Helppo, kivuton, luonnollinen ja itsestäänselvä päätös tehdä abortti?

Onko abortinvastustajien mielestä parempi vaihtoehto sille lapselle, että elää huonoissa oloissa tai ihmisen kanssa joka ei osaisi lastaan rakastaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko abortinvastustajien mielestä parempi vaihtoehto sille lapselle, että elää huonoissa oloissa tai ihmisen kanssa joka ei osaisi lastaan rakastaa?

Vastuu täytyy kantaa siitä että jakaa persettään.

On olemassa ihan 100 % ehkäisykeinoja

Mikään ei (paitsi sairaus yms.) anna oikeutta tuollaiseen.

Abortti ei ole mikään jälkiehkäisykeino.

Lapsen voi aina antaa adoptioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hädin tuskin 18 mittarissa ja tiesin jo ennen testiä, että jos plussaa näyttää niin abortti tulee. Koskaan en lapsia ole edes harkinnut, enkä todellakaan aikonut ruveta säälittäväksi yh-mammaksi. Lapset on oksettavia. Nyt 27v eikä ole sekuntiakaan kaduttanut, tekisin saman päätöksen koska vaan.

Laita piuhat poikki heti jos et ole sitä vielä tehnyt!Laitathan?Heti tänään!!

Toivottavasti et ikinä ikinä ikinä saa lapsia

Voi kuule kun laittaisin vaikka heti. Olisin laittanut jo kymmenen vuotta sitten jos voisi. Mutta harmi, 3 vuotta vielä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko abortinvastustajien mielestä parempi vaihtoehto sille lapselle, että elää huonoissa oloissa tai ihmisen kanssa joka ei osaisi lastaan rakastaa?

Vastuu täytyy kantaa siitä että jakaa persettään.

On olemassa ihan 100 % ehkäisykeinoja

Mikään ei (paitsi sairaus yms.) anna oikeutta tuollaiseen.

Abortti ei ole mikään jälkiehkäisykeino.

Lapsen voi aina antaa adoptioon.

Minä koen, että adoptio jos mikä on vastuutonta vahinkoraskaudessa, kun abortti vielä on vaihtoehto. Ajatelkaa nyt.

Minä näen, että jos adoptio edes koskaan olisi käynyt mielessäni, että abortilla säästin lapsen täysin arvaamattomalta tulevaisuudelta ja elämältä jossain toisaalla, jossa en voi lasta vahtia. Eihän se edes enää ole minun, koska pistin sen menemään. Annoin pois, kun en itse voi siitä kantaa vastuuta.

"Olen vastuuntuntoinen ja päätän synnyttää vahinkovauvan! Ja eiku kiertoon!"

No siis jos olisin joutunut tekemään abortin nuorena, olisin suhtautunut täsmälleen samoin. Olisin vain ollut äärettömän helpottunut siitä, että on olemassa jokin keino päästä ei-toivotusta raskaudesta eroon, enkä koskaan tajunnut, että joku voi surra jotenkin sitä. Miksi? Eihän se lapsi olisi ollut haluttu, niin ei kai sitä nyt surra voi, että kamalaa, mä en siis tosiaankaan saanut lasta yäää.

Ja kaikki puheet asian jälkivaikutuksistakin tuntuivat minusta aivan älykääpiömäisiltä, miksi asian pitäisi vaivata minua tyyliin ikinä? Ja jos olisi alkanutvaivatakin, olisin syyttänyt mielessäni vaivaamisen syyksi näitä muita ihmisiä, hihhuleita, joiden mielestä olisin tehnyt jonkun tyhmän virheen, jota sitten "olisi syytä" jotenkin katua myöhemmin.

Sain kaksi lasta päälle 3-kymppisenä ja varsinkin esikoisen kohdalla ajattelin, että en uskalla täysin iloita, ennen kuin lapsi on terveenä syntynyt hengissä, en siis kuvitellut kesken raskauden, miten mulla "on jo" baby, vaan tiesin, että se voi kuolla kohtuun vaikka viikkoa ennen synnytystä tai mitä vain kamalaa. Ihmettelen aina niitä äitejä, joille ei tule tämä mahsollisuus ollenkaan mieleen.

No, anyway tulin 42-vuotiaana tahtomattani raskaaksi ja päädyin aborttiin. Koska en kokenut todellakaan jaksavani vauvavuosia enää kun olin niistä juuri päässyt ja en ollut suunnitellut lasta, olin masentunutkin jne. Nyt kun olin jo äiti perspektiivini asiaan oli tietysti hiukan toinen. Surin. Mutta en niinkään aborttia, vaan sitä, että olin ollutkin niin tyhmä, että annoin itseni tulla raskaaksi, vaikka en halunnut pitää lasta. Kävin surua läpi, syytin itseäni sen verran kun koin olevan tarpeen, mutta annoin itselleni myös anteeksi. Ja loppujenlopuksi en edelleenkään kokenut erityisesti riistäväni kenenkään henkeä, enpähän vain antanut mahdollisuutta. Koska niitä mahdollisuuksia, jotka olisi pitänyt antaa ei minulla itsellänikään ollut antaa. Antakoot luoja ensin minulle onnen joka minulta puuttui, puhutaan sitten siitä, että kasvattaisin maailmaan enemmän lapsia. Jotenkin näin.

En ole katunut aborttipäätöstä eikä se ole mikään mielessäni kummitteleva asia. Eräs selvännäkijä kerran tosin sanoi, että näkee minulla kolme lasta, eikä kaksi, mutta no, hmmmm... Mielenkiintoista, sanoisin vain.

Ihan käsittämättömiä ihmishirviöitä täällä, puhutaan loisista ja kitisijöistä. Mitä sitten harrastatte seksiä kun kerran tiedätte miten biologia toimii. Ette oikeasti voi olla noin tyhmiä! Eri asia jos ehkäisy pettää, mutten silloinkaan aborttia hyväksyisi. En vaan voi uskoa näitä "en ollut valmis äidiksi" valitusta, lapsenko vika se oli jos et itse tajua mitä seksistä voi seurata. Ihan sanattomaksi vetää miten kamalia olette osa kommentoijista, miten voitte edes elää normiarjessa kun olette noin välinpitämättömiä, vastuuttomia ja julmia "ihmisiä"

Ja alapeukuttajat olkaa hyvä, samanlaisia puupäitä olette kaikki tässä suvakkiyhteiskunnassa. Naisen oikeudet päättää omasta kehostaan, sikiö ei ole ihminen ja muut lässytykset, käsittämätöntä

Olen aivan varma kirjoitti:

Kyllä te ajattelette minkä näköisiä ja luonteisia nämäkin pikkuiset jotka itsekkyyttänne eliminoitte viettääksenne kivaa elämää itse olisivatkaan olleet. Jokainen teko on meidän tilitettävä joskus myös. Myös minun.

Miksi pitäisi miettiä? No kuule, kun ei vain tule mietittyä. Kuten ei muitakaan ohi meni -tilanteita, joista onneksi pääsi eroon.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaikea valinta siksi koska se on väärin. Jos joku sen tekee ja/tai pitää sitä helppona "ratkaisuna" niin sitten on henkilökohtaisessa moraalissa joku pielessä.

Olen kyllä eri mieltä. Miksi se olisi väärin? Miksi uuden elämän pakolla synnyttäminen maailmaan olisi enemmän oikein? Voisitko perustella ilman tappamispuheita, lapsihan voi kuolla kohtuun muutenkin. Sitä ei edes voi tietää kun abortoi, olisiko niin käynyt. Mutta miksi on oikein synnyttää uutta elämää ja väärin ei-synnyttää?

Tappaminen abortissa ei ole minusta lainkaan väärin. Vaan väistämätön seuraus sille, kun ei haluta synnyttää uutta elämää. Naisella on oltava oikeus valita haluaako synnyttää lapsen vai ei, jos se ei ollut toivottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 25-vuotias, kun pillerit pettivät ja tulin raskaaksi silloiselle poikaystävälleni. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta, mutta suurempi syy aborttiin oli se, etten halunnut lapsia. Enkä halunnut myöskään olla raskaana tai synnyttää, joten adoptiokaan ei ollut mahdollinen vaihtoehto. En ole aborttia koskaan katunut, nyt olen 38 enkä ole lapsia vieläkään alkanut haluta yhtään sen enempää. Saman päätöksen tekisin siis nytkin, jos tulisin raskaaksi, vaikka toivottavasti niin ei enää koskaan käy.

Miksi sä harrastat seksiä jos et ole valmis ottamaan siitä mahdollisesti alkunsa saavia lapsia vastaan? En tarkota että pitäisi harrastaa seksiä vain lisääntymistarkoituksessa vaan että varsinkin aikuisten pitäisi tietää mitä seksin harrastamisesta voi seurata ja kyetä kantamaana vastuu asiasta jos niihin touhuihin ryhtyy (ja ei, abortti ei ole vastuunkantoa).

Vaikuttaa musta vähän siltä että abortti on sulle joku varaehkäisykeino siltä varalta että ensisijainen ehkäisykeinosi ei toimi kunnolla ja lapset pelkkä seksin ylimääräinen haittatuote josta pitää halutessaan voida hankkiutua eroon abortoimalla.

Onhan abortti vastuunkantoa, kun ei halua lasta, joka hedelmöittyi. Ja se on vastuunkantoa itseä kohtaan, kun ei halua myöskään olla raskaana eikä synnyttää. Ja kuka siinä kärsii? Joku soluklimppi, voi ei siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 25-vuotias, kun pillerit pettivät ja tulin raskaaksi silloiselle poikaystävälleni. Opiskelin tuolloin viimeistä vuotta, mutta suurempi syy aborttiin oli se, etten halunnut lapsia. Enkä halunnut myöskään olla raskaana tai synnyttää, joten adoptiokaan ei ollut mahdollinen vaihtoehto. En ole aborttia koskaan katunut, nyt olen 38 enkä ole lapsia vieläkään alkanut haluta yhtään sen enempää. Saman päätöksen tekisin siis nytkin, jos tulisin raskaaksi, vaikka toivottavasti niin ei enää koskaan käy.

Miksi sä harrastat seksiä jos et ole valmis ottamaan siitä mahdollisesti alkunsa saavia lapsia vastaan? En tarkota että pitäisi harrastaa seksiä vain lisääntymistarkoituksessa vaan että varsinkin aikuisten pitäisi tietää mitä seksin harrastamisesta voi seurata ja kyetä kantamaana vastuu asiasta jos niihin touhuihin ryhtyy (ja ei, abortti ei ole vastuunkantoa).
Vaikuttaa musta vähän siltä että abortti on sulle joku varaehkäisykeino siltä varalta että ensisijainen ehkäisykeinosi ei toimi kunnolla ja lapset pelkkä seksin ylimääräinen haittatuote josta pitää halutessaan voida hankkiutua eroon abortoimalla.

Sinänsä näinhän se on elämässä. Et ymmärrä faktojen päälle? Realiteettien? Miten muuten ratkaisisit ei-toivotut raskaudet?

Vierailija kirjoitti:

Ja ei, lapsella ei ollut isää.

Miten niin lapsella ei ollut isää? Jokuhan sen lapsen on siittänyt vai pyhästä voimastako se sinne kohtuun on mennyt?

Oli helppo ja itsestäänselvä päätös. Aika oli varattu kymmenisen minuttia testin tekemisestä ja siinä välissä keskustelimme asian halki tulevan aviomiehenikin kanssa. En ole tuntenut ikinä mitään äidillisiä tunteita ja en pidä aborttia ongelmana, vaan hienona asiana, jota soisi harjoitettavan paljon useamminkin,  väkisinkin mikäli tarpeen. Kannatan myös abortin aikarajojen pidentämistä UK:n malliin ja kaikkien perusteluiden tarpeellisuuden hylkäämistä. On barbaarista ja vastenmielistä, ettei abortti ole täysi itsestäänselvyys sivistysmaassa, nykyaikana. Lisääntyminen on vain ja ainoastaan biologiaa, muu höpönlöpö kuvitelmaa ja hormonihuuruja.

Oma aborttini oli enemmänkin voimaannuttava kokemus kun sain kehoni takaisin ns. loiselta, kaappaajalta ja raskaudenpelko hävisi kun ymmärsin, että raskaana ei oikeasti ole pakko olla. Juhlimme asiaa jälkikäteen. Joskus päivittelemme ja naureskelemme asialle, millainen jälkeläinen meillä voisi olla, voi herran jestas kuinka kaukaa haettu ajatus! Kierukka petti, jos joku siitä haluaa napista (tuplaehkäisy oli turhaa kun kierukan narut pistelivät sekä miestä, että kumia), laitettiin minulle kun on kuulemma sterilisaatiota varmempi kun sitä ei suostuttu myöntämään vaikka miten anelin. Lopulta operaatio tehtiin miehelleni, joka täysi-ikäistyi ensin, murhan huutelijat saavat syyttää terveydenhuoltojärjestelmää ja sterilisaatiolakia. Ja "seksiä ei ole pakko harrastaa" idiootit voivat ensin kokeilla itse seksitöntä elämää ja avioliittoa ja tulla sitten sanomaan asiasta.

Miksi ette synnyttäneet lasta ja antaneet adoptioon? Esimerkiksi jonkinlaisen avoimen adoption kautta olisitte voineet olla jotenkin mukana lapsen elämässä ja seurata lapsen kasvua.

Vierailija kirjoitti:

Sori nyt vaan mutta miten te voitte elää sen asian kanssa että ootte huuhtoneet oman vauvanne wc-pöntöstä tai lattiakaivosta alas.... Hyi helvetti.

Ei ollut vauvaa. Oli vain loinen.

N25

Vierailija kirjoitti:

Minulle se oli itsestäänselvä päätös. Ei se prosessi kuitenkaan helppo ollut. Ehkäisy oli pettänyt, ikää oli 39, kaksi lasta, enempää ei toiveissa.

Miten joku voi tuossa iässä jo äitinä tehdä abortin? Olisiko se kolmas lapsi rikkonut teidän täydellisen "kaksi lasta, omakotitalo ja koira" -idyllinen? Jotenkin vielä ymmärrän, että nuori lapsia haluamaton ihminen tekee abortin, mutta että jo useamman raskauden kokenut AIKUINEN nainen tekee abortin vain siksi, että kun ei haluta enää enempää lapsia. Voi huoh... Olisit nyt edes vaikka adoptioon antanut sen lapsen.

Lapsella on oikeus syntyä toivottuna, eikä tämä maailma kaipaa enää lisää ihmisiä, oikeasti. Minulla on kolme jo aikuistuvaa lasta, ja jos vielä vahinko sattuisi, menisin epäröimättä aborttiin. Lapseni olivat toivottuja, mutta silti. Ei se solumöykky ole vauva. Minun puolestani aborteista saa valittaa vasta sitten kun moralisoija lopettaa myös lihansyönnin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus syntyä toivottuna, eikä tämä maailma kaipaa enää lisää ihmisiä, oikeasti. Minulla on kolme jo aikuistuvaa lasta, ja jos vielä vahinko sattuisi, menisin epäröimättä aborttiin. Lapseni olivat toivottuja, mutta silti. Ei se solumöykky ole vauva. Minun puolestani aborteista saa valittaa vasta sitten kun moralisoija lopettaa myös lihansyönnin.

Eli vegaanit ja kasvissyöjät saavat vapaasti moralisoida abortin tekijöitä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette synnyttäneet lasta ja antaneet adoptioon? Esimerkiksi jonkinlaisen avoimen adoption kautta olisitte voineet olla jotenkin mukana lapsen elämässä ja seurata lapsen kasvua.

Ja mitäs minä olisin vastannut uteliaille kyselijöille? Asia kun ei pysy salassa, todellakaan. Ei ole minun asiani avata ihmisille henkilökohtaisia yksityisasioitani, että enpäs nyt kyennyt pitämään lasta. En olisi jaksanut todellakaan ihmisten reaktioita valintoihini liittyen.

Ja en kannata lasten tekoa vartavasten adoptioon, se saattaa olla lapselle traumaattinen hylkäämiskokemus tai vaikka ei hylkäämiskokemus, niin tieto siitä, ettei oma äiti rakastanut tarpeeksi pitääkseen jne.

Itsellä on 5 aborttia takana ja päätös on ollut aina yhtä helppo tehdä.

Kaksi lasta riittää

Mies haluaa lapsia lisää mutta minä en ja tiedän että hän ei sallisi aborttia.

Salaa tehnyt jokaisen ja tulen tekemään tulevaisuudessakin.

Minullekin abortti oli itseasiassa voimaannuttava kokemus. Uskalsin valita oman hyvinvointini puolesta, enkä ajatellut jokaista muuta ensin. Toki lapsen isältä kysyin (mieheni, muitten lastemme isä) mutta mies tiesi harrastaessamme varmoja päiviä ja keskeytettyä, että en aio pitää lasta jos vahinko sattuu, eli noilla meneminen ei ole mikään takaportti enempiin lapsiin.