Mikä ihme miestä vaivaa? Rupeaa olemaan jaksaminen loppu!
En tiedä onko kaikki miehet yhtä pöljiä ja kaikissa on tietysti omat huonot puolensa mutta..
Mies muuttuu aina ystävien seurassa kummalliseksi, on todella kylmä minua kohtaan ja saattaa sanoa jotain todella ilkeää, tahtoo selvästi " häpäistä" minut. Kotona ihan kiltti mutta julkisilla paikoilla mahdollisimman kylmä ja häijy. Oli jopa meidän häissä.
Miksi?
Kommentit (58)
Eihän se olekaan sinun vastuullasi pitää miestä tyytyväisenä. Jossain määrin tutulta kuulostaa, osin omasta elämästä, osin ystäväpariskunnan elämästä. Tällä parilla toinen puolisoista usein nolasi toisen yhteisissä illanvietoissa, se oli tosi tympeää. Omassa liitossa oli jokunen aika sellainen, että toinen oli kestotyytymätön kaikkeen ja ennen kaikkea kaikkeen minun tekemääni ja tekemättäjättämisiini. Onneksi se meni sitten ohitse, oli jotain ikäkriisiä ilmeisesti. Vikani minussakin on, tietysti, mutta välillä oli sellaista, ettei oikein osannut hengittääkään, ettei sekin olisi ollut jotenkin väärin.
Ei arvosta ja kunnioita sua. En kyllä katselisi tuollaista kumppania. Oletko kysynyt suoraan miksi on muiden seurassa niin töykeä?
Tyypillinen heikkoitsetuntoinen sovinisti.
Pelasta itsesi!
Liity vaikka aluksi Naisasialiitto Unioniin ja ala kerätä itsetuntosi sirpaleita.
Se on vakavamielinen ja rehti naisasialiike, joka perustuu todelliselle tarpeelle,
toisin kuin "miesasiasialiikkeet",
nämä uussovinistien karmeat naisvihakerhot.
16 vuotta??!! jaa, mitäpä sua sitten neuvomaan....
Koiran kaverin kummin kaima on suhteessa samanlaisen urpon kanssa. Kukaan ei ymmärrä miksi se edes on sen tampion kanssa yhdessä, mutta suomessa kun ollaan niin ollaan kohteliaita ja ei sanota mitään.
Monta kertaa on kyllä sille tehnyt mieli sanoa että pistä tuo ukkos mäelle kun on tuollainen veivikaula.
Taas on nimittäin oikein paha kausi menossa, en tiedä onko tämä ikinä mitään kivaa ollut mutta..
Olen kotona lasten kanssa liki omalla päätöksellä, tein iltatöitä mutten jaksanut enää, lapset kotona. Itse olen siis miehen palkan varassa eikä hän haluaisi, enkä minä mutta tunnumme olevan ansassa.
Koitan hoitaa kotona kaiken koska mulla on huono omatunto mutta mikään ei tunnu riittävän. Miehellä on vapaa- aikaa, mulla ei.
Selittelen kauppaostoksia, en kehtaa syödä kunnolla.
Kaikki tuntuu olevan päin vittua oikeasti. Seksi ei suju, siinäkin on kuulemma aina jotain vikaa, liian vähän, liian nopeaa.. Ja vika minussa..
Ukolla on vaihdevuodet.
Miehillä ne alkaa jo 35 ikävuoden jälkeen,
naisilla 20v myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei arvosta ja kunnioita sua. En kyllä katselisi tuollaista kumppania. Oletko kysynyt suoraan miksi on muiden seurassa niin töykeä?
Olen.. " jaa, enpä muista tuollaista" ja taas se hullu ämmä ilme..
Mitä siihen sanomaan? Samoin tekee äitinsä, arvostelee ja nälvii ja on todella ilkeä, täällä mun kotona ja vetää mukaan meidän lapset todella hävyttömästi. Kun sanon tästä mies sanoo että valehtelen " en ole kuullut että se sanois noin" ja että minulla on kamala asenne.
Mulla on taas ihan hirveä olo. Miksi kestän tätä? Olenko mä jotenkin sairas?
Vierailija kirjoitti:
Taas on nimittäin oikein paha kausi menossa, en tiedä onko tämä ikinä mitään kivaa ollut mutta..
Olen kotona lasten kanssa liki omalla päätöksellä, tein iltatöitä mutten jaksanut enää, lapset kotona. Itse olen siis miehen palkan varassa eikä hän haluaisi, enkä minä mutta tunnumme olevan ansassa.
Koitan hoitaa kotona kaiken koska mulla on huono omatunto mutta mikään ei tunnu riittävän. Miehellä on vapaa- aikaa, mulla ei.
Selittelen kauppaostoksia, en kehtaa syödä kunnolla.
Kaikki tuntuu olevan päin vittua oikeasti. Seksi ei suju, siinäkin on kuulemma aina jotain vikaa, liian vähän, liian nopeaa.. Ja vika minussa..
Vika on myös sinussa...
Ei arvosta sinua. Mun mielestä kumppaneiden pitäisi ainakin välillä osoittaa sanoilla ja kosketuksilla kaverien seurassa, että toinen on tärkeä. Oltiin sitten yhdessä oltu 1, 5 tai 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei arvosta ja kunnioita sua. En kyllä katselisi tuollaista kumppania. Oletko kysynyt suoraan miksi on muiden seurassa niin töykeä?
Olen.. " jaa, enpä muista tuollaista" ja taas se hullu ämmä ilme..
Mitä siihen sanomaan? Samoin tekee äitinsä, arvostelee ja nälvii ja on todella ilkeä, täällä mun kotona ja vetää mukaan meidän lapset todella hävyttömästi. Kun sanon tästä mies sanoo että valehtelen " en ole kuullut että se sanois noin" ja että minulla on kamala asenne.
Mulla on taas ihan hirveä olo. Miksi kestän tätä? Olenko mä jotenkin sairas?
Kunnioitus on ansaittava.
Aloin itse samanlaisen kohtelun seurauksena muuttua kylmäksi miestä kohtaan. Ulkona ja kotona, eli ei enää hellyydenosoituksia minun puolestani missään vaikka mies esitti rakastavaa omien seinien sisällä.
Ei tämä ollut tietoista toimintaa osaltani, ei vaan kiinnosta mennä toisen pikkuisen mukaan. Ja kun on loukattu useampaan kertaan kyllä ne tunteet alkaa laimenemaan.
Ero tuli kun huomasin etten ollut enää pitkään aikaan rakastanut miestäni.
Ihanan kevyt olo tuli. Ei tarvitse miettiä miten se seuraavaksi koittaa häpäistä ja pilkata.
Vierailija kirjoitti:
Ukolla on vaihdevuodet.
Miehillä ne alkaa jo 35 ikävuoden jälkeen,
naisilla 20v myöhemmin.
Naiset sekoaa siinä 40v tienoilla ihan muuten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se olekaan sinun vastuullasi pitää miestä tyytyväisenä. Jossain määrin tutulta kuulostaa, osin omasta elämästä, osin ystäväpariskunnan elämästä. Tällä parilla toinen puolisoista usein nolasi toisen yhteisissä illanvietoissa, se oli tosi tympeää. Omassa liitossa oli jokunen aika sellainen, että toinen oli kestotyytymätön kaikkeen ja ennen kaikkea kaikkeen minun tekemääni ja tekemättäjättämisiini. Onneksi se meni sitten ohitse, oli jotain ikäkriisiä ilmeisesti. Vikani minussakin on, tietysti, mutta välillä oli sellaista, ettei oikein osannut hengittääkään, ettei sekin olisi ollut jotenkin väärin.
No selvästi tässä meilläkin on jotain kolmenkympin kriisiä..
Tuntuu vaan etten saa henkeä. Tunnen itseni jälleen maailman rumimmaksi ja tyhmimmäksi naiseksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei arvosta ja kunnioita sua. En kyllä katselisi tuollaista kumppania. Oletko kysynyt suoraan miksi on muiden seurassa niin töykeä?
Olen.. " jaa, enpä muista tuollaista" ja taas se hullu ämmä ilme..
Mitä siihen sanomaan? Samoin tekee äitinsä, arvostelee ja nälvii ja on todella ilkeä, täällä mun kotona ja vetää mukaan meidän lapset todella hävyttömästi. Kun sanon tästä mies sanoo että valehtelen " en ole kuullut että se sanois noin" ja että minulla on kamala asenne.
Mulla on taas ihan hirveä olo. Miksi kestän tätä? Olenko mä jotenkin sairas?Kunnioitus on ansaittava.
Eli alat kohdella miestä ja anoppi huonosti. Tuollaiset eivät ansaitse kunnioitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei arvosta ja kunnioita sua. En kyllä katselisi tuollaista kumppania. Oletko kysynyt suoraan miksi on muiden seurassa niin töykeä?
Olen.. " jaa, enpä muista tuollaista" ja taas se hullu ämmä ilme..
Mitä siihen sanomaan? Samoin tekee äitinsä, arvostelee ja nälvii ja on todella ilkeä, täällä mun kotona ja vetää mukaan meidän lapset todella hävyttömästi. Kun sanon tästä mies sanoo että valehtelen " en ole kuullut että se sanois noin" ja että minulla on kamala asenne.
Mulla on taas ihan hirveä olo. Miksi kestän tätä? Olenko mä jotenkin sairas?Kunnioitus on ansaittava.
Kerropa miten se ansaitaan? Olemalla oikein kylmä ämmä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se olekaan sinun vastuullasi pitää miestä tyytyväisenä. Jossain määrin tutulta kuulostaa, osin omasta elämästä, osin ystäväpariskunnan elämästä. Tällä parilla toinen puolisoista usein nolasi toisen yhteisissä illanvietoissa, se oli tosi tympeää. Omassa liitossa oli jokunen aika sellainen, että toinen oli kestotyytymätön kaikkeen ja ennen kaikkea kaikkeen minun tekemääni ja tekemättäjättämisiini. Onneksi se meni sitten ohitse, oli jotain ikäkriisiä ilmeisesti. Vikani minussakin on, tietysti, mutta välillä oli sellaista, ettei oikein osannut hengittääkään, ettei sekin olisi ollut jotenkin väärin.
No selvästi tässä meilläkin on jotain kolmenkympin kriisiä..
Tuntuu vaan etten saa henkeä. Tunnen itseni jälleen maailman rumimmaksi ja tyhmimmäksi naiseksi.
Ap
Aluksi lakkaat välittämästä yrityksiä mitätöidä ja pienentää sinut. Muista kuka olet. Kysy vaikka mieheltä miksi on kanssasi kun olet tyhmä ja huono. Vastaus on kuitenkin jotain ettei sinua voi jättää kun et pärjää ilman miestä. Otat siitä sen voiman näyttää sille kyrvälle miten merkityksetön hän on ja lähdet.
Onko se normaalia joutua miettimään mitä pahaa on tehnyt, näytänkö pahalta että mies on ilkeä kun häpeää minua?
Ap
Itsetunto saa aina vaan kovan kolauksen, kun mulkaisee mua kuin paskakikkaretta ja töksäyttää jotain. Aina mietin sitten päivätolkulla mitä pahaa olen taas tehnyt. 16 vuotta on menty näin, ja nyt rupean olemaan liian vanha tähän leikkiin.
Muutoinkin tuntuu etten saa miestä pidettyä tyytyväisenä. Jatkuvaa valitusta ja kitinää ja on vihainen kuin perkele, vaikka kuinka koitan..
Ja jos en koita, ei sekään auta.
Auttakaa.