Tyrin rakastamani ihmisen kanssa - mitä teen?
Hän on itsenäinen, pidättäytyväinen, hieman erakkoluonne, minä olen erittäin sosiaalinen, spontaani, eloisa ihminen. Tämä on aiheuttanut ristiriitoja suhteessamme, yhdessä ehkä 4kk. Kärsin siitä, että joudun olemaan aloitteellisempi kaikessa, ja koen tulevani torjutuksi, kun häntä ei kiinnostakaan. Tapaamme noin kerran viikossa, se ei mielestäni voi olla liikaa.
Nyt sitten sanoin suorin sanoin, että tämä taitaa olla tässä. En tiedä vaivaako asia häntä mitenkään vai sulatteleeko asiaa, sillä en ole kuullut tämän jälkeen. Rakastan häntä kyllä, mutta tuntuu etten pysty olemaan oma itseni koska minun pitäisi niin paljon himmailla hänen takiaan, tai sitten tyytyä niihin rippusiin, milloin hänelle käy.
Mitä teen? Yritänkö vaan unohtaa, onko yhtälö mahdoton? Vai yritänkö vielä jutella kunnolla?
Kommentit (111)
Mikä osa tuossa oli tyrimistä? Voisi sanoa että päinvastoin. Se toinen tyri kanssasi. Kuulostaa mahdottomalle yhtälölle teidän kahden olla kummankaan tyytyväisiä tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä osa tuossa oli tyrimistä? Voisi sanoa että päinvastoin. Se toinen tyri kanssasi. Kuulostaa mahdottomalle yhtälölle teidän kahden olla kummankaan tyytyväisiä tuossa.
Niin. Omat vaatimukseni kuulostavat tyrimiseltä. Se, että minä haluan tapailla, treffailla, tehdä asioita ja olla yhteydessä, tuntuu joskus hänen kanssaan väärältä. Emme todellakaan tapaile mielestäni liian usein, enkä ole mielestäni liian vaativa, siksi tuntuu kummalliselta.
Minä halusin yrittää, mutta tuntuu, ettei homma voi toimia, jos mennään hänen ehdoilla eikä hän ole valmis tulemaan vastaan, minun taas pitäisi tukahduttaa itsessäni se mikä olen. Olla pidättäytyvämpi ja vähemmän innostuva, kai. Tai sitten se pitää purkaa muihin ihmisiin. Olen seurallinen ja menevä, mutta kyllä haluan suhteessa myös yhdessäoloakin.
Olette varmaan oikeassa, kuten minäkin olen pelännyt, tämä homma ei ehkä ala toimia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ei vaan tahdo tulla mitään nimim."kokemusta on". Kannattaa tietysti yrittää, mutta tod.näk. vaan satutat itseäsi noin hitaasti lämpenevän kaverin kanssa.
Miten sulle kävi?
Hän on todella sanonut olevansa hitaasti lämpiävä. Mutta MILLOIN hän sitten lämpenee vai eikö ikinä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ei vaan tahdo tulla mitään nimim."kokemusta on". Kannattaa tietysti yrittää, mutta tod.näk. vaan satutat itseäsi noin hitaasti lämpenevän kaverin kanssa.
Miten sulle kävi?
Hän on todella sanonut olevansa hitaasti lämpiävä. Mutta MILLOIN hän sitten lämpenee vai eikö ikinä?
ap
Lopulta en vaan jaksanut. Hävisin kuin tuhka tuuleen eikä hän soittanut ikinä perään. Siitä huomasin, että ei hän sitten tainnut tuntea samoin tai hän vaan halusi jatkaa erakoitumistaan. Löysin sitten uuden miehen joka on enemmän kaltaiseni.
Anna olla, et ollut toiselle se oikea nyt ja tuskin olisit ikinä ollutkaan, joten elämä jatkuu. Voit toki odotella jonkun aikaa, jos tämä toinen ottaisi yhteyttä, mutta ei hän perusluonnettaan voi muuttaa edes sinun takiasi. Halusitte erilaisen suhteen ja luultavasti lähes kaikki muutkin haluamanne asiat ovat erilaisia. Ei sellaisesta saa täysipainoista hyvää suhdetta millään.
Itse olin tosi hitaasti lämpeävä yhden miehen kanssa. Jätin itse hänet lopulta ja myöhemmin tajusinkin hänen olleen todella väärä minulle. Seuraavan kanssa sitten edettiinkin vauhdikkaasti ja tässä sitä edelleen ollaan.
Suosittelen siis jättämään tämän tyypin rauhaan, ehkei hän vain tunne samoin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ei vaan tahdo tulla mitään nimim."kokemusta on". Kannattaa tietysti yrittää, mutta tod.näk. vaan satutat itseäsi noin hitaasti lämpenevän kaverin kanssa.
Miten sulle kävi?
Hän on todella sanonut olevansa hitaasti lämpiävä. Mutta MILLOIN hän sitten lämpenee vai eikö ikinä?
ap
Lopulta en vaan jaksanut. Hävisin kuin tuhka tuuleen eikä hän soittanut ikinä perään. Siitä huomasin, että ei hän sitten tainnut tuntea samoin tai hän vaan halusi jatkaa erakoitumistaan. Löysin sitten uuden miehen joka on enemmän kaltaiseni.
Kyllä Hän jossain vaiheessa antaa itsestään kuulua, jos olen ollut hiljaa. Että ei hän ole ihan toivoton tapaus ollut. Mutta silti, koska haluaisin suhteessa pitää yhteyttä ja tapailla, siis ilmeisesti enemmän kuin hän, olen alkanut kokea sitä että olen jotenkin torjuttu, tai että hän ei välitä, vaikka kai hän jollain tavalla sitten välittää. Mutta minusta vaan ei tunnu tarpeeksi siltä. Enkä taas halua, että toinen jotenkin ahdistuu käytöksestäni. Tää on tosi vaikeaa :(.
ap
Vierailija kirjoitti:
Anna olla, et ollut toiselle se oikea nyt ja tuskin olisit ikinä ollutkaan, joten elämä jatkuu. Voit toki odotella jonkun aikaa, jos tämä toinen ottaisi yhteyttä, mutta ei hän perusluonnettaan voi muuttaa edes sinun takiasi. Halusitte erilaisen suhteen ja luultavasti lähes kaikki muutkin haluamanne asiat ovat erilaisia. Ei sellaisesta saa täysipainoista hyvää suhdetta millään.
Niin tätä minä pelkään :(. On se vaikeaa, kun päästi itsensä rakastumaan, vaikka tiesi, että toinen on lähes oma vastakohta. Hän on sanonut sen olevan ok, minä epäileväinen. Helppo sanoa, että se on ok, kun mennään lopulta hänen ehdoilla...
ap
Miksiköhän tuollaiset miehet (oletan, että kyseessä on mies) edes haluavat olla naisten kanssa, jotka ovat niin innokkaita ja rohkeita etenemään heidän kanssaan suhteeseen? Siksikö vain, ettei ne yhtä hitaastilämpiävät koskaan ehdi kiinnostua heistä?? Mullakin on kokemusta tuollaiseen mieheen ihastumisesta, eikä se johtanut edes suhteeseen, mies ei siihenkään pystynyt. Saatanan mikä mulkku, hurmaamiseen kyllä pystyi ja parhaimmalla tavalla. Rakastuin ihan silmittömästi ja se ei johtanut mihinkään. En tiedä voinko enää koskaan rakastua koska se, mitä siltä mieheltä sain siinä silti ja mitä tajusin tarvitsevani on jotain mitä ei suhteeseen haluavista miehistä löydy. Eli malttia mutta että oltaisiin oikeasti kiinnostuneita, eikä just tuollaisia välinpitämättömiä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Hän on sanonut sen olevan ok, minä epäileväinen. Helppo sanoa, että se on ok, kun mennään lopulta hänen ehdoilla...
ap
Kahden kaupassa ei mennä vaan toisen ehdoilla. T: se tuhka tuuleen-tyyppi.
(tekis mieli sanoa tähän kuuluisa AV-lause "jätä se sika" :) )
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tosi hitaasti lämpeävä yhden miehen kanssa. Jätin itse hänet lopulta ja myöhemmin tajusinkin hänen olleen todella väärä minulle. Seuraavan kanssa sitten edettiinkin vauhdikkaasti ja tässä sitä edelleen ollaan.
Suosittelen siis jättämään tämän tyypin rauhaan, ehkei hän vain tunne samoin kuin sinä.
No niin, kyllä, tämä tunne minulla tässä tulee. En tiedä että onko hän sittenkään oikeasti rakastunut, käytös on ollut hyvin vaihtelevaa. No ehkä hän sitten joskus vuosien päästä olis lämmennyt tarpeeksi...
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän tuollaiset miehet (oletan, että kyseessä on mies) edes haluavat olla naisten kanssa, jotka ovat niin innokkaita ja rohkeita etenemään heidän kanssaan suhteeseen? Siksikö vain, ettei ne yhtä hitaastilämpiävät koskaan ehdi kiinnostua heistä?? Mullakin on kokemusta tuollaiseen mieheen ihastumisesta, eikä se johtanut edes suhteeseen, mies ei siihenkään pystynyt. Saatanan mikä mulkku, hurmaamiseen kyllä pystyi ja parhaimmalla tavalla. Rakastuin ihan silmittömästi ja se ei johtanut mihinkään. En tiedä voinko enää koskaan rakastua koska se, mitä siltä mieheltä sain siinä silti ja mitä tajusin tarvitsevani on jotain mitä ei suhteeseen haluavista miehistä löydy. Eli malttia mutta että oltaisiin oikeasti kiinnostuneita, eikä just tuollaisia välinpitämättömiä sitten.
Juurikin näin!!! Jos mulla olisi varmuus, että tästä tulee jotain, tai että hänellä TODELLA on tunteita, niin saa kyllä vapaasti tilansakin. Hän on tosiaan sanonut että samanlaisuus olisi tylsää mutta on tämäkin hemmetin rankkaa. Tässä myös aloitteentekijä oli se mies, jonka jälkeen onkin menty enemmän hänen ehdoillaan. Loputtomiin en vaan minäkään jaksa olla hillitty ja pidättäytyväinen, vain siksi että hän ei ahdistuisi. PRKL.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on sanonut sen olevan ok, minä epäileväinen. Helppo sanoa, että se on ok, kun mennään lopulta hänen ehdoilla...
ap
Kahden kaupassa ei mennä vaan toisen ehdoilla. T: se tuhka tuuleen-tyyppi.
(tekis mieli sanoa tähän kuuluisa AV-lause "jätä se sika" :) )
Ei mennä ei. Minä olen muuttanut käytöstä hänen vuoksi, mutta nyt saa hänkin muuttaa tai sitten on vaan pakko kestää se, ettei meistä pariksi ole.
ap
Tiedostaako mies itse suhtautumisessaan parisuhteeseen olevan ongelmaa? Mietin vain, että lähtisikö hän kanssasi tunnekeskeiseen parisuhdeterapiaan? (Googlella löytyy mitä se on) Näissä on usein takana lapsuusajan vuorovaikutusongelma, eli vauvaa ja pikkulasta, taaperoa on pitkäkestoisesti ja toistuvasti laiminlyöty kontaktin ottamattomuudessa.
Ja ikää oli? 14 vuotta? Ei kuulosta aikuisten parisuhteelta, saatika kirjoituksilta.
Kuka täysjärkinen jää väkisin roikkumaan toiseen ja kukaan ei rakasta toista tapailtuaan tätä 4kk. Rakkauteen kuuluu niin paljon muutakin kuin se alkuhuuman ja innostuksen tunne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tosi hitaasti lämpeävä yhden miehen kanssa. Jätin itse hänet lopulta ja myöhemmin tajusinkin hänen olleen todella väärä minulle. Seuraavan kanssa sitten edettiinkin vauhdikkaasti ja tässä sitä edelleen ollaan.
Suosittelen siis jättämään tämän tyypin rauhaan, ehkei hän vain tunne samoin kuin sinä.No niin, kyllä, tämä tunne minulla tässä tulee. En tiedä että onko hän sittenkään oikeasti rakastunut, käytös on ollut hyvin vaihtelevaa. No ehkä hän sitten joskus vuosien päästä olis lämmennyt tarpeeksi...
ap
Minä en olisi tälle henkilölle lämmennyt kunnolla edes kymmenen vuoden kuluttua. Väärä henkilö vain on väärä. Löydät varmasti itsellesi sopivan kumppanin :)
Tunnekeskeisestä parisuhdeterapiastakin on tehty kirja. Johnsson (Sue?). Tai se ei ole vain siitä terapiasta, vaan avuksi tilanteeseen, joka syntyy parisuhteessa, kun lapsuuden kiintymyssuhteessa on vajetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tosi hitaasti lämpeävä yhden miehen kanssa. Jätin itse hänet lopulta ja myöhemmin tajusinkin hänen olleen todella väärä minulle. Seuraavan kanssa sitten edettiinkin vauhdikkaasti ja tässä sitä edelleen ollaan.
Suosittelen siis jättämään tämän tyypin rauhaan, ehkei hän vain tunne samoin kuin sinä.No niin, kyllä, tämä tunne minulla tässä tulee. En tiedä että onko hän sittenkään oikeasti rakastunut, käytös on ollut hyvin vaihtelevaa. No ehkä hän sitten joskus vuosien päästä olis lämmennyt tarpeeksi...
ap
Minä en olisi tälle henkilölle lämmennyt kunnolla edes kymmenen vuoden kuluttua. Väärä henkilö vain on väärä. Löydät varmasti itsellesi sopivan kumppanin :)
Voi hyvänen aika, mitä sä sitten edes kirjoittelet tähän ketjuun, jos mies ei ollut sinulle tärkeä, etkä ollut edes rakastunut? Koska olet niin itsekäs ja prinsessa, että otti itsetunnolle, kun joku ei halunnutkaan kybällä sua, vai?
Tässä on nyt kysymys siitä, että on jo rakastuttu ja todellakin haluttaisiin se suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tosi hitaasti lämpeävä yhden miehen kanssa. Jätin itse hänet lopulta ja myöhemmin tajusinkin hänen olleen todella väärä minulle. Seuraavan kanssa sitten edettiinkin vauhdikkaasti ja tässä sitä edelleen ollaan.
Suosittelen siis jättämään tämän tyypin rauhaan, ehkei hän vain tunne samoin kuin sinä.No niin, kyllä, tämä tunne minulla tässä tulee. En tiedä että onko hän sittenkään oikeasti rakastunut, käytös on ollut hyvin vaihtelevaa. No ehkä hän sitten joskus vuosien päästä olis lämmennyt tarpeeksi...
ap
Minä en olisi tälle henkilölle lämmennyt kunnolla edes kymmenen vuoden kuluttua. Väärä henkilö vain on väärä. Löydät varmasti itsellesi sopivan kumppanin :)
Voi hyvänen aika, mitä sä sitten edes kirjoittelet tähän ketjuun, jos mies ei ollut sinulle tärkeä, etkä ollut edes rakastunut? Koska olet niin itsekäs ja prinsessa, että otti itsetunnolle, kun joku ei halunnutkaan kybällä sua, vai?
Tässä on nyt kysymys siitä, että on jo rakastuttu ja todellakin haluttaisiin se suhde.
Kiitos :) Kyllä tunnettiin tovi, ennen kuin toisillemme lämmettiin, eli voin sanoa että oon rakastunut. Siksi en haluaisi luovuttaa ihan noin vaan. Ja haluan antaa mahdollisuuden, vaan välillä tuntuu niin vaikealta ja joudun jotenkin ikään kuin "tukahduttamaan" sitä mitä oikeasti olen. En vaan tiedä, saako tästä sumplittua semmoisen molempia tyydyttävän parisuhteen vai onko kuitenkin parempi pistää poikki tässä vaiheessa? En haluaisi luovuttaa, mutta...
ap
Tuosta ei vaan tahdo tulla mitään nimim."kokemusta on". Kannattaa tietysti yrittää, mutta tod.näk. vaan satutat itseäsi noin hitaasti lämpenevän kaverin kanssa.