Miten suhtautuisit jos saisit kutsun "erikoisempiin" häihin?

Mitä meinaatte uhrata?!

Tulisin pää kolmantena jalkana, kuulostaa ihan mahtavalta!

Mun mielestä kuulostaa hyvältä. Ehkäpä kutsuun selvät "ohjeet" erilaisista häistä.

Tulisin ilomielin mukaan! En tosin olekaan mikään ahdasmielinen uskovainen...

Jos saisin kutsun teidän häihinne, tuntidin varmaan teidät hyvin ja tietäisin, mitä odottaa. Jos sen sijaan joutuisin varoitttamatta tuommoisiin luonnonhengilleuhraamisjuhliin, olisi vaikea pitää pokkaa kahdesta syystä. Ensinnäkin mun omaan maailmankatsomukseen ei sovi mikään uhraaminen, se on minusta epäeettistä (junalhahmot pystyvät taatusti pitämään huolta itsestään, mitään elävää ei tarvitse niille uhrata, eikä kuolluttakaan, vaan sen voi käyttää vaikka tarvitsevien hyväksi). Toisenakin pidän näitä uususkontoja huomionhakuisena pelleilynävaikka tietenkäön ei saisi. Ne on vaan niin osoitus siitä, että johonkin pitää uskoa, kun muuten ei maailmaa kestä, mutta se tavanomainen, mihin on kasvettu, ei riitä. En muuten jaksa muutenkaan käännynnäisiä. Itse olen ateisti uskonnontutkia.

Olisin iloinen kun tulee vaihtelua häihin. Ei jaksa enää noita toistensa kopioita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä meinaatte uhrata?!

Heh, emme aio mitään vuohia alkaa teurastamaan :) Luultavasti tarjoaisimme hääpöydän antimista paikan hengillekin. Tämän tosin voisi tehdä myös yksityisesti. Ap

Ateistina, jo 30 vuotta sitten kirkosta eronneena saattaisin jättää väliin. Eli siis elämänkatsomukseni ei olisi esteenä, mutta en jaksaisi tuollaista pelleilyä "hangille uhraamista yms"

Niin ja siis kiva, että idea herättää täällä innostusta :) Mutta ehkä kysymyksen pitäisi olla, miten reagoisit jos saisit kutsun SINUN mielestäsi outoihin tai erikoisin häihin? Eli sellaiseen, mihin et ole ollenkaan tottunut ja suhtaudut ehkä hieman varauksellisesti? Tuntisitko olosi kiusaantuneeksi, vai menisitkö uteliaana mukaan? Kuten sanoin, sukulaisemme eivät ole hirvittävän ahdasmielisiä, mutta rakastavat kylläkin perinteitä, ja jotenkin olen siinä käsityksessä, että perinteiset häät tuntuvat heistä jotenkin kotoisilta ja arvokkailta. Ehkä meidän juttumme tuntuisivat joltain teatterilta, kuten tuossa yhdessä kommentissakin sanottiin. Ei voi kaikkian tunteita tietenkään täydellisesti huomioida, mutta emme myöskään halua erityisesti pahoittaa kenenkään mieltä, vaan että kaikki tuntisivat itsensä tervetulleiksi juhliimme. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla suurehkot suvut, esim. paljon serkkuja, joiden kanssa olemme läheisiä, mutta näistä katsomuksellisista asioista ei ole tullut juteltua kauheasti. Meille olisi tärkeää että serkut, sedät, tädit, mummut ym voisivat olla mukana, mutta tärkeältä tuntuu myös voida juhlistaa tärkeää tapahtumaa oman maailmankuvamme ja elämän arvojemme mukaisesti.

Mitenkäs te toimisitte tässä tilanteessa? miten itse reagoisit jos saisit kutsun hiukan "oudompiin" häihin?

Vaikka haluaisittekin kutsua paljon vieraita, voisin kuvitella että pienemmät häät voisivat olla teidän tapauksessanne parempi vaihtoehto. Kutsukaa vain kaikkein lähimmät, ne joiden voitte luottaa arvostavan elämäntapaanne. Mutta itsehän sinä sukulaisesi parhaiten tunnet. Ovatko he ihmisiä, jotka nauravat ja tuhahtelevat kaikelle uudelle? Tai voiko osa suhtautua jopa vihamielisesti?

Minusta häänne vaikuttavat mielenkiintoisilta.

Tunnen jonkin verran kanssanne samanhenkisiä ihmisiä ja omalta kannaltani ymmärrän kyllä erilaiset uskomukset ja erilaiset tavat olla hengellisiä. Mutta ehkä ne kaikkein konkreettisimmat jutut, kuten "uhraaminen" ovat niitä, jotka menevät vähän yli hilseen, ehkä toteutustavasta riippuen ovat jopa vähän huvittavia, jos ne tulevat ihan yllätyksenä.

Mutta pyrkisin kuitenkin kunnioittamaan hääparia, enkä näyttäisi ulospäin ajatuksiani. Hääparin juhlahan se on, ja varmasti avartaa omaa maailmankuvaa kun törmää uusiinkin asioihin välillä. Siihen kannattaa kuitenkin varautua, että joudutte hääohjelmassa tai ehkä jo kutsussa kertomaan selkeästi, että missä mennään, jos tavat poikkeavat perinteisestä kaavasta.

Ja vieraille en sälyttäisi mitään näkyvää roolia seremoniassa, jos he eivät itse koe yhteyttä näihin tapoihin. Sivustakatsojan rooli vielä menee, mutta on todella epämukava osallistua aktiivisesti johonkin toisille tärkeään juttuun, jonka merkitystä ei ymmärrä ja sitten vain seisoo vaivaantuneena ja pelkää pilaavansa sen koko jutun kun ei osaa toimia oikein.

Vierailija kirjoitti:

Ateistina, jo 30 vuotta sitten kirkosta eronneena saattaisin jättää väliin. Eli siis elämänkatsomukseni ei olisi esteenä, mutta en jaksaisi tuollaista pelleilyä "hangille uhraamista yms"

Jätätkö myös kirkkohäät väliin?

Uhraamisajatukset kuulostaa munkin mielestä sekä naurettavilta ja koomisilta että kiusaannuttavan typeriltä.

Mutta muuten joo, viikinkiteemat siviilihäät olis ihan jees minulle. Lähimmät rakkaat sukulaiset olis syytä valmistella varmaan etukäteen kertomalla, että nää juhlat on siis teemajuhlat ilman kirkollisia seremonioita, joten mummot tietävät valmistautua etukäteen. Tiedä vaikka isotäti yllättäisi teidät pistämällä viikinkisarvet päähänsä ja Esko-setä kunnostautuisi seilaamalla sinikeltaisissa väreissä viikinkiveneellä paikalle advokaatti kainalossa...

Mä varmaan tuossa tapauksessa menisin vaan maistraatissa naimisiin ja järkkäisin bileet niille joita noi muinaisjutut enempi kiinnostaa enkä sekottaisin uskissukulaisia asiaan lainkaan.

Hiukan mielstäni tuntuisi teatterilta ja esittämiseltä jos täysin yllättäen saisin kutsun johonkin erikoisiin häihin. Kutsut kun yleensä tulevat sen verran tutuilta että jonkin verran heidän maailmankatsomukseen ja mieltymyksiin on väkisinkin tutustunut.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja siis kiva, että idea herättää täällä innostusta :) Mutta ehkä kysymyksen pitäisi olla, miten reagoisit jos saisit kutsun SINUN mielestäsi outoihin tai erikoisin häihin? Eli sellaiseen, mihin et ole ollenkaan tottunut ja suhtaudut ehkä hieman varauksellisesti? Tuntisitko olosi kiusaantuneeksi, vai menisitkö uteliaana mukaan? Kuten sanoin, sukulaisemme eivät ole hirvittävän ahdasmielisiä, mutta rakastavat kylläkin perinteitä, ja jotenkin olen siinä käsityksessä, että perinteiset häät tuntuvat heistä jotenkin kotoisilta ja arvokkailta. Ehkä meidän juttumme tuntuisivat joltain teatterilta, kuten tuossa yhdessä kommentissakin sanottiin. Ei voi kaikkian tunteita tietenkään täydellisesti huomioida, mutta emme myöskään halua erityisesti pahoittaa kenenkään mieltä, vaan että kaikki tuntisivat itsensä tervetulleiksi juhliimme. Ap

Jos kysymys muotoillaan näin, niin... No ajatellaan vaikka jotain erityisen uskonnollisia häitä, joissa rukoillaan ja veisataan joka käänteessä jne, niin suhtautuisin aika varauksellisesti enkä välttämättä viitsisi edes osallistua. Riippuu aika paljon siitä, saako oudossa ympäristössä oleva rauhassa seurata sivusta, vai joutuuko itse osallistumaan johonkin mikä ei sovi omaan arvomaailmaan.

En kuulu kirkkoon mutta se puolituntia kestävä hääseremonia ei ole paha koska aina voi miettiä silloin omiakin asioita kun puhutaan jumalasta ja rukoillaan. Noi kaiken maailman yhteislaulut, uhraamiset ja tuliseremoniat eivät taas kuullosta yhtään houkuttelevilta vaan tulee mielee joku joukko epämääräisiä ihmisiä joten tuskin menisin sellaiseen tilaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen jonkin verran kanssanne samanhenkisiä ihmisiä ja omalta kannaltani ymmärrän kyllä erilaiset uskomukset ja erilaiset tavat olla hengellisiä. Mutta ehkä ne kaikkein konkreettisimmat jutut, kuten "uhraaminen" ovat niitä, jotka menevät vähän yli hilseen, ehkä toteutustavasta riippuen ovat jopa vähän huvittavia, jos ne tulevat ihan yllätyksenä.

Mutta pyrkisin kuitenkin kunnioittamaan hääparia, enkä näyttäisi ulospäin ajatuksiani. Hääparin juhlahan se on, ja varmasti avartaa omaa maailmankuvaa kun törmää uusiinkin asioihin välillä. Siihen kannattaa kuitenkin varautua, että joudutte hääohjelmassa tai ehkä jo kutsussa kertomaan selkeästi, että missä mennään, jos tavat poikkeavat perinteisestä kaavasta.

Ja vieraille en sälyttäisi mitään näkyvää roolia seremoniassa, jos he eivät itse koe yhteyttä näihin tapoihin. Sivustakatsojan rooli vielä menee, mutta on todella epämukava osallistua aktiivisesti johonkin toisille tärkeään juttuun, jonka merkitystä ei ymmärrä ja sitten vain seisoo vaivaantuneena ja pelkää pilaavansa sen koko jutun kun ei osaa toimia oikein.

Tähän suuntaan olemme ajatelleet. Vain yhteislaulut olisivat "kaikille", ja niihinkin valitsisimme paljon kaikkien tuntemia lauluja mukaan. Ainakin mieheni suku on kovaa lauluporukkaa, joten se varmasti toimii aivan hyvin ohjelmanumerona :) Uhraamiset teemme luultavasti yksityisesti tai lähimpien ystävien kanssa ennen juhlan alkua tai niiden lopuksi. Vaatteemme haluamme kyllä valita itse, vaikka ne hätkähdyttäisivätkin, minä en siis todellakaan tule pukeutumaan valkoiseen mekkoon eikä mieheni mustaan pukuun. :) Vieraat saavat kuitenkin puketua ihan normaalisti, jos haluavat. Näin olemme siis ajatelleet tähän mennessä.  Ap

Kiitos vastauksista. Täytyy miettiä noita sanavalintoja, kun ne taitavat synnyttää hämmennystä. :) Uhraamisesta lienee paras olla puhumatta, ehkä sanomme vain kunnioittavamme paikan henkiä ja esivanhempia jättämällä heillekin osan ruuasta. Ja tuliseremonian ei tarvitse olla sen kummallisempaa, kuin että sytytetään kokko tietyllä tavalla ja siinä poltetaan myös tiettyjä asioita symboloivia oksia/kasveja. Ehkä sen voisi pitää vain "juhlavana kokkona" illan päätteeksi, kaikkien vieraiden ei tarvitse tietää kokossa palavien asioiden merkitystä...? pohtii ap.

Tarviiko häistäkin tehdä joku hirvee show nykyisin, eikö riittä että menisitte vaikka maistraatissa naimisin ja pitäisitte kahvittelut sukulaisille, häävalsseineen ja kuohujuomineen? Miksi pitää päästä tyrkyttämään omaa katsomusta, teette vaikka häämatkasta sitten just niin friikin kuin haluatte.