Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Helppo, kivuton, luonnollinen ja itsestäänselvä päätös tehdä abortti?
16.07.2016 |
Lähestytään asiaa nyt näin päin.
Sanotaan, että abortti on aina vaikea päätös. Onko täällä kuitenkin sellaisia, jotka tekivät päätöksensä välittömästi, jolloin raskaudenkeskeytys tuntui jopa itsestäänselvältä vaihtoehdolta? Millaiset olivat olosuhteet tuolloin, ja onko sinua sittenkin koskaan kaduttanut, vaikka päätös olisikin ollut "helppo"?
Toisaalta, tuntuuko tämä kysymys jo lähtökohtaisesti täysin vieraalta?
Itse päädyin nimittäin aborttiin silmänräpäyksessä, eli heti, kun olin sisäistänyt ne kaksi viivaa sillä puikolla. Olin juuri aloittanut lukion ja hyvin kunnianhimoinen tulevaisuuteni suhteen. Saatan kuulostaa kylmältä, mutta koin, että tämä "lapsi" olisi pysäyttänyt ja kääntänyt jo niin tarkasti suunnitellun tulevaisuuteni. Ja ei, lapsella ei ollut isää.
Enkä kadu, vieläkään. Vasta nyt aikuisena, sillä uralla ja niillä urilla joihin olin lapsesta asti tähdännyt, olen alkanut toisinaan pohtimaan, että olenko sittenkin hirviö. Olisinko hirviö sille, joka tietäisi ne todelliset syyni menneeseen helppoon päätökseen.
Muita vastaavia tarinoita..?
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette synnyttäneet lasta ja antaneet adoptioon? Esimerkiksi jonkinlaisen avoimen adoption kautta olisitte voineet olla jotenkin mukana lapsen elämässä ja seurata lapsen kasvua.
Ei ole mun homma synnyttää jollekin maholle.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus syntyä toivottuna, eikä tämä maailma kaipaa enää lisää ihmisiä, oikeasti. Minulla on kolme jo aikuistuvaa lasta, ja jos vielä vahinko sattuisi, menisin epäröimättä aborttiin. Lapseni olivat toivottuja, mutta silti. Ei se solumöykky ole vauva. Minun puolestani aborteista saa valittaa vasta sitten kun moralisoija lopettaa myös lihansyönnin.
Eli vegaanit ja kasvissyöjät saavat vapaasti moralisoida abortin tekijöitä?
Ei, vaan on aika kaksinaismoralistista kutsua aborttia murhaksi ja vetää samalla pihviä. Ymmärsitkö pointin? Parempi olisi tietenkin kun kaikki olisivat arvostelematta aborttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette synnyttäneet lasta ja antaneet adoptioon? Esimerkiksi jonkinlaisen avoimen adoption kautta olisitte voineet olla jotenkin mukana lapsen elämässä ja seurata lapsen kasvua.
Ja mitäs minä olisin vastannut uteliaille kyselijöille? Asia kun ei pysy salassa, todellakaan. Ei ole minun asiani avata ihmisille henkilökohtaisia yksityisasioitani, että enpäs nyt kyennyt pitämään lasta. En olisi jaksanut todellakaan ihmisten reaktioita valintoihini liittyen.
Ja en kannata lasten tekoa vartavasten adoptioon, se saattaa olla lapselle traumaattinen hylkäämiskokemus tai vaikka ei hylkäämiskokemus, niin tieto siitä, ettei oma äiti rakastanut tarpeeksi pitääkseen jne.
Niinpä. Onko kukaan näistä abortinvastustajista miettinyt, millaista olisi kantaa vasten tahtoaan lasta kohdussaan 9 kk ja antaa se sitten pois? Kuinka paljon kärsimystä se aiheuttaisi, kaikki vastentahtoiset neuvolat ja ultrat ja muut, sukulaisten kyselyt ja tuttujen utelut? Ja sitten vielä ne selittelyt perään, että älkää ostako vauvanvaatteita, ei oo mitään vauvaa, annoin sen pois.
Huh, mikä fyysinen ja henkinen taakka verrattuna siihen, että heti raskauden varmistuttua varaa ajan aborttiin, käy siellä, suree sen asian yksin tai jonkun luotetun ihmisen kanssa ja jatkaa elämäänsä. En tarkoita, että abortti pitäisi unohtaa, miksi ihmeessä pitäisi? Mutta että antaisi lapsen syntyä, vaikka lapsi on ei-toivottu, millaisen elämän se lapselle antaa. Kukaan ei halua syntyä ei-toivottuna, trust me.
No, ainahan sitä joku nalkuttaa ja niuhottaa, kuinka hirveää abortti on ja sen pitäisi olla maailmanloppu. Suominainen on sellainen kaikkien muiden asioihin puuttuva kyylä. Jokatapauksessa, on ihan normaalia ettei se päätös ole iso eikä vaikea eikä siinä todellakaan ole mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette synnyttäneet lasta ja antaneet adoptioon? Esimerkiksi jonkinlaisen avoimen adoption kautta olisitte voineet olla jotenkin mukana lapsen elämässä ja seurata lapsen kasvua.
Mitä sä et nyt tajua? Jos sitä lasta ei halua pitää, niin ei myöskään synnyttää. Ihme vajukkeja liikenteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko abortinvastustajien mielestä parempi vaihtoehto sille lapselle, että elää huonoissa oloissa tai ihmisen kanssa joka ei osaisi lastaan rakastaa?
Vastuu täytyy kantaa siitä että jakaa persettään.
On olemassa ihan 100 % ehkäisykeinojaMikään ei (paitsi sairaus yms.) anna oikeutta tuollaiseen.
Abortti ei ole mikään jälkiehkäisykeino.
Lapsen voi aina antaa adoptioon.
Jokainen "mikset anna adoptioon" ihminen voisi itse kokeilla, miltähän lapsen adoptioon antaminen tuntuu?
Esim. 16v tytölle voi olla aika helvetin ahdistava kokemus, tai ihan vaan jokaiselle joka ei koskaan lapsia halua?
Ja 39-vuotias kolmen lapsen äiti sitten! Jos ei halua lisää lapsia (mm. taloudelliset, terveydelliset syyt?), pitää antaa adoptioon. Sehän ei aiheuta muissa lapsissa hämmennystä ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette synnyttäneet lasta ja antaneet adoptioon? Esimerkiksi jonkinlaisen avoimen adoption kautta olisitte voineet olla jotenkin mukana lapsen elämässä ja seurata lapsen kasvua.
Ja mitäs minä olisin vastannut uteliaille kyselijöille? Asia kun ei pysy salassa, todellakaan. Ei ole minun asiani avata ihmisille henkilökohtaisia yksityisasioitani, että enpäs nyt kyennyt pitämään lasta. En olisi jaksanut todellakaan ihmisten reaktioita valintoihini liittyen.
Ja en kannata lasten tekoa vartavasten adoptioon, se saattaa olla lapselle traumaattinen hylkäämiskokemus tai vaikka ei hylkäämiskokemus, niin tieto siitä, ettei oma äiti rakastanut tarpeeksi pitääkseen jne.
Mulle adoptio on ollut juuri tämmöinen, äiti oli kahdesti mennyt aborttia tekemään muttei pystynyt joten antoi minut adoptoitavaksi. Sitten kahden vuoden päästä teki kaksi lasta putkeen ja heidät piti. Miksi hän minut hylkäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hädin tuskin 18 mittarissa ja tiesin jo ennen testiä, että jos plussaa näyttää niin abortti tulee. Koskaan en lapsia ole edes harkinnut, enkä todellakaan aikonut ruveta säälittäväksi yh-mammaksi. Lapset on oksettavia. Nyt 27v eikä ole sekuntiakaan kaduttanut, tekisin saman päätöksen koska vaan.
Laita piuhat poikki heti jos et ole sitä vielä tehnyt!Laitathan?Heti tänään!!
Toivottavasti et ikinä ikinä ikinä saa lapsia
Voi kuule kun laittaisin vaikka heti. Olisin laittanut jo kymmenen vuotta sitten jos voisi. Mutta harmi, 3 vuotta vielä ;)
Kyllä ne kuule laittaa kun sanot että tappaisit lapsen heti jos sellainen loinen ja ällötys tulisi suhun...laittaa kuule ihan heti.Ei tarvi sun odottaa.Toivotan sulle jonkin kohtusairauden niin pääset siitä eroon.
En edes lähde ottamaan kantaa tuohon lapsen tappamiseen, mutta ihan tosissasko luulet että piuhat laitetaan poikki lainvastaisesti ihan vain siksi, ettei tekisi täysin lain sallimaa aborttia.? Ehei, eipä taideta.
Suomestakin löytyy varmasti naisia jotka ovat tehneet lukuisia abortteja, osa varmasti täysin omaa tyhmyyttään, eikä heillekään sterilisaatiota anneta, koska laki nyt vaan sattuu siitä määräämään. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette synnyttäneet lasta ja antaneet adoptioon? Esimerkiksi jonkinlaisen avoimen adoption kautta olisitte voineet olla jotenkin mukana lapsen elämässä ja seurata lapsen kasvua.
Ja mitäs minä olisin vastannut uteliaille kyselijöille? Asia kun ei pysy salassa, todellakaan. Ei ole minun asiani avata ihmisille henkilökohtaisia yksityisasioitani, että enpäs nyt kyennyt pitämään lasta. En olisi jaksanut todellakaan ihmisten reaktioita valintoihini liittyen.
Ja en kannata lasten tekoa vartavasten adoptioon, se saattaa olla lapselle traumaattinen hylkäämiskokemus tai vaikka ei hylkäämiskokemus, niin tieto siitä, ettei oma äiti rakastanut tarpeeksi pitääkseen jne.Niinpä. Onko kukaan näistä abortinvastustajista miettinyt, millaista olisi kantaa vasten tahtoaan lasta kohdussaan 9 kk ja antaa se sitten pois? Kuinka paljon kärsimystä se aiheuttaisi, kaikki vastentahtoiset neuvolat ja ultrat ja muut, sukulaisten kyselyt ja tuttujen utelut? Ja sitten vielä ne selittelyt perään, että älkää ostako vauvanvaatteita, ei oo mitään vauvaa, annoin sen pois.
Huh, mikä fyysinen ja henkinen taakka verrattuna siihen, että heti raskauden varmistuttua varaa ajan aborttiin, käy siellä, suree sen asian yksin tai jonkun luotetun ihmisen kanssa ja jatkaa elämäänsä. En tarkoita, että abortti pitäisi unohtaa, miksi ihmeessä pitäisi? Mutta että antaisi lapsen syntyä, vaikka lapsi on ei-toivottu, millaisen elämän se lapselle antaa. Kukaan ei halua syntyä ei-toivottuna, trust me.
Niin ja silloin nuorena kun pelkäsin, että tulisin raskaaksi ei-toivotusti (vaikken ollut edes aloittanut seksielämää vielä, koska sen aloitin päälle 25:na) niin se olisi ollut myös hirveä häpeä. Ennenkaikkea se. Joku olisi nähnyt, että tuo on jo pannut, vaikkei ehkä edes seurustele! Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hädin tuskin 18 mittarissa ja tiesin jo ennen testiä, että jos plussaa näyttää niin abortti tulee. Koskaan en lapsia ole edes harkinnut, enkä todellakaan aikonut ruveta säälittäväksi yh-mammaksi. Lapset on oksettavia. Nyt 27v eikä ole sekuntiakaan kaduttanut, tekisin saman päätöksen koska vaan.
Laita piuhat poikki heti jos et ole sitä vielä tehnyt!Laitathan?Heti tänään!!
Toivottavasti et ikinä ikinä ikinä saa lapsia
Piuhat poikki? Teidätkö, minä olen tullut sterilisaatiosta riippumatta raskaaksi.
Niin, aika nuija se, joka sanoi, että on olemassa 100% ehkäisykeino. Ai sterilisaatio nuorelle ehkäisykeinoksi, joka ei vielä halua lapsia? Onko idiootimpaa argumenttia aborttikeskustelussa taas vähään aikaan kuultu. Ja kun sekään ei tosiaan ole 100%
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle se oli itsestäänselvä päätös. Ei se prosessi kuitenkaan helppo ollut. Ehkäisy oli pettänyt, ikää oli 39, kaksi lasta, enempää ei toiveissa.
Miten joku voi tuossa iässä jo äitinä tehdä abortin? Olisiko se kolmas lapsi rikkonut teidän täydellisen "kaksi lasta, omakotitalo ja koira" -idyllinen? Jotenkin vielä ymmärrän, että nuori lapsia haluamaton ihminen tekee abortin, mutta että jo useamman raskauden kokenut AIKUINEN nainen tekee abortin vain siksi, että kun ei haluta enää enempää lapsia. Voi huoh... Olisit nyt edes vaikka adoptioon antanut sen lapsen.
"Aikuinen ihminenkin" voi olla lapsia haluamaton. Jopa suuremmalla kokemuksella (kun lapsia jo on), kuin sellainen nuori nainen, jolla ei ole kokemusta äitinä olemisesta ja lasten saamisesta. Ja miten voit edes kyseenalaistaa toitsen valintoja, kun et henkilön/perheen taustoista tiedä mitään? Te abortin vastustajat taidatte olla aika musta-valkoisia ajatusmaailmaltanne?
Ovatkohan abortinvastustajat sitä mieltä että lapsen isän pitäisi mennä naimisiin raskaaksi tulleen naisen kanssa ja jäädä elättämään perhettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette synnyttäneet lasta ja antaneet adoptioon? Esimerkiksi jonkinlaisen avoimen adoption kautta olisitte voineet olla jotenkin mukana lapsen elämässä ja seurata lapsen kasvua.
Ja mitäs minä olisin vastannut uteliaille kyselijöille? Asia kun ei pysy salassa, todellakaan. Ei ole minun asiani avata ihmisille henkilökohtaisia yksityisasioitani, että enpäs nyt kyennyt pitämään lasta. En olisi jaksanut todellakaan ihmisten reaktioita valintoihini liittyen.
Ja en kannata lasten tekoa vartavasten adoptioon, se saattaa olla lapselle traumaattinen hylkäämiskokemus tai vaikka ei hylkäämiskokemus, niin tieto siitä, ettei oma äiti rakastanut tarpeeksi pitääkseen jne.Mulle adoptio on ollut juuri tämmöinen, äiti oli kahdesti mennyt aborttia tekemään muttei pystynyt joten antoi minut adoptoitavaksi. Sitten kahden vuoden päästä teki kaksi lasta putkeen ja heidät piti. Miksi hän minut hylkäsi.
Näinpä. Jos vähän vaivautuu lukemaan adoptioista niin oppii, että se ei ole niin kätevä ratkaisu, kuin voisi vain ajatella sen olevan. Ja kun itsellänikin oli jo kaksi lasta 42-vuotiaana tullessani raskaaksi, enkä enää lapsia kaivannut, niin adoptioon antaminen olisi tuntunut liian vaikealta vaikka se olisi tapahtunutkin yhteisöltä salassa (sinänsä mahdottomuus). Ei siksi, että olen joku pyhimys, vaan siksi, että olen sen verran itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Joo,ymmärrän että todella nuori henkilö tekee tuon päätöksen.Ei 25 vee tai äiti joka vaan ei halua enempää lapsia.Ja sitten kehtaa täällä kertoa loisesta ja kitisijöistä.Se kertoo ihmisen luonteesta.Ymmärrän terveydelliset syyt ja tosi nuoren iän mutta en sitä että vastuuta ei kanna "uran" takia.Silloin lapsi synnytetään ja annetaan adoptioon.Ei "ura" ole mikään syy tuollaiseen.
Ja yleensä syy on joku oma huolimattomuus.
Ookko nää ihan urpo? Toivottavasti kukaan ei koe syyllisyyden tunteita tämän idiootin takia. Tekisin itsekin välittömästi abortin, jos tulisin raskaaksi enkä synnyttäisi lasta vain siksi, että joku voisi ehkä ottaa sen adoptioon. En halua olla edes raskaanakaan ja kyllä ihan omaa napaani tässä asiassa ajattelen, kun tulisin kantamaan sen lapsen yksin ja pitämään siitä huolen yksin. Lapsi ei ole ajankohtainen seuraavaan 15 vuoteen enkä sitä ennen missään nimessä ajatellut ruveta äidiksi.
En ole siis aborttia koskaan tehnyt, kunhan oli pakko kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle se oli itsestäänselvä päätös. Ei se prosessi kuitenkaan helppo ollut. Ehkäisy oli pettänyt, ikää oli 39, kaksi lasta, enempää ei toiveissa.
Mikä siinä prosessissa oli vaikeaa? Fyysiset kivut, vai henkiset?
Minulle rankkaa olivat vain fyysiset kivut, ja se pieni henkinen "morkkis" johtui ainoastaan siitä, että olin kärsimyksistäni niin lopen uupunut. Olin siis jo raskausviikolla 12 (ja silti lääkkeellinen keskeytys),joten no, olihan se oman sisällön näkeminen uudestaan ja uudestaan kaikkine kipuineen aika vastenmielistä. Toivuin kuitenkin parissa päivässä, kun olin lopultakin saanut kunnolla nukuttua...
Kuinka nopeasti toivuit? Ja muutkin, kuinka pian palasitte taas täysin normaaliin arkeen?
ap
Minulla viikkoja oli jo 14 ennenkuin tajusin olevani raskaana. Ehkäisynä oli strerilisaatio, taustalla epäsäännölliset kuukautiset ja totaaliset raskausoireiden puuttumiset, joten en todellakaan huomannut aikaisemmin asiaa, enkä mitenkään osannut raskautta epäillä. Lapsiluvusta lopullinen päätöshän oli siis tehty jo useampaa vuotta aikaisemmin ja sterilisaatio tehtiin pian kuopuksen syntymän jälkeen. Yllätyraskaus oli täysi shokki. Prosessissa meni 2 viikkoa, ennekuin varsinainen keskeytysaika järjestyi (Valivran kautta lupahakemus). Raskaus sinällään keskeytyi nopeasti alle kolmessa tunnissa ensimmäisten Cytotekien oton jälkeen niukin kipulääkein. Pari synnytystä läpikäyneenä kokemus ei ollut "ihan kamala", mutta voin vain kuvitella kuinka traumaattinen se voi olla nuoresta synnyttämättömästä naisesta. Toipuminen oli nopeaa, seuraavana päivänä arkeni oli jo normaalia. Toki oli loma-aika, eikä töihin tarvinnut mennä.
En ole joutunut aborttia tekemään, mutta jos vahinko sattuisi, tekisin sen. Abortti ei ole minulle mikään mitätön pikkujuttu, mutta kuitenkin. Olen 26, pienipalkkaisessa työssä. En tiedä haluanko ikinä lapsia. En halua ikinä synnyttää. Olen parisuhteessa, jossa on omat ongelmansa ja niitä setvitään. Mies ei halua lapsia. Itselläni pitkäaikainen masennus ja omaa lapsuutta ja nuoruutta setvin terapiassa. En lähtisi leikkimään toisen ihmisen elämällä, testaamaan voinko kasvattaa terveen ja tasapainoisen lapsen, kun en itse sellainen ole. Koen arjen jo nyt välillä niin raskaana, että en tiedä kuinka tätä jaksaa.
Jokainen abortin vastustaja voisi ihan huvikseen kokeilla hankkiutua raskaaksi ja tekaista lapsen adoptioon, kun se kerran heitetään joka aborttikeskustelussa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi ei-toivotun raskauden keskeyttämisen tilalle. Kokeilkaa ihmeessä, helppo prosessihan se, kun ei sitä empatiakykyä tai edes alkeellista ymmärrystä muiden kokemuksille tunnut muuten heruvan.
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo,ymmärrän että todella nuori henkilö tekee tuon päätöksen.Ei 25 vee tai äiti joka vaan ei halua enempää lapsia.Ja sitten kehtaa täällä kertoa loisesta ja kitisijöistä.Se kertoo ihmisen luonteesta.Ymmärrän terveydelliset syyt ja tosi nuoren iän mutta en sitä että vastuuta ei kanna "uran" takia.Silloin lapsi synnytetään ja annetaan adoptioon.Ei "ura" ole mikään syy tuollaiseen.
Ja yleensä syy on joku oma huolimattomuus.Ookko nää ihan urpo? Toivottavasti kukaan ei koe syyllisyyden tunteita tämän idiootin takia. Tekisin itsekin välittömästi abortin, jos tulisin raskaaksi enkä synnyttäisi lasta vain siksi, että joku voisi ehkä ottaa sen adoptioon. En halua olla edes raskaanakaan ja kyllä ihan omaa napaani tässä asiassa ajattelen, kun tulisin kantamaan sen lapsen yksin ja pitämään siitä huolen yksin. Lapsi ei ole ajankohtainen seuraavaan 15 vuoteen enkä sitä ennen missään nimessä ajatellut ruveta äidiksi.
En ole siis aborttia koskaan tehnyt, kunhan oli pakko kommentoida.
Ootko noin urpo?Toivottavasti sulla on tupla ehkäisy kun jaat sitä pikku pimppaasi.
Vetelet paljaalla ja mietit samalla että pääasia kun mulla on kivaa..ainahan voi tehdä abortin??
Alue: Aihe vapaa
Täällä selvästi joku yksi Päivi räsästä kanavoida hihhuli selittää näitä abortti on murha-juttuja. Samalta näppäimistöltä kaikki. No, jokainen viettäköön vapaa-aikansa kuten haluaa. Itse tein abortin 18veenä, ei kaduttanut, en edes pohtinut sitä päätöstä sen kummemmin. Lääketieteellinen toimenpide siinä missä hammaslääkärikäyntikin on. Olen tosi tyytyväinen, näin 27v naisena että poistin tuon kasvaimen kehostani. Muttajoo, en edes pitänyt aborttia minään päätöksenä, se oli ainoa ratkaisu asiaan.