Mummo kantaa krääsää kotiimme

No ei kai siinä muukaan auta. Rasittavaa kyllä jos ei kuuntele, kun sanoo ettei tarvitse mitään.

Aivan ok myydä tarpeeton tavara eteenpäin. Kannattaisi vaikka ottaa valokuva lapsesta mummon tuomaan "krääsään" pukeutuneena ja tallettaa se mukavaksi muistoksi ja antaa tietysti myös mummolle. Se voisi ilahduttaa myös mummoa, joka tarkoittaa vain hyvää. Vaatteen katoaminen kirppikselle ei sitten tuntuisi niin ikävältä. "Lapsi käytti vaatetta, kunnes kasvoi siitä ulos jne." Jatkossa ehdottaisin mummoa säästämään rahansa johonkin yhteiseen isompaan hankintaan, kuten vaikkapa  lapsen polkupyörään. Siitä voisi sitten puhua pitkään mummon ostamana polkupyöränä.

Mummo haluaa selvästi osallistua jotenkin, mutta ymmärrän hyvin (samaa kokevana) että tuo on rasittava tapa. Meilläkin lapsen mummo tuo tai yrittää tuoda joka kerralla jotain (tarpeetonta). Jossain vaiheessa yritin tuota, että ehdotin jonkin toivotun jutun hankkimista, mutta tämä innostui siitä vain kahta kauheammin. Alkoi kai olettaa että tarvitsemme apuaan ja shoppailutahti vain kiihtyi. Ei ole oikein neuvoja antaa, jos tuollainen kohtelias mutta suora viesti ei mene perille.

Meillä oli ihan sekin ongelmana, että liian pienille lapsille koitettiin antaa aivan liian suuria summia rahaa. Joku toinen varmaan olisi kiitollinen, mutta kyllä minä haluan lapsilleni opettaa rahan arvoa ja käyttöä. Muutenkin aikuisena ihmisenä tuntuu vaivaannuttavalta ottaa kokoajan vastaan jotain, joten esimerkiksi rahasta kieltäydymme nykyään aina. Välillä annan tavaran suoraan mummolle takaisin ja sanon ettei ole käyttöä. Ei sekään tunnu auttavan.

Meillä ihan sama.

Kaikkein eniten rasittaa krääsälelut. Ne joista häviää osua jo ekalla käytöllä, jotka pitää omine aikoineen ihan kamalaa meteliä (ollaan mm saatu cheerleaederin huiskut jotka käynnistyy kun samassa huoneessa kävelee), jotka on vaan ihan krääsää eikä lapsi saa niistä mitään irti.

Ja sittrn tähän liittyy ajatusmalli että "ei se mitään jos hajoo tai hukkuu, ostetaan uutta krääsää tilalle".

Tallasin jalkapohjani taas vaihteeksi sellaiseen pikkuruiseen särmikkääseen legopalaan. Joka oli ostettu menetelmällä että kaksivuotias vietiin cittarin leluhyllylle ja käskettiin valita. Iso oranssi paketti (joka kiinnitti lapsen huomion) ja sisällä tuhannen pllun päreinä noin 3000 pikkiriikkistä terävää legopalaa joista mukarakennetaan joku monster truck, joilla nää ei kyl aikuistenoikeesti ole ikinä leikkineet.

Hei ap. Tällaiset asiat ovat kurjia, kun kukaan ei tarkoita pahaa, päin vastoin, mutta silti ongelmia syntyy. Mummo haluaa hemmotella teitä osaamallaan keinolla ja te osaamallanne keinolla koetatte toppuutella.

Jotain on muututtava ja koska toista osapuolta ei voi muuttaa, ajattelen, että teillä on ainakin kaksi vaihtoehtoa. 

1) Lakkaatte toppuuttelemasta ja välittämästä. Otatte vastaan hyvillä mielin tuliaiset ja myytte ne kirpparilla kuten nytkin, mutta siis muutoksena se kieltelyn ja estelyn loppuminen

tai

2) Tehostatte viestintäänne ja koetatte löytää mahdollisimman tehokkaan ja kohteliaan tavan ilmoittaa selkeämmin ei. Minusta ilmaisu "Ei tarvitse tuoda tuliaisia" on vähän ongelmallinen, koska se tavallaan kuulostaa kursailulta, Mummo voi kuulla sen lauseena: No onpa kiva, että toit mutta ei sinun tarvitsisi siihen vähiä rahojasi tuhlata. Jos siis todella tahdotte tavaroiden tuonnin loppuvan, on vain ilmaistava selkeämmin että olemme huomanneet että mielellään toisit tuliaisia, mutta sovitaan, että nyt lopetetaan se kokonaan. Tuo mielummin vaikka mehupurkki (tms).

Kumpi vaihtoehto kannattaa valita? Miettikää seurauksia. Jos mummo käy suht harvakseltaan, tai on todennäköistä että vaihe loppuu pian (ei esim. pääse enää ehkä kaupoille voinnin johdosta kauaa), suosittelen vaihtoehtoa 1. Jos valitsette vaihtoehdon 2, siihen luultavasti sisältyy mielipahaa ja pettymystä, onko sitten sen arvoista muutamasta esineestä pahoittaa isovanhemman mieli?. Kumpi painaa vaa'assa enemmän? Valinta voi olla vaikea, mutta se on sinun ja teidän tehtävä.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap. Tällaiset asiat ovat kurjia, kun kukaan ei tarkoita pahaa, päin vastoin, mutta silti ongelmia syntyy. Mummo haluaa hemmotella teitä osaamallaan keinolla ja te osaamallanne keinolla koetatte toppuutella.

Jotain on muututtava ja koska toista osapuolta ei voi muuttaa, ajattelen, että teillä on ainakin kaksi vaihtoehtoa. 

1) Lakkaatte toppuuttelemasta ja välittämästä. Otatte vastaan hyvillä mielin tuliaiset ja myytte ne kirpparilla kuten nytkin, mutta siis muutoksena se kieltelyn ja estelyn loppuminen

tai

2) Tehostatte viestintäänne ja koetatte löytää mahdollisimman tehokkaan ja kohteliaan tavan ilmoittaa selkeämmin ei. Minusta ilmaisu "Ei tarvitse tuoda tuliaisia" on vähän ongelmallinen, koska se tavallaan kuulostaa kursailulta, Mummo voi kuulla sen lauseena: No onpa kiva, että toit mutta ei sinun tarvitsisi siihen vähiä rahojasi tuhlata. Jos siis todella tahdotte tavaroiden tuonnin loppuvan, on vain ilmaistava selkeämmin että olemme huomanneet että mielellään toisit tuliaisia, mutta sovitaan, että nyt lopetetaan se kokonaan. Tuo mielummin vaikka mehupurkki (tms).

Kumpi vaihtoehto kannattaa valita? Miettikää seurauksia. Jos mummo käy suht harvakseltaan, tai on todennäköistä että vaihe loppuu pian (ei esim. pääse enää ehkä kaupoille voinnin johdosta kauaa), suosittelen vaihtoehtoa 1. Jos valitsette vaihtoehdon 2, siihen luultavasti sisältyy mielipahaa ja pettymystä, onko sitten sen arvoista muutamasta esineestä pahoittaa isovanhemman mieli?. Kumpi painaa vaa'assa enemmän? Valinta voi olla vaikea, mutta se on sinun ja teidän tehtävä.

Ai täällä on taas tää autuas diakonissa Vantaalta.

Se niiden tavroiden tunkeminen ei aina ole "hyväntahtoista", vaan on nimenomaan jo alunperinkin tarkoitettu rajojen ylittämiseksi ja sen oman reviirin merkkaamiseksi.

Oikein tyypillistä rajattoman läheisriippuvaisen/narsistin vallankäyttöä.

Että voisiko armon usko ainen lopettaa tuon "asiantuntijaneuvojen" jakamisen. Viimeksi saatiin sinut pois täältä. Pysy poissa.

Te saatte sentään jotain kunnossa olevaa/uutta krääsää tuliaisiksi jotka voi laittaa tarpeen tullen kiertoon ilahduttamaan jotain toista. Meidän mummo tuo tuliaisina nurkistaan jotain ikivanhoja lastenkirjoja joista kannet repeytyneet ja sivuja lähtenyt irti sekä veljen lasten vanhoja käytettyjä värityskirjoja joista ei kyllä enää mitään iloa ole. Säästö se on pienikin säästö eikä tarvitse roskiin heittää kun voi antaa lastenlapsille tuliaisina.

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Te saatte sentään jotain kunnossa olevaa/uutta krääsää tuliaisiksi jotka voi laittaa tarpeen tullen kiertoon ilahduttamaan jotain toista. Meidän mummo tuo tuliaisina nurkistaan jotain ikivanhoja lastenkirjoja joista kannet repeytyneet ja sivuja lähtenyt irti sekä veljen lasten vanhoja käytettyjä värityskirjoja joista ei kyllä enää mitään iloa ole. Säästö se on pienikin säästö eikä tarvitse roskiin heittää kun voi antaa lastenlapsille tuliaisina.

Mutta vanhempien lapsuuden kirjathan ovat parhaita tuliaisia! Minulle ne ainakin ovat ihan aarteita!

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Sitä mieltä että oikein teet. Harmi vaan jos mummo ostaa sun pöydästä saman krääsän toistamiseen, tietty rahaahan siitä vähän saa mutta ei kata vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Ainako osuu niin pieleen ettei leluilla voi leikkiä tai vaatteita käyttää?

Onko vaatteet ja lelut uusia vai jotain kirppislumppua?

Ja jos on joku iso legopaketti ostettu 2-vuotiaalle niin eikö voi laittaa jemmaan odottamaan?

Itse en raaskisi pahoittaa isovanhemman mieltä. Ajattele jos itse veisit lahjan ja joku sanoo että ei tarvita, vie mennessäsi pois.

Meillä myös isovanhempi ostaa mutta ostakoon. Rahaakin antaa paljon. Käy viikoittain ja aina saa 20€ rahaa. Siitä säästetään ja ostetaan isommat ja kalliimmat lelut. Viimeksi ostettiin brion nukenvaunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Nyt malttia. Sitä romua on jokaisen nurkissa yllin kyllin vai miksi kirppareita on nykyään joka paikassa mihin päänsä kääntää? Myyntimenestykseksi nousee kirja missä käsketään heittämään turhat tavarat pois. Me hukutaan tähän turhanpäiväseen paskaan. Mitä mummo voi oikeasti tuoda lapsenlapsille? Omaa läsnäoloaan, tarinoita menneestä, kertomuksia edesmenneistä sukulaisista, vaikka hyvän pullareseptin, opettaa jonkun taidon jne. Helpointahan se on tuoda keko legoja lattialle, halpaa ja vaivatonta ja sitä muovikasaa pitäisi sitten vaalia muistona mummosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Ehkäpä mummolla on paremmat mahdollisuudet olla mummo, jos ymmärtää että lapsille lahjojen ostossa voi ja pitää myös huomioida vanhempia? Tarkoitan, ettei nämä asiat ole vain miniän vastuulla.

Ja viime kädessähän vanhemmilla on vastuu lastensa kasvatuksesta. Tähän sisältyy myös ekologinen ja taloudellinen kasvatus, sekä sen huolehtiminen että videot, lelut ym ovat ikätasoon ja kehitystasoon sopivia. Tämä menee aina mummon lahjontaoikeuden edelle, mutta mukavinta olisi jos löydettäisiim kohtuuden linja. Ap:n tilanne ei kuulosta kovin kohtuulliselta, sillä heillä jo selvästi ahdistaa tavaramäärä jota kotiin tuodaan.

Ei pelkän mummouden varjolla voi alkaa tekemään kaikkea mikä tuntuu itsestä kivalta, vaan kyllä pitää osata ottaa huomioon he joiden kotiin sitä tavaraa jatkuvasti viedään.

Meidän saamia vaatteita:

villahaalari jossa kuvioneule, jonka nurja puoli ihan täynnä lankalenkkejä, joihin takertuu varpaat, sormet ja jotka jää vetskarin väliin. Ei voi pestä.

Liian pieni juhlamekko. Ei voi pestä.

Liian pieni ulkohaalari. Menee just päälle, mutta siinä ei voi liikkua.

Täysvillainen pässinpökkimästä tehty villapaita, jonka kaulus hiersi atoopikon kaulan rikki.

Villatakki, jossa niin krumeluurit koristenapit, että edes aikuiset ei saa niitä kiinni. Jos saa kiinni, ei saa auki. Lapselle päiväkotiin ei voi laittaa.

Epämääräinen kasa likaisia trikoovaatteita, jotka haisee homeelta ja joiden lähellä astmalapsi alkoi köhiä.

Saamiamme sisustuselementtejä:

Neljä lastentelttaa.

Kaksi metriä korkea joulupukkihahmo jota lapset pelkää.

Noin 20 valokuvakehys, tummanruskeita, jota väriä koko huushollissa ei ole ja josta on ollut vuosia puhetta että on inhokkivärini.

Kokonaiset kangaspuut ja rukki.

Ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te saatte sentään jotain kunnossa olevaa/uutta krääsää tuliaisiksi jotka voi laittaa tarpeen tullen kiertoon ilahduttamaan jotain toista. Meidän mummo tuo tuliaisina nurkistaan jotain ikivanhoja lastenkirjoja joista kannet repeytyneet ja sivuja lähtenyt irti sekä veljen lasten vanhoja käytettyjä värityskirjoja joista ei kyllä enää mitään iloa ole. Säästö se on pienikin säästö eikä tarvitse roskiin heittää kun voi antaa lastenlapsille tuliaisina.

Mutta vanhempien lapsuuden kirjathan ovat parhaita tuliaisia! Minulle ne ainakin ovat ihan aarteita!

Ehkä ne vanhemmille tuo jotain nostalgisia muistoja omasta lapsuudesta mutta lapsille niillä ei ole samanlaista tunnearvoa ja mitä iloa on lastenkirjasta josta puuttuu puolet sivuista jolloin sadun juonestakaan ei saa mitään selkoa tai värityskirjasta joista kaikki kuvat on puoliksi tai kokonaan jo väritetty.

Vierailija kirjoitti:

Ainako osuu niin pieleen ettei leluilla voi leikkiä tai vaatteita käyttää?

Onko vaatteet ja lelut uusia vai jotain kirppislumppua?

Ja jos on joku iso legopaketti ostettu 2-vuotiaalle niin eikö voi laittaa jemmaan odottamaan?

Itse en raaskisi pahoittaa isovanhemman mieltä. Ajattele jos itse veisit lahjan ja joku sanoo että ei tarvita, vie mennessäsi pois.

Meillä myös isovanhempi ostaa mutta ostakoon. Rahaakin antaa paljon. Käy viikoittain ja aina saa 20€ rahaa. Siitä säästetään ja ostetaan isommat ja kalliimmat lelut. Viimeksi ostettiin brion nukenvaunut.

Pitää osata antaa lahja mikä menee tarpeeseen. Eipä oo kukaan koskaan kieltäytyny mun lahjoista. Välillä on on mennyt heti käyttöön, välillä vasta muutaman päivän päästä, mutta ilolla se paketti on vastaanotettu. Jaa mitä vien? Vessapaperia.

Minä hyväksytän kaikki lahjat ja tuliaiset vanhemmilla, koska heillä on tarkat säännöt tavaroiden suhteen. Lapset itse haluavat tavaroita, jopa krääsää, jota on ehdottomasti kielletty ostamasta. Ymmärrän oikein hyvin, koska heidän asumus on täynnä lasten tavaroita, ihan jokainen huone; kaapit, pöytäpinnat ja lattiat pursuaa. Joku ne on ostanut, mutta minua siitä ei voi syyttää.