Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun rakastuminen on "väärin"
01.04.2017 |
Olen aina pitänyt itseäni suht fiksuna ihmisenä, jolla on normaali moraali, mulla on nyt 46 vuotta elämänkokemusta mittarissa. Viime joulukuussa tapasin kuitenkin miehen, joka on täydellisesti mullistanut käsitykseni siitä millä tavalla toiseen ihmiseen voikaan rakastua. Rakkaushan on ihana tunne, mutta tässä tapauksessa se rakastuminen on väärin, koska me molemmat olemme perheellisiä ihmisiä. Ollaan ko. miehen kanssa keskusteltu asiasta kymmeniä kertoja ja ollaan yritetty kolme kertaa lopettaa kaikki yhteydenpito toisiimme - ja aina palattu takaisin yhteydenpitoon ja tapailuun. Tunne siitä, että toinen on "täysin se oikea" on molemmilla äärimmäisen vahva. En enää tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Tämä rakkaus on väärin hyvin monella tavalla, mutta toisaalta kun se vain tuntuu oikealta.
Saa antaa vertaistukea, miten olette päässeet yli "elämänne rakkaudesta"?
Tai saa tuomitakin, jos siitä jollekulle hyvä olo tulee - olen kuitenkin itseäni tästä jo niin paljon tuominnut, että ei kukaan voi enää enempää tuomita.
Kommentit (185)
kerrotko missä päin asutte? Olen muutaman kuukauden epäillyt, että mieheni rakastunut yhteiseen tuttavaamme ja tuo nainen samanikäinen kuin sinä. Kerro vielä omasi ja miehen etunimen ensimmäiset kirjaimet.
Joo...olen uskomattoman typerä, mutta en osaa nykyään ajatella muuta kuin, että miehelläni ja tällä naisella suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vakuuttaa että tuo tunne voi lopahtaa nopeasti jos on riittävä syy. Esim jos jäätte kiinni tai tuosta todella uudesta tuttavuudesta paljastuu ettei hän olekaan täydellinen (niinkuin ei tietenkään ole) tai muuta epämiellyttävää. Elät parhaillaan sokeana vaiheessa jossa olet ihastumishormonien vallassa.
JOS se eropapereiden lähettäminen oliskin niin helppoa. Tai olisihan se lähettäminen helppoa, mutta siinä sitten revittäisiin rikki kaksi perhettä, että ei ihan niin helppo teko! Kun eihän se rakastuminen ole kenenkään vika niin miksi meidän perheiden pitäisi "maksaa" siitä korkea hinta eron muodossa?
Ja Helsingissä asutaan molemmat.
Olen itsekin miettinyt, että ne ns. rakastumishormonit jylläävät tässä vaiheessa voimakkaasti. Mutta miksi en ole koskaan aikaisemmin elämässäni tuntenut/kokenut mitään tällaista? Miksi rakastumishormonit ei ole siis aikaisemmin jyllänneet?
AP
Vierailija kirjoitti:
JOS se eropapereiden lähettäminen oliskin niin helppoa. Tai olisihan se lähettäminen helppoa, mutta siinä sitten revittäisiin rikki kaksi perhettä, että ei ihan niin helppo teko! Kun eihän se rakastuminen ole kenenkään vika niin miksi meidän perheiden pitäisi "maksaa" siitä korkea hinta eron muodossa?
Ja Helsingissä asutaan molemmat.
Olen itsekin miettinyt, että ne ns. rakastumishormonit jylläävät tässä vaiheessa voimakkaasti. Mutta miksi en ole koskaan aikaisemmin elämässäni tuntenut/kokenut mitään tällaista? Miksi rakastumishormonit ei ole siis aikaisemmin jyllänneet?
AP
Helsingissä asumme myös me. Epätoivoista, mutta kerrotko vielä nimienne alkukirjaimet ja tunnetko itse tuon miehen vaimoa?
En varsinaisesti kyllä tunne ko. miehen vaimoa, mutta olen vaimon muutamia kertoja tavannut lyhyesti (yhteisten ystävien kautta).
Oma etunimeni alkaa J:llä ja miehen alkaa J:llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti kyllä tunne ko. miehen vaimoa, mutta olen vaimon muutamia kertoja tavannut lyhyesti (yhteisten ystävien kautta).
Oma etunimeni alkaa J:llä ja miehen alkaa J:llä.
Miten teidän sukunimien ensimmäiset alkukirjaimet menee aakkosjärjestyksessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti kyllä tunne ko. miehen vaimoa, mutta olen vaimon muutamia kertoja tavannut lyhyesti (yhteisten ystävien kautta).
Oma etunimeni alkaa J:llä ja miehen alkaa J:llä.
Miten teidän sukunimien ensimmäiset alkukirjaimet menee aakkosjärjestyksessä?
Pitäisikö sinun luottaa vaistoosi ilman random naista vauva.fillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti kyllä tunne ko. miehen vaimoa, mutta olen vaimon muutamia kertoja tavannut lyhyesti (yhteisten ystävien kautta).
Oma etunimeni alkaa J:llä ja miehen alkaa J:llä.
Miten teidän sukunimien ensimmäiset alkukirjaimet menee aakkosjärjestyksessä?
Alkaa olla vähän turhan epätoivoista ja melko epätodennäköistä!
Hakeudu hoitoon tai tee päätelmiesi pohjalta joku ratkaisu!
Tämä nyt ei ihan liity aiheeseen, vaikka vähän liittyykin. Olin itse tosi rakastunut mieheeni tavatessamme, tuntui unelmien mieheltä. Muutimme nopeasti yhteen asumaan. Ensimmäiset vuodet tuntuivat täydelliseltä, unelmalta. Nykyään arki on mitä on, kaipaan paljon sellaista mitä mies ei tarjoa enää. Miehestä on myös kuoriutunut sellaisia piirteitä vuosien mittaan, mitä koskaan en olisi uskonut hänestä ja joita ei näytä muualla muille kenellekään. Jopa miehen äiti sanoo että ei poikansa ole tuollainen, kun olen yrittänyt hänestä kertoa. Enpä kerro enää.
Se, miten toimitaan arjessa kotioloissa toisen kanssa on ihan eriä kuin esim. työpaikalla tai harrastuspiireissä, kun ollaan eri "roolissa". Arjessa vasta toinen oikeasti kohdataan sellaisena kuin hän pohjimmiltaan on, ihan kaikkine puolineen ja kaikkine piirteineen.
Miettikää tarkkaan, mitä teette, mitä rakastuminen on ja mitä se tuottaa, miksi. Kannattaako hypätä vai olla hyppäämättä, ottaa riskejä, rikkoa perheitä, milloin kannattaa ja milloin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti kyllä tunne ko. miehen vaimoa, mutta olen vaimon muutamia kertoja tavannut lyhyesti (yhteisten ystävien kautta).
Oma etunimeni alkaa J:llä ja miehen alkaa J:llä.
Miten teidän sukunimien ensimmäiset alkukirjaimet menee aakkosjärjestyksessä?
Alkaa olla vähän turhan epätoivoista ja melko epätodennäköistä!
Hakeudu hoitoon tai tee päätelmiesi pohjalta joku ratkaisu!
No johan tuli kommentti :D :D
Mulla sama. Ollut yli 2vuotta. Samat hormoniajatukset mietitty. Ei tämä lopu näköjään. Vaikka sitä yritetty kyllä.
Ja miettii sitä, että olisiko tämä se oikea ja unelmien täyttymys. Saisinko kaiken mitä haluaisin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä voi kuvailla sanoin. Lapsia on kuviossa. Kiinnijääminen mietitty ja sitten se ois peli selvä. Silti mietityttää ja pelottaa. Eihän tämä oikein ole ja en olisi ikinä kuvitellut tässä tilanteessa olevani.
Vertaistukea,kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JOS se eropapereiden lähettäminen oliskin niin helppoa. Tai olisihan se lähettäminen helppoa, mutta siinä sitten revittäisiin rikki kaksi perhettä, että ei ihan niin helppo teko! Kun eihän se rakastuminen ole kenenkään vika niin miksi meidän perheiden pitäisi "maksaa" siitä korkea hinta eron muodossa?
Ja Helsingissä asutaan molemmat.
Olen itsekin miettinyt, että ne ns. rakastumishormonit jylläävät tässä vaiheessa voimakkaasti. Mutta miksi en ole koskaan aikaisemmin elämässäni tuntenut/kokenut mitään tällaista? Miksi rakastumishormonit ei ole siis aikaisemmin jyllänneet?
AP
Menit naimisiin ihmisen kanssa jota et rakastanu? Miksi?
Vai ovatko vaihdevuodet sekoittaneet pääsi? Viimeinen hetki olla "nuori"?
Vierailija kirjoitti:
JOS se eropapereiden lähettäminen oliskin niin helppoa. Tai olisihan se lähettäminen helppoa, mutta siinä sitten revittäisiin rikki kaksi perhettä, että ei ihan niin helppo teko! Kun eihän se rakastuminen ole kenenkään vika niin miksi meidän perheiden pitäisi "maksaa" siitä korkea hinta eron muodossa?
Ja Helsingissä asutaan molemmat.
Olen itsekin miettinyt, että ne ns. rakastumishormonit jylläävät tässä vaiheessa voimakkaasti. Mutta miksi en ole koskaan aikaisemmin elämässäni tuntenut/kokenut mitään tällaista? Miksi rakastumishormonit ei ole siis aikaisemmin jyllänneet?
AP
Meinaatko ettei ne perheet ole rikki jo nyt? Pidätkö teidän kummankin puolisoita ja lapsia niin tyhminä etteivät tajua että jotain on meneillään? Sitten kun teillä kyyhkyläisillä käy käry ja puolisot heittää teidät pihalle, lapset luultavasti tulee sanomaan että oisitte eronnut aikaisemmin kun kotona on ollut niin painostavaa ja ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittaa nämä tuomitsevat kommentit. Ihan kuin kukaan haluaisi olla vapaaehtoisesti tällaisessa tilanteessa. Ehkä jotkut tunnevammaset ja narsistit. Mutta he eivät tuskin tänne tule vatvomaan eivätkä näe mitään väärää tämmöisissä.
Ne joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta niin jättäkää vaikka kommentoimatta. Varmaan jokainen itse tuominnut itsensä ja elää ahdistuksessa ja syyllisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Rasittaa nämä tuomitsevat kommentit. Ihan kuin kukaan haluaisi olla vapaaehtoisesti tällaisessa tilanteessa. Ehkä jotkut tunnevammaset ja narsistit. Mutta he eivät tuskin tänne tule vatvomaan eivätkä näe mitään väärää tämmöisissä.
Ne joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta niin jättäkää vaikka kommentoimatta. Varmaan jokainen itse tuominnut itsensä ja elää ahdistuksessa ja syyllisyydessä.
Oksettava kommentti.
Juu. En minä voi mitään tälle tilanteelle. En minä ole valinnut rakastua väärään tyyppiin. En minä ole valinnut valehdella kumppanille.
Minä olen uhri. Ja kärsin ihan hirveesti
Vaikea sanoa.
Äitini rakastui esimieheensä, erosi isästä ja meni uudelleen naimisiin.
Uusi mies petti häntä(-kin) lukemattomia kertoja työmatkojensa aikana ulkomailla ja äiti epäili miestä.
Tieto pettämisistä selvisi vasta myöhemmin, kun isäpuoli menetti muistinsa ja kertoi pettämisistä...
Ota riski ja eroa - ainakin kerran. Petturi pettää aina vähintään kerran.
Vierailija kirjoitti:
Rasittaa nämä tuomitsevat kommentit. Ihan kuin kukaan haluaisi olla vapaaehtoisesti tällaisessa tilanteessa. Ehkä jotkut tunnevammaset ja narsistit. Mutta he eivät tuskin tänne tule vatvomaan eivätkä näe mitään väärää tämmöisissä.
Ne joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta niin jättäkää vaikka kommentoimatta. Varmaan jokainen itse tuominnut itsensä ja elää ahdistuksessa ja syyllisyydessä.
Aina kun avautuu mistä tahansa aiheesta on syytä varautua myös kritiikkiin. Kannustusta ja jaxuhalejako aikuiselle pitäisi jakaa?
Vierailija kirjoitti:
JOS se eropapereiden lähettäminen oliskin niin helppoa. Tai olisihan se lähettäminen helppoa, mutta siinä sitten revittäisiin rikki kaksi perhettä, että ei ihan niin helppo teko! Kun eihän se rakastuminen ole kenenkään vika niin miksi meidän perheiden pitäisi "maksaa" siitä korkea hinta eron muodossa?
Ja Helsingissä asutaan molemmat.
Olen itsekin miettinyt, että ne ns. rakastumishormonit jylläävät tässä vaiheessa voimakkaasti. Mutta miksi en ole koskaan aikaisemmin elämässäni tuntenut/kokenut mitään tällaista? Miksi rakastumishormonit ei ole siis aikaisemmin jyllänneet?
AP
Rakastuminen on siinä mielessä sinun vika, että sinulla on ollut joku tarve rakastua. Et ole ollut täysin tyytyväinen elämääsi, ja nyt luulet, että rakastuit vaan sen uuden mahtavan miehen takia, vaikka rakastuit oman tarpeesi takia.
Kuten monet sanovat, niin sen uuden miehen kanssa homma arkistuisi nopeasti, ja hänestä ilmenisi paljon puolia, joita et tiennyt olevan olemassa. Rakastuminen hiipuisi.
Hankala tilanne. Jos kärvistelet pitkään tuossa tilanteessasi, niin luulisi nykyisen miehesi jo huomaavan, että kaikki ei ole kohdallaan, ja kyllästyvän katsomaan sivusta tuota touhua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Ollut yli 2vuotta. Samat hormoniajatukset mietitty. Ei tämä lopu näköjään. Vaikka sitä yritetty kyllä.
Ja miettii sitä, että olisiko tämä se oikea ja unelmien täyttymys. Saisinko kaiken mitä haluaisin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä voi kuvailla sanoin. Lapsia on kuviossa. Kiinnijääminen mietitty ja sitten se ois peli selvä. Silti mietityttää ja pelottaa. Eihän tämä oikein ole ja en olisi ikinä kuvitellut tässä tilanteessa olevani.
Vertaistukea,kokemuksia?
Ei ole tukea sinulle, mutta mieti sitä omaa kumppaniasi. Miten kukaan jaksaa olla ihmisen kanssa, joka ajatellut jo 2 vuotta jotain toista? Minä ainakin huomaisin nopeasti jos oma kumppani miettisi muita, että jotain on tekeillä, ja suhde loppuisi nopeasti oli lapsia tai ei. Eihän ole mitään järkeä kärvistellä väkisin toisen kanssa jos aina ajattelee muita. Panostakaa siihen omaan suhteeseenne tai sitten jättäkää se lopullisesti. Selkärankaa, onko sitä?
Alue: Aihe vapaa
Eropaperit postiin ja kokeilemaan onko se oikeasti se oikea.