Lapseni aloittaa erityisluokalla. Kysyttävää?

Mikäs on vialla kun ei voi opiskella ns. normaaliryhmässä?

Toivottavasti saa tarvitsemansa ohjauksen ja tukitoimet oppimiseen.

Onko syntymäsairas, vammautunut vai mikä lapsessa vikana?

Osaako jo kirjaimia ja lukumääriä?

Miltä se tuntuu sinusta? Miten olet kertonut asiasta lapsellesi?

T. Sama tilanne edessä ensi vuonna

Minkälainen erityislahjakkuus lapsellasi on? 

Montako lasta ryhmässä? Monta aikuista (opettajat + avustajat)? Oletko tyytyväinen aikuisten määrään? Mitä muita tukitoimia lapsia saa/muut ryhmän lapset saa? Onko toimet mielestäsi riittäviä? Toisin sanoa onko tämä lapsellesi hyvä oppimisympäristö?

Onko lapsesi erityisluokassa koko kouluajan vai onko tavoitteena, että siirtyy normaaliluokalle jossain vaiheessa? Onko ko päivän erityislokassa vai onko integroitu tavalliseen luokkaan jonkun oppiaineen osalta?

et vastaakaan?

Ei kysyttävää. Oma lapseni aloittaa neljännen luokan ja on aina ollut erityskoulussa. Pienet luokat ja opettaja pystyy puuttumaan ongelmiin heti. Muutenkin aivan mahtava koulu ja opettajat.

-dysfasialapsen äiti-

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Ei ole kysyttävää. Onnea koulutielle.

Vierailija kirjoitti:

Montako lasta ryhmässä? Monta aikuista (opettajat + avustajat)? Oletko tyytyväinen aikuisten määrään? Mitä muita tukitoimia lapsia saa/muut ryhmän lapset saa? Onko toimet mielestäsi riittäviä? Toisin sanoa onko tämä lapsellesi hyvä oppimisympäristö?

Onko lapsesi erityisluokassa koko kouluajan vai onko tavoitteena, että siirtyy normaaliluokalle jossain vaiheessa? Onko ko päivän erityislokassa vai onko integroitu tavalliseen luokkaan jonkun oppiaineen osalta?

Ap taas linjoilla. Piti yllätten piipahtaa tontilla maanrakennusfirman kanssa.

Lapsella adhd mutta ei ylivilkkautta, eli add. Hahmotushäirio ja vaikeus omantoiminnanohjauksessa. Syntymästä asti ollut haastava. Dg saatiin 4 vuotta sitten. Ollut normiopetuksessa luokat 1-6, nyt siis 7:lle erityisluokalle.

Osaa lukea, laskea (jotenkin), kirjoittaa.

Luokalla yhteensä 7 oppilasta, yhdistetty 7-8 (7 lk:lla 4 oppilasta, 8 lk:lla 3 oppilasta). Ope + assari aina vähintään. Joissain aineissa sit ns oman luokan kesken.

Muiden lasten tukitoimista en tiedä, mutta oma käy neuropsyk.kuntoutuksessa 1-2 krt/viikko 1tunti ja kotona harjoitellaan asioita. Lääkitys on koulupäivinä. Tällä hetkellä näillä mennään.

Mahd integroidaan tavisluokalle joissain aineissa jos pärjää niin hyvin. Tod näk ei palaa enää normiluokalle.

Oppimisympätistöstä en osaa sanoa, onko oikea/sopiva. Se jää nähtäväksi. Huonommin ei voi olla kuin luokat 1-6.

Eritystaitoa lapsella ei ole. No, englannin oppi hetkessä.

Lapsi oli itse sitä mieltä että siirto on hyvä juttu. Oppiminen helpottuu ja saa sen avun kun tarvii.

Itselläni korkeat odotukset. Toivottavasti emme joudu pettymään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Tämä on kyllä paha sellaiselle, joka yrittäisi mennä "normaali-ihmisestä" aikuistuttuaan, eikä pääse eläkkeelle. Sopeutuminen ja osaaminen on todella haastavaa. Siinä on sitten lastenteko-lastensuojelukierteessä naisena ja miehet tyhmänä käärii sätkää ja ryyppii olutta ja pyörii työkkärinkirjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Nyt tarkoitettiin näitä erityiskouluja, joissa askarrellaan paskarrellaan ja tehdään näytelmiä ja paapotaan nämä lapset niin, ettei opita tulemaan normi-ihmisten kanssakaan toimeen. He eivät osaa yksinkertaistakaan laskutoimitusta viedä loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Nyt tarkoitettiin näitä erityiskouluja, joissa askarrellaan paskarrellaan ja tehdään näytelmiä ja paapotaan nämä lapset niin, ettei opita tulemaan normi-ihmisten kanssakaan toimeen. He eivät osaa yksinkertaistakaan laskutoimitusta viedä loppuun.

Missä erityiskoulussa tuollaista on, että vain askarrellaan ja paskarrellaan ja poiketaan täysin virallisesta opetussuunnitelmasta? Täysin samat oppiaineet omalla erityisluokalla (6.lk) olevalla lapsellani on kuin yleisopetusluokassa ja sama määrä. Todistuksen ka tuolla lapsella on 9.2 ja mm. matematiikasta arvosanana 10.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Nyt tarkoitettiin näitä erityiskouluja, joissa askarrellaan paskarrellaan ja tehdään näytelmiä ja paapotaan nämä lapset niin, ettei opita tulemaan normi-ihmisten kanssakaan toimeen. He eivät osaa yksinkertaistakaan laskutoimitusta viedä loppuun.

Missä erityiskoulussa tuollaista on, että vain askarrellaan ja paskarrellaan ja poiketaan täysin virallisesta opetussuunnitelmasta? Täysin samat oppiaineet omalla erityisluokalla (6.lk) olevalla lapsellani on kuin yleisopetusluokassa ja sama määrä. Todistuksen ka tuolla lapsella on 9.2 ja mm. matematiikasta arvosanana 10.

Erityiskoulut kehitysvammaisille. Heitäkin on eri asteisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Nyt tarkoitettiin näitä erityiskouluja, joissa askarrellaan paskarrellaan ja tehdään näytelmiä ja paapotaan nämä lapset niin, ettei opita tulemaan normi-ihmisten kanssakaan toimeen. He eivät osaa yksinkertaistakaan laskutoimitusta viedä loppuun.

Missä erityiskoulussa tuollaista on, että vain askarrellaan ja paskarrellaan ja poiketaan täysin virallisesta opetussuunnitelmasta? Täysin samat oppiaineet omalla erityisluokalla (6.lk) olevalla lapsellani on kuin yleisopetusluokassa ja sama määrä. Todistuksen ka tuolla lapsella on 9.2 ja mm. matematiikasta arvosanana 10.

Erityiskoulut kehitysvammaisille. Heitäkin on eri asteisia.

Nyt onkin kyse erityisluokista, joita niitäkin on toki erilaisia mutta samat opsit heillä on kuin yleisopetuksessa.

Tilanne varmasti vaihtelee kunnittain. Meidän kunnassa erityislapset keskitetään tiettyyn kouluun, omalle luokalleen. Ihan jees. tukea riittää, ja sama yleinen opetussuunnitelma/samat vaatimukset kuin ns normaaleilla. Ongelma on se, ettei koulu ole lähikoulu. Ja luokkakavereista moni käytöshäiriöisiä. Lapsi saa huonoja vaikutteita. Ja kokee myös itse olevansa epänormaali koska ei voi käydä samaa lähikoulua kuin naapurustomme lapset.

Olisi ihanaa jos myös erityislapset voisivat käydä lähikoulua. Mutta ymmärrän, että se on liian kallista.

Eikö tuota sanota pienryhmäksi,ei erityisluokaksi?

Luin noita vastauksiasi ap ja todella ikävää, että asiaan ei puututtu viimeistään kolmannella luokalla. Nyt jokaisessa aineessa paitsi englannissa se perusta uuden oppimiselle on hutera. Oma lapseni on menossa pienluokalle koulun alkaessa myös (eri diagnoosi) ja aika ristiriitaisin tuntein odotan koulun alkua. Pelkään sosiaalista eriytymistä ts. kavereita ei löydy ja sitä että integrointi myöhemmin nostaa uusia ongelmia. Hirvittää myös ajatus sopeutettujen aineiden tarpeesta. Sopeutettujen aineiden arvosanat ovat jatko-opinnoissa arvottomia. Ja kaikki erityislapset ei voi opiskella kokiksi.

Pitääkö paikkansa että useampi kuin yksi sopeutettu aine vie erityiskouluun? Mitkä aineet pojallasi ovat sopeutettuja? Kuinka paljon olet osallistunut poikasi läksyjen tekoon?

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuota sanota pienryhmäksi,ei erityisluokaksi?

Luin noita vastauksiasi ap ja todella ikävää, että asiaan ei puututtu viimeistään kolmannella luokalla. Nyt jokaisessa aineessa paitsi englannissa se perusta uuden oppimiselle on hutera. Oma lapseni on menossa pienluokalle koulun alkaessa myös (eri diagnoosi) ja aika ristiriitaisin tuntein odotan koulun alkua. Pelkään sosiaalista eriytymistä ts. kavereita ei löydy ja sitä että integrointi myöhemmin nostaa uusia ongelmia. Hirvittää myös ajatus sopeutettujen aineiden tarpeesta. Sopeutettujen aineiden arvosanat ovat jatko-opinnoissa arvottomia. Ja kaikki erityislapset ei voi opiskella kokiksi.

Pitääkö paikkansa että useampi kuin yksi sopeutettu aine vie erityiskouluun? Mitkä aineet pojallasi ovat sopeutettuja? Kuinka paljon olet osallistunut poikasi läksyjen tekoon?

Meinaatko että kokkina pärjäisi jos on vaiketa oppimisvaikeuksia ja oman toiminnan ohjauksen ongelmia. Toki heidät "talutetaan" koulun läpi, muttei heistä ole kokin ammattiin. Tyydyttävän tason paperit saa sellainenkin joka tekee työt ohjatusti, sama pätee monissa muissakin perustutkinnoissa. Työelämässä pitää osata toimia itsenäisesti ja valitettavasti nämä *-oppilaat ei tule menestymään. Jos on hahmottamisen vaikeuksia, ei osata laskea, mitata ja muuttaa reseptejä niin ongelmia tulee. Heidän ongelmansa ovat moninaisia ja eivät pysty ajoittamaan töitään eikä ennakoimaan ja suunnittelemaan töitään.

Olen opettanut kyseistä alaa ja tiedän mistä puhun. 

Nämä "kokit" jos alalle jäävät tulevat olemaan tiskarina tai tekemään aputöitä. Heidän paikkansa on todennäköisesti suurkeittiöissä mutteivät todellakaan tule pärjäämään ravintolankeittiössä. Todennäköistä on että joutuvat pois jo koeajalla.