Mummo kantaa krääsää kotiimme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Myönnät itsekin tuliaisesi olevan turhia ja tarpeettomia. Ja että haluat tehdä lasten kanssa jotain oman mielesi mukaan sen sijaan että keksisit jotakin, joka sopisi sekä lapsille että vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Lapsen vanhemmat arvioivat mikä on hänelle hyväksi ja mikä hänen kehitysasteensa ja kypsyytensä on. Omista lapsistani vanhempi esim ei edelleenkään halua yökylään minnekään. Ei kavereille tai kummitädille. Tämä on hänen kantansa ja minä äitinä arvioin, että en häntä siihen myöskään pakota. Toinen lapseni taas tykkää yökyläillä. On nytkin kaverillaan.

Eli mummo sitten veisi toisen mutta ei toista? Tai minä pakottaisin lapsen mummon takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Myönnät itsekin tuliaisesi olevan turhia ja tarpeettomia. Ja että haluat tehdä lasten kanssa jotain oman mielesi mukaan sen sijaan että keksisit jotakin, joka sopisi sekä lapsille että vanhemmille.

Nykyisin tuppaa lapsilla olemaan niin paljon leluja, että 99% uusista leluista on ihan turhia ja tarpeettomia. Joten kyllä, myönnän asian. Lapset kuitenkin ilahtuvat ja sehän tässä oli tärkein asia kai sinunkin mielestäsi? Ja kyllä, haluan tehdä lastenlasteni kanssa asioita oman mieleni mukaan. Jos haluan viedä lapsenlapseni Pariisin Disneylandiin, en vaihda sitä eväsretkeksi Keravalle, vaikka se sopisi vanhemmille paremmin. Vien vaikka toistamiseen ne lapsenlapseni, joiden vanhemmille Pariisi sopii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Myönnät itsekin tuliaisesi olevan turhia ja tarpeettomia. Ja että haluat tehdä lasten kanssa jotain oman mielesi mukaan sen sijaan että keksisit jotakin, joka sopisi sekä lapsille että vanhemmille.

Nykyisin tuppaa lapsilla olemaan niin paljon leluja, että 99% uusista leluista on ihan turhia ja tarpeettomia. Joten kyllä, myönnän asian. Lapset kuitenkin ilahtuvat ja sehän tässä oli tärkein asia kai sinunkin mielestäsi? Ja kyllä, haluan tehdä lastenlasteni kanssa asioita oman mieleni mukaan. Jos haluan viedä lapsenlapseni Pariisin Disneylandiin, en vaihda sitä eväsretkeksi Keravalle, vaikka se sopisi vanhemmille paremmin. Vien vaikka toistamiseen ne lapsenlapseni, joiden vanhemmille Pariisi sopii. 

Tämä on provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Lapsen vanhemmat arvioivat mikä on hänelle hyväksi ja mikä hänen kehitysasteensa ja kypsyytensä on. Omista lapsistani vanhempi esim ei edelleenkään halua yökylään minnekään. Ei kavereille tai kummitädille. Tämä on hänen kantansa ja minä äitinä arvioin, että en häntä siihen myöskään pakota. Toinen lapseni taas tykkää yökyläillä. On nytkin kaverillaan.

Eli mummo sitten veisi toisen mutta ei toista? Tai minä pakottaisin lapsen mummon takia?

Jos lapsi ei itse halua lähteä, niin ei tietenkään lasta pidä pakottaakaan. Eihän koko reissusta edes tulisi yhtään mitään,  jos mukana olisi vastahankainen lapsi. Mutta sulla tuskin olisi mitään sitä vastaan, jos mummo veisi siskosi/veljesi tai miehesi siskon/veljen lapset eikä sinun lapsiasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Lapsen vanhemmat arvioivat mikä on hänelle hyväksi ja mikä hänen kehitysasteensa ja kypsyytensä on. Omista lapsistani vanhempi esim ei edelleenkään halua yökylään minnekään. Ei kavereille tai kummitädille. Tämä on hänen kantansa ja minä äitinä arvioin, että en häntä siihen myöskään pakota. Toinen lapseni taas tykkää yökyläillä. On nytkin kaverillaan.

Eli mummo sitten veisi toisen mutta ei toista? Tai minä pakottaisin lapsen mummon takia?

Jos lapsi ei itse halua lähteä, niin ei tietenkään lasta pidä pakottaakaan. Eihän koko reissusta edes tulisi yhtään mitään,  jos mukana olisi vastahankainen lapsi. Mutta sulla tuskin olisi mitään sitä vastaan, jos mummo veisi siskosi/veljesi tai miehesi siskon/veljen lapset eikä sinun lapsiasi?

Mielestäni mummon pitää olla tasapuolinen. Tehdä jokaisen lapsenlapsen kanssa. Ei sanella, kyykyttää ja komentaa.

Itse mummona aion vaalia sitä tasapuolisuutta. Se on ainoa tie hyvään isoäitiyteen ja pysyviin hyviin väleihin kenenkään kanssa.

Mummot on sellaisia! Muista tämä, kun itse mummona roudaat tarpeettomia kamoja lastesi perheisiin :D

Vierailija kirjoitti:

Mummot on sellaisia! Muista tämä, kun itse mummona roudaat tarpeettomia kamoja lastesi perheisiin :D

Minä en niin tee. Kunnioitan lapsiani ja tuen heidän vanhemmuuttaan. Minulle mummous ei ole syy ylikävellä ja kyykyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Myönnät itsekin tuliaisesi olevan turhia ja tarpeettomia. Ja että haluat tehdä lasten kanssa jotain oman mielesi mukaan sen sijaan että keksisit jotakin, joka sopisi sekä lapsille että vanhemmille.

Nykyisin tuppaa lapsilla olemaan niin paljon leluja, että 99% uusista leluista on ihan turhia ja tarpeettomia. Joten kyllä, myönnän asian. Lapset kuitenkin ilahtuvat ja sehän tässä oli tärkein asia kai sinunkin mielestäsi? Ja kyllä, haluan tehdä lastenlasteni kanssa asioita oman mieleni mukaan. Jos haluan viedä lapsenlapseni Pariisin Disneylandiin, en vaihda sitä eväsretkeksi Keravalle, vaikka se sopisi vanhemmille paremmin. Vien vaikka toistamiseen ne lapsenlapseni, joiden vanhemmille Pariisi sopii. 

Tämä on provo.

Ei ole provo. En ole nähnyt yhtäkään lapsiperhettä, jossa olisi liian vähän leluja. Ja todellakin, jos haluan kesälomallani tehdä pidennetyn viikonlopun kestävän reissun Pariisiin, niin mä en kysele reissulleni keneltäkään lupaa. Voin ottaa mukaani lapsenlapsiani, mutta tietenkin vain ne, jotka saavat vanhemmiltaan luvan lähteä mukaan. En mä ketään väkisin mukaani ota. Tyttäreni on aina iloinen, kun vien hänen lapsiaan jonnekin ja aivan varmasti hänen lapsensa lähtisivät toisenkin kerran Pariisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Myönnät itsekin tuliaisesi olevan turhia ja tarpeettomia. Ja että haluat tehdä lasten kanssa jotain oman mielesi mukaan sen sijaan että keksisit jotakin, joka sopisi sekä lapsille että vanhemmille.

Nykyisin tuppaa lapsilla olemaan niin paljon leluja, että 99% uusista leluista on ihan turhia ja tarpeettomia. Joten kyllä, myönnän asian. Lapset kuitenkin ilahtuvat ja sehän tässä oli tärkein asia kai sinunkin mielestäsi? Ja kyllä, haluan tehdä lastenlasteni kanssa asioita oman mieleni mukaan. Jos haluan viedä lapsenlapseni Pariisin Disneylandiin, en vaihda sitä eväsretkeksi Keravalle, vaikka se sopisi vanhemmille paremmin. Vien vaikka toistamiseen ne lapsenlapseni, joiden vanhemmille Pariisi sopii. 

Tämä on provo.

Ei ole provo. En ole nähnyt yhtäkään lapsiperhettä, jossa olisi liian vähän leluja. Ja todellakin, jos haluan kesälomallani tehdä pidennetyn viikonlopun kestävän reissun Pariisiin, niin mä en kysele reissulleni keneltäkään lupaa. Voin ottaa mukaani lapsenlapsiani, mutta tietenkin vain ne, jotka saavat vanhemmiltaan luvan lähteä mukaan. En mä ketään väkisin mukaani ota. Tyttäreni on aina iloinen, kun vien hänen lapsiaan jonnekin ja aivan varmasti hänen lapsensa lähtisivät toisenkin kerran Pariisiin. 

Ilmiselvä provo. Ei noin paskaa ihmistä ole oikeasti olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Lapsen vanhemmat arvioivat mikä on hänelle hyväksi ja mikä hänen kehitysasteensa ja kypsyytensä on. Omista lapsistani vanhempi esim ei edelleenkään halua yökylään minnekään. Ei kavereille tai kummitädille. Tämä on hänen kantansa ja minä äitinä arvioin, että en häntä siihen myöskään pakota. Toinen lapseni taas tykkää yökyläillä. On nytkin kaverillaan.

Eli mummo sitten veisi toisen mutta ei toista? Tai minä pakottaisin lapsen mummon takia?

Jos lapsi ei itse halua lähteä, niin ei tietenkään lasta pidä pakottaakaan. Eihän koko reissusta edes tulisi yhtään mitään,  jos mukana olisi vastahankainen lapsi. Mutta sulla tuskin olisi mitään sitä vastaan, jos mummo veisi siskosi/veljesi tai miehesi siskon/veljen lapset eikä sinun lapsiasi?

Mielestäni mummon pitää olla tasapuolinen. Tehdä jokaisen lapsenlapsen kanssa. Ei sanella, kyykyttää ja komentaa.

Itse mummona aion vaalia sitä tasapuolisuutta. Se on ainoa tie hyvään isoäitiyteen ja pysyviin hyviin väleihin kenenkään kanssa.

Minähän nimenomaan haluaisinkin olla tasapuolinen mummo, mutta jos toisessa perheessä ei sallita lapsille asioita, joita toisessa sallitaan, niin se on silloin näiden kieltävien vanhempien syytä, että en voi olla tasapuolinen. He eivät voi alkaa sanelemaan, millainen mummosuhde minulla on toisen lapseni lapsiin ts kieltämään myös näiltä lapsilta asioita, joita lapsenlapsilleni haluan antaa. He voivat kieltää ne ainoastaan omilta lapsiltaan, mutta silloin heidän pitää myös ymmärtää, että toisen lapseni lapset saavat minulta enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Myönnät itsekin tuliaisesi olevan turhia ja tarpeettomia. Ja että haluat tehdä lasten kanssa jotain oman mielesi mukaan sen sijaan että keksisit jotakin, joka sopisi sekä lapsille että vanhemmille.

Nykyisin tuppaa lapsilla olemaan niin paljon leluja, että 99% uusista leluista on ihan turhia ja tarpeettomia. Joten kyllä, myönnän asian. Lapset kuitenkin ilahtuvat ja sehän tässä oli tärkein asia kai sinunkin mielestäsi? Ja kyllä, haluan tehdä lastenlasteni kanssa asioita oman mieleni mukaan. Jos haluan viedä lapsenlapseni Pariisin Disneylandiin, en vaihda sitä eväsretkeksi Keravalle, vaikka se sopisi vanhemmille paremmin. Vien vaikka toistamiseen ne lapsenlapseni, joiden vanhemmille Pariisi sopii. 

Tämä on provo.

Ei ole provo. En ole nähnyt yhtäkään lapsiperhettä, jossa olisi liian vähän leluja. Ja todellakin, jos haluan kesälomallani tehdä pidennetyn viikonlopun kestävän reissun Pariisiin, niin mä en kysele reissulleni keneltäkään lupaa. Voin ottaa mukaani lapsenlapsiani, mutta tietenkin vain ne, jotka saavat vanhemmiltaan luvan lähteä mukaan. En mä ketään väkisin mukaani ota. Tyttäreni on aina iloinen, kun vien hänen lapsiaan jonnekin ja aivan varmasti hänen lapsensa lähtisivät toisenkin kerran Pariisiin. 

Ilmiselvä provo. Ei noin paskaa ihmistä ole oikeasti olemassa.

Tyttäreni ja hänen lapsensa ovat minusta ihan eri mieltä kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Lapsen vanhemmat arvioivat mikä on hänelle hyväksi ja mikä hänen kehitysasteensa ja kypsyytensä on. Omista lapsistani vanhempi esim ei edelleenkään halua yökylään minnekään. Ei kavereille tai kummitädille. Tämä on hänen kantansa ja minä äitinä arvioin, että en häntä siihen myöskään pakota. Toinen lapseni taas tykkää yökyläillä. On nytkin kaverillaan.

Eli mummo sitten veisi toisen mutta ei toista? Tai minä pakottaisin lapsen mummon takia?

Jos lapsi ei itse halua lähteä, niin ei tietenkään lasta pidä pakottaakaan. Eihän koko reissusta edes tulisi yhtään mitään,  jos mukana olisi vastahankainen lapsi. Mutta sulla tuskin olisi mitään sitä vastaan, jos mummo veisi siskosi/veljesi tai miehesi siskon/veljen lapset eikä sinun lapsiasi?

Mielestäni mummon pitää olla tasapuolinen. Tehdä jokaisen lapsenlapsen kanssa. Ei sanella, kyykyttää ja komentaa.

Itse mummona aion vaalia sitä tasapuolisuutta. Se on ainoa tie hyvään isoäitiyteen ja pysyviin hyviin väleihin kenenkään kanssa.

Minähän nimenomaan haluaisinkin olla tasapuolinen mummo, mutta jos toisessa perheessä ei sallita lapsille asioita, joita toisessa sallitaan, niin se on silloin näiden kieltävien vanhempien syytä, että en voi olla tasapuolinen. He eivät voi alkaa sanelemaan, millainen mummosuhde minulla on toisen lapseni lapsiin ts kieltämään myös näiltä lapsilta asioita, joita lapsenlapsilleni haluan antaa. He voivat kieltää ne ainoastaan omilta lapsiltaan, mutta silloin heidän pitää myös ymmärtää, että toisen lapseni lapset saavat minulta enemmän. 

Et sinä ole tasapuolinen. Sinä kilpailutat heitä.

Oikein tyypillistä narsistin käytöstä. Lapset ja lapsenlapset ovat vain egosi jatkeita ja käännät lapsesi toisiaan vastaan kehumalla toista toiselle, jakamalla suosionosoituksia ja kylvämällä riitaa ja kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Myönnät itsekin tuliaisesi olevan turhia ja tarpeettomia. Ja että haluat tehdä lasten kanssa jotain oman mielesi mukaan sen sijaan että keksisit jotakin, joka sopisi sekä lapsille että vanhemmille.

Nykyisin tuppaa lapsilla olemaan niin paljon leluja, että 99% uusista leluista on ihan turhia ja tarpeettomia. Joten kyllä, myönnän asian. Lapset kuitenkin ilahtuvat ja sehän tässä oli tärkein asia kai sinunkin mielestäsi? Ja kyllä, haluan tehdä lastenlasteni kanssa asioita oman mieleni mukaan. Jos haluan viedä lapsenlapseni Pariisin Disneylandiin, en vaihda sitä eväsretkeksi Keravalle, vaikka se sopisi vanhemmille paremmin. Vien vaikka toistamiseen ne lapsenlapseni, joiden vanhemmille Pariisi sopii. 

Tämä on provo.

Ei ole provo. En ole nähnyt yhtäkään lapsiperhettä, jossa olisi liian vähän leluja. Ja todellakin, jos haluan kesälomallani tehdä pidennetyn viikonlopun kestävän reissun Pariisiin, niin mä en kysele reissulleni keneltäkään lupaa. Voin ottaa mukaani lapsenlapsiani, mutta tietenkin vain ne, jotka saavat vanhemmiltaan luvan lähteä mukaan. En mä ketään väkisin mukaani ota. Tyttäreni on aina iloinen, kun vien hänen lapsiaan jonnekin ja aivan varmasti hänen lapsensa lähtisivät toisenkin kerran Pariisiin. 

Ilmiselvä provo. Ei noin paskaa ihmistä ole oikeasti olemassa.

Tyttäreni ja hänen lapsensa ovat minusta ihan eri mieltä kuin sinä.

Narsistilla tyypilliesti on suosikki joka saa suosiota koska toimii kuten narsisti haluaa. Häneltä vain menee se välineen arvo heti jos hän esim yrittää itsenäistyä tms.

Jep jep, ja taas on meillä pari "ihanat" upouudet housut kirppikselle vaikka mitään ei tarvita! "Käyttämätön, laput vielä kiinni" ;D -Ap

Monesti irtautuminen omasta lapsen roolista tapahtuu vasta siinä vaiheessa kun itsellä on omia lapsia. Alkaa viimeinen lapsellinen kapina. Mummoa arvostellaan huonoista ja vääränlaisista lahjoista, liiasta tai liian vähästä huomiosta jne. jne. 

Oman äitini kuoltua ennen aikojaan, hän ehti olla lapsilleni mummo vain muutaman vuoden, minun neuvoni on: jos mummon tuomat lahjat ja antamat huomionoistukset eivät ole vahingollisia lapselle (eivät siis ole esim. vaarallisia leluja tai jatkuvaa namujen tms. syöttämistä) niin koettakaa kestää ja käyttäkää kirppistä ja kierrätystä jne. Mummo kertoo rakkaudestaan ja välittämisestään omalla tavallaan ja varmasti se krääsä tulee sydämestä. Antakaa mummon rakentaa suhdetta lapsenlapseen ilman turhia ehtoja, korostan sanaa turha. Ehtona voivat olla lapsen turvallisuus ja terveys, jos ne ovat uhattuina niin sitten toki pitää puuttua asiaan. Kun ne teidän lapsenne eivät ikuisesti ole pieniä eikä se mummokaan elä ikuisesti, niin miksi nipottaa jos isovanhemmuus ei ole teidän käsikirjoituksenne mukaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Lapsen vanhemmat arvioivat mikä on hänelle hyväksi ja mikä hänen kehitysasteensa ja kypsyytensä on. Omista lapsistani vanhempi esim ei edelleenkään halua yökylään minnekään. Ei kavereille tai kummitädille. Tämä on hänen kantansa ja minä äitinä arvioin, että en häntä siihen myöskään pakota. Toinen lapseni taas tykkää yökyläillä. On nytkin kaverillaan.

Eli mummo sitten veisi toisen mutta ei toista? Tai minä pakottaisin lapsen mummon takia?

Jos lapsi ei itse halua lähteä, niin ei tietenkään lasta pidä pakottaakaan. Eihän koko reissusta edes tulisi yhtään mitään,  jos mukana olisi vastahankainen lapsi. Mutta sulla tuskin olisi mitään sitä vastaan, jos mummo veisi siskosi/veljesi tai miehesi siskon/veljen lapset eikä sinun lapsiasi?

Mielestäni mummon pitää olla tasapuolinen. Tehdä jokaisen lapsenlapsen kanssa. Ei sanella, kyykyttää ja komentaa.

Itse mummona aion vaalia sitä tasapuolisuutta. Se on ainoa tie hyvään isoäitiyteen ja pysyviin hyviin väleihin kenenkään kanssa.

Minähän nimenomaan haluaisinkin olla tasapuolinen mummo, mutta jos toisessa perheessä ei sallita lapsille asioita, joita toisessa sallitaan, niin se on silloin näiden kieltävien vanhempien syytä, että en voi olla tasapuolinen. He eivät voi alkaa sanelemaan, millainen mummosuhde minulla on toisen lapseni lapsiin ts kieltämään myös näiltä lapsilta asioita, joita lapsenlapsilleni haluan antaa. He voivat kieltää ne ainoastaan omilta lapsiltaan, mutta silloin heidän pitää myös ymmärtää, että toisen lapseni lapset saavat minulta enemmän. 

Et sinä ole tasapuolinen. Sinä kilpailutat heitä.

Oikein tyypillistä narsistin käytöstä. Lapset ja lapsenlapset ovat vain egosi jatkeita ja käännät lapsesi toisiaan vastaan kehumalla toista toiselle, jakamalla suosionosoituksia ja kylvämällä riitaa ja kateutta.

Mitä narsistista tai kilpailuttamista siinä on, että asia, jota et omille lapsillesi halua, annetaan miehesi siskon lapsille? Eikö narsismia ole pikemminkin se, että sinä haluaisit määrätä omien lastesi lisäksi myös siitä, mitä miehesi siskon lapset saavat tai ovat saamatta? Tuohan ei oikeasti edes kuulu sinulle, varsinkin, jos olet jo itse kieltäytynyt vastaanottamasta samaa?

Miksi mummon tarvitsisi olla yhtä tasapuolinen aikuisten lastensa välillä, jos toisen kanssa kemiat natsaa hyvin ja toinen lapsi on kaikin puolin sellainen aikuinen ihminen, jonka kanssa ei vaan kestä olla? Ei se, että dna:ssa on paljon yhtenevää ja kasvatus periaatteessa sama tarkoita sitä, että kaikista omista lapsista kasvaa samanlaisia aikuisia. Kyllähän me ihmiset muutenkin valikoidaan mieleisten ihmisten seura, eikä väkipakolla vietetä aikaa itselle vastenmielisten tyyppien kanssa. Kyllä se aikuinen lapsikin on vaan osaltaan vastuussa siitä tuleeko juttuun äitinsä/isänsä kanssa yhtä hyvin kuin sisaruksensa, vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.

Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.

Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.

Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?

Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.

Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.

Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.

Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa

Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole. 

No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.

Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat. 

Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei. 

Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan.  Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta. 

Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.

Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia. 

Jep. Et kyllä äkkiseltään näin palstakirjoittelun perusteella vaikuta sellaiselta ihmiseltä, jolle lapset annetaan noin vaan Pariisin Disneylandiin mukaan ilman vanhempia.

Miksi ihmeessä miniä ja poikasi valittaisivat siitä että viet muita serkkuja matkoille, jos eivät itse halua aikanaan omiaan antaa matkaasi. Siis tässä sinun kuvitteellisessa skenaariossasi, jossa he eivät halua antaa lapsiaan minnekään matkaasi, mutta sitten kuitenkin valittaisivat kun et ota? En ihan ymmärrä.

Anoppini on töissä paikassa, jonne on huonot kulkuyhteydet ja appeni vie ja hakee 5 pv viikossa.

Vieressä on kirpputori.

Hän on löytänyt kirppiksen takaa paikan, minne kirppikseltä viedään roskat. Jos kauppa ei käy, voi jättää hyväntekeväisyyteen. Ja jos ei mene sielläkään kaupaksi, viedään tiettyyn roskikseen, josta appeni ne kerää.

Lisäksi hän käy myyntipaikat läpi aamulla ja illalla. 5 krt viikossa.

Meille tuodaan vähintään 2 Ikean kassillista per kerta.

Työkaverini äiti pitää kirppistä ja saan työkaverini onneksi suostuu ottamaan ne vastaan ja toimittaa äidilleen.

Olen jutellut äidin kanssa aiheesta. Sovittu, jos ei mene kaupaksi, heittää roskiin. Samaan kasaan menee meillä tarpeettomat.

Koska kiertoon laittaminen on niin helppoa, meillä on siistiä, appi kantaa lisää ja lisää. Ja samaan aikaan minä laitan tarpeettomat eteenpäin.

Ei oo helppoa.