirtämisestä, saven kanssa työskentelystä ja muusta sellaisesta - niissä ajatukseni lepäävät ja saan nollattua päätä. Sama juttu on lepäämisen kanssa - pidän kovasti siitä, ettei minun tarvitse suorittaa jatkuvasti jotakin. Tavoitteellinen treenaaminen tuntuisi ehdottomasti lisätaakalle. Ironisesti minulla on kuitenkin fyysisesti raskas työ, joten todennäköisesti olen erilaisessa tilanteessa kuin useimmat muut täällä. Työpaikallakin on näitä treenihulluja, jotka eivät ymmärrä, että jotkut pitävät enemmän metsässä hiljakseen kävelemisestä ja sienestämisestä kuin 10 kilsan hikijuoksusta.

Minä1234567890 kirjoitti:

Itse kyllä saan liikkumisesta energiaa... Ja tarkoitan nyt sellaista ihan oikeaa liikuntaa tyyliin verta, hikeä ja kyyneleitä enkä mitään löntystelyä. Juu, ei se veren maku suussa jalat maitohapoilla meneminen tunnu sillä hetkellä kivalta, MUTTA kun pääsee lenkin jälkeen suihkuun tai saunaan ja vaikka lukemaan kirjaa... Sitä oloa ei voita mikään!

Ihmisen elimistö tarvitsee liikkumista.

Tämä siis on meikäläisen oma mielipide... Jos joku ei tykkää liikkumisesta, niin sitten ei tykkää, ja se on hänen asiansa...

Tässä on nyt ketjullinen ihmisiä, jotka sanovat, etteivät saa sitä hyvää oloa liikunnan jälkeen. Minulla ainakaan ei ole kyse pelkästään siitä, ettei siitä liikunnasta pidettäisi, vaan sen jälkeenkin tuntuu vain kurjalta. Tuolla jo aiemmin mainitsinkin, että minulle tulee järjetön päänsärky. Johtuu ilmeisesti matalasta verenpaineestani.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas rentoudun korkkaamalla vinkkupullon ja touhuilen pikku tomussa kaikenlaista.En tykkää hikoilla :D

Ja tähän unohdin lisätä,että poljen pyörällä joka helvetin päivä yhteensä 15 kilsaa töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä teidän ajatusmaailmaanne ja elämäntapaanne. Mistä asioista saatte elämässänne aitoa nautintoa? Minä saan sitä tavoitteellisesta treenaamisesta ja tuloksista, en mistään sohvalla makaamisesta. Miksi ette välitä terveydestänne? Mikä saa teidät tyytymään elämäänne fyysisesti heikkoina, huonokuntoisina laiskureina? Miten puolustatte itseänne tai läheisiänne tilanteessa, jossa joudutte käyttämään fyysistä voimaa itsepuolustuksena?

En ole vielä kertaakaan hankkiutunut tilanteeseen, jossa olisin joutunut käyttämään fyysistä voimaa itsepuolustuksena. Taidosta ja asenteesta se sitä paitsi on enemmän kiinni kuin silkasta voimasta. (Itsepuolustuskurssin olen kyllä käynyt.)

Aitoa nautintoa, no vaikka tykkään istua pihalla ja katsella kauniita istutuksiani, tarkkailla lintuja, kalastaa laiturin nokassa. Ratkaista vaikeita ristikoita ja matemaattisia pähkinöitä. Tavoitteellista tulokseen tähtäävää toimintaa minulla on nyt esim. muutaman algoritmin hiominen nopeammaksi. Mielelläni myös luen tietokirjallisuutta kiinnostavista aiheista. Opettelen tunnistamaan kasveja. Sienestys myös on mukavaa. Ja kyllä terassiolutkin aitoa nautintoa tuo. Istun, nautin mausta ja katselen ohikulkijoita.

Liikunta on joskus kivaa, nimittäin silloin kun siihen yhdistyy jotakin älyllisempää. Olen tykännyt sulkapallosta, mutta ei ole sopivaa pelikaveria nyt. Hohtokeilailustakin yllätyksekseni tykkäsin, no sinusta se varmaan ei edes ole liikuntaa, mutta ai s-t-na kun oli perse kipeä seuraavana päivänä! Kyllä siellä jotain lihaksia tuli käytettyä. 

Mutta useimmat liikuntalajit ovat yksinomaan pitkästyttäviä. Kropan rasittaminen sinänsä ei tuota minulle mitään iloa. En saa kuntoilusta mitään sellaisia euforisia endorfiiniryöppyjä, joista monet puhuvat. Minulle kysymyksessä on silkka pakkopulla, hampaiden pesuun tai vaikka tiskaamiseen rinnastettava toimitus, joka on pakko tehdä säännöllisesti, vaikkei siitä yhtään tykkää. En tiedä miksi on niin, että älyllinen pähkäily eli aivojen rasittaminen on minusta kyllä nautittavaa, mutta kropan rasittaminen ei. Toisethan taas eivät tunnu saavan ajattelusta mitään iloa.

Nautin monista samoista asioista kuin sinäkin. Muunmuassa matemaattiset pähkinät, ristikot, koodaushaasteet ja lukeminen ovat osa päivittäistä/viikottaista arkeani. Vastapainoksi kaipaan silti liikuntaa.

Juokseminen on loistava tapa antaa ajatuksen rullata. Lenkin aikana olen monesti oivaltanut ja keksinyt ratkaisun johonkin ratkaisettomaan pähkinään tai ongelmaan. Sen aikana ehtii myös tarkemmin miettiä jonkun kirjan sanomaa ja sisältöä. Ajatus ikään kuin kirkastuu juostessa. Omien ajatusten parissa juostessa ei ole lainkaan pitkästyttävää, suosittelen!

Lisäksi välillä kaipaan ns. aivot nollaavaa rankkaa hikiliikuntaa, jota saan joko intetvallitreenillä tai harrastamani palloilulajin viikottaisissa harjoituksissa. Ihan parasta!

Olen yhteiskunnallisesti aktiivinen, teen vapaaehtoistyötä ja kuulun erilaisiin yhdistyksiin. Nautin uusien asioiden opettelusta ja käyn usein erilaisilla kursseilla tai sivistän itseäni lukemalla erilaisista aiheista kertovia kirjoja. Teen paljon käsitöitä, ompelen ja paikkaan vaatteita ja neulon itselleni ja perheelleni villavaatteita. Talvisin kunnostan vanhoja huonekaluja ja teen pikkuremontteja kodissani, lämpiminä vuodenaikoina marjastan ja sienestän ja säilön erilaisia satokasviksia. Näiden lisäksi pyrin pysymään ajan tasalla kotimaan- ja maailmanpolitiikasta ja muista ajankohtaisista asioista, tapaan ystäviäni ja harrastan kulttuuria.

Meitä on tietenkin moneen junaan, mutta minun on vaikea ymmärtää sellaisia ihmisiä, joiden pääasiallisena kiinnostuksenkohteena töiden ja ystävien lisäksi on ainoastaan oma kroppa ja sen hyvinvointi. Eikö se ole kamalan ankeaa ja yksitoikkoista elämää?

Tätä ketjua lukiessaan tietää miksi Suomessa on niin paljon ylipainoisia. Keksikää lisää syitä, näitä on hauska lukea!

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessaan tietää miksi Suomessa on niin paljon ylipainoisia. Keksikää lisää syitä, näitä on hauska lukea!

Minä en ainakaan ole ylipainoinen vaikken harrasta varsinaisesti mitään liikuntaa. Monella aktiivisella treenaajalla taitaa istua sitkeässä käsitys että jos ei treenaa, on sohvalla sipsiä mussuttava ylipainoinen valas :)

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessaan tietää miksi Suomessa on niin paljon ylipainoisia. Keksikää lisää syitä, näitä on hauska lukea!

Mitä syitä tässä nyt pitää keksiä? Aloittaja kysyi, miksi joku ei pidä liikunnasta ja mistä sitä nautintoa elämään sitten saadaan. Tässä on nyt niitä asioita lueteltu ja sanottu, että liikunnasta ei saada sitä mainostettua nautintoa.

Jos kaikki nauttisivat liikunnasta, miksi ihmeessä kukaan keksisi tekosyitä vältelläkseen sitä? Kaikkihan tuolla juoksisivat into piukalla ja tekisivät sitä paljon mieluummin kuin mitään muuta. Siksi on minusta outoa ihmetellä, miksi joku ei liiku, kun juuri se liikunnasta pitämättömyys on aika hyvä syy.

Itse asiassa nämä ihmettelijäthän nimenomaan ovat niitä, jotka tietävät, että liikunta ei ole kivaa, vaan sen eteen tarvitsee tehdä työtä ja nähdä vaivaa. Eivät he muuten pitäisi itseään parempina kuin liikkumattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessaan tietää miksi Suomessa on niin paljon ylipainoisia. Keksikää lisää syitä, näitä on hauska lukea!

Minä en ainakaan ole ylipainoinen vaikken harrasta varsinaisesti mitään liikuntaa. Monella aktiivisella treenaajalla taitaa istua sitkeässä käsitys että jos ei treenaa, on sohvalla sipsiä mussuttava ylipainoinen valas :)

Näinpä. Minä lähentelen viittäkymmentä. Olen hoikka, askellan töissä paljon ja nähtävästi kulutan minkä syön melko tasapainoisesti. Sisältää usein myös karkkia ja leivonnaisia. Ikinä en ole kokenut sitä liikunnan tuomaa hurmiota, vaikka satunnaisesti olen elämäni varrella yrittänyt innostua mm. juoksusta ja kuntosalitreenistä.

Kaksi vuotta sitten kävin kehonkoostumusmittauksessa, jossa sain liki samat tulokset kuin aktiivisesti liikunnan parissa hössöttävä 10 v. nuorempi kollegani. Oma metabolinen ikäni oli 31. Ei kaikkien tarvitse.

Tykkään sellaisesta liikunnasta, joka ei hengästytä. Kävelen ja pyöräilen, sekä teen kevyttä rentouttavaa joogaa. Inhoan sitä, kun juoksee ja hengästyy. Tai sitä, että pitää lihakset kipeinä tehdä jotain punttia. Ei vain ole minun juttuni ollenkaan.

En nauti siitä, samalla tavalla kuin sä et nauti liikkumattomuudesta. Musta on hauskaa tehdä muuta, kuten maalata tai lukea. En koe fyysisen voiman olevan mikään edellytys onnistuneeseen elämään.

Vaikka provohan tää nyt oli

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessaan tietää miksi Suomessa on niin paljon ylipainoisia. Keksikää lisää syitä, näitä on hauska lukea!

😂😂😂

Hyvänen aika miten herttaisen mustavalkoista❤ Ei se, ettei pidä liikunnasta, tarkoita automaattisesti lihavaa, sairasta ja huonokuntoista. Itselläni esimerkiksi on fyysinen työ ja liikunkin, mutta enpä tosiaan mitenkään voi sanoa, että rakastan liikuntaa. Tosin liikunta on "vain" lenkkeilyä, tuo salimuoti ei oikein ole iskenyt, puolisen vuotta taisin jaksaa käydä, mutta ei siihen herännyt mitään intoa, joten enpä viitsinyt turhasta enää maksaa. Ja terve ja ihan perushyväkuntoinen. Ja se riittää 😊

En ole koskaan nauttinut liikunnasta, en vaikka ennen vakavasti sairastumista sitä hampaat irvessä terveyden vuoksi harrastinkin. Se ei tuonut niin mitään nautintoa. Sen sijaan olen aina nauttinut aidosti musiikista, pianonsoitosta, piirtämisestä ja maalaamisesta ja kirjojen lukemisesta. Harmi vaan kun enää ei voimat niihinkään riitä.