Ei-akateemiset, mitä akateemisten tapoja/juttuja teidän on vaikea ymmärtää?
Tein tänne eilen keskustelun ei-akateemisten tavoista, joita akateemiset eivät ymmärrä. Keskustelu kääntyi ilmeisesti asiattomaksi, koska se on poistettu. Ajattelinkin, että olisi hyvä saada päinvastainen näkökulma asiaan.
Eli kysymys ei-akateemisille: mitä akateemisten tapoja/juttuja teidän on vaikea ymmärtää?
Kommentit (96)
Lähinnä nämä yliopisto-opiskelijoiden kotkotukset. On olevinaan hienompaa, vaikka näyttää olevan tavallista ryyppäämistä vähän erilaisessa paketissa.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä nämä yliopisto-opiskelijoiden kotkotukset. On olevinaan hienompaa, vaikka näyttää olevan tavallista ryyppäämistä vähän erilaisessa paketissa.
Esim sitsit? Vujut? Näihin liittyy traditiota ja pidetään perinteitä yllä.
Itseänikin kiinnostaisi nämä tavat
-akateeminen
Vanhempani ovat ei-akateemisia, ja heitä ihmetyttää, miksi tohtoriksi väittelevä saa miekan, ja miksi Satakuntalais-hämäläisessä osakunnassa voi olla jäseniä ihan joka puolelta Suomea.
Mitä muita akateemisia tapoja on?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ne akateemisten tavat onkaan? Niin tiedän sitten toimia oikein.
T. Akateeminen
Tähän kaipaisin minäkin vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Älä ruoki trollia. Kiitos.
Millä tavalla kysymyksessä on trolli? Siksikö, ettei suomalaiseen tapaan ole soveliasta keskustella sosiaalisten ryhmien välisistä eroista? Harmittaa kyllä, kun hyvä keskustelu meni hukkaan. En ollut mielestäni mitenkään provotyylisesti sitä kirjoittanut.
ap
Lähinnä se, miksi akateemisten juhlissa viinalla läträäminen on muka jotenkin hienostuneempaa kuin esim. duunareiden saunaillassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä nämä yliopisto-opiskelijoiden kotkotukset. On olevinaan hienompaa, vaikka näyttää olevan tavallista ryyppäämistä vähän erilaisessa paketissa.
Esim sitsit? Vujut? Näihin liittyy traditiota ja pidetään perinteitä yllä.
Mikä on vuju?
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä se, miksi akateemisten juhlissa viinalla läträäminen on muka jotenkin hienostuneempaa kuin esim. duunareiden saunaillassa.
Keskustelun aiheet, taso ja sävy on varmaan se merkittävin erottava seikka.
Minulla on yliopistotutkinto, mutta en laske itseäni akateemiseksi, koska olen työläistaustasta ja koulutuksesta huolimatta teen ns. paskaduunia kun en ole muutakaan saanut.
Opiskeluajoilta ja yliopistoaikaisista harrastuksista tunnen silti paljonkin akateemisia, nykyään hyvissä viroissa olevia ihmisiä.
Ainoa ero mitä en ymmärrä ja minkä huomaan suhteessa ei-akateemisiin, on se että monet akateemiset välttelevät henkilökohtaisia keskustelunaiheita. He eivät puhu itsestään eivätkä juuri koskaan kysy minulta mitään. Erästä toinen akateeminen jopa kehui siitä, miten harvoin hän käyttää sanaa "minä".
Olen kiinnostunut politiikasta, ajankohtaisaiheista, tieteestä, liike-elämästä ja vaikka mistä yleisaiheista, mutta olen kiinnostunut myös ihmisistä itsestään ja heidän henkilökohtaisesta elämästään. Sekin on hämmentävää, kun toinen ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut minun elämästäni vaikka seurassani haluaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ruoki trollia. Kiitos.
Millä tavalla kysymyksessä on trolli? Siksikö, ettei suomalaiseen tapaan ole soveliasta keskustella sosiaalisten ryhmien välisistä eroista? Harmittaa kyllä, kun hyvä keskustelu meni hukkaan. En ollut mielestäni mitenkään provotyylisesti sitä kirjoittanut.
ap
Voitko nyt ensin antaa kattavan kuvauksen näistä tavoista, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yliopistotutkinto, mutta en laske itseäni akateemiseksi, koska olen työläistaustasta ja koulutuksesta huolimatta teen ns. paskaduunia kun en ole muutakaan saanut.
Opiskeluajoilta ja yliopistoaikaisista harrastuksista tunnen silti paljonkin akateemisia, nykyään hyvissä viroissa olevia ihmisiä.
Ainoa ero mitä en ymmärrä ja minkä huomaan suhteessa ei-akateemisiin, on se että monet akateemiset välttelevät henkilökohtaisia keskustelunaiheita. He eivät puhu itsestään eivätkä juuri koskaan kysy minulta mitään. Erästä toinen akateeminen jopa kehui siitä, miten harvoin hän käyttää sanaa "minä".
Olen kiinnostunut politiikasta, ajankohtaisaiheista, tieteestä, liike-elämästä ja vaikka mistä yleisaiheista, mutta olen kiinnostunut myös ihmisistä itsestään ja heidän henkilökohtaisesta elämästään. Sekin on hämmentävää, kun toinen ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut minun elämästäni vaikka seurassani haluaa olla.
Joo, tämä on muuten totta! Toista ihmistä ei kohdata henkilökohtaisella tasolla.
Mitä hauskaa on jossain viinin lipittelystä? Eihän siitä tule edes känniin ja kalja on paljon parempaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yliopistotutkinto, mutta en laske itseäni akateemiseksi, koska olen työläistaustasta ja koulutuksesta huolimatta teen ns. paskaduunia kun en ole muutakaan saanut.
Opiskeluajoilta ja yliopistoaikaisista harrastuksista tunnen silti paljonkin akateemisia, nykyään hyvissä viroissa olevia ihmisiä.
Ainoa ero mitä en ymmärrä ja minkä huomaan suhteessa ei-akateemisiin, on se että monet akateemiset välttelevät henkilökohtaisia keskustelunaiheita. He eivät puhu itsestään eivätkä juuri koskaan kysy minulta mitään. Erästä toinen akateeminen jopa kehui siitä, miten harvoin hän käyttää sanaa "minä".
Olen kiinnostunut politiikasta, ajankohtaisaiheista, tieteestä, liike-elämästä ja vaikka mistä yleisaiheista, mutta olen kiinnostunut myös ihmisistä itsestään ja heidän henkilökohtaisesta elämästään. Sekin on hämmentävää, kun toinen ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut minun elämästäni vaikka seurassani haluaa olla.
Joo, tämä on muuten totta! Toista ihmistä ei kohdata henkilökohtaisella tasolla.
http://www.tekniikkatalous.fi/tyoelama/2009-02-08/Ruumiinkieli-paljasta…
Eli ovat ihmisenä etäisempiä, koska ovat vähemmän riippuvaisia muista ihmisistä.
hahah, miksi jollain on edes se kuva, että jossain opiskelijabileissä haalarit päällä *kukaan* olisi kauhean sivistyneesti viinaa vetämässä? Haalarithan ovat juuri sitä varten, että voi istuskella ojan reunalla ja örveltää vaikka saksaksi eikä tarvitse murehtia tavalliten vaatteiden hajoamisesta.
Onko oikeasti ei-akateemisilla tällainen kuva, että akateemiset jotenkin kuvittelevat ryyppäävänsä hienostuneemmin? :D Luulin, että aivan päin vastoin - opiskelijanahan sitä usein tulee jopa leveiltyä sillä (ja hävettyä..), kuinka kauheassa soosissa Hämeenkadulla kontattiin.
Ap on joku ekan vuosikurssin opiskelija leijailemassa... Kyllä se siitä...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yliopistotutkinto, mutta en laske itseäni akateemiseksi, koska olen työläistaustasta ja koulutuksesta huolimatta teen ns. paskaduunia kun en ole muutakaan saanut.
Opiskeluajoilta ja yliopistoaikaisista harrastuksista tunnen silti paljonkin akateemisia, nykyään hyvissä viroissa olevia ihmisiä.
Ainoa ero mitä en ymmärrä ja minkä huomaan suhteessa ei-akateemisiin, on se että monet akateemiset välttelevät henkilökohtaisia keskustelunaiheita. He eivät puhu itsestään eivätkä juuri koskaan kysy minulta mitään. Erästä toinen akateeminen jopa kehui siitä, miten harvoin hän käyttää sanaa "minä".
Olen kiinnostunut politiikasta, ajankohtaisaiheista, tieteestä, liike-elämästä ja vaikka mistä yleisaiheista, mutta olen kiinnostunut myös ihmisistä itsestään ja heidän henkilökohtaisesta elämästään. Sekin on hämmentävää, kun toinen ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut minun elämästäni vaikka seurassani haluaa olla.
Tunnistan tuon ehkä sillä tavoin, että esim omasta työstä on hankala puhua ei-akateemisille. Välttelen myös omaisuus ja raha-aiheita henk koht tasolla, sillä usein ei-akateemisilla niitä on enemmän joten vaikken häpeä niin en jaksaisi minkään tason ihmettelyä siitä miksi tohtori on lähes köyhä. Sitten muut henkkoht elämään liittyvät asiat: ne heijastavat omia arvojani joten jos huomaan että toisen ihmisen arvot eivät lainkaan vastaa omiani niin en oikein jaksaisi alkaa selittämään niitä. Mutta toisaalta näitä kaikkia mainittuja voin kokea myös toisen akateemisen edessä - niin monenlaista maisteria sun muuta nykyään on.
Mitäs ne akateemisten tavat onkaan? Niin tiedän sitten toimia oikein.
T. Akateeminen