Mikä ihme miestä vaivaa? Rupeaa olemaan jaksaminen loppu!

Itsetuntoaan voi myös kehittää. Kun opit arvostamaan itseäsi ymmärrät erota tuollaisesta miehestä ilman että sinä pitää erikseen sanoa.

Uhriutuminen<3

Vierailija kirjoitti:

Onko se normaalia joutua miettimään mitä pahaa on tehnyt, näytänkö pahalta että mies on ilkeä kun häpeää minua?

Ap

Ei tietenkään ole, mutta miten me voitaisiin päästä miehesi pään sisälle?

Jos et itse saa puhuttua asioista miehesi kanssa, niin ei niitä kukaan muukaan saa. Jos et itse voi hyvin suhteessasi, niin tiedät varmaan mitä tehdä...

En kyllä keksi miten nyt yhtäkkiä 16 vuoden jälkeen tuohon muutosta saisi aikaan. Itse puutuin tilanteeseen heti ekasta kerrasta, kun mies alkoi vääntää vitsiä kustannuksellani ihmisten ilmoilla, että annapa olla viimeinen kerta kun yrität mua nolata. Ei ollut mielestään sitä koittanut, mutta oli kuulemma vaan niin herkullinen tilanne siinä. Sanoin, että muistelepa tuttavapariskuntiamme, jotka aina julkisesti toisiaan nälvivät, haluatko että päädytään sellaiseksi vai koitammeko olla muidenkin silmissä toisiamme arvostavia ja kunnioittavia, kun tiedän että se on kuitenkin se tilanne omassa kodissa. Koki siitä jonkun ahaa-elämyksen eikä sen jälkeen yrittänyt enää mollata. Enkä minäkään julkisesti nolaile häntä, minusta se ei vaan ole kivaa, puolin eikä toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se olekaan sinun vastuullasi pitää miestä tyytyväisenä. Jossain  määrin tutulta kuulostaa, osin omasta elämästä, osin ystäväpariskunnan elämästä. Tällä parilla toinen puolisoista usein nolasi toisen yhteisissä illanvietoissa, se oli tosi tympeää. Omassa liitossa oli jokunen aika sellainen, että toinen oli kestotyytymätön kaikkeen ja ennen kaikkea kaikkeen minun tekemääni ja tekemättäjättämisiini. Onneksi se meni sitten ohitse, oli jotain ikäkriisiä ilmeisesti. Vikani minussakin on, tietysti, mutta välillä oli sellaista, ettei oikein osannut hengittääkään, ettei sekin olisi ollut jotenkin väärin.

No selvästi tässä meilläkin on jotain kolmenkympin kriisiä..

Tuntuu vaan etten saa henkeä. Tunnen itseni jälleen maailman rumimmaksi ja tyhmimmäksi naiseksi.

Ap

Aluksi lakkaat välittämästä yrityksiä mitätöidä ja pienentää sinut. Muista kuka olet. Kysy vaikka mieheltä miksi on kanssasi kun olet tyhmä ja huono. Vastaus on kuitenkin jotain ettei sinua voi jättää kun et pärjää ilman miestä. Otat siitä sen voiman näyttää sille kyrvälle miten merkityksetön hän on ja lähdet.

No olen monesti kysynyt haluaako erota tai lähteä. Sanoo sitten että lapsia en saa mukaani jos lähden ja hänellä ei ole mitään tarvetta erota. Ei kuitenkaan missään nimessä vaikuta tyytyväiseltä, jos tästä sanon sanoo että ei kai tässä niin tyytyväinen tarvi ollakaan. Huokaus. Päivästä toiseen vaan kaikki mun energia menee pitämään ukon tyytyväisenä, se on hirveän raskasta.

Ei sinussa mitään vikaa ole. Yrittävät manipuloida sinua uskomaan niin. Nyt ryhdyt vaatimaan kunnioitusta ja jos ei sitä tule niin lähde. Luultavasti olisi herätys ukollesikin kun näytät ettet enää hyväksy tuollaista. Sisua se vaatii, mutta ei kukaan ansaitse tuollaista pilkkaa koko ajan. Kerää itsesi ja uhkaus ilmoille, että nyt loppuu tuollainen nöyryytys koko ajan. Vaikka siinä nöyryytys tilanteessa jolloin saat porukkaa puolellesi vahvistamaan sanomaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko se normaalia joutua miettimään mitä pahaa on tehnyt, näytänkö pahalta että mies on ilkeä kun häpeää minua?

Ap

Mene hoitoon!

Vierailija kirjoitti:

En kyllä keksi miten nyt yhtäkkiä 16 vuoden jälkeen tuohon muutosta saisi aikaan. Itse puutuin tilanteeseen heti ekasta kerrasta, kun mies alkoi vääntää vitsiä kustannuksellani ihmisten ilmoilla, että annapa olla viimeinen kerta kun yrität mua nolata. Ei ollut mielestään sitä koittanut, mutta oli kuulemma vaan niin herkullinen tilanne siinä. Sanoin, että muistelepa tuttavapariskuntiamme, jotka aina julkisesti toisiaan nälvivät, haluatko että päädytään sellaiseksi vai koitammeko olla muidenkin silmissä toisiamme arvostavia ja kunnioittavia, kun tiedän että se on kuitenkin se tilanne omassa kodissa. Koki siitä jonkun ahaa-elämyksen eikä sen jälkeen yrittänyt enää mollata. Enkä minäkään julkisesti nolaile häntä, minusta se ei vaan ole kivaa, puolin eikä toisin.

Ne on niin pieniä tilanteita, pieniä juttuja ja sanoja jotka pystyy järkyttävän älykkäänä kiusaajana korjaamaan heti. Pieni piikki jonka vittumainen hymy huulilla keikauttaa toisin päin. Sellaisia että tuttavat jää katsomaan että miten tuossa käy, mies kuittaa tilanteen ja häipyy paikalta. Se on jotain ihan uskomatonta.. En tiedä miksi katselen tälläistä.

Miehes ollut kusipää 16 vuotta, ei siis mistään kriisistä kyse. Todennäköisesti ei vain rakasta sua todella aidosti. Joutunut jollain tavalla pakon edessä olemaan sun kanssa, siis omasta mielestään olisi ansainnut paremman. Häpeää sua ja siksi tollottelee sulle muiden nähden. Ettei muut vain luulisi, että hän hyväksyy sut sellaisena kuin olet.

En ymmärrä miksi pilaat oman elämäsi? Ei sun miehesi tuosta muutu eikä ala sua yht'äkkiä kunnioittamaan ja rakastamaan. Sinuna mä alkaisin jo tänään hankkimaan itselleni parempaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinussa mitään vikaa ole. Yrittävät manipuloida sinua uskomaan niin. Nyt ryhdyt vaatimaan kunnioitusta ja jos ei sitä tule niin lähde. Luultavasti olisi herätys ukollesikin kun näytät ettet enää hyväksy tuollaista. Sisua se vaatii, mutta ei kukaan ansaitse tuollaista pilkkaa koko ajan. Kerää itsesi ja uhkaus ilmoille, että nyt loppuu tuollainen nöyryytys koko ajan. Vaikka siinä nöyryytys tilanteessa jolloin saat porukkaa puolellesi vahvistamaan sanomaa.

Ap se maailman ainut virheetön ihminen? Totta kai aloittajassa omat vikansa ja puutteensa on. Parisuhde on kahden kauppa, jossa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttely sijaan olisiko kummassakin vikaa.

Tän on pakko olla pirun huono provo, ei kukaan noin idiootti voi oikeasti olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukolla on vaihdevuodet.

Miehillä ne alkaa jo 35 ikävuoden jälkeen,

naisilla 20v myöhemmin.

Naiset sekoaa siinä 40v tienoilla ihan muuten vaan.

Suomeksi: Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen alkaa seot...kyllästyä vetämään perässään kivirekeä, joka vaan on. Lapset pitää hoitaa pääosin itse, ja miehen mielestä esim. kersojen kaitseminen sillä aikaa, kun nainen käy kaupassa, on jo lastenhoitoa. Eli "teen puolet kaikesta". Kun nainen laittaa ruokaa kolme muksua helmoissa roikkuen, täytyy miehen jo "päästä tuulettamaan päätään tästä hullunmyllystä". Voi joku pian jo ehtiä vihjailemaan jotain jostain imuroinnista....

Siivous, pyykkäys, talousasiat ja lastenhoito, eihän ne nyt mitenkään ole "poikien juttuja". Ei, vaikka nainen toisi taloon oman palkkansa myös. Kun jo ennen muinoinkin miehet metsästi ja kalasti ja "hameväki" hoiti kaiken muun. Onneksi tästä "sekoamisesta" selviää yleensä melko pienellä vaivalla.

Ainakin miehellä on heikko itsetuntoinen puoliso. Pitäisikö aloittajan ihan siitä lähteä liikeelle?

Vierailija kirjoitti:

Miehes ollut kusipää 16 vuotta, ei siis mistään kriisistä kyse. Todennäköisesti ei vain rakasta sua todella aidosti. Joutunut jollain tavalla pakon edessä olemaan sun kanssa, siis omasta mielestään olisi ansainnut paremman. Häpeää sua ja siksi tollottelee sulle muiden nähden. Ettei muut vain luulisi, että hän hyväksyy sut sellaisena kuin olet.

En ymmärrä miksi pilaat oman elämäsi? Ei sun miehesi tuosta muutu eikä ala sua yht'äkkiä kunnioittamaan ja rakastamaan. Sinuna mä alkaisin jo tänään hankkimaan itselleni parempaa elämää.

No just! Tältä minustakin tuntuu. Mentiin nuorena yhteen, ehkä kummallakin traumaattisia kokemuksia. Löydettiin turva toisistamme.

On usein ikävä juuri siinä nuoruuden porukassa. Ja epäilen että anoppikin on kompannut henkisesti sitä, että ottanut " huonomman" tai saisi parempaa...

Mä oon ehdottomasti itsekin tätä mieltä.

Oon kaikki nämä vuodet koittanut olla miehen arvoinen, korjata tilannetta...

Ei se vaan taida onnistua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukolla on vaihdevuodet.

Miehillä ne alkaa jo 35 ikävuoden jälkeen,

naisilla 20v myöhemmin.

Naiset sekoaa siinä 40v tienoilla ihan muuten vaan.

Suomeksi: Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen alkaa seot...kyllästyä vetämään perässään kivirekeä, joka vaan on. Lapset pitää hoitaa pääosin itse, ja miehen mielestä esim. kersojen kaitseminen sillä aikaa, kun nainen käy kaupassa, on jo lastenhoitoa. Eli "teen puolet kaikesta". Kun nainen laittaa ruokaa kolme muksua helmoissa roikkuen, täytyy miehen jo "päästä tuulettamaan päätään tästä hullunmyllystä". Voi joku pian jo ehtiä vihjailemaan jotain jostain imuroinnista....

Siivous, pyykkäys, talousasiat ja lastenhoito, eihän ne nyt mitenkään ole "poikien juttuja". Ei, vaikka nainen toisi taloon oman palkkansa myös. Kun jo ennen muinoinkin miehet metsästi ja kalasti ja "hameväki" hoiti kaiken muun. Onneksi tästä "sekoamisesta" selviää yleensä melko pienellä vaivalla.

Ja taas kuvaamme naista lapsen tasolle typistettynä viattoma uhrina, joka ei tee omia valintoja, päätöskiä ja arvioita omassa elämässään. Nainen on jossain nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa jossain rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. 

Mulla muuten jotkut kavereista käyttäyty tuollatavoin. Olivat kahdestaan mukavia muiden seurassa ei. No voin sanoa että en mä kauaa tollasten kamu ole. Eli olisko aika vaihtaa miestä?

Olen törmännyt ilmiöön. Me oltiin kerran eksän kanssa tuttavilla kylässä ja puhuttiin lapsista, miehen kanssa oltiin myös puhuttu ja mies sanoi jotain tyyliin "mä haluan kyllä joskus lapsia" kysyin että Aijaa, mulle oot sanonut ettet tiedä haluatko ja mies vastasi "niin, en halua SUN kanssa." kaikki hiljenivät ja vaihtoivat puheenaihetta. Kysyin mieheltä kotona miksi ihmeessä on sitten minun kanssani, oli kuulemma läppä............

Mitä vittua mä teen? Olen koittanut hoitaa kodin, lapset, seksin, olla nätti, tyylikäs, käydä töissä.. Oon koittanut mielestäni tehdä kaiken.

Mun on aivan turha taas tästäkään viikonlopusta mitään sanoa, koska on saanut aina kuitattua kaiken tuolla " sä kuvittelet ja hoida itse asiasi ja hullu ämmä" jutuilla.

En mä oikein voi tälle tilanteelle mitään.

Mies saa kaiken ja saa tehdä kaiken mitä haluaa koska minulla on huono omatunto ja hän masentuu entisestään jos ei saa tahtoaan läpi.

Miksi vitussa se ei lähde menemään?

Epäilen todella ettei rakasta minua mitenkään aidosti tai oikeasti.

Asiaa on turha koittaa selvitellä, koska vastaus on aina, ettei häntä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinussa mitään vikaa ole. Yrittävät manipuloida sinua uskomaan niin. Nyt ryhdyt vaatimaan kunnioitusta ja jos ei sitä tule niin lähde. Luultavasti olisi herätys ukollesikin kun näytät ettet enää hyväksy tuollaista. Sisua se vaatii, mutta ei kukaan ansaitse tuollaista pilkkaa koko ajan. Kerää itsesi ja uhkaus ilmoille, että nyt loppuu tuollainen nöyryytys koko ajan. Vaikka siinä nöyryytys tilanteessa jolloin saat porukkaa puolellesi vahvistamaan sanomaa.

Ap se maailman ainut virheetön ihminen? Totta kai aloittajassa omat vikansa ja puutteensa on. Parisuhde on kahden kauppa, jossa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttely sijaan olisiko kummassakin vikaa.

Ei ole kysymys itse kunkin vioista, vaan siitä miten puoliso suhtautuu omaan kumppaniinsa ja vielä muiden nähden! Joko kumppanin viat hyväksytään tai erotaan, vaan ei pilkata avoimesti ja harrasteta noin ilkeää ja henkisesti raastavaa käytöstä! Ap ei kerro olevansa virheetön.

Ja jos parisuhde on kahden kauppa, miksi siis mies tekee siitä avoimesti  ulkopuolisille perhe-elämänsä teatteria varten räätälöidyn näyttämön? Ei kunnioitusta, vaan pilkkaa.

Syyttely? Jos ap kertoo, kuinka huono olo on miehen kohtelun suhteen, on se syyttelyä? On kyllä aihettakin syytellä! En katselisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukolla on vaihdevuodet.

Miehillä ne alkaa jo 35 ikävuoden jälkeen,

naisilla 20v myöhemmin.

Naiset sekoaa siinä 40v tienoilla ihan muuten vaan.

Suomeksi: Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen alkaa seot...kyllästyä vetämään perässään kivirekeä, joka vaan on. Lapset pitää hoitaa pääosin itse, ja miehen mielestä esim. kersojen kaitseminen sillä aikaa, kun nainen käy kaupassa, on jo lastenhoitoa. Eli "teen puolet kaikesta". Kun nainen laittaa ruokaa kolme muksua helmoissa roikkuen, täytyy miehen jo "päästä tuulettamaan päätään tästä hullunmyllystä". Voi joku pian jo ehtiä vihjailemaan jotain jostain imuroinnista....

Siivous, pyykkäys, talousasiat ja lastenhoito, eihän ne nyt mitenkään ole "poikien juttuja". Ei, vaikka nainen toisi taloon oman palkkansa myös. Kun jo ennen muinoinkin miehet metsästi ja kalasti ja "hameväki" hoiti kaiken muun. Onneksi tästä "sekoamisesta" selviää yleensä melko pienellä vaivalla.

Ja taas kuvaamme naista lapsen tasolle typistettynä viattoma uhrina, joka ei tee omia valintoja, päätöskiä ja arvioita omassa elämässään. Nainen on jossain nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa jossain rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. 

Taitaa olla aika yleinen tilanne perheissä? Oman tilanteeni selvitin heti, kun huomasin mihin on menossa. Jos mies esim. alkoholisoituu, sairastuu tai suoranaisesti valehtelee, se ei ole naisen syy.

Tämä oli vain vastaus tuohon "Nainen sekoaa 4-kymppisenä" argumenttiin. Ja se "sekoaminen" miesten mielestä tapahtuu, kun nainen tuosta oravanpyöräliitosta päästää irti ja lähtee. (Tässä ei nyt siis otettu huomioon fiksuja kumppaneita, niitä miespuolisia)