Lapseni aloittaa erityisluokalla. Kysyttävää?

Valitettavasti se on myös niin, että mitä pidempään on erityisluokalla, sitä vähemmän pystyy sopeutumaan normiluokalle. Erityisluokka on erinomainen, sillä hetkellä. Mutta samalla siellä muodostuu semmoisia käytäntöjä ja toimintatapoja, että niiden kanssa ei vaan voi toimia isossa ryhmässä. Lapsi tottuu esimerkiksi jatkuvaan palkitsemiseen, henkilökohtaisiin pohdintoihin käytöksestään joka välissä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuota sanota pienryhmäksi,ei erityisluokaksi?

Luin noita vastauksiasi ap ja todella ikävää, että asiaan ei puututtu viimeistään kolmannella luokalla. Nyt jokaisessa aineessa paitsi englannissa se perusta uuden oppimiselle on hutera. Oma lapseni on menossa pienluokalle koulun alkaessa myös (eri diagnoosi) ja aika ristiriitaisin tuntein odotan koulun alkua. Pelkään sosiaalista eriytymistä ts. kavereita ei löydy ja sitä että integrointi myöhemmin nostaa uusia ongelmia. Hirvittää myös ajatus sopeutettujen aineiden tarpeesta. Sopeutettujen aineiden arvosanat ovat jatko-opinnoissa arvottomia. Ja kaikki erityislapset ei voi opiskella kokiksi.

Pitääkö paikkansa että useampi kuin yksi sopeutettu aine vie erityiskouluun? Mitkä aineet pojallasi ovat sopeutettuja? Kuinka paljon olet osallistunut poikasi läksyjen tekoon?

Meinaatko että kokkina pärjäisi jos on vaiketa oppimisvaikeuksia ja oman toiminnan ohjauksen ongelmia. Toki heidät "talutetaan" koulun läpi, muttei heistä ole kokin ammattiin. Tyydyttävän tason paperit saa sellainenkin joka tekee työt ohjatusti, sama pätee monissa muissakin perustutkinnoissa. Työelämässä pitää osata toimia itsenäisesti ja valitettavasti nämä *-oppilaat ei tule menestymään. Jos on hahmottamisen vaikeuksia, ei osata laskea, mitata ja muuttaa reseptejä niin ongelmia tulee. Heidän ongelmansa ovat moninaisia ja eivät pysty ajoittamaan töitään eikä ennakoimaan ja suunnittelemaan töitään.

Olen opettanut kyseistä alaa ja tiedän mistä puhun. 

Nämä "kokit" jos alalle jäävät tulevat olemaan tiskarina tai tekemään aputöitä. Heidän paikkansa on todennäköisesti suurkeittiöissä mutteivät todellakaan tule pärjäämään ravintolankeittiössä. Todennäköistä on että joutuvat pois jo koeajalla.

Tätähän se on kun koko ikäluokka koulutetaan. Kaikille järjestetään mahdollisuus vaikka jo lähtökohtaisesti tiedetään ettei tule onnistumaan. Lapset ja nuoret viedään koulutusputken läpi. Ammatillinen koulutus on minimi ja sen jälkeen alkaa saamaan yhteiskunnalta erilaisia tukia elämiseen kuten työttömyysturva. Todennäköistä on että suuri osa erityislapsista elää aikuistuttuaan meidän veronmaksajien kustannuksella  kun ei heistä ole itsensä elättäjiksi.  Lisääntyä kyllä osaavat ja tulee lisää yhteiskunnan elättejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Nyt tarkoitettiin näitä erityiskouluja, joissa askarrellaan paskarrellaan ja tehdään näytelmiä ja paapotaan nämä lapset niin, ettei opita tulemaan normi-ihmisten kanssakaan toimeen. He eivät osaa yksinkertaistakaan laskutoimitusta viedä loppuun.

Missä erityiskoulussa tuollaista on, että vain askarrellaan ja paskarrellaan ja poiketaan täysin virallisesta opetussuunnitelmasta? Täysin samat oppiaineet omalla erityisluokalla (6.lk) olevalla lapsellani on kuin yleisopetusluokassa ja sama määrä. Todistuksen ka tuolla lapsella on 9.2 ja mm. matematiikasta arvosanana 10.

Samat oppiaineet kyllä, mutta ovatko ne mukautettuja? Mukautetut aineet ja niiden arvosanat on se ongelma, joka tulee vastaan, kun lapsesi hakee seuraavaan oppilaitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Nyt tarkoitettiin näitä erityiskouluja, joissa askarrellaan paskarrellaan ja tehdään näytelmiä ja paapotaan nämä lapset niin, ettei opita tulemaan normi-ihmisten kanssakaan toimeen. He eivät osaa yksinkertaistakaan laskutoimitusta viedä loppuun.

Missä erityiskoulussa tuollaista on, että vain askarrellaan ja paskarrellaan ja poiketaan täysin virallisesta opetussuunnitelmasta? Täysin samat oppiaineet omalla erityisluokalla (6.lk) olevalla lapsellani on kuin yleisopetusluokassa ja sama määrä. Todistuksen ka tuolla lapsella on 9.2 ja mm. matematiikasta arvosanana 10.

Erityiskoulut kehitysvammaisille. Heitäkin on eri asteisia.

Ai.

Oma poikani on erityiskoulussa. Siellä on lapsia, jotka ovat kuuroja, sokeita tai heillä on jokin kehitysvamma. On myös lapsia, joilla on dysfasia (kuten omalla lapsellani), adhd jne. Eli lapsia laidasta laitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuota sanota pienryhmäksi,ei erityisluokaksi?

Luin noita vastauksiasi ap ja todella ikävää, että asiaan ei puututtu viimeistään kolmannella luokalla. Nyt jokaisessa aineessa paitsi englannissa se perusta uuden oppimiselle on hutera. Oma lapseni on menossa pienluokalle koulun alkaessa myös (eri diagnoosi) ja aika ristiriitaisin tuntein odotan koulun alkua. Pelkään sosiaalista eriytymistä ts. kavereita ei löydy ja sitä että integrointi myöhemmin nostaa uusia ongelmia. Hirvittää myös ajatus sopeutettujen aineiden tarpeesta. Sopeutettujen aineiden arvosanat ovat jatko-opinnoissa arvottomia. Ja kaikki erityislapset ei voi opiskella kokiksi.

Pitääkö paikkansa että useampi kuin yksi sopeutettu aine vie erityiskouluun? Mitkä aineet pojallasi ovat sopeutettuja? Kuinka paljon olet osallistunut poikasi läksyjen tekoon?

Meinaatko että kokkina pärjäisi jos on vaiketa oppimisvaikeuksia ja oman toiminnan ohjauksen ongelmia. Toki heidät "talutetaan" koulun läpi, muttei heistä ole kokin ammattiin. Tyydyttävän tason paperit saa sellainenkin joka tekee työt ohjatusti, sama pätee monissa muissakin perustutkinnoissa. Työelämässä pitää osata toimia itsenäisesti ja valitettavasti nämä *-oppilaat ei tule menestymään. Jos on hahmottamisen vaikeuksia, ei osata laskea, mitata ja muuttaa reseptejä niin ongelmia tulee. Heidän ongelmansa ovat moninaisia ja eivät pysty ajoittamaan töitään eikä ennakoimaan ja suunnittelemaan töitään.

Olen opettanut kyseistä alaa ja tiedän mistä puhun. 

Nämä "kokit" jos alalle jäävät tulevat olemaan tiskarina tai tekemään aputöitä. Heidän paikkansa on todennäköisesti suurkeittiöissä mutteivät todellakaan tule pärjäämään ravintolankeittiössä. Todennäköistä on että joutuvat pois jo koeajalla.

Viittaan kommentillani siihen, että jotkut kielellisiä vaikeuksia omaavat nuoret opiskelevat nimenomaan kokiksi. Kokkipuolella on siis koulutuspaikkoja nimenomaan mukautettuja opintoja ( esim. Helpotettu matematiikka ja kielet) suorittaneille.

Mitä tulee siihen, että olet opettanut kyseistä alaaa... Uusimpien tutkimusten valossa erityislasten ongelmat yläkoulun jälkeen alkavat juuri siitä syystä, että seuraavan tason oppilaitoksissa ei ole opettajia, jotka ymmärtävät erityisnuoria. Näille nuorille ei opeteta asioita samoilla metodeilla kuin tavalliselle nuorelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuota sanota pienryhmäksi,ei erityisluokaksi?

Luin noita vastauksiasi ap ja todella ikävää, että asiaan ei puututtu viimeistään kolmannella luokalla. Nyt jokaisessa aineessa paitsi englannissa se perusta uuden oppimiselle on hutera. Oma lapseni on menossa pienluokalle koulun alkaessa myös (eri diagnoosi) ja aika ristiriitaisin tuntein odotan koulun alkua. Pelkään sosiaalista eriytymistä ts. kavereita ei löydy ja sitä että integrointi myöhemmin nostaa uusia ongelmia. Hirvittää myös ajatus sopeutettujen aineiden tarpeesta. Sopeutettujen aineiden arvosanat ovat jatko-opinnoissa arvottomia. Ja kaikki erityislapset ei voi opiskella kokiksi.

Pitääkö paikkansa että useampi kuin yksi sopeutettu aine vie erityiskouluun? Mitkä aineet pojallasi ovat sopeutettuja? Kuinka paljon olet osallistunut poikasi läksyjen tekoon?

Meinaatko että kokkina pärjäisi jos on vaiketa oppimisvaikeuksia ja oman toiminnan ohjauksen ongelmia. Toki heidät "talutetaan" koulun läpi, muttei heistä ole kokin ammattiin. Tyydyttävän tason paperit saa sellainenkin joka tekee työt ohjatusti, sama pätee monissa muissakin perustutkinnoissa. Työelämässä pitää osata toimia itsenäisesti ja valitettavasti nämä *-oppilaat ei tule menestymään. Jos on hahmottamisen vaikeuksia, ei osata laskea, mitata ja muuttaa reseptejä niin ongelmia tulee. Heidän ongelmansa ovat moninaisia ja eivät pysty ajoittamaan töitään eikä ennakoimaan ja suunnittelemaan töitään.

Olen opettanut kyseistä alaa ja tiedän mistä puhun. 

Nämä "kokit" jos alalle jäävät tulevat olemaan tiskarina tai tekemään aputöitä. Heidän paikkansa on todennäköisesti suurkeittiöissä mutteivät todellakaan tule pärjäämään ravintolankeittiössä. Todennäköistä on että joutuvat pois jo koeajalla.

Tätähän se on kun koko ikäluokka koulutetaan. Kaikille järjestetään mahdollisuus vaikka jo lähtökohtaisesti tiedetään ettei tule onnistumaan. Lapset ja nuoret viedään koulutusputken läpi. Ammatillinen koulutus on minimi ja sen jälkeen alkaa saamaan yhteiskunnalta erilaisia tukia elämiseen kuten työttömyysturva. Todennäköistä on että suuri osa erityislapsista elää aikuistuttuaan meidän veronmaksajien kustannuksella  kun ei heistä ole itsensä elättäjiksi.  Lisääntyä kyllä osaavat ja tulee lisää yhteiskunnan elättejä. 

On erityislapsia (adhh, asperger, kiellinen erityisvaikeus) ja lapsia, jotka ovat kehitysvammaisia. Näkisin, että erityislapsilla on kohtuulliset, ellei hyvät mahdollisuudet kouluttautua alalle, jssa heillä on vahvuuksia. Lapsen ja nuoren kehittymisessä ympäristöllä on suuri vaikutuksensa myös. Kun lapsi/nuori (erityinen tai tavallinen) käy peruskoulun lisäksi ammattiin valmistavan koulutuksen se on hänelle arvokas pääoma. Erityislapsella on oikeus opintoihinsa, siinä missä korkeakouluopiskelijalle, joka saattaa kouluttautua suoraan kortistoon. Kukaan meistä ei tiedä millaisia töitä tulevaisuudessa on ja millaisille ihmistyypeille ne soveltuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Nyt tarkoitettiin näitä erityiskouluja, joissa askarrellaan paskarrellaan ja tehdään näytelmiä ja paapotaan nämä lapset niin, ettei opita tulemaan normi-ihmisten kanssakaan toimeen. He eivät osaa yksinkertaistakaan laskutoimitusta viedä loppuun.

nyt on pakko sanoa, että haista paska. pääsin erityiskouluun neljännellä luokalla, oppimisvaikeudet helpottivat ja  vihdoin olin kartalla!  sitä ennen olin ollut  tarkkisella ja kolmessa eri koulussa.. pääsy erityiskouluun, pienryhmään, oli parasta mitä minulle ikinä on tapahtunut. vielä kun tuo add olisi diagnisoitu aikaisemmin kuin kolmekymppisenä..

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Tämä on totta. Tee kaikkesi, että pääsee normaalille luokalle. Jos mikään muu ei auta, niin muuta eri paikkakunnalle. Kyseessä on lapsesi tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Nyt tarkoitettiin näitä erityiskouluja, joissa askarrellaan paskarrellaan ja tehdään näytelmiä ja paapotaan nämä lapset niin, ettei opita tulemaan normi-ihmisten kanssakaan toimeen. He eivät osaa yksinkertaistakaan laskutoimitusta viedä loppuun.

Missä erityiskoulussa tuollaista on, että vain askarrellaan ja paskarrellaan ja poiketaan täysin virallisesta opetussuunnitelmasta? Täysin samat oppiaineet omalla erityisluokalla (6.lk) olevalla lapsellani on kuin yleisopetusluokassa ja sama määrä. Todistuksen ka tuolla lapsella on 9.2 ja mm. matematiikasta arvosanana 10.

Erityiskoulut kehitysvammaisille. Heitäkin on eri asteisia.

Ai.

Oma poikani on erityiskoulussa. Siellä on lapsia, jotka ovat kuuroja, sokeita tai heillä on jokin kehitysvamma. On myös lapsia, joilla on dysfasia (kuten omalla lapsellani), adhd jne. Eli lapsia laidasta laitaan.

Adhd erityiskoulussa tai dysfaatikko, miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Nyt tarkoitettiin näitä erityiskouluja, joissa askarrellaan paskarrellaan ja tehdään näytelmiä ja paapotaan nämä lapset niin, ettei opita tulemaan normi-ihmisten kanssakaan toimeen. He eivät osaa yksinkertaistakaan laskutoimitusta viedä loppuun.

nyt on pakko sanoa, että haista paska. pääsin erityiskouluun neljännellä luokalla, oppimisvaikeudet helpottivat ja  vihdoin olin kartalla!  sitä ennen olin ollut  tarkkisella ja kolmessa eri koulussa.. pääsy erityiskouluun, pienryhmään, oli parasta mitä minulle ikinä on tapahtunut. vielä kun tuo add olisi diagnisoitu aikaisemmin kuin kolmekymppisenä..

Kiva jos sinulla menee nyt hyvin ja opiskelut onnistuivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Olisi reilumpaa puhua erityisluokasta apuluokkana / apukoululuokkana. Tällöin kenellekään ei jää epäselväksi mitä käydään. Kun kyseessä on todellinen vamma, tämä luokka on paras vaihtoehto.

Toisinaan näille luokille passitetaan normaalia oppilaita, joiden villi käytös tai luonne ei sovi ala-asteen luokanopettajan kanssa yhteen. Nämä ovat surullisia kohtaloita. Varsinkin, jos vanhemmat eivät ymmärrä mihin lapsi laitetaan.

En kysy, vaan kerron. Meillä on ala-asteen erityiskoulussa käynyt valmistumassa pian insinööriksi. Hyvin on mennyt. Kesätöissä on mennyt hyvin. Oli tosin rajatapaus ja lähinnä se, että lähikoulun luokka olisi ollut kovin iso, ratkaisi asian. Ihan normioppimäärät on opiskellut ja pärjännyt hiukan keskitasoa paremmin kaikessa muussa, paitsi käytännön aineissa. Oma tarvitsi erityisluokan juuri siksi, että isommassa luokassa oli liikaa lapsia, vaikka älyllisesti oli normaalitasoa. Asperger ja puheen kehityksen viivästymää. Nykyään ei hänen kaltaisiaan taideta niin helposti laiteta. Oman toiminnan ohjauksen puutetta oli pienenä, ei ole enää juurikaan. Vähän arkuutta uusissa asioissa. Hänellä on myös töissä pieniä puutteita, mutta korvaa ne hyvällä osaamisella alallaan. Esimerkiksi palaverissa hän ei sano kuulemma mitään, jos ei kysytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Nyt tarkoitettiin näitä erityiskouluja, joissa askarrellaan paskarrellaan ja tehdään näytelmiä ja paapotaan nämä lapset niin, ettei opita tulemaan normi-ihmisten kanssakaan toimeen. He eivät osaa yksinkertaistakaan laskutoimitusta viedä loppuun.

Missä erityiskoulussa tuollaista on, että vain askarrellaan ja paskarrellaan ja poiketaan täysin virallisesta opetussuunnitelmasta? Täysin samat oppiaineet omalla erityisluokalla (6.lk) olevalla lapsellani on kuin yleisopetusluokassa ja sama määrä. Todistuksen ka tuolla lapsella on 9.2 ja mm. matematiikasta arvosanana 10.

Erityiskoulut kehitysvammaisille. Heitäkin on eri asteisia.

Ai.

Oma poikani on erityiskoulussa. Siellä on lapsia, jotka ovat kuuroja, sokeita tai heillä on jokin kehitysvamma. On myös lapsia, joilla on dysfasia (kuten omalla lapsellani), adhd jne. Eli lapsia laidasta laitaan.

Adhd erityiskoulussa tai dysfaatikko, miksi ihmeessä?

No koska eivät pärjäisi normaalissa koulussa.

Oman lapseni kohdalla tavallista koulua ei edes kokeiltu koska puheterapeutti, psykologi ja elto olivat kaikki sitä mieltä että lapsi tarvitsee ehdottomaksi tukea koulunkäynnissä. Olisi turha tappaa mielenkiintoa koulunkäyntiin heti alkuaan ja lytätä itsetunto laittamalla normaaliin kouluun. Resursseja koulunkäyntiavustajaan ei ollut, lähikoulussa sellainen olisi saatu vain kerran viikossa tietyille tunneille.

-tuo dysfasialapsen äiti-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo sinulle sellaiselta, jonka lapsi mennyt erityiryhmä(päiväkoti)/erityiskoulu putken läpi - koita siirtää lapsesi normipuolelle mahd. pian. Koulun jälkeen ei ole olemassakaan "erityismaailmaa". Sitten olet lirissä, kun lapsesi ei pääse muualle kuin metroasemia siivoamaan kaiken sen erityisopetuksen jälkeen, joita jotkut tasottomat "erityisasiantuntiat" ovat suosittaneet ajattelematta lainkaan lapsen tulevaisuutta.

Anteeksi, mutta tämä on kyllä vähän hölmö kommentti. Jos lapsella esim neurologinen oppimista vaikeuttava haitta, niin ei se todellakaan korjaannu sillä, että pää laitetaan pensaaseen; lapsi isoon ryhmään ja kuvitellaan, että ongelmat poistuu jos ollaan ihan vaan hys. Oikeasti isossa luokassa tukea on hyvin vähän tarjolla ja noin 20 oppilasta opettajaa kohden. Erittäin suurella todennäköisyydellä lapsi oppii erityisessä tuessa enemmän kuin yleisopetuksen oppilaana, ja vaikka maailma ei olekaan "erityinen" peruskoulun jälkeen, on erityisopetuksen jälkeen erityislapsella paremmat valmiudet kohdata raadollinen maailma verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ison luokan jatkeena, saatuaan ehkä tunnin tai pari erityisopettajan tukea viikossa. Ainoastaan silloin, jos erityisluokka osoittautuu jotenkin ihan huonoksi (esim rajuja käytöshäiriöitä ja kiusaamista luokkakavereilta), on yleisopetuksen luokka parempi, mutta missään nimessä ideaali ei ole sekään jos lapsella on isoja neurologisia oppimisvaikeuksia. Nykyään puhutaan integraation ihanuudesta päättäjien toimesta ainoastaan sen vuoksi, että erityisopetus ja pienryhmäopetus on niin kallista. Lasten etu ei paina tässä :(

Terv. koulupsykologi.

Olisi reilumpaa puhua erityisluokasta apuluokkana / apukoululuokkana. Tällöin kenellekään ei jää epäselväksi mitä käydään. Kun kyseessä on todellinen vamma, tämä luokka on paras vaihtoehto.

Toisinaan näille luokille passitetaan normaalia oppilaita, joiden villi käytös tai luonne ei sovi ala-asteen luokanopettajan kanssa yhteen. Nämä ovat surullisia kohtaloita. Varsinkin, jos vanhemmat eivät ymmärrä mihin lapsi laitetaan.

Pienluokka on toinen nimitys erityisluokalle. Kauhuissani olen kuunnellut naapurin kertovan siellä leivottavan, kun normaaliluokilla opiskellaan tosissaan..

Vinkki kaikille. Pien-/erityisluokalle lapsi voidaan laittaa vain, jos vanhemmat suostuvat.

Tietäkää oikeutenne kieltäytyä, jos lapsella ei ole selkeää ja todellista vammaa.

En antanut siirtää lastani pienluokalle 8-vuotiaana. Nyt on kavereina normaalia nuoria normaaleilta luokilta. Lapsi aloittaa nyt ansiostani lukion :)

Pienluokkajärjestelmä aiheuttaa syrjäytymistä. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

En antanut siirtää lastani pienluokalle 8-vuotiaana. Nyt on kavereina normaalia nuoria normaaleilta luokilta. Lapsi aloittaa nyt ansiostani lukion :)

Kyllä siitä koulusta, missä oma poikani oli, kävi osa lukionkin. Yksi opiskelee yliopistossa tai on ehkä jo valmistunut. Oma ei halunnut lukioon, vaikka opettajat suosittelivat. Mutta hän tiesi jo tarkkaan, minkä alan insinööriksi haluaa ja halusi käydä alan ammattikoulun. En usko, että hän olisi pärjännyt lukiossa, koska ainekirjoitus oli todella vaikeaa, siis se tarinan kertominen. Kieliopillisesti on ihan taitava ollut. Äidinkieli on myös insinööriopinnoissa vaikeinta, esitelmien vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Pienluokkajärjestelmä aiheuttaa syrjäytymistä. Valitettavasti.

Valitettavasti jäävät ilman kaveria, koska eivät osaa olla kiusaamatta ja satuttamatta muita.

Kyllä taas tietämättömyys kukoistaa. Apukouluja ja -luokkia ei ole ollut enää vuosiin kuten ei myöskään tarkkiksia. Erityiskoulu on yleisnimitys niille kouluille tai luokille, jotka antavat opetusta hyvin monenlaisille lapsille. Osa lapsista on älyllisesti kehitysvammaisia, osa taas aivan normaaleja. Yhteinen piirre on, että he eivät syystä tai toisesta pärjää yleisopetuksessa ainakaan kaikissa aineissa. Osa oppilaista pystyy siirtymään myöhemmin osaksi tai kokonaan yleisopetukseen ja siitä sitten jatko-opintoihin. Osa käy koulunsa erityiskouluissa ja heillekin löytyy omia oppimisedellytyksiä vastaavia koulutuspaikkoja, vaikka jotkut kirjoittajat tuntuvat luulevan muuta.