Olit pitkässä suhteessa, jossa yhteisiä lapsia. Miksi suhteesi päättyi?

Etkö nuorena päässyt kokemaan jännämiehiä?

Mies petti ja pahoinpiteli henkisesti. Ei ollut tasaisen tappavaa tosiaan, voi kun olisi ollutkin. Onneksi erottiin ja elämä on paljon parempaa.

Erosin kun vuosien kipuilun jälkeen tajusin mieheni olevan väärä minulle. Yhdessä 15 vuotta, lapsia kaksi. Löysin myöhemmin elämäni miehen, nyt yhdessä viitisen vuotta ja suhde aivan eri planeetalta kuin edellinen. Tässä on se mies, jonka kanssa olen valmis tekemään kaikkeni että suhde kestää vaikeatkin ajat. Fyysinen kipinä on uskomaton ja henkinen yhtä lailla. Exän kanssa ei tällaista ollut edes suhteen alussa. Eroprosessi oli tuskallinen mutta kannatti lopulta. Elämä on nyt radikaalilla tavalla parempaa. Joillain käy tuuri ja/tai ovat riittävän fiksuja valitsemaan oikein jo parikymppisenä. Minun piti elää 35-vuotiaaksi että ymmärsin, mitä tarvitsen.

Mies vaihtoi työkaveriin 20 vuoden jälkeen. Tästä on jo vuosia, mutta mitä enemmän olen asiaa miettinyt, niin sitä vähemmän ymmärrätänyt miksi. Mutta nyt kun luen aloituksen, niin eipä tuon syyn tarvitse kummoinen ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Erosin kun vuosien kipuilun jälkeen tajusin mieheni olevan väärä minulle. Yhdessä 15 vuotta, lapsia kaksi. Löysin myöhemmin elämäni miehen, nyt yhdessä viitisen vuotta ja suhde aivan eri planeetalta kuin edellinen. Tässä on se mies, jonka kanssa olen valmis tekemään kaikkeni että suhde kestää vaikeatkin ajat. Fyysinen kipinä on uskomaton ja henkinen yhtä lailla. Exän kanssa ei tällaista ollut edes suhteen alussa. Eroprosessi oli tuskallinen mutta kannatti lopulta. Elämä on nyt radikaalilla tavalla parempaa. Joillain käy tuuri ja/tai ovat riittävän fiksuja valitsemaan oikein jo parikymppisenä. Minun piti elää 35-vuotiaaksi että ymmärsin, mitä tarvitsen.

Kiitos kommentista, voisitko vielä avata vähän tarkemmin mikä uudessa mätti ja mikä nykyisessä on parempaa? Kiitos Ap

4 jatkaa.

Pari vuotta oli kamalaa. Nyt olen uusissa naimisissa ja suhde on jo alun alkaen tasapainoisempi.

Mies pahoinpiteli ja petti. Myös henkistä väkivaltaa oli päivittäin.

En ymmärrä naisia jotka nillittävät tasaisesta, turvallisesta arjesta.

Kai se on sitä, kun mikään ei riitä.

Minusta sinuna ap ei tuon aloituksesi perusteella kannata edes harkita eroa. Sinulla ja perheelläsi näyttäisi olevan kaikki tärkeimmät (eli mainitsemasi perusasiat) asiat kunnossa, joten ole onnellinen. Tottahan se uuden suhteen ja tuoreen rakastumisen jännitys on todella hieno tunne ja toisaalta ymmärrän, että himiset haikailevat sen perään. Kuten itsekkin tiedät, jos vaihdat tuo tunne kestää max 2 vuotta ja mitäs sitten? Taas uusi kumppani?

Hyvä ystävni on pitkässä suhteessa, jossa oli tietyn lainen kriisi juuri tuon jännityksen puutteen vuoksi. Heilläkin siis oli paljon yhteisiä vuosia takana ja 3 yhteistä lasta. He ratkaisivat ongelman siten, että heillä kummallakin on mahdollisuus tehdä omia reissujaan yhteisesti sovittuna. Käyvät, esim ulkomailla tai jossain toisessa kaupungissa ja jättävät sormuksen reissun ajaksi kotiin. Alkuun suhtauduin aika varauksella tuollaiseen kun tuosta kuulin, mutta ovatpa tämä sopimuksen jälkeen olleet 5 vuotta yhdessä ja onnellisilta vaikuttvat. Heillä tuntuu olevan sellaista kipinää ja flirttiä lähes kokoajan...

Vierailija kirjoitti:

Minusta sinuna ap ei tuon aloituksesi perusteella kannata edes harkita eroa. Sinulla ja perheelläsi näyttäisi olevan kaikki tärkeimmät (eli mainitsemasi perusasiat) asiat kunnossa, joten ole onnellinen. Tottahan se uuden suhteen ja tuoreen rakastumisen jännitys on todella hieno tunne ja toisaalta ymmärrän, että himiset haikailevat sen perään. Kuten itsekkin tiedät, jos vaihdat tuo tunne kestää max 2 vuotta ja mitäs sitten? Taas uusi kumppani?

Hyvä ystävni on pitkässä suhteessa, jossa oli tietyn lainen kriisi juuri tuon jännityksen puutteen vuoksi. Heilläkin siis oli paljon yhteisiä vuosia takana ja 3 yhteistä lasta. He ratkaisivat ongelman siten, että heillä kummallakin on mahdollisuus tehdä omia reissujaan yhteisesti sovittuna. Käyvät, esim ulkomailla tai jossain toisessa kaupungissa ja jättävät sormuksen reissun ajaksi kotiin. Alkuun suhtauduin aika varauksella tuollaiseen kun tuosta kuulin, mutta ovatpa tämä sopimuksen jälkeen olleet 5 vuotta yhdessä ja onnellisilta vaikuttvat. Heillä tuntuu olevan sellaista kipinää ja flirttiä lähes kokoajan...

Jatkan vielä. Tällainen osittain "avoin suhde" ei varmaan kaikille sovi ja kuten sanoin itsekkin suhtauduin siihen aika varauksella, mutta toisaalta jos toinen vaihtoehto olisi heittää yhteinen pitkä liitto ja ehjä lapsiperhe roskiin, niin kannattanee harkita. Jos tuollaisesta sopii, niin siinähän ei tehdä vielä mitään peruuttamatona...

Elämä oli vähän liiankin jännittävää sellaisen miehen kanssa, jolla on paljon menoja, ryyppyreissuja ja joka piti minua itsestäänselvyytenä sen jälkeen, kun pappi sanoi aamen.

Elämä muuttui paremmaksi, kun löysin mukavan, hauskan ja huomaavaisen miehen, jonka kanssa elämä on ihanan tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Etkö nuorena päässyt kokemaan jännämiehiä?

Ei ole kyse siitä, että haluaisin "jännämiehen" vaan siitä, että haluaisin jännän suhteen... Olen joskus miettinytkin, että mitä kriteereitä asettaisin, jos lähtisin uutta kumppania hakemaan ja tullut siihen tulokseen, että nykyinen mies täyttää ne tärkeimmät kriteerit. Mitään jännämies luuseria en todellakaan huolisi. AP

Ap, kun elämä on tasaista arkea, silloin on asiat hyvin. Et taida tietää surusta ja tuskasta mitään. Oman hetkellisen mielihyvän ja jännityksen kaipuun vuoksi olet valmis hajottamaan perheen. Lapset kärsivät, tiedän tämän kun teen töitä eroperheiden lasten kanssa. Pystytkö olemaan onnellinen kun läheisesi kärsivät ratkaisuistasi? Kun ei tuossa näytä mitään oikeaa syytä erolle olla. Elämä on suurimmaksi osaksi arkea.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sinuna ap ei tuon aloituksesi perusteella kannata edes harkita eroa. Sinulla ja perheelläsi näyttäisi olevan kaikki tärkeimmät (eli mainitsemasi perusasiat) asiat kunnossa, joten ole onnellinen. Tottahan se uuden suhteen ja tuoreen rakastumisen jännitys on todella hieno tunne ja toisaalta ymmärrän, että himiset haikailevat sen perään. Kuten itsekkin tiedät, jos vaihdat tuo tunne kestää max 2 vuotta ja mitäs sitten? Taas uusi kumppani?

Hyvä ystävni on pitkässä suhteessa, jossa oli tietyn lainen kriisi juuri tuon jännityksen puutteen vuoksi. Heilläkin siis oli paljon yhteisiä vuosia takana ja 3 yhteistä lasta. He ratkaisivat ongelman siten, että heillä kummallakin on mahdollisuus tehdä omia reissujaan yhteisesti sovittuna. Käyvät, esim ulkomailla tai jossain toisessa kaupungissa ja jättävät sormuksen reissun ajaksi kotiin. Alkuun suhtauduin aika varauksella tuollaiseen kun tuosta kuulin, mutta ovatpa tämä sopimuksen jälkeen olleet 5 vuotta yhdessä ja onnellisilta vaikuttvat. Heillä tuntuu olevan sellaista kipinää ja flirttiä lähes kokoajan...

Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. En saanut kiinni miksi ap:n pitäisi erota. Pikkulapsiaika on puuduttavaa, mutta lapset kasvaa ja vapaus lisääntyy. 

Mieti ap, mitä tapahtuisi, kun ilmoitat miehelle, että nyt erotaan? Onko mies samoilla linjoilla vai vastustaako? Jos vastustaa, miten se käytännössä näkyy? Tuleeko riitaa lasten tapaamisista ja omaisuuden jaosta? Miten meinaat sinkkuäitinä pokailla uusia ihastuksia pienet lapset mukana? Koska sinulla ja mahdollisesti myös ihastuksellasi on lapsia, ei se tapailu ym ole niin yksinkertaista kuin lapsettomana.

Tässä vain muutamia kysymyksiä. Viime kädessä sinä itse päätät jäätkö suhteeseen vai et.

Vierailija kirjoitti:

Mies vaihtoi työkaveriin 20 vuoden jälkeen. Tästä on jo vuosia, mutta mitä enemmän olen asiaa miettinyt, niin sitä vähemmän ymmärrätänyt miksi. Mutta nyt kun luen aloituksen, niin eipä tuon syyn tarvitse kummoinen ollakaan.

Siksi tein tämän aloituksen, että halusin keskustella siitä millaisilla "syillä" pitkiä suhteita päätetään. Tiedä itsekkin, että kuulostan monen mielstä aika typerältä, kun sanon, että kaikki on kunnossa, mutta eipäs olekkaan ja mies pitäisi laittaa vaihtoon. Järjellä kun ajattelee niin kaikki on hyvin, mutta taas toisaalta välillä tunnepuoli sanoo minulle aivan toista.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kun elämä on tasaista arkea, silloin on asiat hyvin. Et taida tietää surusta ja tuskasta mitään. Oman hetkellisen mielihyvän ja jännityksen kaipuun vuoksi olet valmis hajottamaan perheen. Lapset kärsivät, tiedän tämän kun teen töitä eroperheiden lasten kanssa. Pystytkö olemaan onnellinen kun läheisesi kärsivät ratkaisuistasi? Kun ei tuossa näytä mitään oikeaa syytä erolle olla. Elämä on suurimmaksi osaksi arkea.

Et ehkä tarkoittanut viestiäsi kuten sen ymmärrän, mutta pakko kuitenkin oikaista: En ole valmis, jos olisin en kyselisi täällä. Vaikken olekkaan valmis, niin harkitsen vakaasti.

Varmaan tässä on aika pitkälti kyse siitä, että "ruoho on vihrempää aidan toisella puolella". Itse en ole koskaan pettänyt, vaikka joskus olisi houkuttelevia tilaisuuksia ollutkin, mutta en halua loukata puolisoani, jotka kuitenkin kunnioitan kovasti. Tuo ehdotettu osaittainen "avoin suhde" voisi olla meille (tai minulle) se ratkaisu. Onko tällaisesta joillain muilla kokemuksia? AP

17 vuotta yhdessä oltiin ja jätin miehen. Hän ei halunnut perhe-elämää minun ja lasten kanssa, vaan mennä ja tulla vapaasti nauttien harrastuksistaan ja kavereiden seurasta. Henkinen alistus pilasi vuosia elämästäni. Nyt elän parasta aikaa ikinä. Lapset ovat onnellisia. Minä olen onnellinen. Arki on ihanaa. Puoliso on ihana. Muuta en halua ja toivo enää kuin tätä arkisen elämän jatkumista samaan tapaan. Tasaista on mutta tylsäksi en sanoisi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies vaihtoi työkaveriin 20 vuoden jälkeen. Tästä on jo vuosia, mutta mitä enemmän olen asiaa miettinyt, niin sitä vähemmän ymmärrätänyt miksi. Mutta nyt kun luen aloituksen, niin eipä tuon syyn tarvitse kummoinen ollakaan.

Siksi tein tämän aloituksen, että halusin keskustella siitä millaisilla "syillä" pitkiä suhteita päätetään. Tiedä itsekkin, että kuulostan monen mielstä aika typerältä, kun sanon, että kaikki on kunnossa, mutta eipäs olekkaan ja mies pitäisi laittaa vaihtoon. Järjellä kun ajattelee niin kaikki on hyvin, mutta taas toisaalta välillä tunnepuoli sanoo minulle aivan toista.

Samaa minunkin eksäni sanoi. Että järjellä pitää jäädä, tunne sanoo, että toinen nainen on parempi.

Tekikö mies oikein? No, loppupeleissä minulla on asiat paremman. Rakastavampi mies, ja tärkeimpänä: löysin itseni ja kasvoin omaksi itsekseni.

Mutta paha mieli on vieläkin lasten puolesta. He eivät ansainneet sitä kaikkea paskaa, mitä sen jälkeen tuli. Eron jälkeisistä vuosista tuli rumempia, mitä kukaan olisi voinut ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tässä on aika pitkälti kyse siitä, että "ruoho on vihrempää aidan toisella puolella". Itse en ole koskaan pettänyt, vaikka joskus olisi houkuttelevia tilaisuuksia ollutkin, mutta en halua loukata puolisoani, jotka kuitenkin kunnioitan kovasti. Tuo ehdotettu osaittainen "avoin suhde" voisi olla meille (tai minulle) se ratkaisu. Onko tällaisesta joillain muilla kokemuksia? AP

Itselläni on tällaisesta järjestelystä kokemusta ja meidän kohdalla se toimii hyvin. Olimme mieheni kanssa yhdessä himena alta 10 vuotta ja tilanteemme oli aika samanlainen kuin sinulla ap. Meillä on aina kesksuteltu seksiin ja suhteeseen liittyvistä asioista avoimesti ja puhumme myös omasta suhteesttamme usein. Olimme ja olemme edelleen mieheni kanssa sitä mieltä, että meidä suhde on toimiva, mutta siitä huolimatta kaipaamme joskus jännitystä tai uuttuuden viehätystä. Kumpikaan meistä ei ole pettänyt toista (en ainakaan usko). Noin 3 vuotta sitten tosiaan aloimme molemmat kokea samoin, että jotain uutta olisi kiva kokeilla ja puhuimme aika paljon myös pettämisestä ja siitä voisiko suhteemme vielä jatkua jos toinen pettäisi. Olimme molemmat sitä mieltä, että periaatteessa voisi ja molemmat koimme samoin, että jotain uutta olisi kiva kokeilla. Tästä se ajatus sitten meillä lähti. Anoimme siis toisillemme luvat "pettää" toista ehdolla, että tekee sen jossain muualla kuin kotikaupungissamme. Olemme kumpikin tehneet noin pari kertaa vuodessa tällaisia omia reissujamme ja meidän suhdettamme tämä on piristänyt todella paljon. Ymmärrän, että tämä voi monesta kuulostaa omituiselta, mutta meillä tämä on toiminut.

Peliriippuvuus ja jatkuva pettäminen, hyväksikäyttö ja alistaminen.