Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana enkä ensimmäistä kertaa elämässäni tiedä mitä tehdä
15.08.2016 |
Tai siis tiedän, abortti olisi meidän tilanteessamme paras vaihtoehto, mutta tunteet sanovat toista.
Olen siis 23-vuotias, avopuolisoni 25. Olemme asuneet puolisen vuotta yhdessä, seurustelleet vasta vuoden.
Olemme molemmat juuri aloittamassa toista vuotta ammattikorkeassa (vielä 2-3 vuotta siis opintoja jäljellä.)
Jos meille tulisi vauva, en tiedä mitä minun opinnoilleni kävisi. Opiskelen IT-alaa, joten periaatteessa kaikki hommat voisi tehdä kotona ja lopuksi tenttiä kurssin. Toisaalta, tehtävät ovat yleensä haastavia, joten en tiedä miten niiden suorittaminen onnistuisi pienen vauvan kanssa, pahassa univajeessa yms.
Sitten on vielä se, että jos opintoni viivästyvät, en saa sitä opintolainaporkkanaa, eli viivästyminen tulisi maksamaan meille varmaan lähemmäs useamman tuhatta euroa...
Elämme muutenkin tiukasti, koska molemmat olemme opiskelijoita. Tuet toki nousisivat huomattavasti varsinkin lapsen ensimmäisenä vuotena, mutta pärjääminen mietityttää silti.
Oma äitini ei minua tue, on sanonut minulle jo etukäteen, että hän ei sitten ala minun lapsiani elättämään. Mieheni vanhemmat varmasti tukisivat ja olisivat jopa iloisia, mutta en haluaisi tuottaa heille vielä lisäkuluja meidän elämästämme, kun ovat meitä jo kovasti auttaneet.
Ovat jopa sanoneet, että tarjoavat meille asunnonkin melkein pilkkahintaan, jos meille sellainen tilanne tulee, että sellaista tarvitsisimme. (Heillä omistusasunto, kerrostalokolmio)
Mies on abortin kannalla. Ymmärrän kyllä häntä ja itsekin pidän sitä järkevimpänä vaihtoehtona. Olemme kuitenkin puhuneet, että aika lapsille voisi olla muutaman vuoden päästä. Sitten mietin, että onko abortissa mitään järkeä, jos alkaisimme kuitenkin yrittämään lasta, kun tämä lapsi olisi kuitenkin vasta vajaa 2-vuotias, eli todella pieni.
En edes tiedä kykenenkö aborttiin. Alan varmaan pillittämään lääkärissäkin, eivätkä varmasti edes kirjoita lähetettä aborttiin.
Summa summarum, en siis halua tehdä aborttia, mutta olisi pakko. Auttakaa.
Kommentit (122)
Taidan olla ainoa vastarannankiiski mutta minusta abortti on parempi vaihtoehto seuraavista syistä:
- mies ei halua lasta
- ette pysty itsenäisesti perhettä elättämään
- teillä ei ole asuntoa eikä toimeentuloa eikä ammattia
- olette nuoria
Vauvat on söpöjä ja seksi on kivaa mutta LAPSEN elättäminen, kasvattaminen ja hoitaminen on rankkaa ja kallista. Haluaisitko itse olla oma lapsesi (=teinivanhempien opiskeluaikojen vahinko, joka ei koskaan elämässään saa mitään kivaa kun vanhemmilla ei ole rahaa eikä edellytyksiä?? )
Lapset vasta 35+ ikäisenä, siihen asti muuta elämää, kokemuksia ja rahaa säästöön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aborttia ei välttämättä kadu, vaikka se onkin vaikea päätös. Eikä se välttämättä kummittele mielessä kun myöhemmin saa lapsia.
Minä tulin raskaaksi kun oltiin oltu nipin napin vuosi yhdessä miehen kanssa eikä edes asuttu yhdessä. Ei se tietty aika seurustelua ennen lasta takaa yhtikäs mitään jatkosta, päinvastoin jos on oikein kauan oltu kahdestaan niin ei ehkä osata olla kolmestaan. Nyt lapsi on 1-vuotias ja aloitan korkeakouluopinnot, mielestäni aika ihanneasetelma. Tämä jää ainoaksi joten kun olen valmistunut niin lapsella alkaa koulu.
Rohkeutta, ja onnea! ☆
Minusta keskeistä on miten parisuhteenne kestää. Jos olette ajatelleet lapsen hankkimista jo n. 2v päästä, niin ei se niin iso ero ole tehdä sitä jo nyt.
Lapsesta ei niin paljoa kustannuksia tule ettettekö pärjäisi. Ja 10kk iässä hänet voi laittaa kunnalliseen hoitoon. Se on ilmaista kun vanhempien tulot ovat pienet.
Jos jaatte tuon 10 kk pätkän kahtia (tai 11kk jos ajatellaan että olisit pois opinnoista n. 1kk ennen lapsen syntymää), molempien opinnot myöhästyvät n. puoli vuotta jos ette saa yhtään opiskeltua lapsen kanssa. Joten onko tuo nyt niin iso juttu?
Älä tee aborttia. Varmasti kaduttaisi sinua loppuelämän. Ei ole mikään mahdoton yhtälö yhdistää vauva ja opiskelu. Suomi tukee kyllä lapsiperheitä, ilman ruokaa ja kattoa pään päällä ette varmasti jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap:n argumenteilla jätettäisiin lapset synnyttämättä, ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon jo aikoja sitten.
No voi,mites noin kävi?Lapsi versus opintoporkkanat...älä viitsi.
Kuten edellinen sanoi,olisi ihmiskunta kuollut sukupuuttoon noilla perusteilla..luuletko että siihen tulee joku täydellinen hetki??Lapsi on aina ihana upea uhraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siis on abortin kannalla, mutta sanoi että tukee minua mitä ikinä haluankaan tehdä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mies siis on abortin kannalla, mutta sanoi että tukee minua mitä ikinä haluankaan tehdä.
ap
Eli mies lähtee vetämään jos et tee aborttia. Älä ole noin sinisilmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tehnyt kahdesti abortin. Ekalla kerralla se oli helppoa koska olin etukäteen päättänyt, että jos tulen teininä raskaaksi, teen abortin ja sillä selvä. Ei ollut kamalaa ollenkaan eikä ole jäänyt kummittelemaan. Tokalla kerralla oli erilainen tilanne, ehkäisy petti ja jälkiehkäisykin petti. Olin jo 28v ja sinkku. Tilanne lapsen isän kanssa oli täysin mahdoton, kyseessä typerä hairahdus ja sain selville pelottavia asioita enkä halunnut olla enää tekemisissä. Silti mietin, että oon jo 28v ja sinkku, entä jos tämä on ainoa mahdollisuus? Mulla oli huono taloudellinen tilanne eikä mitään koulutusta. Ei mitään resursseja lapselle. Ahdisti tosi paljon. Mielialat heitteli ja mielipiteet. Lopulta kuitenkin päätin tehdä abortin, ja heti kun se oli tehty, tuli suunnaton helpotus. Se oli oikea päätös, hormonit olivat vain vaikeuttaneet järjen käyttöä. Kannattaa punnita, onko valmis olemaan yh, jos suhde kosahtaa. Jos ei ole, ei kannata ryhtyä äidiksi. Ei kannata kuunnella pelotteluja mihinkään suuntaan. Elämäni jatkui normaalisti aborteista huolimatta. Koskaan en niitä ole itkenyt tai katunut. Tällä hetkellä odotan esikoistani levollisin mielin.
Vierailija kirjoitti:
Aborttia ei välttämättä kadu, vaikka se onkin vaikea päätös. Eikä se välttämättä kummittele mielessä kun myöhemmin saa lapsia.
Tilanteessa jossa sama pari tekee myöhemmin tarkoituksella lapsia, jopa 90 % katuu aiempaa aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies siis on abortin kannalla, mutta sanoi että tukee minua mitä ikinä haluankaan tehdä.
ap
Tukee sinua?Eikös se ole teidän yhteinen lapsi?Mahtaa tuntua mahtavalta kantaa sisällään maailman suurinta ihmettä ja lahjaa ja miettiä hankkiutuisiko siitä eroon vai ei...
En todellakaan ymmärrä sori.
Siellä se sun lapsi on ja sä mietit tuollaista?
Kysyin jo et miten hitossa noin kävi tuon ikäisille ihmisille...
Ja miten ihmeessä raha menee lapsen edelle?
Olet jo sen verran vanha että pitäisi ottaa vastuuta..
Kerkiät myöhemmin opiskelemaan ja olemaan lopunikääsi työssä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tehnyt kahdesti abortin. Ekalla kerralla se oli helppoa koska olin etukäteen päättänyt, että jos tulen teininä raskaaksi, teen abortin ja sillä selvä. Ei ollut kamalaa ollenkaan eikä ole jäänyt kummittelemaan. Tokalla kerralla oli erilainen tilanne, ehkäisy petti ja jälkiehkäisykin petti. Olin jo 28v ja sinkku. Tilanne lapsen isän kanssa oli täysin mahdoton, kyseessä typerä hairahdus ja sain selville pelottavia asioita enkä halunnut olla enää tekemisissä. Silti mietin, että oon jo 28v ja sinkku, entä jos tämä on ainoa mahdollisuus? Mulla oli huono taloudellinen tilanne eikä mitään koulutusta. Ei mitään resursseja lapselle. Ahdisti tosi paljon. Mielialat heitteli ja mielipiteet. Lopulta kuitenkin päätin tehdä abortin, ja heti kun se oli tehty, tuli suunnaton helpotus. Se oli oikea päätös, hormonit olivat vain vaikeuttaneet järjen käyttöä. Kannattaa punnita, onko valmis olemaan yh, jos suhde kosahtaa. Jos ei ole, ei kannata ryhtyä äidiksi. Ei kannata kuunnella pelotteluja mihinkään suuntaan. Elämäni jatkui normaalisti aborteista huolimatta. Koskaan en niitä ole itkenyt tai katunut. Tällä hetkellä odotan esikoistani levollisin mielin.
Sullahan oli surkeat lähtökohdat noissa kummassakin raskaudessa jotka keskeytit, ei oikein voi verrata ap:n tilanteeseen jossa parisuhde ihan ok, hyvä koulutus tiedossa, isovanhemmilta tukea jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortti ei ainakaan parisuhdetta pelasta, se on selvä. Vaikka suhde aluksi jatkuisikin niin toisen painostamana tehty tehty abortti katkeroittaa ja näivertää ennen pitkää.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tehnyt kahdesti abortin. Ekalla kerralla se oli helppoa koska olin etukäteen päättänyt, että jos tulen teininä raskaaksi, teen abortin ja sillä selvä. Ei ollut kamalaa ollenkaan eikä ole jäänyt kummittelemaan. Tokalla kerralla oli erilainen tilanne, ehkäisy petti ja jälkiehkäisykin petti. Olin jo 28v ja sinkku. Tilanne lapsen isän kanssa oli täysin mahdoton, kyseessä typerä hairahdus ja sain selville pelottavia asioita enkä halunnut olla enää tekemisissä. Silti mietin, että oon jo 28v ja sinkku, entä jos tämä on ainoa mahdollisuus? Mulla oli huono taloudellinen tilanne eikä mitään koulutusta. Ei mitään resursseja lapselle. Ahdisti tosi paljon. Mielialat heitteli ja mielipiteet. Lopulta kuitenkin päätin tehdä abortin, ja heti kun se oli tehty, tuli suunnaton helpotus. Se oli oikea päätös, hormonit olivat vain vaikeuttaneet järjen käyttöä. Kannattaa punnita, onko valmis olemaan yh, jos suhde kosahtaa. Jos ei ole, ei kannata ryhtyä äidiksi. Ei kannata kuunnella pelotteluja mihinkään suuntaan. Elämäni jatkui normaalisti aborteista huolimatta. Koskaan en niitä ole itkenyt tai katunut. Tällä hetkellä odotan esikoistani levollisin mielin.
Pahasta syntynyt ja pahassa kasvanut?
Toivottavasti olet ylpeä itsestäsi.
Ja ei se ole sun esikoinen...paljonko viikkoja,saattaako vielä mennä kesken?Toivottavasti on nyt hyvä mies.
Joo, sekin vaihtoehto on tarkkaan punnittava että pystyykö olemaan onnellinen jos tämän jälkeen ei enää koskaan tulekaan raskaaksi ts. jää kokonaan lapsettomaksi. Ei olisi ensimmäinen kerta kun jollekin käy niin. Jokainen abortti on kuitenkin pieni riski tulevalle hedelmällisyydelle.
Ap, teillähän on hyvä tilanne! Ootte hyvässä iässä, teillä kummallakin koulupaikat, miehen vanhemmat antaisivat asunnon käyttöönne. Koulusta saat vuoden äitiysvapaata, jonka jälkeen voit jatkaa. Ei vaikuta Kelan kompensaatioon. Mikä sua tässä oikeasti eniten mietityttää? Suhde? Lapsen saamiselle ei koskaan ole täydellistä hetkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tehnyt kahdesti abortin. Ekalla kerralla se oli helppoa koska olin etukäteen päättänyt, että jos tulen teininä raskaaksi, teen abortin ja sillä selvä. Ei ollut kamalaa ollenkaan eikä ole jäänyt kummittelemaan. Tokalla kerralla oli erilainen tilanne, ehkäisy petti ja jälkiehkäisykin petti. Olin jo 28v ja sinkku. Tilanne lapsen isän kanssa oli täysin mahdoton, kyseessä typerä hairahdus ja sain selville pelottavia asioita enkä halunnut olla enää tekemisissä. Silti mietin, että oon jo 28v ja sinkku, entä jos tämä on ainoa mahdollisuus? Mulla oli huono taloudellinen tilanne eikä mitään koulutusta. Ei mitään resursseja lapselle. Ahdisti tosi paljon. Mielialat heitteli ja mielipiteet. Lopulta kuitenkin päätin tehdä abortin, ja heti kun se oli tehty, tuli suunnaton helpotus. Se oli oikea päätös, hormonit olivat vain vaikeuttaneet järjen käyttöä. Kannattaa punnita, onko valmis olemaan yh, jos suhde kosahtaa. Jos ei ole, ei kannata ryhtyä äidiksi. Ei kannata kuunnella pelotteluja mihinkään suuntaan. Elämäni jatkui normaalisti aborteista huolimatta. Koskaan en niitä ole itkenyt tai katunut. Tällä hetkellä odotan esikoistani levollisin mielin.
Pahasta syntynyt ja pahassa kasvanut?
Toivottavasti olet ylpeä itsestäsi.
Ja ei se ole sun esikoinen...paljonko viikkoja,saattaako vielä mennä kesken?Toivottavasti on nyt hyvä mies.
Niinpä,ei kannata ylpistyä vaikka tunteekin olevansa jumalasta seuraava..aina saattaa käydä jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan sitä ei ole tehdä..kenenkään henki ei ole vaarassa, joten unohda tuollaiset.
Nyt heitätte kissan pöydälle miehenne kanssa ja puhutte asiat halki. Raha-asiat kyllä hoituvat, kun vain olette tarkkoja ja teette hommia yhdessä.
Lapsen voi sitä paitsi antaa poiskin, jos alkaa kaduttamaan..tunteita raastaa varmasti sittenkin, mutta elämä jatkuu..
Nyt ihan rauhassa miettimisiä ja onnea!!
Lapsen poisantaminen on parempi vaihtoehto kuin abortti. Miksei lapsen antamista adoptioon pidetä esillä yhtä paljon kuin aborttia? Olisi paljon inhimillisempää. Elämä on lahja.
Mielestäni abortin pitäisi olla aivan viimeinen vaihtoehto. On hyvin kylmää ajattelua miettiä aborttia ikään kuin ehkäisykeinona.
Minun yksi naistuttuni päätyi aborttiin. Hänellä oli melko uusi miesystävä, tosin oli tuntenut hänet jo vuosia kaverina. Hän alkoi kuitenkin odottamaan lasta saman miehen kanssa alle vuoden kuluttua abortista ja synnytti lapsen. Ajattelematonta mielestäni.
Tuttava perheessä on kaksi lasta, 3 ja 1,5 vuotiaat. Mies on töissä ja vaimo opiskelee, viimeinen vuosi lähtee. En usko, että he tekisivät aborttia. Elämä on arvokasta.
Lapset päiväkodissa ja elämä jatkuu.
Toivottavasti päädytte pitämään lapsen. Asioilla on tapana järjestyä.
Tsemppiä :)