Mummo kantaa krääsää kotiimme

Meillä on vasta pieni vauva, mutta molemmat isoäidit ovat innostuneet hullun lailla, ja aika eri tavalla. Minun äitini ostaa pääasiassa uutta, mutta suureksi osaksi jotain melko epäkäytännöllisiä juttuja. On joukossa ollut muutama ihan kivakin juttu, ja arvostan hänen tuomisiaan kyllä, vaikkei läheskään aina ihan nappiin menekään.

Anopilla puolestaan on säästettynä vaatteita ja tavaroita, jotka ovat olleet kälyni nyt jo kouluikäisellä lapsella käytössä, ja ulkonäöstä päätellen suuri osa niistäkin ostettu aikoinaan jostain kirpparilta, joten eivät ole ihan mitään 2000-lukua, ja lisäksi saattavat olla ihan likaisia ja vuosien säilytyksen jäljiltä haisevat useammankin pesun jälkeen todella ummehtuneelle/homeelle. Pahinta on, kun anoppi aina vouhottaa, miten emme saa mitään uutta ostaa, kun kaikkea on ja vaikka miten paljon hänellä säästössä! Onhan sitä joo kaikenlaista, mutta kuitenkin haluaisin, että itse päätämme lapsemme asioista, ja haluan hänelle kyllä myös kauniita vaatteita, ja ehjää ja käytännöllistä tavaraa. En hänelle vaan puhu mitään siitä, jos joku on itse hankkimaamme, vaan kerron, miten paljon tuleekaan lahjaksi kaikkea ystäviltä ja sukulaisilta.

Ja jottei kukaan käsitä väärin - ostan ja myyn itsekin kirppiksillä, ja olen löytänyt kivoja käyttövaatteita lapselle edullisestikin, ja säästän osan vaatteistamme siihen, jos meille tulee lisää lapsia. Olen myös kuitenkin minimalisti siinä mielessä, että tavarasta valitsen mielummin yhden laadukkaan, hyvännäköisen ja toimivan kuin viisi epäkäytönnöllistä ja rumaa (käyttövaatteet, kuten bodyt toki erikseen, niitä tarvitsee useita).

Olen nyt pari saamaamme hyvin epäkäytännöllistä vaatelahjaa onnistuneesti palauttanut kauppoihin ilman kuittia, kun on ollut kys. kaupan paketissa ja osa lapuista tallella, ja sitä kautta saanut sentään ostettua jotain oikeasti hyödyllistä lapsellemme. Hieman huono omatunto näistä, mutta vauvan kohdalla vaatteiden katoamisen voi onneksi selittää sillä, että jäävät niin nopeasti liian pieniksi. Noita kirppiskauheuksia ei oikein edes voi laittaa varmaan myyntiin minnekään, mutta täytyy yrittää selvitellä, minne hyväntekeväisyyteen niitä voisi mahdollisesti lahjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me on avattu lapselle sijoitustili pankkiin ja kerrottuisovanhemmille, että jos haluaa muistaa, niin rahaa voi aina laittaa sinne. On myös kerrottu suoraan, mikä olisi hyvä tai tarpeellinen lahja esim. jouluna. Uusi huppari kokoa x, tai lego city pakkaus zzz. Meille aikuisille ei saa tuoda mitään muuta kuin syötävää tai juotavaa. Toimii hyvin.

Tätä on yritetty tarjota. Että laittakaa vaikka kymppi sinne. Mutta ei. Kun kuulemma raha ei ole meille vanhemmille vaan se lahja pitää saada itse antaa ja nähdä "lapsen ilahtunut ilme".

Ja tää on sitten kanssa ihan oma haasteensa. Että miten kauko-ohjata se lapsensa ilahtunaan jostain mistä hän ei pidä.

vai onko se kuitenkin se äiti, joka ei periaatteessa voi pitää mistään mitä anoppi keksii tuoda? Yleensä lapset kyllä ilahtuu lahjasta, varsinkin leikki-ikäiset.

Ei se lapsi ilahdu, päinvastoin, jos se lahja on selkeästi vanhemmalle tarkoitettu ja joudutaan sen takia laittamaan saman tien pois. Esim. meillä sai kolmivuotias mikroskooppisetin skalpelleineen metyylisinineen kaikkineen. Ei voi ihan kolmivuotiaan käsiin antaa, ja asiasta tuli suuri suru.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vasta pieni vauva, mutta molemmat isoäidit ovat innostuneet hullun lailla, ja aika eri tavalla. Minun äitini ostaa pääasiassa uutta, mutta suureksi osaksi jotain melko epäkäytännöllisiä juttuja. On joukossa ollut muutama ihan kivakin juttu, ja arvostan hänen tuomisiaan kyllä, vaikkei läheskään aina ihan nappiin menekään.

Anopilla puolestaan on säästettynä vaatteita ja tavaroita, jotka ovat olleet kälyni nyt jo kouluikäisellä lapsella käytössä, ja ulkonäöstä päätellen suuri osa niistäkin ostettu aikoinaan jostain kirpparilta, joten eivät ole ihan mitään 2000-lukua, ja lisäksi saattavat olla ihan likaisia ja vuosien säilytyksen jäljiltä haisevat useammankin pesun jälkeen todella ummehtuneelle/homeelle. Pahinta on, kun anoppi aina vouhottaa, miten emme saa mitään uutta ostaa, kun kaikkea on ja vaikka miten paljon hänellä säästössä! Onhan sitä joo kaikenlaista, mutta kuitenkin haluaisin, että itse päätämme lapsemme asioista, ja haluan hänelle kyllä myös kauniita vaatteita, ja ehjää ja käytännöllistä tavaraa. En hänelle vaan puhu mitään siitä, jos joku on itse hankkimaamme, vaan kerron, miten paljon tuleekaan lahjaksi kaikkea ystäviltä ja sukulaisilta.

Ja jottei kukaan käsitä väärin - ostan ja myyn itsekin kirppiksillä, ja olen löytänyt kivoja käyttövaatteita lapselle edullisestikin, ja säästän osan vaatteistamme siihen, jos meille tulee lisää lapsia. Olen myös kuitenkin minimalisti siinä mielessä, että tavarasta valitsen mielummin yhden laadukkaan, hyvännäköisen ja toimivan kuin viisi epäkäytönnöllistä ja rumaa (käyttövaatteet, kuten bodyt toki erikseen, niitä tarvitsee useita).

Olen nyt pari saamaamme hyvin epäkäytännöllistä vaatelahjaa onnistuneesti palauttanut kauppoihin ilman kuittia, kun on ollut kys. kaupan paketissa ja osa lapuista tallella, ja sitä kautta saanut sentään ostettua jotain oikeasti hyödyllistä lapsellemme. Hieman huono omatunto näistä, mutta vauvan kohdalla vaatteiden katoamisen voi onneksi selittää sillä, että jäävät niin nopeasti liian pieniksi. Noita kirppiskauheuksia ei oikein edes voi laittaa varmaan myyntiin minnekään, mutta täytyy yrittää selvitellä, minne hyväntekeväisyyteen niitä voisi mahdollisesti lahjoittaa.

Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, ja joku voi meitä vähän julmiksikin väittää, mutta kun alkoi tulla noita "Et saa ostaa mitään kun minä ostan/meillä on säästössä" -puheita, niin sanottiin aika napakasti että halutaan itse ostaa vauvan tarvikkeet ja suurin osa käyttövaatteista (sekä aina ulkovaatteet itse). Sanottiin ihan suoraan, että vaatteita saa ostaa, mutta ei kassikaupalla, samoin kuin leluja. Joillekin meni perille, toisille ei, minkäs teet.

Meillä tuo hössötys meni kyllä niin överiksi, että ei tuntunut enää meistä vanhemmista hyvältä. Mummot ja tädit olisivat halunneet hankkia pinnasänkyä, hoitopöytää, kassillisia vaatteita, ensikenkiä, rattaita jne. Eli kaikkea niitä, mitä vanhemmat tykkäävät itse yleensä hankkia jotta saavat fiilistellä uutta elämäntilannetta. Tuli jo sellainen olo, että kuka tässä nyt on lapsen saanut heidän mielestään. Joten ihan tylysti ratkaistiin asia suoraan sanomalla, toki pyrkien mahdollisimman vähäiseen loukkaamiseen.

Mielestäni mitä pidemmälle tuollaisen antaa mennä, niin sitä suurempia ongelmia on tiedossa kun lapsi on sen ikäinen että hänelle pitäisi oikeasti jo opettaa rahankäyttöä ym. kasvatuksellisia asioita. Joskus mummon/papan osteluinto voi kieliä myös siitä, ettei halua päästää siitä omasta aikuisesta lapsesta "irti" vaan haluaa ikäänkuin kanssaelää tuota vaihetta lapsenssa kanssa/kautta. Ihan ymmärrettävää omalla tavallaan, mutta pakkohan ne rajat on tehdä selväksi, jotta esimerkiksi lapsen kasvatuksen suhteen ei ole epäselvyyksiä siitä mikä vanhempien tonttia.

Rakkaitahan ne mummot, papat, tädit ja sedät on, mutta sitä suuremmalla syyllä tulee tulevia ristiriitoja ehkäistä tehden jossain määrin näissä pienissäkin asioissa selväksi se miten voidaan ottaa osaa toisen perheen elämään.

Tykkään ommella lapsille vaatteita itse, ja käytän niihin laadukkaita kankaita sekä ajanmukaisia värejä ja kuoseja.

Nyt oli mummukin saanut kipinän ompeluun ja surauttanut lomalla pinkan lasten vaatteita. Iloissaan niitä esitteli meille ja yritin hymyillä, vaikka pahaa teki. Ihan huolella tehtyjä ne näyttivät olevan, mutta kuosit suoraan sanottuna ihan karseita. Kukkaa ja pöllöä, violettia, punaista, vihreää ja oranssia sekaisin. Tosi levottoman näkösiä.

En kehtaa olla ottamatta vastaan niitä, mutta käyttöön ne tuskin tulee, kun lapsella on jo kaappi täynnä kivemman näköistä kampetta.