Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana enkä ensimmäistä kertaa elämässäni tiedä mitä tehdä
15.08.2016 |
Tai siis tiedän, abortti olisi meidän tilanteessamme paras vaihtoehto, mutta tunteet sanovat toista.
Olen siis 23-vuotias, avopuolisoni 25. Olemme asuneet puolisen vuotta yhdessä, seurustelleet vasta vuoden.
Olemme molemmat juuri aloittamassa toista vuotta ammattikorkeassa (vielä 2-3 vuotta siis opintoja jäljellä.)
Jos meille tulisi vauva, en tiedä mitä minun opinnoilleni kävisi. Opiskelen IT-alaa, joten periaatteessa kaikki hommat voisi tehdä kotona ja lopuksi tenttiä kurssin. Toisaalta, tehtävät ovat yleensä haastavia, joten en tiedä miten niiden suorittaminen onnistuisi pienen vauvan kanssa, pahassa univajeessa yms.
Sitten on vielä se, että jos opintoni viivästyvät, en saa sitä opintolainaporkkanaa, eli viivästyminen tulisi maksamaan meille varmaan lähemmäs useamman tuhatta euroa...
Elämme muutenkin tiukasti, koska molemmat olemme opiskelijoita. Tuet toki nousisivat huomattavasti varsinkin lapsen ensimmäisenä vuotena, mutta pärjääminen mietityttää silti.
Oma äitini ei minua tue, on sanonut minulle jo etukäteen, että hän ei sitten ala minun lapsiani elättämään. Mieheni vanhemmat varmasti tukisivat ja olisivat jopa iloisia, mutta en haluaisi tuottaa heille vielä lisäkuluja meidän elämästämme, kun ovat meitä jo kovasti auttaneet.
Ovat jopa sanoneet, että tarjoavat meille asunnonkin melkein pilkkahintaan, jos meille sellainen tilanne tulee, että sellaista tarvitsisimme. (Heillä omistusasunto, kerrostalokolmio)
Mies on abortin kannalla. Ymmärrän kyllä häntä ja itsekin pidän sitä järkevimpänä vaihtoehtona. Olemme kuitenkin puhuneet, että aika lapsille voisi olla muutaman vuoden päästä. Sitten mietin, että onko abortissa mitään järkeä, jos alkaisimme kuitenkin yrittämään lasta, kun tämä lapsi olisi kuitenkin vasta vajaa 2-vuotias, eli todella pieni.
En edes tiedä kykenenkö aborttiin. Alan varmaan pillittämään lääkärissäkin, eivätkä varmasti edes kirjoita lähetettä aborttiin.
Summa summarum, en siis halua tehdä aborttia, mutta olisi pakko. Auttakaa.
Kommentit (122)
Molempia päätöksiä voit katua, kumpaa kestät paremmin: raskasta opiskeluaikaa lapsen kanssa, et pääse opiskelijarientoihin, tehtävät tehtävä vaikka ei jaksaisi vai tunne siitä että meille oli tulossa lapsi jota emme koskaan edes ehtineet nähdä?
Tärkeintä päästä yhteisymmärrykseen lapsen isän kanssa ja ehdottomasti tarvitsette turvaverkon ympärillenne. Eka vuoden lapsi on kotihoidossa mutta sitten voi viedä jo päivähoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä luulet että me voidaan tehdä? Uskomaton avaus tämäkin. Eipä sitä voi päättää kun te kaksi, ei av "raati".
Abortti. Tuo etteivät kirjoittaisi lähetettä koska olet epävarma ja surullinen on täyttä shaibaa.
Sinua tullaan kohtelemaan niin kylmästi, ei niitä kiinnosta vaikka vähän tirautteletkin. Kokemusta on.
Pakkohan sitä ei ole tehdä..kenenkään henki ei ole vaarassa, joten unohda tuollaiset.
Nyt heitätte kissan pöydälle miehenne kanssa ja puhutte asiat halki. Raha-asiat kyllä hoituvat, kun vain olette tarkkoja ja teette hommia yhdessä.
Lapsen voi sitä paitsi antaa poiskin, jos alkaa kaduttamaan..tunteita raastaa varmasti sittenkin, mutta elämä jatkuu..
Nyt ihan rauhassa miettimisiä ja onnea!!
Siis mikä tuossa teidän tilanteessanne nyt on vaikeaa? Ajattelin että olet joku 17-vuotias teini jolla on lukio-opinnot kesken.
Ainoa miinus minusta on tuo teidän lyhyt suhteenne. Mutta siis korkeakouluopiskelijoitahan jopa kannustetaan hankkimaan lapset opiskeluaikana, koska silloin ei tule sitä pitkää taukoa opintojen, mammalomien ja töiden välissä.
Siis tuo teidän tilannehan on ihanteellinen. Korkeakoulussa voi himmailla niin kauan, ettei siitä kannata ottaa stressiä.
Ja tuo kelan opintolainaporkkana ei ole todellakaan useita tuhansia, sillä on katto, mihin asti hyvittävät opintolainaa, joten jos lainaa on kertynyt paljon, tuo hyvitys on ihan kärpäsenkakan kokoinen.
Ei mitään järkeä tehdä aborttia, jos kuitenkin parin vuoden päästä alatte tekemään lasta suunnitellusti. Mieti nyt vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Abortti. Tuo etteivät kirjoittaisi lähetettä koska olet epävarma ja surullinen on täyttä shaibaa.
Sinua tullaan kohtelemaan niin kylmästi, ei niitä kiinnosta vaikka vähän tirautteletkin. Kokemusta on.
Aborttia ei tehdä, mikäli hoitohenkilökunta kokee ettei nainen ole siihen kykenevä henkisesti.
Onneksi tein itselleni selväksi jo hyvin nuorena, että kaikki ei-toivotut raskaudet, joissa kiinnostusta pitää lapsi ei ole, abortoidaan. Tai no, aloittajallahan on kiinnostus, mutta mulle kyllä riittäisi lapsi oikealla ajallaan, en haluaisi ahnehtia kaiken maailman limamöykkyjä väärillä hetkillä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä luulet että me voidaan tehdä? Uskomaton avaus tämäkin. Eipä sitä voi päättää kun te kaksi, ei av "raati".
Oletko koskaan kuullut että ihmisillä on joskus tarve avautua ja saada vertaistukea netissä anonyymina?
Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa. Olimme molemmat AMK:ssa opiskelemassa kun tyttöystävä tuli raskaaksi. Päätettiin pitää, minä alkuun vähän olin aborttiin päin kallellaan, mutta tyttöystävälle se oli ehdoton ei uskonnollisista syistä.
Minulla opiskelu venyi kahdella vuodella, koska menin täyspäiväisesti töihin opiskelun kylkeen. Tyttöystävällä vain vuodella. Mitään taloudellista tukea ei saatu kummankaan vanhemmilta, lapsenhoidollista kylläkin ihan kivasti. Nyt muksu on 6v ja olemme molemmat alan töissä, asuntolainaa lyhennetään ja uutta mukulaa tulossa. Ei ole hetkeäkään kaduttanut.
Tuo opiskelujen venyminen ja taloudellinen ahtaus ovat loppupeleissä huonoja syitä aborttiin olette nuoria ja ehditte kyllä töitä tekemään. Ja Suomi on siitä kiva maa, että täällä ei nälkään eikä kylmyyteen kukaan kuole. Tiukaksi saattaa mennä, mutta perusasiat holhousyhteiskunta hoitaa vaikka mitä tekisitte.
Jos teillä on parisuhde hyvällä mallilla ja ukkosi on sen verran aikuistunut, että pystyy vastuunsa kantamaan niin ei muuta kuin onneksi olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään nimessä tee aborttia... Tiedän monia jotka on olleet sen päätöksen äärellä. On tuttuja jotka on tehnyt ja ei ole tehnyt.
Koskaan en ole kuullut että lapsen synnyttämistä olisi kaduttu! Kun taas lähes kaikki katuu aborttiaan jossain vaiheessa ja se voi synkistää sitten myöhemmin lasten saantia (abortoitu lapsi pyörii mielessä)...
Sen lisäksi oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että abortti ei ole tarkoitettu tuollaiseen tilanteeseen jossa kuitenkin pärjäisitte. Ja abortti 6+0 viikon jälkeen on julmaa... Pikkuisen sydän kun alkaa lyömään 6+0 viikolla!
Mä toivon ettet tee sitä. Koko sydämestäni toivon... 💗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva vastaan muutama tonni euroja..... En jaksa ymmärtää
Opiskeluista voi jäädä äitiyslomalle siinä mistä työstäkin:
Jatkat opinnot loppuun sitten seuraavan vuosikurssin kanssa. Kannattaa selvittää sekin, otetaanko äitiysloma huomioon opintolaina-asioissa. Esim. Muuten tosi tiukoissa tutkimusrahoituksissa äitiysloma huomioidaan, hoitovapaata ei.
Miten ajattelit aikanaan selvitä töistä pienen lapsen kanssa, jos opintojen keskeyttäminen vuodeksi tuntuu hankalalta?
Ainoa todellinen syy abortille voisi nyt olla mies: Lähteekö hän kävelemään, jos nyt pidät lapsen? Toisaalta, voitko koskaan enää luottaa häneen ja tehdä yhteisen lapsen, jos hän nyt painostaa sinut aborttiin?
Sori ap, me voidaan vain pohtia asiaa eri kannoilta, mutta päätös on sun.
Voimia, mitä ikinä päätätkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä edes lyhyt suhde tarkoita sitä, että homma menisi välttämättä mönkään.
Minä tulin raskaaksi 3kk siitä, kun tapasimme ekaa kertaa mieheni kanssa. Nyt ollaan oltu yhdessä jo 25v!
Opiskelu vuodeksi tauolle, ja nautit vauva-ajasta.
Minäkin tekisin, mutta mua ei kiinnostakaan nyyhkiä elämän, joka ei edes alkanut mun kirjoissa, perään. Ja ei viikolla 6 alkiolla ole vielä edes keskushermostoa.
8
Joo, ei todellakaan järkeä tehdä aborttia. Olette jo sen ikäisiä, että aivan hyvin kykenette ottamaan vastuuta lapsesta, varsinkin jos noin pian niitä pitäisi alkaa jo muutenkin vääntämään. Jos siis alkaisitte tekaisemaan mukuloita vuonna 2018, tämä lapsi syntyy vuonna 2017, niin mieti onko tuossa mitään järkeä. Eri asia olisi, jos aikoisitte aloittaa yrittämisen vaikka kymmenen vuoden kuluttua, mutta ei näin, ei todellakaan näin.
Jotenkin kauheata ajatella, että joku kolmisen tonnin opintolainahyvitys ja abortti ovat vastakkain, Kertokaa sitten niille tuleville, että vanhempaa siskoa/veljeä ei ole, kun isä ja äiti halusivat säästää kolmetonnia.
Avomiehesi vanhemmat ovat luvanneet tukea asumiseen, joka varmaan jo tuon kolmetonnia päihittää. Tuottaisit varmaan heille enemmän surua jos abortista kuulisivat, Turha siis pelätä, että heille vaivaa tuottaisit tekemällä heistä isovanhempia.
Mies ei siis halua lasta? Sitten sinun vastuusi on alkaa yksinhuoltajaksi. Ei tuo ole mikään syy tehdä aborttia.
Tarkastele asioita kuitenkin todellisuuden nimissä siltä kannalta, että ellet tee aborttia, tulet todennäköisesti olemaan pian yksinhuoltaja.
Ei ole mikään pakko ! Jos nyt teet abortin, tulet erittäin todennäköisesti katumaan sitä. Ehdit opiskella myöhemminkin.
Päätät kummin vain, toivon sinulle kaikkea hyvää ja tsemppiä tulevaan !