Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana enkä ensimmäistä kertaa elämässäni tiedä mitä tehdä
15.08.2016 |
Tai siis tiedän, abortti olisi meidän tilanteessamme paras vaihtoehto, mutta tunteet sanovat toista.
Olen siis 23-vuotias, avopuolisoni 25. Olemme asuneet puolisen vuotta yhdessä, seurustelleet vasta vuoden.
Olemme molemmat juuri aloittamassa toista vuotta ammattikorkeassa (vielä 2-3 vuotta siis opintoja jäljellä.)
Jos meille tulisi vauva, en tiedä mitä minun opinnoilleni kävisi. Opiskelen IT-alaa, joten periaatteessa kaikki hommat voisi tehdä kotona ja lopuksi tenttiä kurssin. Toisaalta, tehtävät ovat yleensä haastavia, joten en tiedä miten niiden suorittaminen onnistuisi pienen vauvan kanssa, pahassa univajeessa yms.
Sitten on vielä se, että jos opintoni viivästyvät, en saa sitä opintolainaporkkanaa, eli viivästyminen tulisi maksamaan meille varmaan lähemmäs useamman tuhatta euroa...
Elämme muutenkin tiukasti, koska molemmat olemme opiskelijoita. Tuet toki nousisivat huomattavasti varsinkin lapsen ensimmäisenä vuotena, mutta pärjääminen mietityttää silti.
Oma äitini ei minua tue, on sanonut minulle jo etukäteen, että hän ei sitten ala minun lapsiani elättämään. Mieheni vanhemmat varmasti tukisivat ja olisivat jopa iloisia, mutta en haluaisi tuottaa heille vielä lisäkuluja meidän elämästämme, kun ovat meitä jo kovasti auttaneet.
Ovat jopa sanoneet, että tarjoavat meille asunnonkin melkein pilkkahintaan, jos meille sellainen tilanne tulee, että sellaista tarvitsisimme. (Heillä omistusasunto, kerrostalokolmio)
Mies on abortin kannalla. Ymmärrän kyllä häntä ja itsekin pidän sitä järkevimpänä vaihtoehtona. Olemme kuitenkin puhuneet, että aika lapsille voisi olla muutaman vuoden päästä. Sitten mietin, että onko abortissa mitään järkeä, jos alkaisimme kuitenkin yrittämään lasta, kun tämä lapsi olisi kuitenkin vasta vajaa 2-vuotias, eli todella pieni.
En edes tiedä kykenenkö aborttiin. Alan varmaan pillittämään lääkärissäkin, eivätkä varmasti edes kirjoita lähetettä aborttiin.
Summa summarum, en siis halua tehdä aborttia, mutta olisi pakko. Auttakaa.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Minä pitäisin lapsen, jos mieskään ei ole ihan 100% vastaan. Teillä ei ole mitään syytä olla pitämättä
On tietysti syy, jos ei halua lasta tuohon elämäntilanteeseen.
Sillä on valtava vaikutus koko loppuelämään, millään muulla asialla ei ole niin suurta vaikutusta kuin lapsensaannilla. Sehän muuttaa KAIKEN.
Itse olen ainakin todella tyytyväinen, että sain elää nuoruuteni ja opiskeluaikani huoletonta opiskelijaelämää. Huoletonta elämää ylipäätänsä, lapsen mukanaan tuoma vastuu on valtava ja huoleton elämä vain muisto, vaikka olisi millainen tukiverkosto jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molempia päätöksiä voit katua, kumpaa kestät paremmin: raskasta opiskeluaikaa lapsen kanssa, et pääse opiskelijarientoihin, tehtävät tehtävä vaikka ei jaksaisi vai tunne siitä että meille oli tulossa lapsi jota emme koskaan edes ehtineet nähdä?
Tärkeintä päästä yhteisymmärrykseen lapsen isän kanssa ja ehdottomasti tarvitsette turvaverkon ympärillenne. Eka vuoden lapsi on kotihoidossa mutta sitten voi viedä jo päivähoitoon.Tämä.
Niin ja ikuinen syyllisyys siitä, että synnytin lapsen ja vein hänet päivähoitoon, kun muiden, parempien ihmisten lapsia hoidetaan kotona 3 vuotta.
Totta.
Minulla on ystäväpiirissä useampi lasten kanssa työskentelevä ja kaikki ovat sanoneet, että älä vie alle 3-vuotiasta lasta hoitoon, jos vain mahdollista. Ei siitä yleensä ääneen puhuta, mutta jäävät vaille huomiota ja tarvitsemaansa syliä kun on niin paljon muitakin lapsia/muutakin hässäkkää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joissain tapauksissa abortti on aivan hyvä vaihtoehto, esim. paha sairaus tai vamma, päihde- ja mt-ongelmat, äiti liian nuori tai vanha, väkivaltainen puoliso, ei puolisoa tai ketään muutakaan tukemassa, kodittomuus/varattomuus.. Mutta mielestäni ap ei kyllä täytä niitä kriteerejä..
Sinä et niitä kriteerejä päätä. Se on jokaisen henkilökohtainen asia. Jokainen lapsi myös ansaitsee olla todella haluttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aborttia ei välttämättä kadu, vaikka se onkin vaikea päätös. Eikä se välttämättä kummittele mielessä kun myöhemmin saa lapsia.
Tilanteessa jossa sama pari tekee myöhemmin tarkoituksella lapsia, jopa 90 % katuu aiempaa aborttia.
Lähde?
Ei pidä paikkaansa.
Myös lähipiirissäni useampi abortin tehnyt ihminen, yksikään ei kadu. Elämä ehtinyt moneen kertaan muuttua, toivottuja lapsia tulla uusien puolisoiden kanssa jne.
Ennemminkin ajatus on, että onneksi teki siinä elämäntilanteessa.
Olen vela, joten lue se huomioon ottaen. Abortti jos aika ei ole valmis, ehtii sitä myöhemminkin. Jos ajattelet kokonaisuutta, niin vauva vie todella paljon rahaa ihan muutenkin, ei siinä opintolainaporkkanat tunnu enää missään. Toisaalta elämässä kannattaa myös pitää opintotaukoja, ei aina tarvitse paahtaa höyryllä eteenpäin. Vuosi sinne tänne aivan sama loppupeleissä. Kestääkö suhde? Yksinhuoltajana ja opiskelijana elämä rahallisesti vaikeinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloudelliset syyt on todella huono peruste abortille, varsinkin kun tulette olemaan vain hetkellisesti pienituloisia, ette ole sairaseläkkeellä tms. pitkäkestoisessa tilanteessa.
Minusta taas on vastuutonta tehdä lapsia, jos niihin ei ole varaa. En nyt sano, että tässä tapauksessa olisi, mutta noin yleisesti ottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies siis on abortin kannalla, mutta sanoi että tukee minua mitä ikinä haluankaan tehdä.
ap
Eli mies lähtee vetämään jos et tee aborttia. Älä ole noin sinisilmäinen.
Mun mies sanoi noin 12v. sitten. Pidin lapsen ja mies on edelleen mun kanssani, menimme naimisiin ja teimme pari lasta lisää. Eli ei se nyt aina mene niin että mies lähtee vetämään. Ja jos lähtee niin eipä sellaisella miehellä olisi mitään tehnytkään. Olisi se lähtenyt jossain vaiheessa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin haluaisin synnyttää lapsen, jonka syntymästä lähipiiri voisi iloita. Ei siis niin, että joutuisin kuuntelemaan naljailua tuoreesta suhteesta tai nuoresta iästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju alkaa olemaan jo liian pitkä, toimii todella bugisesti esim. kaikki viestit eivät tule läpi eivätkä näy ketjussa. Teepä ap uusi keskustelu.
Ei näin pitkäänketjuun jaksa enää vastata, turhaan ap upittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teet abortin niin eipä teidän suhde todennäköisesti kestä sen tuomaa taakkaa. Mies on helpottunut abortista ja sinua alkaa miehen naama vituttaa ja katkeroidut, kun olet antanut miehen aborttitoiveen ohjailla päätöstäsi. Sinua ehkä kaduttaa, podet huonoa omaatuntoa, teet surutyötä. Ja mies on helpottunut että pääsi helpolla. Ei suhde voi jatkua niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sinuna miettisin myös, että mitä jos et enää tule uudelleen raskaaksi. Abortissakin on riskinsä, ja voithan myöhemmin vaikka sairastua sillä tavalla että siitä aiheutuu lapsettomuus. Mies taas voi löytää uuden naisen jonka kanssa tehdä lapsia.
Älä nyt ihmeessä tee aborttia jos lapsihaaveet kuitenkin siintävät lähitulevaisuudessa eli parin vuoden päästä. Taloudellisesti tulette kyllä pärjäämään.
Ymmärtäisin abortin jos ET edes haluaisi äidiksi. Tai mies sanoisi että ei ole kiinnostunut millään tavalla lapsen elämästä. Teillä kuitenkin ihan hyvin tilanne.
En tekisi tilanteessasi aborttia, mutta en tietenkään tuomitsisikaan.
Ainoa mikä tilanteessasi oikeasti mietityttäisi, olisi puolison mielipide abortista. Muuten kaikki todella hyvin!
Itse tulin vahingossa raskaaksi 28 v. En olisi vielä halunnut, mutta koska tiesin että tämän miehen kanssa kuitenkin myöhemmin, niin en keskeyttänyt raskautta. Elämäni paras asia, tietysti.
Asioilla on tapana järjestyä. Itse kuvittelin äitielämän "kaiken loppuna" ja jotenkin paljon rankempana kuin se todellisuudessa olikaan. Realiteetit on hyvä olla, mutta itse pystyin opiskella vauvavuonna loistavasti etänä kun oli hyvä tukiverkosto. Ei se ollut niin vaikeaa kun olin kuvitellut :) vauvat ja tilanteet ovat erilaisia kyllä.
Kuuntele sydämesi ääntä, niin etköhän ole päätöksen jo tehnyt :) oli päätös mikä tahansa, on se oikea, kun se on SINUN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei todella halua lasta, siis aivan sataprosenttisesti, varaudu siihen että jäät yksinhuoltajaksi, vaikka ensin lupaileekin muuta.
Taas yksi itsensä raskaaksi tahallaan pamauttanut eukko. Häpeä!
Itu-projekti:
Ei kuulosta hyvältä ollenkaan :D ei vuoden seurustelun jälkeen aleta vielä sikiämään tai yh elämä odottaa aivan taatusti. Suosittelen aborttia.
Niin ja ikuinen syyllisyys siitä, että synnytin lapsen ja vein hänet päivähoitoon, kun muiden, parempien ihmisten lapsia hoidetaan kotona 3 vuotta.