Pahinta mitä anoppisi tai appesi on sinusta sanonut

Epäilivät, onko esikoisemme jonkun muun kuin heidän poikansa lapsi. Kyllähän se loukkasi, mutta on jo sovittu aikaa sitten, jo ennen lapsen syntymää.

Epäilee, että minä käyttäsin avopuolisoni rahat vaikka todellisuudessa ihan itse tuhlaa rahansa turhuuksiin mm.kasinopelit yms. Minä taas jopa maksan suurimmaksi osaksi miehenkin laskut, pistää kyllä vituttaan nää anopin ja apen sanat. "Eihän meidän pojassa voi vika olla vaan naisessa kun nainen tuhlaa rahat" periaate. Voi vittu. :D

Mun appivanhemmat ei ole koskaan sanoneet mitään pahaa minusta tai edes ajatelleet pahasti :/)

Apen jutuista en tiedä, ainakin tavatessa  vaikuttaa, että pitäisi minusta. Anoppi on sanonut kaikenlaista päin naamaa, niin kauan kuin annoin sanoa. Nyt en ole ainakaan kahdeksaan vuoteen nähnyt häntä eikä kiinnosta mitä sanoo takanapäin, ehkei mitään. 

Eniten taisin nuorena vaimona pahastua siitä, kun hän sanoi miehen ensimmäisesta vaimosta puhuessaan, että "oikea vaimo". En nyt enää oikein tiedä, miksi siitä närkästyin. Siitä oikeastaan alkoi alamäki suhteessani anoppiin, tunsin, etten koskaan taida kelvata hänelle. 

"Olet sellainen tyttö, jota en halua poikani puolisoksi."

Anopin sanomaa. Ei olla väleissä. Ja huom. olin vain alempaa yhteiskuntaluokkaa, muuten ihan hyvä tyttö.

Aluksi oltiin anopin kanssa vähän väliä riidoissa, kun ei oltu ihan samalla aaltopituudella. Nyt tykätään toisistamme. Ei vanhoja erimielisyyksiä kannata muistella, vaan pitää sopia ja mennä eteenpäin. Kukaan ei ole täydellinen!

Ootpa pullero! Kaksi päivää synnytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Epäilivät, onko esikoisemme jonkun muun kuin heidän poikansa lapsi. Kyllähän se loukkasi, mutta on jo sovittu aikaa sitten, jo ennen lapsen syntymää.

Meillä sama, eli anoppi kysyi kolmannen lapsemme ollessa noin 5 kk vanha, että ovatko he appiukon kanssa pojan isovanhemmat. Pojassa kun ei kuulema ollut yhtään hänen tai appiukon suvun piirteitä. Suutuin tästä epäilyksestä todella ja käskin hänen tehdä testit jos epäilyttää. Asiasta ei ole sen koommin puhuttu ja olemme periaatteessa väleissä, mutta aina tuo (+ monet muut hyvin typerät lausahdukset) muistuvat mieleen. Nykyään poika on kaikin puolin isänsä kopio, niin ulkonäöltään kuin muutenkin. Anopin olisi todella kannattanut pitää leipäläpensä kiinni aikoinaan, en unohda valitettavasti asiaa ikinä.

Anopin mukaan en tiedä mitä on kun oma äiti kuolee. Minun äitini nukkui pois ollessani alle kouluikäinen. Muistan kuitenkin äidin kuolinpäivän, hautajaiset, ikävän ja surun. Nämä sanat anoppini sanoi minulle yli 50-vuotiaana oman äitinsä kuoleman jälkeen. Anoppini kanssa minulla on jonkinlaiset välit, mutta vain lasteni vuoksi. Heillä kuitenkin on vain yksi isoäiti elämässään.

Meille kävi vahinko ja tulin raskaaksi 17vuotiaana poikaystäväni ollessa 16vuotias.Anoppi kauhistui ja vaati isyystestin mistä minä loukkaannuin.Poikamme lähentelee nyt samaa ikää kun me silloin ja tasantarkkaan vaatisin isyystestin jos hän olisi isäksi tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Meille kävi vahinko ja tulin raskaaksi 17vuotiaana poikaystäväni ollessa 16vuotias.Anoppi kauhistui ja vaati isyystestin mistä minä loukkaannuin.Poikamme lähentelee nyt samaa ikää kun me silloin ja tasantarkkaan vaatisin isyystestin jos hän olisi isäksi tulossa.

Olisiko sinulla muuten alaikäisen vanhempana juridista oikeutta vaatia sellaista? En tiedä.

Ihmettelin miksi mies ei vie äidilleen lahjoja jouluna/synttäreinä jne. Kunnes anoppi haukkui säännöllisesti kaikki tuliaiset ja lahjat, joita vein ja opin olemaan lahjomatta tai onnittelematta. Joulutkin vietän oman lapsuuden perheeni kanssa ja mies vain käy vanhemmillaan jossain välissä. Anopin mielestä hänelle ei pidä mitään viedä ja heillä ei ole ollut sellaista tapaa. Ilmeisesti miehenikään synttäreitä tms. ei ole lapsuudessa juhlittu ja hän oli hämmästynyt, kun synttäriaamuna oli lahja pöydällä odottamassa (seurustelun ekana vuonna).

Olen kuulemma sadistinen narsisti ja nautin siitä kun näen kuinka aiheutan riitoja hänen ja poikansa välille (= hän huutaa minulle ja poikansa tulee puolustamaan)

Minulla ei myöskään kuulemma ole omia ystäviä ja olen hyvin säälittävä kun roikun mieheni kavereissa (minulla on itseasiassa paljon aktiivisempi sosiaalinen elämä kuin hänellä, ja suurimmaksi osaksi kaverimme ovat nykyisin yhteisiä)

Hän on myös soitellut sukulaisilleni kysellen, onko minulla mielenterveysongelmia :DD (ei ole, mutta hän kyllä käy terapiassa) 

Kerran ollessamme vierailulla, hän kävi minuun käsiksi eikä päästänyt ulos, joten juoksin pihalle sukkasilteni ja niin kauas kun vain jaksoin. Jos joskus saadaan lapsia niin arvatkaa kuka käännytetään jo sairaalan ovilla pois hehe ?? :D 

Koskaan ei mitään pahaa sanottu. Tosin anoppi sittemmin dementoitui, ja ollessani hänen kanssaan kaupoilla ostamassa meille moppia anoppi käyttäytyi, kuin oltaisiin seksivälinettä ostamassa. Toisen kerran pyysin lainaksi käsityölehteä, josta anoppi kieltäytyi, käsityöihminen hän oli ollut, mutta ei enää aikoihin ollut tehnyt mitään käsitöitä.

Ex-anoppi tuomitsi minua huonosta rahankäytöstä, surkutteli vaaleaa tukkaani (vaaleatukkaiset kuulemma ovat yleensä ohuttukkaisia, mä en ole) ja sanoi, että toivottavasti lapset perivät isänsä vahvan tumman tukan. Kun olin onnistunut raskauden jälkeen laihduttamaan 80 kilosta 62 kiloon (olen 170 cm pitkä) ja kun mulla löytyy isohko rintavarustus hoikempanakin ihan luonnostaan, niin vinoili, että meidän rahat on menneet mun silokonitisseihin "koska onhan se omituista, kun on hoikka vyötärö ja pulleat rinnat". Ei olla sen kummemmin tekemisissä, vaikka "unohdin" nuo jutut vielä naimisissa ollessani.

Anoppini haukkui kovaan ääneen poikansa ja miehensä edessä minua tunnekylmäksi, appi syytti samassa tilanteessa minua opettajaäitini jakamisesta(?) muiden lasten kanssa traumatisoituneeksi, epänormaaliksi naiseksi. Syynä lapsettomuusvalintamme, jonka olin omalta osaltani tehnyt jo aikoja sitten ja heidän poikansakin kanssa teimme sen yhdessä ensimmäisenä seurusteluvuotena sekä suhtautumiseni lapsiin, joka on neutraali ja henkilökohtainen, eli en voi sanoa pitäväni tietystä ikäryhmästä vaan pidän tai olen pitämättä lapsista heidän itsensä perusteella, en siksi että he ovat tietyn ikäisiä. Lisäksi anoppi oli valehdellut tyttärelleen, että olisin haukkunut tämän tyttären lapsia suoraan päin heidän naamaansa, mikä ei missään nimessä ole totta. Olen saanut myös kuulla, että kiristän heidän poikaansa sillä, että hän ei saisi tulla sänkyymme nukkumaan yöllä, valhe tuokin ja älyttömän räikeä sellainen.

Tästä on nyt puoli vuotta, kirjoitin kuukausi sitten pitkän kirjeen heille, koska minua todella ahdistaa olla riidoissa kenenkään kanssa, luetutin tekstini monella puolueettomalla taholla ennen kuin lähetin sen, ja sain pelkkiä positiivisia kommentteja. Avasin siinä koko typerän riidan (se ei ollut oikeasti edes riita, pikemminkin täyslaidallinen täysin hatusta vedettyä roskaa niskaani, johon en osannut varautua laisinkaan) syyn, selitin väärinymmärrykset vielä kertaalleen ja avauduin, miten pahalta tuntuu olla huonoissa väleissä, mutta että tämä aihe on minun henkilökohtainen asiani, jonka ei pitäisi loukata ketään ja joka on täysin mutkattomasti sovittu heidän poikansa kanssa. En syytellyt ketään, vaikka mieleni tekikin, kerroin mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin (esim. lähteä pois tilanteesta eikä jäädä jankkaamaan) jotta he eivät kokisi minua hyökkääväksi. Kerroin myös periaatteessa ymmärtäväni syyt, miksi he suuttuivat, sillä heidän ikäpolvelleen vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla todella erikoinen, negatiivinen ja uusi asia, mutta se on minun sukupolvelleni täysin normaalia. Kirjoitin myös, että rehellisesti sanottuna minua loukkasi kovasti tunnekylmäksi ja traumatisoituneeksi haukkuminen, etenkin, kun olen ihmisläheisessä ammatissa, jossa kohtaan kaiken ikäisiä ihmisiä eri elämäntilanteissa. Vastaus tuohon kahden sivun kirjeeseeni oli lopulta mieheni välityksellä lähetetty lause, että "No, sellainenhan se Puluparka on, tunnekylmä. Mutta ei täällä lautoja ovessa ole hänen takiaan, eli tulkoot vaan jos haluaa".

En ole tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kävi vahinko ja tulin raskaaksi 17vuotiaana poikaystäväni ollessa 16vuotias.Anoppi kauhistui ja vaati isyystestin mistä minä loukkaannuin.Poikamme lähentelee nyt samaa ikää kun me silloin ja tasantarkkaan vaatisin isyystestin jos hän olisi isäksi tulossa.

Olisiko sinulla muuten alaikäisen vanhempana juridista oikeutta vaatia sellaista? En tiedä.

No ei todellakaan ole :D

Anoppi ja appi puolustelivat poikaansa, kun mieheni ilmoitti haluavansa eron ja lähtevän toisen naisen matkaan. Heistä uskottomuus ja oman pojan onni oli tärkeintä.

Kuulin anopin puhuvan puolisolleni, että onkohan sillä (siis minulla) joku vamma, kun puhuu niin epäselvästi. Sitten kumpikin nauroi asialle yhdessä. Olin toisessa huoneessa, eivätkä he tienneet että kuulin.

Anoppi, kylläkin ex jo siinä vaiheessa, sai myöhemmin aivoverenvuodon ja halvaantui osittain. Naama roikkui ja puheesta tuli lässytystä. Karma osui tässä tapauksessa kohdalle...

Onhan tuo anoppi sanonut vaikka mitä ilkeää, oikeastaan piikittelee aina, kun tapaamme. Tätä on kestänyt vuosikaudet. Eipä hän luonteelleen mitään voi. Ainoastaan minä olen muuttanut suhtautumistani anoppiini: en enää välitä hänen sanomisistaan ja ihme kyllä, kun hän on sen huomannut, loukkaukset ovat vähentyneet.