Millaisen kaamean "yliluonnollisen" kokemuksen olet kokenut?

En vielä mitään mutta olis kiva kokea ehkä jotain sellaista.:) Juu oon kattonut liikaa Riivattuja taloja.:)

T: 22-vuotias nuori mies/poika

Av:lla ei ollut yksi päivä ollenkaan aloitusta kånkeneista. Olikohan manaaja visiitillä kånkenhullun luona.

No yksi sellainen oli kun olin teini-ikäinen. Vanhemmat olivat kesämökillä ja me jääty siskon kanssa kaupunkiin.

Yhtenä päivänä siskoni oli kaverillaan ja olin siis yksin kotona. Menin suihkuun ja hetken siinä oltuani kylppärin oveen koputettiin. Arvelin siskoni tulleen kotiin ja huikkasin, että tulen ihan kohta kunhan saat hiukset huudeltua.

Uusi koputus ja huikkasin asiani uudelleen.

Taas koputettiin ja koputtelu vaan jatkui. Vihaisena suljin hanan, nappasin pyyhkeen ja läväytin oven auki aikoen karjaista siskolleni, mutta jäinkin hiljaiseksi, sillä oven takana ei ollut ketään eikä koko asunnossakaan. Soitin siskolleni, joka taustahälynkin mukaan oli edelleen kaverillaan kesäbailuja viettämässä, eikä tosiaan ollut käynyt kotona.

Unihalvaus (luulin jonkun yliluonnollisen olennon käyneen kimppuuni).

Minä en ole koskaan uskonut mihinkään kummituksiin, mutta en tiedä mitä ihmettä tämä sitten oli:

Silloinen avomieheni kuoli ja muutin hetkeksi vanhempieni kotiin. Päätin sitten hommata uuden vuokra-asunnon, koska tunsin etten voi enää asua siinä, missä avomiehen kanssa silloin asuttiin. Kun uusi vuokra-asunto järjestyi, lähin ystäväni kanssa pakkaamaan vanhan asunnon tavaroita. Ystäväni oli keittiössä, minä eteisessä, kun kuulin asunnosta hitaita, raskaita askelia. Luulin ensin, että se oli siskoni, mutta kun kyllästyin ääneen, huusin hänelle, että mitä ihmettä hän touhuaa. Kohta siskoni tulee aika vakavan näköisenä makkariin ja sanoi, ettei hän tehnyt niitä askeleita. Kohta kuulemme molemmat ne keittiössä. Häivymme molemmat hetkeksi ulos, koskamolempia alkoi ahdistamaan. Pakko oli kuitenkin palata pakkaamaan. Sattui myös muutakin. Esimerkiksi vessan ovi pamahti yhtäkkiä kiinni, vaikka siihen ei minkäänlaista vetoa osunut ja tämä on varma.

Minä en edelleenkään halua uskoa, että entinen avokki aiheutti äänet, koska en usko kummituksiin. En usko Jumalaankaan tai muihinkaan henkiolentoihin. Jos ystävääni ei olisi ollut mukana uskoihin, että oma mielikuvitukseni teki tepposet. Mutta meitä oli kaksi todistajaa. En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan uskonut mihinkään kummituksiin, mutta en tiedä mitä ihmettä tämä sitten oli:

Silloinen avomieheni kuoli ja muutin hetkeksi vanhempieni kotiin. Päätin sitten hommata uuden vuokra-asunnon, koska tunsin etten voi enää asua siinä, missä avomiehen kanssa silloin asuttiin. Kun uusi vuokra-asunto järjestyi, lähin ystäväni kanssa pakkaamaan vanhan asunnon tavaroita. Ystäväni oli keittiössä, minä eteisessä, kun kuulin asunnosta hitaita, raskaita askelia. Luulin ensin, että se oli siskoni, mutta kun kyllästyin ääneen, huusin hänelle, että mitä ihmettä hän touhuaa. Kohta siskoni tulee aika vakavan näköisenä makkariin ja sanoi, ettei hän tehnyt niitä askeleita. Kohta kuulemme molemmat ne keittiössä. Häivymme molemmat hetkeksi ulos, koskamolempia alkoi ahdistamaan. Pakko oli kuitenkin palata pakkaamaan. Sattui myös muutakin. Esimerkiksi vessan ovi pamahti yhtäkkiä kiinni, vaikka siihen ei minkäänlaista vetoa osunut ja tämä on varma.

Minä en edelleenkään halua uskoa, että entinen avokki aiheutti äänet, koska en usko kummituksiin. En usko Jumalaankaan tai muihinkaan henkiolentoihin. Jos ystävääni ei olisi ollut mukana uskoihin, että oma mielikuvitukseni teki tepposet. Mutta meitä oli kaksi todistajaa. En tiedä.

Siis oliko siellä nyt ystäväsi vai siskosi..

Olin yksin kotona yöllä, ja kuulin kun joku tippui keittiössä lattialle. Kanamunakotelo oli tippunut, ja munat olivat aivan hajalla. Mietin vaan, että kissa varmaan tiputti munakotelon, mutta sitten kelasin, että kissathan on muuten ulkona. Olihan se vähä hyytävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan uskonut mihinkään kummituksiin, mutta en tiedä mitä ihmettä tämä sitten oli:

Silloinen avomieheni kuoli ja muutin hetkeksi vanhempieni kotiin. Päätin sitten hommata uuden vuokra-asunnon, koska tunsin etten voi enää asua siinä, missä avomiehen kanssa silloin asuttiin. Kun uusi vuokra-asunto järjestyi, lähin ystäväni kanssa pakkaamaan vanhan asunnon tavaroita. Ystäväni oli keittiössä, minä eteisessä, kun kuulin asunnosta hitaita, raskaita askelia. Luulin ensin, että se oli siskoni, mutta kun kyllästyin ääneen, huusin hänelle, että mitä ihmettä hän touhuaa. Kohta siskoni tulee aika vakavan näköisenä makkariin ja sanoi, ettei hän tehnyt niitä askeleita. Kohta kuulemme molemmat ne keittiössä. Häivymme molemmat hetkeksi ulos, koskamolempia alkoi ahdistamaan. Pakko oli kuitenkin palata pakkaamaan. Sattui myös muutakin. Esimerkiksi vessan ovi pamahti yhtäkkiä kiinni, vaikka siihen ei minkäänlaista vetoa osunut ja tämä on varma.

Minä en edelleenkään halua uskoa, että entinen avokki aiheutti äänet, koska en usko kummituksiin. En usko Jumalaankaan tai muihinkaan henkiolentoihin. Jos ystävääni ei olisi ollut mukana uskoihin, että oma mielikuvitukseni teki tepposet. Mutta meitä oli kaksi todistajaa. En tiedä.

Siis oliko siellä nyt ystäväsi vai siskosi..

Kappas. Itse en älynnyt tuota virhettä tarinaa lukiessa, musta vaan tuntu oudolta toi "ja tämä on varma."

(Saattoihan se henkilö olla molempia, esim. ystävä ja siskopuoli, tai sitten kirjoittaja yritti muuttaa epäolennaisia yksityiskohtia tunnistusvaaran tms. vuoksi, mutta meni sekaisin, emt. Tosin tuskin kirjoittajaa haittaisi, jos joku tuollaisesta tunnistaisikin...)

Hmm...

Joitakin vuosia sitten näin unen että veljeni oli joutunut vankilaan. Heräsin siihen keskellä yötä ja oli tosi kova ahdistus. Elämä oli ihan mallillaan silloin(kin). Herätin miehenikin ja sanoin että jotain kamalaa on tapahtunut. Mies vain käänsi kylkeä ja sanoi että se oli pahaa unta. Itse en saanut enää unta, ihmeellinen ahdistava olo oli. Aamulla veljeni soitti että hänen avovaimonsa oli kuollut yöllä, hukkunut uimareissulla.

Ja tämä on totta. ei kai niin karmivaa, mutta mulle se oli kamalaa tajuta että unessa mulle näytettiin näin. Onneksi en ole enää, ainakaan toistaiseksi , nähnyt vastaavia unia.

Unihalvaukset ja valveunet ovat tuntuneet yliluonnollisilta vaikka tiedän mistä on kyse. Vaikeaa muistaa siinä tilanteessa vaan mistä on kyse =D

Kun olin teini minulla oli parvisänky. Yksi ilta kuulin kuin joku olisi kävellyt paljain jaloin huoneessani, eihän siellä ollut ketään. Samassa talossa tunsin myös pari kertaa kuin joku olisi koskettanut hiuksiani, ja olin kuulevinani että joku sanoi nimeni muutaman kerran kun olin yksin kotona.

Siellä myös videonauhuri kelaili itsekseen nauhaa välillä.

Edellisessä vuokra-asunnossa lapseni puhuivat pojasta asunnossa. Siellä myös tavarat tippuili itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan uskonut mihinkään kummituksiin, mutta en tiedä mitä ihmettä tämä sitten oli:

Silloinen avomieheni kuoli ja muutin hetkeksi vanhempieni kotiin. Päätin sitten hommata uuden vuokra-asunnon, koska tunsin etten voi enää asua siinä, missä avomiehen kanssa silloin asuttiin. Kun uusi vuokra-asunto järjestyi, lähin ystäväni kanssa pakkaamaan vanhan asunnon tavaroita. Ystäväni oli keittiössä, minä eteisessä, kun kuulin asunnosta hitaita, raskaita askelia. Luulin ensin, että se oli siskoni, mutta kun kyllästyin ääneen, huusin hänelle, että mitä ihmettä hän touhuaa. Kohta siskoni tulee aika vakavan näköisenä makkariin ja sanoi, ettei hän tehnyt niitä askeleita. Kohta kuulemme molemmat ne keittiössä. Häivymme molemmat hetkeksi ulos, koskamolempia alkoi ahdistamaan. Pakko oli kuitenkin palata pakkaamaan. Sattui myös muutakin. Esimerkiksi vessan ovi pamahti yhtäkkiä kiinni, vaikka siihen ei minkäänlaista vetoa osunut ja tämä on varma.

Minä en edelleenkään halua uskoa, että entinen avokki aiheutti äänet, koska en usko kummituksiin. En usko Jumalaankaan tai muihinkaan henkiolentoihin. Jos ystävääni ei olisi ollut mukana uskoihin, että oma mielikuvitukseni teki tepposet. Mutta meitä oli kaksi todistajaa. En tiedä.

Oliko mukana siis siskosi vai ystäväsi vai muuttuiko ystäväsi yhtäkkiä siskoksesi kesken pakkaamisen?

Vierailija kirjoitti:

Joitakin vuosia sitten näin unen että veljeni oli joutunut vankilaan. Heräsin siihen keskellä yötä ja oli tosi kova ahdistus. Elämä oli ihan mallillaan silloin(kin). Herätin miehenikin ja sanoin että jotain kamalaa on tapahtunut. Mies vain käänsi kylkeä ja sanoi että se oli pahaa unta. Itse en saanut enää unta, ihmeellinen ahdistava olo oli. Aamulla veljeni soitti että hänen avovaimonsa oli kuollut yöllä, hukkunut uimareissulla.

Ja tämä on totta. ei kai niin karmivaa, mutta mulle se oli kamalaa tajuta että unessa mulle näytettiin näin. Onneksi en ole enää, ainakaan toistaiseksi , nähnyt vastaavia unia.

"Joitakin vuosia sitten näin unen että veljeni oli joutunut vankilaan."

"Aamulla veljeni soitti että hänen avovaimonsa oli kuollut yöllä, hukkunut uimareissulla."

En näe noilla kyllä mitään yhteyttä.

Oletko koskaan muutoin sanonut (esim.  unesta herättyäsi), että pelkäät jotain kamalaa sattuneen, muttei sitten ollutkaan sattunut?

Ehkä muistat jälkikäteen tuon tapahtuman, koska se kävi "järkeen" ja vahvistat mielessäsi sen liittymistä tapahtuneeseen, kun taas muut ahdistukset unohtuvat, koska niiden jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään ikävää.

Olen nähnyt enkelin 5-vuotiaana. Ja ei, kyseessä ei ollut mikään lapsen mielikuvituksen tuote. Oli pimeää, ja enkeli ilmestyi ikkunan taakse valkeana ja hohtavana isoine siipineen. Vieläkin tänä päivänä ihmettelen tuota näkyä.

Lapsena koin paljon kaameaa yliluonnillisuutta. Heräsin omasta huoneestani, omalla sängylläni. Musta "paha" oli huoneessani enkä pystynyt liikkumaan enkä huutamaan apua.

Vasta aikuisiällä olen ottanut selvää asioista ja tiedän, että kysymyksessä on unihalvaus.

Ovat edelleen kamalia, jos tulevat, mutta nykyään sen jälkeen sentään tiedän mistä on kyse. :)

Lapsena tuo oli hirvittävää.

Mulla on tosi iso ongelma.

Me päätettiin kaveriporukalla yksi ilta pelata spiritismiä ihan "huvin vuoksi" ja jännityksen kannalta. Ollaan kaikki 17-vuotiaita tyttöjä, ja oikeiden ohjeiden avulla saatiin yhteys henkiin ja kyseltiin kaikkea hengestä ja sen entisestä elämästä - oli kuulemma kuollut yksitoistavuotiaana väkivallan uhrina ja niin edespäin, ei siitä sen enempää.

Alkoi tapahtumaan kummia ja kynttilät sammuivat, lasi liikkui itsekseen ilman että sormet oli paikoilla. Pyydettiin hengeltä saisimmeko lopettaa, mutta vastaus oli joka kerta kielteinen. Ahdistus kasvoi lopulta niin kovaksi, että me lopetettiin ilman lupaa ja hajotettiin lasi meidän olohuoneeseen.

Tämän jälkeen kaikki on mennyt alamäkeen. Öisin herään aina tiettyyn aikaan ja olen kuulevinani ääniä ympäriltäni. Joskus olen kuullut askeleita huoneeni ulkopuolelta jotka tosin voi selittyä sillä, että asun äitini, isäni ja kahden isoveljeni kanssa samassa talossa. Joitain asioita ei kuitenkaan voi tämä selittää - nimittäin ahdistavat kuiskaukset joita olen kuullut ja pikkutytön kimakka nauru öisin.

Pelasimme spiritismiä kylpyhuoneessa, jossa en pysty enää olemaan kunnolla ahdistumatta. Olen kysellyt ohimennen veljiltäni, eikö heitä ahdista olla kylpyhuoneessa mutta ei kuulemma.

Aina kun menen kylpyhuoneeseen, minusta tuntuu, että on pakko päästä pois. Henkeä ahdistaa, ihan kuin joku olisi tarttunut kiinni kurkkuuni ja yrittäisi estää hengitykseni. Ja aina kun tulen pois kylpyhuoneesta, oloni on todella voimaton ja väsynyt, vaikka kuinka pirteänä menisin sinne.

Eniten minua ahdistavat kuitenkin unissa tapahtuvat asiat - ja öisin tapahtuvat. Esimerkiksi juuri ne askeleet ja yliluonnollisen pitkät pimeät hahmot huoneessani. Tahtoisin päästä tästä eroon, mutta pelkään, että on liian myöhäistä? Kaverini eivät ole kokeneet samanlaista kuin minä.

Lapsena olin äidin kanssa päikkäreillä ja äiti nukkui ja minä heräsin kesken päikkäreiden. Sängyn päädyn takaa tuli joku ihmeellinen pieni olio joka jotenkin pyöri äitini ympärillä, yritti tukistaa tms. Sanoin olennolle että ei saa herättää äitiä ja olento sitten lopetti ja lähti pois. Silloin tämä tuntui todelliselta eikä ollenkaan samanlaiselta kuin tavalliset unet. Se tapahtui siis siinä huoneessa ja sängyssä jossa nukuimme ja kaikki oli samanlaista unessa ja todellisuudessa. Nyt mietin tietenkin että se oli vain unta. Unissani ainakin nykyään ympäristö ei ole noin tarkka ja oikeasti samanlainen kuin todellisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Unihalvaus (luulin jonkun yliluonnollisen olennon käyneen kimppuuni).

Sama juttu. Olin sairaalassa, koipeni oli leikattu toissa päivänä ja olin kipulääkkeistä aika pöhnässä. Ensin heräsin tavallisesta painajaisesta, ja kun avasin silmäni seisoi sänkyni päädyssä kookas musta hahmo josta huokui absoluuttinen pahuus. Se ilmoitti minulle sanaakaan sanomatta että on tullut hakemaan minut. Oli muuten melko ikävä tunnelma siinä vaiheessa.

No, sitten havahduin, tasasin hengitystäni tovin ja ihmettelin että miten sekaisin pää voi mennä. Myöhemmin sitten luin lehtijutun jossa kerrottiin unihalvauksesta ja tajusin kokeneeni sellaisen. Oli elämäni pelottavin kokemus, se jalkani katkaissut onnettomuuskin jäi sille toiseksi.

Katolisen kirkon papit tekevät manauksia en tiedä mitä muuta sanoa spiritismiä kokeilleelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unihalvaus (luulin jonkun yliluonnollisen olennon käyneen kimppuuni).

Sama juttu. Olin sairaalassa, koipeni oli leikattu toissa päivänä ja olin kipulääkkeistä aika pöhnässä. Ensin heräsin tavallisesta painajaisesta, ja kun avasin silmäni seisoi sänkyni päädyssä kookas musta hahmo josta huokui absoluuttinen pahuus. Se ilmoitti minulle sanaakaan sanomatta että on tullut hakemaan minut. Oli muuten melko ikävä tunnelma siinä vaiheessa.

No, sitten havahduin, tasasin hengitystäni tovin ja ihmettelin että miten sekaisin pää voi mennä. Myöhemmin sitten luin lehtijutun jossa kerrottiin unihalvauksesta ja tajusin kokeneeni sellaisen. Oli elämäni pelottavin kokemus, se jalkani katkaissut onnettomuuskin jäi sille toiseksi.

Nuo on itseasiassa todellisia tapahtumia ja tarkoituksena on kiusata ja pelotella meitä. Sanomalla Jeesus, niin tuo loppuu heti. Usein ne yrittävät estää sinua sanomasta jeesuksen nimeä, mutta kun lopulta saat sen sanottua tilanne on ohi heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan uskonut mihinkään kummituksiin, mutta en tiedä mitä ihmettä tämä sitten oli:

Silloinen avomieheni kuoli ja muutin hetkeksi vanhempieni kotiin. Päätin sitten hommata uuden vuokra-asunnon, koska tunsin etten voi enää asua siinä, missä avomiehen kanssa silloin asuttiin. Kun uusi vuokra-asunto järjestyi, lähin ystäväni kanssa pakkaamaan vanhan asunnon tavaroita. Ystäväni oli keittiössä, minä eteisessä, kun kuulin asunnosta hitaita, raskaita askelia. Luulin ensin, että se oli siskoni, mutta kun kyllästyin ääneen, huusin hänelle, että mitä ihmettä hän touhuaa. Kohta siskoni tulee aika vakavan näköisenä makkariin ja sanoi, ettei hän tehnyt niitä askeleita. Kohta kuulemme molemmat ne keittiössä. Häivymme molemmat hetkeksi ulos, koskamolempia alkoi ahdistamaan. Pakko oli kuitenkin palata pakkaamaan. Sattui myös muutakin. Esimerkiksi vessan ovi pamahti yhtäkkiä kiinni, vaikka siihen ei minkäänlaista vetoa osunut ja tämä on varma.

Minä en edelleenkään halua uskoa, että entinen avokki aiheutti äänet, koska en usko kummituksiin. En usko Jumalaankaan tai muihinkaan henkiolentoihin. Jos ystävääni ei olisi ollut mukana uskoihin, että oma mielikuvitukseni teki tepposet. Mutta meitä oli kaksi todistajaa. En tiedä.

Siis oliko siellä nyt ystäväsi vai siskosi..

Pahoittelut, tosiaan muutin siskoni ystäväksi tunnistusvaaran vuoksi, mutta enpä ollut tarpeeksi tarkka. Kyllähän tuosta ne muutamat ihmiset minut varmaan tunnistaa, joille olen asiasta joskus avautunut. Olkoot.