Helppo, kivuton, luonnollinen ja itsestäänselvä päätös tehdä abortti?

Täällä toinen. Olin 21-vuotias yliopisto-opiskelija, tulin raskaaksi silloiselle poikaystävälleni. En kuitenkaan nähnyt hänen kanssaan tulevaisuutta.

Päätös oli valmis heti, enkä ole sitä katunut. Asia ei myöskään pyöri mielessäni. Sittemmin aikuisempana olen saanut kaksi lasta.

Minulle se oli itsestäänselvä päätös. Ei se prosessi kuitenkaan helppo ollut. Ehkäisy oli pettänyt, ikää oli 39, kaksi lasta, enempää ei toiveissa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen. Olin 21-vuotias yliopisto-opiskelija, tulin raskaaksi silloiselle poikaystävälleni. En kuitenkaan nähnyt hänen kanssaan tulevaisuutta.

Päätös oli valmis heti, enkä ole sitä katunut. Asia ei myöskään pyöri mielessäni. Sittemmin aikuisempana olen saanut kaksi lasta.

Eli yksinhuoltajuus ei edes käynyt mielessäsi? Miksi?

ap

Kyllä te ajattelette minkä näköisiä ja luonteisia nämäkin pikkuiset jotka itsekkyyttänne eliminoitte viettääksenne kivaa elämää itse olisivatkaan olleet. Jokainen teko on meidän tilitettävä joskus myös. Myös minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen. Olin 21-vuotias yliopisto-opiskelija, tulin raskaaksi silloiselle poikaystävälleni. En kuitenkaan nähnyt hänen kanssaan tulevaisuutta.

Päätös oli valmis heti, enkä ole sitä katunut. Asia ei myöskään pyöri mielessäni. Sittemmin aikuisempana olen saanut kaksi lasta.

Eli yksinhuoltajuus ei edes käynyt mielessäsi? Miksi?

ap

21-vuotiaana? Ei todellakaan. En ollut valmis äidiksi silloin. Siinä vaiheessa en ollut vakuuttunut edes siitä, haluaisinko lapsia ikinä.

Yksinhuoltajuus lähtökohtaisena valintana olisi ollut minulle suuri epäonnistuminen elämässä. Aikuisempana olisin siihen valmiimpi, mutta silloin en olisi ollut valmis siihen.

Mulle abortti oli itsestään selvä ja helppo päätös. Olin ammattikoulussa toista vuotta, kun pillereiden taukoviikolla ei tullut tyhjennysvuotoa, niin menin terkkarille ja tein siellä testin joka oli positiivinen. Heti kun näin sen viivan, sanoin haluavani abortin ja terkkari varaskin sitten mulle lääkäriin ajan, koska jos itse olisin varannut, niin olisin joutunut omalääkärille, joka on abortinvastainen.

Abortti oli itsessäänkin helppo toimenpide, enkä todellakaan kadu aborttiani.

N25

Vierailija kirjoitti:

Minulle se oli itsestäänselvä päätös. Ei se prosessi kuitenkaan helppo ollut. Ehkäisy oli pettänyt, ikää oli 39, kaksi lasta, enempää ei toiveissa.

Mikä siinä prosessissa oli vaikeaa? Fyysiset kivut, vai henkiset?

Minulle rankkaa olivat vain fyysiset kivut, ja se pieni henkinen "morkkis" johtui ainoastaan siitä, että olin kärsimyksistäni niin lopen uupunut. Olin siis jo raskausviikolla 12 (ja silti lääkkeellinen keskeytys),joten no, olihan se oman sisällön näkeminen uudestaan ja uudestaan kaikkine kipuineen aika vastenmielistä. Toivuin kuitenkin parissa päivässä, kun olin lopultakin saanut kunnolla nukuttua...

Kuinka nopeasti toivuit? Ja muutkin, kuinka pian palasitte taas täysin normaaliin arkeen?

ap

Olen aivan varma kirjoitti:

Kyllä te ajattelette minkä näköisiä ja luonteisia nämäkin pikkuiset jotka itsekkyyttänne eliminoitte viettääksenne kivaa elämää itse olisivatkaan olleet. Jokainen teko on meidän tilitettävä joskus myös. Myös minun.

Koska mun pitäis alkaa ajattelemaan sen loisen ulkonäköä ja luonnetta? Onneksi pääsin eroon ja saan elää rauhassa omaa elämääni ilman jotain kitisijää.

N25

Se on vaikea valinta siksi koska se on väärin. Jos joku sen tekee ja/tai pitää sitä helppona "ratkaisuna" niin sitten on henkilökohtaisessa moraalissa joku pielessä.

Olen aivan varma kirjoitti:

Kyllä te ajattelette minkä näköisiä ja luonteisia nämäkin pikkuiset jotka itsekkyyttänne eliminoitte viettääksenne kivaa elämää itse olisivatkaan olleet. Jokainen teko on meidän tilitettävä joskus myös. Myös minun.

Ajattelen, haaveilen ja kuvittelen kyllä tulevia lapsiani - millainen esikoiseni on ja mitä tulen hänen kanssaan touhumaan ja näen hänet mielessäni oikeana enkelinä ja "lahjana". Mutta tätä vielä itsekin lapsena abortoitua yksilöä en. Tuota lasta ei ole olemassa. Ei koskaan ollutkaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan varma kirjoitti:

Kyllä te ajattelette minkä näköisiä ja luonteisia nämäkin pikkuiset jotka itsekkyyttänne eliminoitte viettääksenne kivaa elämää itse olisivatkaan olleet. Jokainen teko on meidän tilitettävä joskus myös. Myös minun.

Koska mun pitäis alkaa ajattelemaan sen loisen ulkonäköä ja luonnetta? Onneksi pääsin eroon ja saan elää rauhassa omaa elämääni ilman jotain kitisijää.

N25

Hyi kamala.

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan varma kirjoitti:

Kyllä te ajattelette minkä näköisiä ja luonteisia nämäkin pikkuiset jotka itsekkyyttänne eliminoitte viettääksenne kivaa elämää itse olisivatkaan olleet. Jokainen teko on meidän tilitettävä joskus myös. Myös minun.

Koska mun pitäis alkaa ajattelemaan sen loisen ulkonäköä ja luonnetta? Onneksi pääsin eroon ja saan elää rauhassa omaa elämääni ilman jotain kitisijää.

N25

Ei se ollut mikään loinen vaan ihminen. Ja se että sä saat elää rauhassa "ilman jotain kitisijää" ei tee oikeaksi sitä että riistit lapseltasi oikeuden elää. Se että jonkun olemassaolo käy hermoille tai on muuten vaan raskasta ei IKINÄ oikeuta tappamaan.

Olen 25-vuotias, kun pillerit pettivät ja tulin raskaaksi silloiselle poikaystävälleni. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta, mutta suurempi syy aborttiin oli se, etten halunnut lapsia. Enkä halunnut myöskään olla raskaana tai synnyttää, joten adoptiokaan ei ollut mahdollinen vaihtoehto. En ole aborttia koskaan katunut, nyt olen 38 enkä ole lapsia vieläkään alkanut haluta yhtään sen enempää. Saman päätöksen tekisin siis nytkin, jos tulisin raskaaksi, vaikka toivottavasti niin ei enää koskaan käy.

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan varma kirjoitti:

Kyllä te ajattelette minkä näköisiä ja luonteisia nämäkin pikkuiset jotka itsekkyyttänne eliminoitte viettääksenne kivaa elämää itse olisivatkaan olleet. Jokainen teko on meidän tilitettävä joskus myös. Myös minun.

Ajattelen, haaveilen ja kuvittelen kyllä tulevia lapsiani - millainen esikoiseni on ja mitä tulen hänen kanssaan touhumaan ja näen hänet mielessäni oikeana enkelinä ja "lahjana". Mutta tätä vielä itsekin lapsena abortoitua yksilöä en. Tuota lasta ei ole olemassa. Ei koskaan ollutkaan.

ap

Tiedät kyllä itsekin että hän on ollut. Ajattelet kuin se joka vaan pakasti lapset ton jälkeen , huh! Lasta ei voi pakastaa mieleen eikä oikeesti hei!

En anna sulle kuormaa mutta ota vastuu

Sori nyt vaan mutta miten te voitte elää sen asian kanssa että ootte huuhtoneet oman vauvanne wc-pöntöstä tai lattiakaivosta alas.... Hyi helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Abortti on sama asia kuin harkittu murha.

Kaikissa elämäntilateissa on aina olemassa parempi ratkaisu kuin murhaaminen.

Tapatko eläimiä? Jos et, niin syötkö kananmunia?

Vierailija kirjoitti:

Olen 25-vuotias, kun pillerit pettivät ja tulin raskaaksi silloiselle poikaystävälleni. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta, mutta suurempi syy aborttiin oli se, etten halunnut lapsia. Enkä halunnut myöskään olla raskaana tai synnyttää, joten adoptiokaan ei ollut mahdollinen vaihtoehto. En ole aborttia koskaan katunut, nyt olen 38 enkä ole lapsia vieläkään alkanut haluta yhtään sen enempää. Saman päätöksen tekisin siis nytkin, jos tulisin raskaaksi, vaikka toivottavasti niin ei enää koskaan käy.

Miksi sä harrastat seksiä jos et ole valmis ottamaan siitä mahdollisesti alkunsa saavia lapsia vastaan? En tarkota että pitäisi harrastaa seksiä vain lisääntymistarkoituksessa vaan että varsinkin aikuisten pitäisi tietää mitä seksin harrastamisesta voi seurata ja kyetä kantamaana vastuu asiasta jos niihin touhuihin ryhtyy (ja ei, abortti ei ole vastuunkantoa).

Vaikuttaa musta vähän siltä että abortti on sulle joku varaehkäisykeino siltä varalta että ensisijainen ehkäisykeinosi ei toimi kunnolla ja lapset pelkkä seksin ylimääräinen haittatuote josta pitää halutessaan voida hankkiutua eroon abortoimalla.

Joo,ymmärrän että todella nuori henkilö tekee tuon päätöksen.Ei 25 vee tai äiti joka vaan ei halua enempää lapsia.Ja sitten kehtaa täällä kertoa loisesta ja kitisijöistä.Se kertoo ihmisen luonteesta.Ymmärrän terveydelliset syyt ja tosi nuoren iän mutta en sitä että vastuuta ei kanna "uran" takia.Silloin lapsi synnytetään ja annetaan adoptioon.Ei "ura" ole mikään syy tuollaiseen.

Ja yleensä syy on joku oma huolimattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortti on sama asia kuin harkittu murha.

Kaikissa elämäntilateissa on aina olemassa parempi ratkaisu kuin murhaaminen.

Tapatko eläimiä? Jos et, niin syötkö kananmunia?

Kyllä. Ihmisen murhaaminen on mielestäni eri asia kuin eläinten syöminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortti on sama asia kuin harkittu murha.

Kaikissa elämäntilateissa on aina olemassa parempi ratkaisu kuin murhaaminen.

Tapatko eläimiä? Jos et, niin syötkö kananmunia?

Kyllä. Ihmisen murhaaminen on mielestäni eri asia kuin eläinten syöminen.

Ehdottomasti ihmisen murhaaminen ja eläinten syöminen on eri asia, puhuin kuitenkin tappamisesta. Vaikka mittakaava olisi kuinka hukassa ja vaikka kuinka poikettaisiin mielestäsi aiheesta, et voi väittää ettet tappaisi eläimiä, jos rikot brutaalisti kananmunia.