Olitko yläasteella suosittu, kiusattu, syrjitty vai tavis?
Kommentit (23)
Kiusattu ja syrjitty, tosin ysillä ei enää juurikaan kiusattu
Sama vastaus kuin kakkosella, eli kiusattu ja syrjitty, mut ysillä ei enää juurikaan kiusattu ja aloin päästä kaveriporukkaankin mukaan.
Aika tavallinen suosittu teini olen.
-15v, yläasteella
Suosittu, joka oli aika outoa, sillä ala-asteella olin ollut kiusattu. Yläasteelle mentäessä entiset kiusaajani (tytöt) tulivatkin yhtäkkiä juttelemaan minulle, istumaan viereeni ruokalassa ja hengailivat vapaa-ajallakin kanssani. Yhdestä jopa tuli paras ystäväni. Toiset entiset kiusaajat (pojat) alkoivat jopa suoraan iskemään minua.
Tiedä sitten, mitä tein että näin kävi.
Ihan tavis olin. Meidän kaveriporukka oli pienessä yläkoulussa ne "toisiksi suosituimmat tytöt".
Elämäni kaikki kouluvuodet olin ihan perus suosittu. Minulla on aina ollut paljon kavereita. Ala/ yläasteella pojat ei niin paljoa henganneet mun kanssa, ehkä olin liian poikamainen ja räväkkä itse, eikä pojat mua kiinnostaneet yhtään, mutta kun muutuin hieman naisellisemmaksi vuosien kuluessa, niin myös poikia kiinnosti hengaa mun seurassa. Edelleen nyt yli kolmekymppisenä minulla on laaja ystäväpiiri, johon kuuluu niin naisia kuin miehiäkin. Olen ollut onnekas :)
Kiusattu ja syrjitty. Ne jotka eivät kiusanneet, syrjivät. Kasi oli pahin luokka. Lukioon siirryttäessä olin vain syrjitty. Ammattikorkeassa sain jopa pari ystävää. Raakaa aikaa.
Minua toisaalta kunnioitettiin (en ollut ns. suosittu mutta en myöskään syrjitty mitenkään, päinvastoin) ja toisaalta minulle huomauteltiin ikävästi (Mitä hikke jne), koska menestyin koulussa hyvin. Olin ihan pidetty ja pärjäsin periaatteessa kaikkien kanssa, koska en välittänyt huutelijoista ja juttelin heidänkin kanssaan muuten normaalisti. Lukiossa vasta rentouduin olemaan täysin oma itseni, kun huutelijat eivät sinne jatkaneet.
Jotain suositun ja taviksen välimaastosta.
Suosittu/tavis. Kuuluin ns. tähän suosittujen porukkaan ja paras ystäväni oli koulun yksi suosituimmista tytöistä, mutta hengailin myös muiden porukoiden kanssa.
Seiskalla syrjitty ja osittain kiusattu, kasilla kun hankin piilarit ja sain uusia vaatteita niin jostain syystä aloin kelpaamaan ja ysillä kuuluin porukkaan. Tajusin vasta parikymppisenä, että olin henkisesti kiusattu koko seiskaluokan ja kasin alun
Olin kai kaikkien mielestä typerä ja nolo, mutta minua ei kiusattu, joten sanon tavis. Minulla oli viisi kaveria, jotka olivat kaikki koulukiusattuja jollakin tasolla, joten ystävystyttyämme sama kiusaajajengi yritti iskeä hampaitaan minuunkin, mutta kumma kyllä se loppui lyhyeen, kun he huomasivat, että minä kostan takaisin kaverienkin puolesta. Saatoin hyppiä koko pissisjengin laukut naulakoilla salaa paskaksi, kun he olivat heitelleet minua ja ystäviäni oppikirjojen cd-levyillä välitunnilla. Tietenkään en jäänyt kiinni koskaan toisin kuin ne idiootit, sillä ulkoisesti olin kympin tyttö, joka hoiti koston aina niin, ettei opettajien kuva minusta tahriintunut.
Kiusattu/syrjitty. Kaipaan silti sitä aikaa, olin omassa porukassani suosittu.
Kiusattu, mutta melko tavis. Luokan pojat halusivat seurustella, mutta itse en halunnut seurustella heidän kanssaan niin se teki minusta koulukiusatun hu**an. Loogista voin sanoa. Yhden kanssa erehdyin hetken seurustelemaan seiskalla, mutta lopetin ja voi jestas mikä huo****lu siitä sitten alkoi..
Tosi tavis olin. Kavereita oli just sopivasti. Aina löyty seuraa eikä koskaan tarvinut olla yksin.
No vähän syrjitty, koska silloinen paras kaverini oli kiusattu. Oon huomannut, että monesti ne epäsuositut ja kiusatut ovat aikuisina niitä parhaita ja mielenkiintoisimpia tyyppejä. :) Näin kävi myös kaverilleni, joka on nyt monen saman ja erisukupuolen edustajan mielestä cool tyyppi. Itsekin olen nykyään suositumpi/jopa suosittu ihmisten keskuudessa. Toki epäsuosio on jättänyt vähän jälkiä, että epäilen monesti ihmisten tarkoitusperiä jne. Enkä osaa pitää itseäni niin ihmeellisenä tyyppinä.
Taviksen ja osin syrjitty. Mutta en ollut ainoa.