Anopin perintö
Anoppi testamenttasi koko perintönsä tyttärelleni joka "hoiti" häntä monta vuotta, kävi kaupassa, siivosi, harrastivat yhdessä jne.
Minä ja mieheni tiesimme tästä mutta emme puhuneet mitään miehen sisaruksille anopin toiveesta.
Ei hirveästi yllättänyt että meteli tästä nousi mutta se yllätti että miehen siskot käskevät minun puhua järkeä tyttärelleni ja hänen pitäisi olla vastaanottamatta perintöä. Kun en tähän suostunut, vaan tyttärelle hommattiin edunvalvoja (tytär on 17.v) alkoi minun sättimiseni kuinka minä olen saanut miehenikin puolelleni ja kuinka minä olen junaillut nämä asiat ja kuinka minä en ymmärrä että anoppi oli heidän äiti.
Miten tästä selviää, pitäiskö olla puhumatta mitään/vastaamatta puhelimeen tai viesteihin vai yrittää puhua niin että välit pysyisivät.
Mies on päättänyt että hän pitää hiljaiseloa hetken aikaa ja toivoi meiltä samaa. Palautuukohan välit enää koskaan hyviksi?
Kiitos joku jakaa kokemuksia riitaisista perinnön jaoista.
Kommentit (186)
Lakiosat omille lapsille. Miehesi voi halutessaan siirtää oman lakiosansa suoraan lapsillenne. Tyttärelle loput. Se on kohtuus.
Kai ne miehen sisarukset kuitenkin lakiosansa saivat, sitähän ilman ei pysty erityisen painavia syitä lukuunottamatta jättämään... ????
Saahan miehesi siskot lakiosuutensa jokatapauksessa.
Mutta omaan kokemukseen: isovanhempani olivat testamentannut omaisuutensa isälleni. Isän sisarukset olivat saaneet tästä hepulin ja uhkasivat välien rikkoutumisella. Isäni ei halunnut sitä, joten testamentti revittiin ja omaisuus jaettiin sisarusten kesken tasan. Välit hyvät tänäpäivänä.
No ei palaudu, mutta mitä sitten?
Ainoa, millä tun olisi voinut välttää, olisi ollut kun anoppisi olisi eläessään puhunut asian selväksi kaikkien kanssa, edittänt näkökantansa ja perusteensa ja sitten todennut, että tämä on se, mitä hän haluaa. En käsitä näitä, jotka ei voi puhua siitä, mitä omaisuudelle tapahtuu, "ettei tule korppikotkafiiliksiä". Tulos on sit aina juuri tämä. Joskus pahempikin kun omaisuudeen osat menevät juuri niille, jotka eivät niistä ja niidn hoidosta mitään ymmärrä.
Juu tiedän että he ovat oikeutettuja lakiosaan mutta joutuvat itse sen eteen jotain tekemään, heidän mielestään helpointa olisi kun lapseni kieltäytyisi perinnöstä ja isänsä antaisi osuutensa hänelle.
Tähän minun pitäisi siis tytärtäni painostaa.
Ap
Sanoisin vain, että tämä oli anopin oma tahto ja syykin siihen on selvä: tyttö oli se läheinen, joka auttoi. En keskustelisi muusta, vaan sanoisin kohteliaasti, etten jaksa riidellä, että lopetan tähän, hei.
4/5
Aika hyvä provo, anoppi ja kaikki mukana :)
Toteat vaan että minkä sinä mahdat vainajan tahdolle. Rintaperilliset ovat saamassa osuutensa jne.
Varoiteltiin jo tytärtäkin että näissä tilanteissa tulee joskus riitoja.
Toinen miehen siskoista on jo moittinut tytärtä sanoen minulle että kyllä me tiedetään miksi x siellä ramppasi.. En oikein ymmärrä tuollaista haukkumista aikuiselta:(
Ap
Et pysty päättämään tuosta alaikäisen tyttäresi puolesta, koska edunvalvoja hoitaa hänen asioitaan nyt. Itse tekisin samnlailla kuin miehesi enkä vastaisi mihinkään. Mitäpä tuo nyt haittaa jos ette koskaan enää väleissä olekaan?
Todella epäreilua vedota siihen, kuka auttoi mamman eläessä, tuohan on aivan epäreilu skenaario. Ahne ihminen auttaa kyllä vaikka päällään seisten kun on rahaa tiedossa yli auttamisen tuntitaksan, jos perintö on iso. Lisäksi toinen voi asua paikassa, josta ei pääse auttamaan. Kolmanneksi henkilökemioista johtuen jos siellä useampi auttaa syntyy helposti vain riitaa ja neljänneksi ehkä mamma haluaa sen hoitavan, jonka kokee läheisimmäksi.
Tällä ei saisi syrjiä muita perinnönjaossa. Paska anoppi ja paska sinä, en voi muuta sanoa. Jos mun nenän edestä vietäisiin lakiosa, niin vaatisin sen ilman muuta. Avusta on järkevintä maksaa tuntien mukaan ihmisen eläessä. Saako tyttäresi näin siis kuinkakin ison tuntiliksan hyysäilystään?
Sano että toivot muiden kunnioittavan vainajan tahtoa ja jättävät lakiosansa vaatimatta.
Vierailija kirjoitti:
Et pysty päättämään tuosta alaikäisen tyttäresi puolesta, koska edunvalvoja hoitaa hänen asioitaan nyt. Itse tekisin samnlailla kuin miehesi enkä vastaisi mihinkään. Mitäpä tuo nyt haittaa jos ette koskaan enää väleissä olekaan?
Minua haittaa, jotenkin toivoin että välimme pysyisivät läheisinä niinkuin ennenkin. Soiteltiin, käytiin kylässä, toinen siskoista on lapsemme kummi.
Nyt tuntuu että nuo kaksi ovat ihan vieraita ihmisiä:(
He eivät tunnu ymmärtävän että minulla ei ole mitään valtaa päätöksiin eikä ole tyttäreni vika miten heidän äitinsä toimi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juu tiedän että he ovat oikeutettuja lakiosaan mutta joutuvat itse sen eteen jotain tekemään, heidän mielestään helpointa olisi kun lapseni kieltäytyisi perinnöstä ja isänsä antaisi osuutensa hänelle.
Tähän minun pitäisi siis tytärtäni painostaa.Ap
Jos lapsesi kieltäytyy perinnöstä, se menee hänen perillisilleen, eli teille vanhemmille (oletan, ettei tyttärellä ole omia lapsia).
Testamenttia tuskin voi enää repiä, kun asia on kaikkien (tyttären edunvalvojankin, oletan) tiedossa. Ja perinnöstä luopuva ei voi itse päättää, kenen hyväksi luopuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pysty päättämään tuosta alaikäisen tyttäresi puolesta, koska edunvalvoja hoitaa hänen asioitaan nyt. Itse tekisin samnlailla kuin miehesi enkä vastaisi mihinkään. Mitäpä tuo nyt haittaa jos ette koskaan enää väleissä olekaan?
Minua haittaa, jotenkin toivoin että välimme pysyisivät läheisinä niinkuin ennenkin. Soiteltiin, käytiin kylässä, toinen siskoista on lapsemme kummi.
Nyt tuntuu että nuo kaksi ovat ihan vieraita ihmisiä:(
He eivät tunnu ymmärtävän että minulla ei ole mitään valtaa päätöksiin eikä ole tyttäreni vika miten heidän äitinsä toimi.Ap
Reilut ihmiset ymmärtäisivät muidenkin tunteita asiassa, olet kyllä käsittämättömän ahneen tuntuinen.
12
Vierailija kirjoitti:
Todella epäreilua vedota siihen, kuka auttoi mamman eläessä, tuohan on aivan epäreilu skenaario. Ahne ihminen auttaa kyllä vaikka päällään seisten kun on rahaa tiedossa yli auttamisen tuntitaksan, jos perintö on iso. Lisäksi toinen voi asua paikassa, josta ei pääse auttamaan. Kolmanneksi henkilökemioista johtuen jos siellä useampi auttaa syntyy helposti vain riitaa ja neljänneksi ehkä mamma haluaa sen hoitavan, jonka kokee läheisimmäksi.
Tällä ei saisi syrjiä muita perinnönjaossa. Paska anoppi ja paska sinä, en voi muuta sanoa. Jos mun nenän edestä vietäisiin lakiosa, niin vaatisin sen ilman muuta. Avusta on järkevintä maksaa tuntien mukaan ihmisen eläessä. Saako tyttäresi näin siis kuinkakin ison tuntiliksan hyysäilystään?
0/5
Paskaakos sitä mammaa kiinnostaa miksi joku ei auta hänät, häntä kiinnosti se että joku auttoi.
Jos tytär luopuisi perinnöstä eihän ne rahat edes menisi isän sisaruksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pysty päättämään tuosta alaikäisen tyttäresi puolesta, koska edunvalvoja hoitaa hänen asioitaan nyt. Itse tekisin samnlailla kuin miehesi enkä vastaisi mihinkään. Mitäpä tuo nyt haittaa jos ette koskaan enää väleissä olekaan?
Minua haittaa, jotenkin toivoin että välimme pysyisivät läheisinä niinkuin ennenkin. Soiteltiin, käytiin kylässä, toinen siskoista on lapsemme kummi.
Nyt tuntuu että nuo kaksi ovat ihan vieraita ihmisiä:(
He eivät tunnu ymmärtävän että minulla ei ole mitään valtaa päätöksiin eikä ole tyttäreni vika miten heidän äitinsä toimi.Ap
Reilut ihmiset ymmärtäisivät muidenkin tunteita asiassa, olet kyllä käsittämättömän ahneen tuntuinen.
12
-5/5
Eihän ap:lla ole mitään osaa tässä :D
Vierailija kirjoitti:
Jos tytär luopuisi perinnöstä eihän ne rahat edes menisi isän sisaruksille.
ööö... ??? Menisihän
Aika monen kokemus on se, että perinnönjako voi olla hyvin riitaisa ja rikkoa välit loppuiäksi, vaikka mikään ei ole epäselvää.
Onneksi te ette voi luopua perinnöstä alaikäisen tyttären puolesta. Ja onni sekin, että anoppi ehti kuolla ennen kuin tytär täytti 18, koska silloin sukulaiset olisivat painostaneet häntä itseään.
Saavathan miehen sisarukset joka tapauksessa lakiosansa, eikä tyttärenne saa kuin korkeintaan puolet + isänsä osuuden.