Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana enkä ensimmäistä kertaa elämässäni tiedä mitä tehdä
15.08.2016 |
Tai siis tiedän, abortti olisi meidän tilanteessamme paras vaihtoehto, mutta tunteet sanovat toista.
Olen siis 23-vuotias, avopuolisoni 25. Olemme asuneet puolisen vuotta yhdessä, seurustelleet vasta vuoden.
Olemme molemmat juuri aloittamassa toista vuotta ammattikorkeassa (vielä 2-3 vuotta siis opintoja jäljellä.)
Jos meille tulisi vauva, en tiedä mitä minun opinnoilleni kävisi. Opiskelen IT-alaa, joten periaatteessa kaikki hommat voisi tehdä kotona ja lopuksi tenttiä kurssin. Toisaalta, tehtävät ovat yleensä haastavia, joten en tiedä miten niiden suorittaminen onnistuisi pienen vauvan kanssa, pahassa univajeessa yms.
Sitten on vielä se, että jos opintoni viivästyvät, en saa sitä opintolainaporkkanaa, eli viivästyminen tulisi maksamaan meille varmaan lähemmäs useamman tuhatta euroa...
Elämme muutenkin tiukasti, koska molemmat olemme opiskelijoita. Tuet toki nousisivat huomattavasti varsinkin lapsen ensimmäisenä vuotena, mutta pärjääminen mietityttää silti.
Oma äitini ei minua tue, on sanonut minulle jo etukäteen, että hän ei sitten ala minun lapsiani elättämään. Mieheni vanhemmat varmasti tukisivat ja olisivat jopa iloisia, mutta en haluaisi tuottaa heille vielä lisäkuluja meidän elämästämme, kun ovat meitä jo kovasti auttaneet.
Ovat jopa sanoneet, että tarjoavat meille asunnonkin melkein pilkkahintaan, jos meille sellainen tilanne tulee, että sellaista tarvitsisimme. (Heillä omistusasunto, kerrostalokolmio)
Mies on abortin kannalla. Ymmärrän kyllä häntä ja itsekin pidän sitä järkevimpänä vaihtoehtona. Olemme kuitenkin puhuneet, että aika lapsille voisi olla muutaman vuoden päästä. Sitten mietin, että onko abortissa mitään järkeä, jos alkaisimme kuitenkin yrittämään lasta, kun tämä lapsi olisi kuitenkin vasta vajaa 2-vuotias, eli todella pieni.
En edes tiedä kykenenkö aborttiin. Alan varmaan pillittämään lääkärissäkin, eivätkä varmasti edes kirjoita lähetettä aborttiin.
Summa summarum, en siis halua tehdä aborttia, mutta olisi pakko. Auttakaa.
Kommentit (122)
Toivottavasti et tosissasi punnitse sisälläsi olevan elämän arvoa muutaman tonnin opintolainavähennystä vastaan.
Olen itse tullut raskaaksi pitkien lapsettomuushoitojen tuloksena, ja voin kertoa, että tuollainen puhe puistattaa minua.
Tiedän useita pareja, jotka ovat maksaneet hoidoista silmää räpäyttämättä tuhansia ha kymmeniä tuhansia euroja. Että saisivat edes MAHDOLLISUUDEN siihen lapseen.
Että siinä sulle hieman mietittävää.
Mutta sinähän et ole siinä tilanteessa, etkä koskaan tule olemaankaan, eikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpäs jos ette saakaan lapsia sitten kun teidän mielestä aika siihen olisi. Sopii miettiä sitäkin. Kaikki eivät saa lapsia.
Älä tee sitä. Anna elämän kantaa. Opinnoista voi ottaa äitiysvapaata.
Olen nyt 46-vuotias, ja kerron sinulle, että elämää voi suunnitella jonkun verran, mutta ei kaikissa asioissa. Ja lapsentekoasiat on niitä, joissa ei voi aina päättää, milloin se vauva maailmaan tulee.
Oli 28-vuotias, kun tapasin miehen. Minulla oli määrä-aikainen työsuhde, ja etsin koko ajan vakituista työtä, mutta jostain syystä ei tärpännyt siinä asiassa millään. Olin nimittäin nuori, lapseton nainen. Äitiyslomariski. Olimme seurustelleet vasta 3 kk, kun tulin raskaaksi. Minä en ollut raskaudesta iloinen, mies oli, mutta minusta ei ollut mitään syytä sitä keskeyttääkään, terve ihminen, katto pään päällä ja luotin että elämä kantaa, vaikka ukko häipyisi ja työt loppuisi. Ajattelin isoäitiäni, jolla oli varmasti paljon tiukempaa. Kiinnyin vauva-ajatukseen ensijärkytyksestä selvittyäni. Raskaus meni kuitenkin kesken vkolla 12. Mies kosi minua keväällä, ja menimme naimisiin vuoden ja 2 kk yhdessäolon jälkeen, ei mitään jättihäitä, sellaiset pienellä porukalla vain. Siinä vaiheessa olimme jo jättäneet ehkäisyn pois. 9 kk kuluttua syntyi vauva. Työsuhteeni loppui äitiyslomaan. Kun vauva oli 6 kk, aloin etsiä raivolla työtä, puolisoni jäisi kotiin. Sain vakituisen paikan! 2,5 vuoden päästä syntyi toinen lapsemme. Olin silloin 32 v.
Sen jälkeen on ollut kolme keskenmenoa. Jäin kahden lapsen äidiksi. Jos olisin päätynyt ekan kohdalla aborttiin, niin....näissä asioissa elämää vain ei pitäisi määräillä kalenterin mukaan, jos sinusta on vain äidiksi.
Älä tee sitä aborttia, koska lapsesta voi olla sinulle vastavalmistuneena jopa hyötyä: et ole niin iso äitiyslomariski ja siksi, että tunteesi sanovat, että pidä lapsi. Kuulostat ihan täysipäiseltä ihmiseltä äidin hommiin ja selviydyt varmasti. Vauva saanee ilmaisen päivähoitopaikan ja te saaneette asumistukea ja lapsilisää. Kyllä sinä/te rahallisesti yhden kanssa pärjäätte. Rohkeutta nyt vaan.
Isoäitini piti pärjätä seitsemän lapsen kanssa 34 vuotiaana leskenä, eikä ollut kuin kunnan jauhot. Nuorin oli vauva. Köyhää oli, mutta rakkautta ei puuttunut. Siinä vain pitää olla neuvokas penninvenyttäjä.
En tekisi tilanteessasi aborttia.
Perustelut:
- tulisitte aina muistamaan että lapsenne olisi x-ikäinen ja varsinkin sitten kun mahdollinen suunniteltu raskaus olisi meneillään
- jos teidän suhde on vakaa ja tulette olemaan edelleen yhdessä niin abortille ei perustetta
- teillä on tukea lapsen isän puolelta ja se riittää
- äitisi asenne voi toki muuttua kun lapsi syntyy - tämän varaan ei toki voi mitään laskea
Oma lapseni meni juuri avoliittoon ja jos heille kävisi vahinkoraskaus olisin tukena ja auttaisin mahdollisuuksieni mukaan. Lapseni on herkkä ja tiedän ettei voisi henkisesti hyvin jos teettäisi abortin.
Toivon totisesti että ehkäisy pitää ja saavat sitten lapsen kun ovat valmiita sen vastaanottamaan.
Miksi äitisi ei halua tukea? Todella kurjaa. Ymmärtäisin tuohtumuksen jos olisit alaikäinen teini, mutta että ei suostuisi tukemaan täysi-ikäisenä saatua lapsenlasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polta tupakka ja mieti sitten uusiksi:) eiköhän se pentukin siellä mahassa ala hyppiä kun saa pienet iltapäiväsavut
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi ei halua tukea? Todella kurjaa. Ymmärtäisin tuohtumuksen jos olisit alaikäinen teini, mutta että ei suostuisi tukemaan täysi-ikäisenä saatua lapsenlasta.
Ei kaikki naiset ole mitään mummoilijoita, joille lapsenlapset ovat elämän valo ja loiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee ap maailmalle palvelus, etkä hanki niitä lapsia parinkaan vuoden päästä. Et olisi hyvä äiti, jos tämä pitää tappaa turhaan.
Ota ap huomioon myös se, että jos sinulla sattuu olemaan 0- (miinus) veriryhmä, et luultavasti raskaudu keskeytyksen jälkeen yhtä helposti ja tulevissa raskauksissasi on isompi riski vasta-ainereaktiolle ja sille, että lapsesi joutuu heti synnyttyään verenvaihtoon ja koko loppuelämän kestävään lääkitykseen. Ensimmäisessä raskaudessa tätä riskiä ei ole, toisessa se on jo todennäköisempi, mutta kolmas lapsesi joutuu jo melko varmasti lääkitykseen.
Eli miettisin aborttia tältäkin kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ap huomioon myös se, että jos sinulla sattuu olemaan 0- (miinus) veriryhmä, et luultavasti raskaudu keskeytyksen jälkeen yhtä helposti ja tulevissa raskauksissasi on isompi riski vasta-ainereaktiolle ja sille, että lapsesi joutuu heti synnyttyään verenvaihtoon ja koko loppuelämän kestävään lääkitykseen. Ensimmäisessä raskaudessa tätä riskiä ei ole, toisessa se on jo todennäköisempi, mutta kolmas lapsesi joutuu jo melko varmasti lääkitykseen.
Eli miettisin aborttia tältäkin kannalta.
Negatiivinen rhesustekijä on niin harvinainen, että kyllä ne siellä neuvolassa sitten osaavat tästäkin asiasta kertoa ja ohjeistaa tarpeen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ota ap huomioon myös se, että jos sinulla sattuu olemaan 0- (miinus) veriryhmä, et luultavasti raskaudu keskeytyksen jälkeen yhtä helposti ja tulevissa raskauksissasi on isompi riski vasta-ainereaktiolle ja sille, että lapsesi joutuu heti synnyttyään verenvaihtoon ja koko loppuelämän kestävään lääkitykseen. Ensimmäisessä raskaudessa tätä riskiä ei ole, toisessa se on jo todennäköisempi, mutta kolmas lapsesi joutuu jo melko varmasti lääkitykseen.
Eli miettisin aborttia tältäkin kannalta.
En ole ikinä kuullutkaan, että lapsi voisi joutua lääkitykseen, jos äidin veressa muodostuu vasta-aineita sikiön jotain veriryhmätekijää vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä sen sanoit, et halua tehdä aborttia, joten eiköhän päätös ole siis sillä selvä? Pakko ei ole aborttia tehdä, eikä varsinkaan teidän tilanteessanne, joka kuulostaa aivan normaalilta. Itse olin samankaltaisessa tilanteessa ollessani 20-vuotias, en tosin ollut aloittanut vielä mitään korkeakouluopintoja vaan olin välivuodella. Tulin raskaaksi silloiselle poikaystävälle ja olin jopa varannut ajan aborttiin, koska mielestäni minun oli pakko se tehdä, vaikka en todellakaan sisimmässäni halunnut. En uskaltanut kertoa vanhemmilleni, en kenellekään. Menin lääkäriin ja varasin ajan aborttiin. Muutamaa päivää ennen aborttia kuitenkin peruin sen ja päätin pitää lapsen, kerroin vanhemmilleni ja yllätykseksi hekin tukivat minun päätöstäni. En itse kyennyt tekemään aborttia ja halusin pitää lapsen, itse tiesin että katuisin aborttia paljon enemmän kuin koskaan sitä että pitäisin lapsen. Ja näin ajattelen tietenkin edelleen, lapsi on nyt koululainen. Minusta kuulostaa siltä, ettet sinä ole valmis tekemään aborttia, mutta tämän tiedä tietenkin itse parhaiten. Sinuna en myöskään antaisi puolisosi liiaksi tehdä valintaa sinun puolestasi, sillä oli valinta mikä hyvänsä, voi se sinua myöhemmin kaduttaa jos koet että sinua on painostettu. Monet tekevät lapsia korkeakoulussa, kuten moni on tässäkin ketjussa sanonut. Itse hoidin lasta 2-vuotiaaksi kotona, jonka jälkeen aloitin opiskelut korkeakoulussa. Aivan hyvin sain opiskelut suoritettua ajallaan. En koskaan ole katunut edes sekuntia päätöstäni pitää lapsi, en edes kaikkein vaikeimpina aikoina, kun erosimme exän kanssa (tähän vaikuttivat muut syyt kuin lapsi).
"Jos et suorita tutkintoa määräajassa, voit silti saada opintolainahyvityksen, jos opintosi ovat hidastuneet hyväksyttävän syyn vuoksi. Hyväksyttäviä syitä ovat
varusmies-, siviili- tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen.
oman lapsen hoitaminen, jos olet saanut äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa.
oma sairaus, jos olet saanut sairauspäivärahaa tai täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa kuntoutustukea, eläkettä tai korvausta.
Palveluskauden tai etuuden maksukauden pitää kestää yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivää opintolainahyvitykseen oikeuttavana suorittamisaikana."
Sanoo kela
Minä pitäisin lapsen, jos mieskään ei ole ihan 100% vastaan. Teillä ei ole mitään syytä olla pitämättä
Vierailija kirjoitti:
Molempia päätöksiä voit katua, kumpaa kestät paremmin: raskasta opiskeluaikaa lapsen kanssa, et pääse opiskelijarientoihin, tehtävät tehtävä vaikka ei jaksaisi vai tunne siitä että meille oli tulossa lapsi jota emme koskaan edes ehtineet nähdä?
Tärkeintä päästä yhteisymmärrykseen lapsen isän kanssa ja ehdottomasti tarvitsette turvaverkon ympärillenne. Eka vuoden lapsi on kotihoidossa mutta sitten voi viedä jo päivähoitoon.
Tämä.
Itse tekisin tilanteessasi abortin, mutta sehän ei tarkoita, että sinun niin tulisi tehdä.
Av muutenkin huono paikka kysellä, kun täällä on muutama kovaääninen abortinvastustaja.
Eikö ennemmin kannattaisi oppia ajattelemaan, että kaikkea ei saa, kuin ajatella että entäs jos tää lapsi onkin mun viimeinen ikinä?
Tai oppia se, että mitään syytä nyyhkiä, että minkähänlainen se ois ollut ei ole?
Tai että nyyh, nyt se ois 15v?
Koska voitte luoda mielikuvissanne itsellenne vaikka kymmenen menetettyä lasta ja surra heitä aivan yhtä hyvin. Onko järkeä? Ei.
Lapset kannattaa tehdä oikealla ajalla ja luottaa omaan hedelmällisyyteen ja jos ei ole hedelmällinen, (aika outoa jos vahinkokin sattuu) niin kaikkea ei vain kaikki saa.
Kyllä joissain tapauksissa abortti on aivan hyvä vaihtoehto, esim. paha sairaus tai vamma, päihde- ja mt-ongelmat, äiti liian nuori tai vanha, väkivaltainen puoliso, ei puolisoa tai ketään muutakaan tukemassa, kodittomuus/varattomuus.. Mutta mielestäni ap ei kyllä täytä niitä kriteerejä..