Lue keskustelun säännöt.
Mummo kantaa krääsää kotiimme
14.06.2017 |
Kahden lapsemme mummo (miehen äiti) ei kauniista kielloista ja "emme ihan oikeasti tarvitse nyt yhtään mitään,ei tarvitse tuoda mitään, meillä on kaikkea" lauseista huolimatta lopeta vääränkokoisten (ja karseen näköisten) vaatteiden, turhien tarvikkeiden ("oli pakko ostaa kun tää oli niiiiin söpö) ja lelujen jne tuomista lapsillemme. Minä myyn nämä uudet ja meille tarpeettomat tavarat sitten kirppiksellä ihan hyvään hintaan ja ostan rahoilla lapsillemme tarpeen tullen jotakin. Mitä mieltä?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Ainako osuu niin pieleen ettei leluilla voi leikkiä tai vaatteita käyttää?
Onko vaatteet ja lelut uusia vai jotain kirppislumppua?
Ja jos on joku iso legopaketti ostettu 2-vuotiaalle niin eikö voi laittaa jemmaan odottamaan?
Itse en raaskisi pahoittaa isovanhemman mieltä. Ajattele jos itse veisit lahjan ja joku sanoo että ei tarvita, vie mennessäsi pois.
Meillä myös isovanhempi ostaa mutta ostakoon. Rahaakin antaa paljon. Käy viikoittain ja aina saa 20€ rahaa. Siitä säästetään ja ostetaan isommat ja kalliimmat lelut. Viimeksi ostettiin brion nukenvaunut.
Pakko se mieli on pahottaa, jos tuntuu että menee ihan tolkuttomaksi ja normaali kohtelias toive ei mene perille. Kuitenkin oma koti on oma koti. Teillä selvästi tavaraa ja rahaa tuodaan kuitenkin ihan siedättävän rajoissa teidän toiveisiin nähden, mutta koteja ja perheitä on erilaisia. Jokainen joutuu itse oman kodin rajat asettamaan, se mikä toiselle on ok ei toiselle välttämättä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän saamia vaatteita:
villahaalari jossa kuvioneule, jonka nurja puoli ihan täynnä lankalenkkejä, joihin takertuu varpaat, sormet ja jotka jää vetskarin väliin. Ei voi pestä.
Liian pieni juhlamekko. Ei voi pestä.
Liian pieni ulkohaalari. Menee just päälle, mutta siinä ei voi liikkua.
Täysvillainen pässinpökkimästä tehty villapaita, jonka kaulus hiersi atoopikon kaulan rikki.
Villatakki, jossa niin krumeluurit koristenapit, että edes aikuiset ei saa niitä kiinni. Jos saa kiinni, ei saa auki. Lapselle päiväkotiin ei voi laittaa.
Epämääräinen kasa likaisia trikoovaatteita, jotka haisee homeelta ja joiden lähellä astmalapsi alkoi köhiä.
Saamiamme sisustuselementtejä:
Neljä lastentelttaa.
Kaksi metriä korkea joulupukkihahmo jota lapset pelkää.
Noin 20 valokuvakehys, tummanruskeita, jota väriä koko huushollissa ei ole ja josta on ollut vuosia puhetta että on inhokkivärini.
Kokonaiset kangaspuut ja rukki.
Ja niin edelleen.
Sori mut 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂.
Ei tietty vastaanottajana naurata, mutta kyllä mä listalle repesin.
Minä kyllä koen tämän lahjojen antotavan ihan ilmiselväksi vallanhaluksi.
Meidän lapsille halutaan aina antaa "parempia" lahjoja kuin äiti ja isä. Parhaimmillaan tuodaan sama asia mutta isompi.
Vaatteet on aina just ja just sopivia. Eli käytännössä minun pitää aina odottaa mitä tulee, että sitten voin ostaa muuta. Tästä on sanottu ja minulle on sanottu ihan päin naamaa, ettie niillä lahjoilla ole tarkoitus "helpottaa minun elämääni" - kun olen selittänyt, sttä lasten vaatteiden tarve olisi helpompi ennakoida, jos se lahja olisi esim seuraavaa kokoa.
Onpa vielä erikseen sanottu "minä annan just sitä mitä minä lystään". Eli jos yritän esim lähetyää kokotietoja tia kertoa mitä puuttuu tai mitä lapsi on erikseen toivonut niin niitä tietoja ei haluta ottaa vastaan.
On myös otettu kantaa taloudellisuuteen ja sanottu lapsille, että "äiti on tyhmä kun se ei osaa tuhlata yhtään" ja ekologisuuteen "kyllä sitä tavaraa maailmaa mahtuu".
Eli kyllä tää on ihan silkkaa ylikävelyä. Ihan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Nyt malttia. Sitä romua on jokaisen nurkissa yllin kyllin vai miksi kirppareita on nykyään joka paikassa mihin päänsä kääntää? Myyntimenestykseksi nousee kirja missä käsketään heittämään turhat tavarat pois. Me hukutaan tähän turhanpäiväseen paskaan. Mitä mummo voi oikeasti tuoda lapsenlapsille? Omaa läsnäoloaan, tarinoita menneestä, kertomuksia edesmenneistä sukulaisista, vaikka hyvän pullareseptin, opettaa jonkun taidon jne. Helpointahan se on tuoda keko legoja lattialle, halpaa ja vaivatonta ja sitä muovikasaa pitäisi sitten vaalia muistona mummosta?
Kunnon sovinismia, mummolta kelpaa pullaresepti, muttei legoleikit. Oikeasti nykymummoille ne Legot oli omassa lapsuudessa kova juttu, ja ne ovat sitä perinnettä, mitä halutaan viedä eteenpäin. Ja vanhemmat tekevät lapsilleen melkoisen karhunpalveluksen, elleivät anna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Nyt malttia. Sitä romua on jokaisen nurkissa yllin kyllin vai miksi kirppareita on nykyään joka paikassa mihin päänsä kääntää? Myyntimenestykseksi nousee kirja missä käsketään heittämään turhat tavarat pois. Me hukutaan tähän turhanpäiväseen paskaan. Mitä mummo voi oikeasti tuoda lapsenlapsille? Omaa läsnäoloaan, tarinoita menneestä, kertomuksia edesmenneistä sukulaisista, vaikka hyvän pullareseptin, opettaa jonkun taidon jne. Helpointahan se on tuoda keko legoja lattialle, halpaa ja vaivatonta ja sitä muovikasaa pitäisi sitten vaalia muistona mummosta?
Kunnon sovinismia, mummolta kelpaa pullaresepti, muttei legoleikit. Oikeasti nykymummoille ne Legot oli omassa lapsuudessa kova juttu, ja ne ovat sitä perinnettä, mitä halutaan viedä eteenpäin. Ja vanhemmat tekevät lapsilleen melkoisen karhunpalveluksen, elleivät anna.
Hienosti jätit välistä kaikki muut esimerkit, kuten uuden taidon opettaminen, välistä.
Nykyvanhemmille legot olivat iso asia lapsuudessa. Ei isovanhemmille (eli 40-60-l. syntyneille keskimäärin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Nyt malttia. Sitä romua on jokaisen nurkissa yllin kyllin vai miksi kirppareita on nykyään joka paikassa mihin päänsä kääntää? Myyntimenestykseksi nousee kirja missä käsketään heittämään turhat tavarat pois. Me hukutaan tähän turhanpäiväseen paskaan. Mitä mummo voi oikeasti tuoda lapsenlapsille? Omaa läsnäoloaan, tarinoita menneestä, kertomuksia edesmenneistä sukulaisista, vaikka hyvän pullareseptin, opettaa jonkun taidon jne. Helpointahan se on tuoda keko legoja lattialle, halpaa ja vaivatonta ja sitä muovikasaa pitäisi sitten vaalia muistona mummosta?
Kunnon sovinismia, mummolta kelpaa pullaresepti, muttei legoleikit. Oikeasti nykymummoille ne Legot oli omassa lapsuudessa kova juttu, ja ne ovat sitä perinnettä, mitä halutaan viedä eteenpäin. Ja vanhemmat tekevät lapsilleen melkoisen karhunpalveluksen, elleivät anna.
Hienosti jätit välistä kaikki muut esimerkit, kuten uuden taidon opettaminen, välistä.
Nykyvanhemmille legot olivat iso asia lapsuudessa. Ei isovanhemmille (eli 40-60-l. syntyneille keskimäärin).
Harvalla 40-luvulla syntyneellä on enää pieniä lapsenlapsia. Ja 60-luvulla syntyneille Legot oli iso juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Nyt malttia. Sitä romua on jokaisen nurkissa yllin kyllin vai miksi kirppareita on nykyään joka paikassa mihin päänsä kääntää? Myyntimenestykseksi nousee kirja missä käsketään heittämään turhat tavarat pois. Me hukutaan tähän turhanpäiväseen paskaan. Mitä mummo voi oikeasti tuoda lapsenlapsille? Omaa läsnäoloaan, tarinoita menneestä, kertomuksia edesmenneistä sukulaisista, vaikka hyvän pullareseptin, opettaa jonkun taidon jne. Helpointahan se on tuoda keko legoja lattialle, halpaa ja vaivatonta ja sitä muovikasaa pitäisi sitten vaalia muistona mummosta?
Kunnon sovinismia, mummolta kelpaa pullaresepti, muttei legoleikit. Oikeasti nykymummoille ne Legot oli omassa lapsuudessa kova juttu, ja ne ovat sitä perinnettä, mitä halutaan viedä eteenpäin. Ja vanhemmat tekevät lapsilleen melkoisen karhunpalveluksen, elleivät anna.
Hienosti jätit välistä kaikki muut esimerkit, kuten uuden taidon opettaminen, välistä.
Nykyvanhemmille legot olivat iso asia lapsuudessa. Ei isovanhemmille (eli 40-60-l. syntyneille keskimäärin).
Harvalla 40-luvulla syntyneellä on enää pieniä lapsenlapsia. Ja 60-luvulla syntyneille Legot oli iso juttu.
Aijaa. Jos on syntynyt 40-luvulla niin nimenomaan nyt niitä pieniä lastenlapsia on, koska omat lapset on syntyneet 70- ja vielä 80-luvulla. Itse olen syntynyt 60-luvulla eikä mun kaikki omatkaan ole edes täysikäisiä... saati että mulla olisi lastenlapsia. Koulutetut hankkii lapsia vasta korkeintaan kolmekymppisinä...
Ja niitä legojakin on monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mitä iloa on mummon ostamista tarjouskorin härpäkkeistä, joista lähtee osia irti ennen kuin ne saa paketista ulos? Tai vahaliiduista, joista ei irtoa väriä? Mummo on meillekin kantanut lahjoja kassikaupalla ja aina samalla reissulla mummo ihmettelee, miten nykyajan lapsilla on liikaa tavaraa. Niin on, mutta miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mitä iloa on mummon ostamista tarjouskorin härpäkkeistä, joista lähtee osia irti ennen kuin ne saa paketista ulos? Tai vahaliiduista, joista ei irtoa väriä? Mummo on meillekin kantanut lahjoja kassikaupalla ja aina samalla reissulla mummo ihmettelee, miten nykyajan lapsilla on liikaa tavaraa. Niin on, mutta miksi?
Tämä. Minullekin on sitten vielä ihmetelty että mikä siinä on kun ei lastenhuone pysy järjestyksessä. Jaa-a mistähän se johtuu...
Samaten on mäkätetty "että minä tilaan asioita" kun olen yrittänyt lasten kanssa laatia järkeviä lahjalistoja. Ja sitten pengotaan kaapit ja roskikset että missä ne annetut lahjat on. Ja mangutaan kun päiväkodin kuvassa ei olrkaan sitä mummon antamaa liian pientä keinokuitumekkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Höpö höpö. Ei lapset ole mitään valtapelikapuloita. Minä rakastan nyt 15-vuotiasta poikaani. Tulen kunnioittamaan hänen tulevaa puolisoaankin. Ja absoluuttisesti PALVOMAAN hänen lapsiaan. Jos en osaa osoittaa palvontaani muulla kuin tavaralla, vähin mitä miniä voi tehdä on olla tyytyväinen etten käännä heille selkäänsä ja hemmottele vain tyttäreni lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
No tokihan sinä aikuinen ihminen voi päättää viettää loppuelämänäs ypöyksin, koska "minä haluan enkä muita kunnioita". Tällaisella keskenkasvuisella mummolla se lapsi ei mitään tekisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Höpö höpö. Ei lapset ole mitään valtapelikapuloita. Minä rakastan nyt 15-vuotiasta poikaani. Tulen kunnioittamaan hänen tulevaa puolisoaankin. Ja absoluuttisesti PALVOMAAN hänen lapsiaan. Jos en osaa osoittaa palvontaani muulla kuin tavaralla, vähin mitä miniä voi tehdä on olla tyytyväinen etten käännä heille selkäänsä ja hemmottele vain tyttäreni lapsia.
Näin selvään provoon en edes vastaa.
Äitinä minä inhoan eniten sitä että ohitseni ja ylitseni puuhataan lasteni kanssa. Sovitaan asioita, tehdään kieltämiäni asioita, jopa arvostellaan meitä vanhempia ja aina käänetään asiat niin, että minä pahiksena joudun kieltämään mummon lupaaman asian. Lupauksen jota hän ei saisi ollenkaan edes vanhemmilta kysymättä antaa.
Tällaisella isovanhemmuudella on meidän perheessä lyhyt historia. Ja ei, ei ole anopista kyse.
Meilläkin mummo ostaa liian isoja vaatteita, laitetaan kaappiin oottamaan. Mummo ostaa turhia leluja, laitetaan eteenpäin tai kaappiin oottamaan jos on isommille tarkotettuja. Jos vaate on vaan ruma, eli tavallinen collegehousu tms niin menee heti käyttöön! Lapsi on yleensä kaunis vaikkei olis merkkifarkkuja päällä ja lapsen on helpompi liikkua ja leikkiä kun on tavalliset Tokmanni-rytkyt päällä ☺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa
Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mummo ostaa liian isoja vaatteita, laitetaan kaappiin oottamaan. Mummo ostaa turhia leluja, laitetaan eteenpäin tai kaappiin oottamaan jos on isommille tarkotettuja. Jos vaate on vaan ruma, eli tavallinen collegehousu tms niin menee heti käyttöön! Lapsi on yleensä kaunis vaikkei olis merkkifarkkuja päällä ja lapsen on helpompi liikkua ja leikkiä kun on tavalliset Tokmanni-rytkyt päällä ☺
Meillä vaatteissa ei ongelma ole iso koko vaan liian pieni koko. Ja vaatteen epämukavuus (esim karhea villa, keinokuitu tms) ja hankalapuettavuus. Ja kaiken huippuna on sitten se, että kaikki on aina silityksen vaativia. En valittaisi liian suurista collegehousuista yhtikäs mitään. Liian pieni liian lyhyt keinokuituinen karhea prässättävä vekkihame ärsyttää.
Sama ongelma. Enää en edes ole jaksanut valittaa kun ei auta. Pistänyt suoraan sitä turhaa krääsää kirpparille.
Liian tuttua... anoppi roudaa meille kaikkea pitsiliinoista ja tekokukista muovituoleihin ja ei usko vaikka kuinka sanoisi ei kiitos. Mieskin on moneen otteeseen sanonut että ei kiitos. Silti pakko tuoda "koska oli niin ihana!". Jotenkin minusta myös loukkaavaa että ei voi ymmärtää että meidän oman kodin sisustamme me itse eikä hän. On hieman eri maku meillä plus 30-vuotiailla kun lähes 70-vuotiaalla tilpehööri-rouvalla. Sitten kuuluu "miksei teillä ole tässä sohvalla niitä tuomiani kisaankuvioisia ristipisto-tyynyjä??" Voi jee. Onneks oma äitini kysyy kaiken kahteen kertaan ja makukin on hyvä jos jonkun yllärin ostaa.