Lue keskustelun säännöt.
Mummo kantaa krääsää kotiimme
14.06.2017 |
Kahden lapsemme mummo (miehen äiti) ei kauniista kielloista ja "emme ihan oikeasti tarvitse nyt yhtään mitään,ei tarvitse tuoda mitään, meillä on kaikkea" lauseista huolimatta lopeta vääränkokoisten (ja karseen näköisten) vaatteiden, turhien tarvikkeiden ("oli pakko ostaa kun tää oli niiiiin söpö) ja lelujen jne tuomista lapsillemme. Minä myyn nämä uudet ja meille tarpeettomat tavarat sitten kirppiksellä ihan hyvään hintaan ja ostan rahoilla lapsillemme tarpeen tullen jotakin. Mitä mieltä?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa
Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole.
Ei heillä ole mitään velvollisuutta edes sopia kanssasi mitään. He voivat vaikka muuttaa ja jättää kertomatta uuden osoitteensa. Ei heidän tarvitse edes kertoa, syntyykö lapsia vai eikö synny. Heillä on täysi valinta valita tismalleen kaikki perheensä asiat, sopimatta kanssasi tai ilmoittamatta sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juu, tottakai. Ite vaan yritän olla tyytyväinen, kun mummo kuitenkin yrittää auttaa. Harmittaa tiwtysti jos on ostanut liian pientä kun rahansa on menneet hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa
Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole.
No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.
Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa
Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole.
Ei heillä ole mitään velvollisuutta edes sopia kanssasi mitään. He voivat vaikka muuttaa ja jättää kertomatta uuden osoitteensa. Ei heidän tarvitse edes kertoa, syntyykö lapsia vai eikö synny. Heillä on täysi valinta valita tismalleen kaikki perheensä asiat, sopimatta kanssasi tai ilmoittamatta sinulle.
Tuota juuri tarkoitinkin. Heillä on täysi oikeus päättää, haluavatko minusta lapsilleen mummon vai eivät. Mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
No juu, tottakai. Ite vaan yritän olla tyytyväinen, kun mummo kuitenkin yrittää auttaa. Harmittaa tiwtysti jos on ostanut liian pientä kun rahansa on menneet hukkaan.
Käsittämätöntä on se että olen sanonut miljoona kertaa että atooppinen iho kutisee muutenkin herkästi ja että täysvillainen kutittaa ja hankaa. Lapsi ei käytä niitä enkä minä pakota käyttämään.
Ja siitä koosta on jopa neuvoteltu puhelimessa eli ensin mulle soitetaan, sanon selkeästi oikean koon ja sitten siitä tuodaan yksi ja kaksi kokoa pienempi, joka on liian pieni ja todetaan "että katsoin siellä kaupassa että ei se sun antamasi voi olla oikea". Tätä en tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mutsi kantaa lapsille hirveetä määrää kirppisvaatetta. En enää nykyään ota mitään niin hän on alkanut salaa viikkaamaan niitä lasten kaappeihin.
Minä sitten kyselen lasten kavereilta kenen paita tää on tai onko lapsi vaihtanut liikkatunnilla vahingossa housut jonkun kanssa (voisi hyvin käydä niin, 8v. poika). Kunnes kerran tajusin kun näin äidin vierailun jälkeen pari outoa vaatetta kaapissa päällimmäisenä.
Me on avattu lapselle sijoitustili pankkiin ja kerrottuisovanhemmille, että jos haluaa muistaa, niin rahaa voi aina laittaa sinne. On myös kerrottu suoraan, mikä olisi hyvä tai tarpeellinen lahja esim. jouluna. Uusi huppari kokoa x, tai lego city pakkaus zzz. Meille aikuisille ei saa tuoda mitään muuta kuin syötävää tai juotavaa. Toimii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me on avattu lapselle sijoitustili pankkiin ja kerrottuisovanhemmille, että jos haluaa muistaa, niin rahaa voi aina laittaa sinne. On myös kerrottu suoraan, mikä olisi hyvä tai tarpeellinen lahja esim. jouluna. Uusi huppari kokoa x, tai lego city pakkaus zzz. Meille aikuisille ei saa tuoda mitään muuta kuin syötävää tai juotavaa. Toimii hyvin.
Tätä on yritetty tarjota. Että laittakaa vaikka kymppi sinne. Mutta ei. Kun kuulemma raha ei ole meille vanhemmille vaan se lahja pitää saada itse antaa ja nähdä "lapsen ilahtunut ilme".
Ja tää on sitten kanssa ihan oma haasteensa. Että miten kauko-ohjata se lapsensa ilahtunaan jostain mistä hän ei pidä.
Mun äiti ompelee itse vaatteita. Kärsin näistä hirvityksistä jo itse lapsena, äitini ei nimittäin ole kovin taitava ompelija ja toisekseen kankaat on alekoreista löytyneitä jämäpaloja. Näitä tekeleitä tuo sitten lapsille ja pukee päälle jos en ole paikalla. Kerra kun meillä oli synttärit, pyysi sankarin huoneeseensa ja vaihtoi tälle päälle jonkun melko järkyttävän tekeleen. Kyllä hävetti.
Noita vaatteita ei voi viedä edes kirppikselle. Toinen asia mitä tekee, on se jos huomaa että esim housut alkaa olla kohta pienet, ne katoaa hänen mukaansa ja ilmestty seuraavalla kerralla jatkettuna jolla jämäkankaalla. Arghhh!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa
Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole.
No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.
Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat.
Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei.
Vierailija kirjoitti:
Liian tuttua... anoppi roudaa meille kaikkea pitsiliinoista ja tekokukista muovituoleihin ja ei usko vaikka kuinka sanoisi ei kiitos. Mieskin on moneen otteeseen sanonut että ei kiitos. Silti pakko tuoda "koska oli niin ihana!". Jotenkin minusta myös loukkaavaa että ei voi ymmärtää että meidän oman kodin sisustamme me itse eikä hän. On hieman eri maku meillä plus 30-vuotiailla kun lähes 70-vuotiaalla tilpehööri-rouvalla. Sitten kuuluu "miksei teillä ole tässä sohvalla niitä tuomiani kisaankuvioisia ristipisto-tyynyjä??" Voi jee. Onneks oma äitini kysyy kaiken kahteen kertaan ja makukin on hyvä jos jonkun yllärin ostaa.
Anopit on kauheita, kyllä oma äiti on se parempi mummo! Sillä on parempi makukin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me on avattu lapselle sijoitustili pankkiin ja kerrottuisovanhemmille, että jos haluaa muistaa, niin rahaa voi aina laittaa sinne. On myös kerrottu suoraan, mikä olisi hyvä tai tarpeellinen lahja esim. jouluna. Uusi huppari kokoa x, tai lego city pakkaus zzz. Meille aikuisille ei saa tuoda mitään muuta kuin syötävää tai juotavaa. Toimii hyvin.
Tätä on yritetty tarjota. Että laittakaa vaikka kymppi sinne. Mutta ei. Kun kuulemma raha ei ole meille vanhemmille vaan se lahja pitää saada itse antaa ja nähdä "lapsen ilahtunut ilme".
Ja tää on sitten kanssa ihan oma haasteensa. Että miten kauko-ohjata se lapsensa ilahtunaan jostain mistä hän ei pidä.
vai onko se kuitenkin se äiti, joka ei periaatteessa voi pitää mistään mitä anoppi keksii tuoda? Yleensä lapset kyllä ilahtuu lahjasta, varsinkin leikki-ikäiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa
Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole.
No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.
Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat.
Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei.
Aivan.
Kyykyttämistä ja käskyttämistä. Ja ylikävelyä ja uhkailua.
Kaikenlaista keskenkasvuista käytöstä.
Tuota on meilläkin nähty. Lopulta hain lähestymiskiellon. Ei tarvitse enää pohtia, että onko täällä kaivattu vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me on avattu lapselle sijoitustili pankkiin ja kerrottuisovanhemmille, että jos haluaa muistaa, niin rahaa voi aina laittaa sinne. On myös kerrottu suoraan, mikä olisi hyvä tai tarpeellinen lahja esim. jouluna. Uusi huppari kokoa x, tai lego city pakkaus zzz. Meille aikuisille ei saa tuoda mitään muuta kuin syötävää tai juotavaa. Toimii hyvin.
Tätä on yritetty tarjota. Että laittakaa vaikka kymppi sinne. Mutta ei. Kun kuulemma raha ei ole meille vanhemmille vaan se lahja pitää saada itse antaa ja nähdä "lapsen ilahtunut ilme".
Ja tää on sitten kanssa ihan oma haasteensa. Että miten kauko-ohjata se lapsensa ilahtunaan jostain mistä hän ei pidä.
vai onko se kuitenkin se äiti, joka ei periaatteessa voi pitää mistään mitä anoppi keksii tuoda? Yleensä lapset kyllä ilahtuu lahjasta, varsinkin leikki-ikäiset.
Tämä mummo on minun äitini. Ja ei, ei ole minun vikani, jos lapset eivät pidä niistä "yllätyksistä". Toki mummo siitä(kin) minua syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mummo ostaa liian isoja vaatteita, laitetaan kaappiin oottamaan. Mummo ostaa turhia leluja, laitetaan eteenpäin tai kaappiin oottamaan jos on isommille tarkotettuja. Jos vaate on vaan ruma, eli tavallinen collegehousu tms niin menee heti käyttöön! Lapsi on yleensä kaunis vaikkei olis merkkifarkkuja päällä ja lapsen on helpompi liikkua ja leikkiä kun on tavalliset Tokmanni-rytkyt päällä ☺
Meillä vaatteissa ei ongelma ole iso koko vaan liian pieni koko. Ja vaatteen epämukavuus (esim karhea villa, keinokuitu tms) ja hankalapuettavuus. Ja kaiken huippuna on sitten se, että kaikki on aina silityksen vaativia. En valittaisi liian suurista collegehousuista yhtikäs mitään. Liian pieni liian lyhyt keinokuituinen karhea prässättävä vekkihame ärsyttää.
mistä sellaisi hameita edes saa? Neuvostoliitosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa
Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole.
No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.
Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat.
Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei.
Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan. Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa
Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole.
No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.
Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat.
Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei.
Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan. Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta.
Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mummo ostaa liian isoja vaatteita, laitetaan kaappiin oottamaan. Mummo ostaa turhia leluja, laitetaan eteenpäin tai kaappiin oottamaan jos on isommille tarkotettuja. Jos vaate on vaan ruma, eli tavallinen collegehousu tms niin menee heti käyttöön! Lapsi on yleensä kaunis vaikkei olis merkkifarkkuja päällä ja lapsen on helpompi liikkua ja leikkiä kun on tavalliset Tokmanni-rytkyt päällä ☺
Meillä vaatteissa ei ongelma ole iso koko vaan liian pieni koko. Ja vaatteen epämukavuus (esim karhea villa, keinokuitu tms) ja hankalapuettavuus. Ja kaiken huippuna on sitten se, että kaikki on aina silityksen vaativia. En valittaisi liian suurista collegehousuista yhtikäs mitään. Liian pieni liian lyhyt keinokuituinen karhea prässättävä vekkihame ärsyttää.
mistä sellaisi hameita edes saa? Neuvostoliitosta?
Kun tietäis. Kirpparilta? Itse tekemällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jäljet mummosta pitää hävittää? Minun on vaikea uskoa, että millekään mummon ostamalle ei koskaan ole mahdollista keksiä mitään käyttöä. Oikeasti luulen, että kyse on epävarmasta äidistä, joka yrittää ylläpitää reviiriään pitämällä miehen äitiä kauempana.
Minä sanoisin, että ota rennommin, sinun äitiytesi ei ole uhattuna, vaikka mummo saisi olla mummo, ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos itse et saisi ostaa lapsenlapsillesi koskaan mitään.
Miniät käyvät usein näitä reviiritaisteluja hieman passiivisaggressiivisin keinoin.
Käsittääkseni tässä ei miniä ole kyllä kantanut mummon kotiin mitään.... joten kukajan tässä yrittää vallata ja mitä?
Nimenomaan. Mummo tuo lapsenlapsille lahjoja, ja joku vainoharhainen kääntää asian valtaamiseksi. Kyse ei ole kilpailusta. Mummo on mummo ja äiti äiti, eikä kumpikaan voi korvata toista, joten äidin pitäisi antaa mummolle tilaa ja myös luvan antaa lapsille jotain omannäköistään. Äiti ei omista lapsiaan. Lapsilla pitää myös olla oikeus saada mummon lahjoja.
Mummon roolin päättää ne lapsen vanhemmat. Ei voi mennä yli, ali eikä ohi. Pitää tulla toimeen vanhempien kanssa, jotta sen roolin saa. Se on tietty ikävää, koska mieluumminhan sitä toisen kotiin tulisi talloen, mutta noin se nyt vaan on. Pitää osata käyttäytyä ja kunnioittaa niin sitten saa sen roolin minkä vanhemmat päättää antaa.
Tuosta olen eri mieltä. Mummona päätän roolini ihan itse. Toki lapseni voivat sanoa, että eivät halua minusta lapsilleen mummoa , mutta he eivät voi sanella, millainen mummo minun pitäisi olla. Olen sellainen mummo kuin olen ja joko kelpaan heille tai en kelpaa, se on toki heidän valintansa.
Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Sinä päätät sen mitä itsestäsi suostut antamaan,mutta vanhemmat päättävät, niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, sen mitä tarjoamastasi vastaanottavat. Näin kärjistetysti. Et voi yksipuolisesti päättää esimerkiksi kuinka paljon vietät aikaa lastenlasten kanssa, eivätkä lapset itsekään sitä loppujen lopuksi päätä. Vamhemmilla on hyvin iso rooli sen suhteen millaista mummoutta sinä voit toteuttaa
Vanhemmilla on rooli vain siinä, voinko minä toteuttaa mummouttani vai en. He eivät voi napsia mummoudestani itselleen vain mieluisimpia asioita. En ole mikään "saat ottaa rusinat pullasta" -mummo. Joko olen sellainen mummo kuin olen tai sitten voidaan sopia, että minulla ei ole mummon roolia ollenkaan. Pojallani ei ole vielä lapsia, tyttärelläni on. Lapsenlapsilleni saan olla juuri sellainen mummo kuin olen. Jos joskus en saa olla sitä poikani lapsille, niin se on poikani ja hänen vaimonsa valinta. Mutta heidän on sitten turha tulla valittamaan, että lastensa serkuilla on mummo, mutta heidän lapsillaan ei ole.
No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.
Keskenkasvuisuutta tai ei, olen joko lapsenlapsilleni tasapuolinen mummo tai sitten en edes yritä olla mummo osalle. Ja tämä on täysin vanhempien päätettävissä. Mutta en ala hyppimään aikuisten lasteni pillin mukaan ja ryhdy sellaiseksi mummoksi kuin he haluaisivat.
Kuulostaa kyllä siltä, että sinä haluat että aikuiset lapsesi hyppivät sinun pillin mukaan. Ei hätää se on yleinen vaiva eläkeikäisillä ihmisillä. Toisilla onnistuu ja toisilla ei.
Väärin tulkittu. Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletuksena siis, että pojallanikin olisi jo lapsia. Poikani ja miniäni eivät halua, että heidän lapsensa matkustavat ulkomaille ilman vanhempiaan. Se on heidän valintansa, joten en edes ehdota heille sellaista. Vien sitten tyttäreni lapsia. Mutta mulle eikä tyttärelleni tulla sanomaan, miksi tyttäreni lapset pääsevät useamman kerran, mutta heidän lapsensa eivät. Tai jos miniä ei halua, että minä tuon heidän lapsilleen jotain, mitä itse haluan tuoda, niin sekin on ihan ok. En tuo. Mutta kun vien kaikenlaista tyttäreni lapsille, niin taaskaan ei valiteta siitä, että tyttäreni lapset saavat niin paljon enemmän. Teen haluamiani "mummojuttuja" tyttäreni lasten kanssa, koska tyttäreni mielestä olen hyvä mummo juuri sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa tällaisena mummona poikani lapsille, hän ja miniäni voivat etsiä lapsilleen haluamansa kaltaisen mummon jostain muualta.
Hyvä mummo lähtee lasten ilosta, ei itsekkäästä vallan halusta.
Juuri näin. Ja sen vuoksi hyvä mummo ei edes ehdota mitään sellaista, mistä vanhemmat kieltäytyisivät. Tyttäreni lapsilla oli oikein hauskaa kanssani Pariisin Disneylandissä, mutta miksi ehdottaisin moista reissua poikani lapsille, jos heidän vanhempansa kieltäisivät sen? Tai miksi veisin heille jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät halua minun vievän? Vien sitten tyttäreni lapsille, koska tyttäreni sallii lastensa iloita tuomisistani. Vaikka ne välillä ovatkin aika turhia ja tarpeettomia.
No näin se sitten menee. Sinun lapsellisuutesi ja keskenkasvuisuutesi takia sinä menetät ne toiset lapsenlapsesi. Loistava valinta aikuiselta ihmiseltä.