Lue keskustelun säännöt.
Pahinta mitä anoppisi tai appesi on sinusta sanonut
06.06.2016 |
Joko päin naamaa tai selän takana. Miksi ja missä tilanteessa tapahtui? Oletteko vielä väleissä?
Kommentit (120)
"Olet lapsellinen" sanoi appiukkoni, kun mieheni ja hänen poikansa oli kertonut minulle ja vanhemmilleen, että on pettänyt minua.
"olet lapsellinen"- kommentti tuli appiukolta sen vuoksi, kun menin täysin shokkiin enkä kyennyt enkä halunnut puhua miehelleni moneen päivään. Päässäni vain humisi, että tähänkö meni 20 vuoden avioliitto. Minun olisi pitänyt kuulemma olla aikuinen ja keskustella asiasta mieheni kanssa ja sopia asia, jotta voimme jatkaa avioliittoa. Appiukko myös pyysi, että en eroaisi hänen pojastaan tämän vuoksi.
En sitten tiedä olinko lapsellinn. Omasta mielestäni en. Kukapa ottaisi kevyesti olat kohauttaen sen, että olet luullut eläväsi onnellista lapsiperheen elämää ja kuin salama taivaalta sinulle paljastuu että rakastamasi mies ja lastesi isä on pettänyt sinua.
Sanokaa nyt olinko lapsellinen? Tässä alkaa jo itsekin epäillä, että ehkä sitten olin :(
Ja kirsikkana kakussa on se, että appiukkoni on julkisuuden henkilö, valtion hallinnossa korkeassa päättävässä asemassa. Luulin että olisi ollut sen verran älyä, että ymmärtää petetyn joutuvan shokkiin, mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä peukutetaan tai alapeukutetaan? Onko kivaa kun jollekin on sanottu pahasti? Vai alapeukkua siksi että ei tarpeeksi pahasti sanottu?
Itse ainakin haluaisin tulkita saamani yläpeukut myötätunnon osoituksiksi.
T. Tunnevammaisen kodin (anopin määritelmä) tytär
Esimerkiksi viikko sitten näyttäessäni uutta mekkoani anopille, hän sanoi nyrpeästi että "toi olis kiva jos ois oikeesti hyvät tissit" ja "haluisin nähä kun laitat NOIN KAPEAN mekon päälle". Että semmosta...
Näitä lukiessa alan tosissani miettiä, haluanko ikinä löytää puolisoa, jos perheet on näin hirveitä. :D
Vierailija kirjoitti:
"Olet lapsellinen" sanoi appiukkoni, kun mieheni ja hänen poikansa oli kertonut minulle ja vanhemmilleen, että on pettänyt minua.
"olet lapsellinen"- kommentti tuli appiukolta sen vuoksi, kun menin täysin shokkiin enkä kyennyt enkä halunnut puhua miehelleni moneen päivään. Päässäni vain humisi, että tähänkö meni 20 vuoden avioliitto. Minun olisi pitänyt kuulemma olla aikuinen ja keskustella asiasta mieheni kanssa ja sopia asia, jotta voimme jatkaa avioliittoa. Appiukko myös pyysi, että en eroaisi hänen pojastaan tämän vuoksi.
En sitten tiedä olinko lapsellinn. Omasta mielestäni en. Kukapa ottaisi kevyesti olat kohauttaen sen, että olet luullut eläväsi onnellista lapsiperheen elämää ja kuin salama taivaalta sinulle paljastuu että rakastamasi mies ja lastesi isä on pettänyt sinua.
Sanokaa nyt olinko lapsellinen? Tässä alkaa jo itsekin epäillä, että ehkä sitten olin :(
Ja kirsikkana kakussa on se, että appiukkoni on julkisuuden henkilö, valtion hallinnossa korkeassa päättävässä asemassa. Luulin että olisi ollut sen verran älyä, että ymmärtää petetyn joutuvan shokkiin, mutta ei.
Et tietenkään ollut yhtään lapsellinen. Aivan luonnollinen reaktio normaalilta tuntevalta ihmiseltä. Mitä tulee appeesi, muista että äly ja tunneäly ei aina kulje käsi kädessä. Monet korkeassa asemassa olevat henkilöt ovat kylmän rationaalisia ja ajattelevat asioita ennemmin järjen kuin tunteen kautta. Tästä syystä ovat usein edenneetkin korkeaan asemaan. Tunteellisuudella ei pitkälle pötkitä työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olet lapsellinen" sanoi appiukkoni, kun mieheni ja hänen poikansa oli kertonut minulle ja vanhemmilleen, että on pettänyt minua.
"olet lapsellinen"- kommentti tuli appiukolta sen vuoksi, kun menin täysin shokkiin enkä kyennyt enkä halunnut puhua miehelleni moneen päivään. Päässäni vain humisi, että tähänkö meni 20 vuoden avioliitto. Minun olisi pitänyt kuulemma olla aikuinen ja keskustella asiasta mieheni kanssa ja sopia asia, jotta voimme jatkaa avioliittoa. Appiukko myös pyysi, että en eroaisi hänen pojastaan tämän vuoksi.
En sitten tiedä olinko lapsellinn. Omasta mielestäni en. Kukapa ottaisi kevyesti olat kohauttaen sen, että olet luullut eläväsi onnellista lapsiperheen elämää ja kuin salama taivaalta sinulle paljastuu että rakastamasi mies ja lastesi isä on pettänyt sinua.
Sanokaa nyt olinko lapsellinen? Tässä alkaa jo itsekin epäillä, että ehkä sitten olin :(
Ja kirsikkana kakussa on se, että appiukkoni on julkisuuden henkilö, valtion hallinnossa korkeassa päättävässä asemassa. Luulin että olisi ollut sen verran älyä, että ymmärtää petetyn joutuvan shokkiin, mutta ei.
Et tietenkään ollut yhtään lapsellinen. Aivan luonnollinen reaktio normaalilta tuntevalta ihmiseltä. Mitä tulee appeesi, muista että äly ja tunneäly ei aina kulje käsi kädessä. Monet korkeassa asemassa olevat henkilöt ovat kylmän rationaalisia ja ajattelevat asioita ennemmin järjen kuin tunteen kautta. Tästä syystä ovat usein edenneetkin korkeaan asemaan. Tunteellisuudella ei pitkälle pötkitä työelämässä.
Mä kuvittelisin, että appi yritti hyssytellä potentiaalista kohua, mitä tästä voisi syntyä. Ettei juttu karkaa julkisuuteen tms. "Ei meidän ihqussa kulissiperheessä satu mitään tällaista, kaikki on yksinomaan herttaista".
Susta ei oo äidiksi ja olis parempi jos lähtisit, kun oot valmis hylkäämään lapsesi etkä edes imetä. Kutakuinkin noin se meni ja tämän kommentin sain, kun palasin työelämään lapsen ollessa 7kk, koska mies toivoi, että hänkin saisi jäädä joksikin aikaa lapsen kanssa kotiin. En tiedä loukkaannuinko siitä enemmän minä vai mieheni, joka vastasi äidilleen, että hänkö ei sitten äitinsä mielestä ole yhtä kykenevä huolehtimaan omasta lapsestaan ja isän kanssa kotiin jääminen on hylkäämistä. Ja olisin kyllä ennemmin imettänyt, mutta koska mä sain valitettavasti veritulpan jalkaani ja jouduin lääkitykselle niin en saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olet lapsellinen" sanoi appiukkoni, kun mieheni ja hänen poikansa oli kertonut minulle ja vanhemmilleen, että on pettänyt minua.
"olet lapsellinen"- kommentti tuli appiukolta sen vuoksi, kun menin täysin shokkiin enkä kyennyt enkä halunnut puhua miehelleni moneen päivään. Päässäni vain humisi, että tähänkö meni 20 vuoden avioliitto. Minun olisi pitänyt kuulemma olla aikuinen ja keskustella asiasta mieheni kanssa ja sopia asia, jotta voimme jatkaa avioliittoa. Appiukko myös pyysi, että en eroaisi hänen pojastaan tämän vuoksi.
En sitten tiedä olinko lapsellinn. Omasta mielestäni en. Kukapa ottaisi kevyesti olat kohauttaen sen, että olet luullut eläväsi onnellista lapsiperheen elämää ja kuin salama taivaalta sinulle paljastuu että rakastamasi mies ja lastesi isä on pettänyt sinua.
Sanokaa nyt olinko lapsellinen? Tässä alkaa jo itsekin epäillä, että ehkä sitten olin :(
Ja kirsikkana kakussa on se, että appiukkoni on julkisuuden henkilö, valtion hallinnossa korkeassa päättävässä asemassa. Luulin että olisi ollut sen verran älyä, että ymmärtää petetyn joutuvan shokkiin, mutta ei.
Et tietenkään ole lapsellinen, tuo kommentti tuli toisessa maailmassa eläneeltä ihmiseltä. Heidän ikäpolvessaan ei erottu, ei mistään syystä, ja varmasti monikin liitto jatkui vaikka natisten, vaikka miehellä oli syrjähyppy. Hänen on varmasti ollut vaikea ymmärtää että nykyään eletään ihan eri todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen setä taas ensitapaamisella totesi että minulla on ihan onnettoman pienet rinnat (b)
Olipa sillä miehen sedällä onnettoman pienet aivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi puolustelivat poikaansa, kun mieheni ilmoitti haluavansa eron ja lähtevän toisen naisen matkaan. Heistä uskottomuus ja oman pojan onni oli tärkeintä.
Tietysti on, varsinkin jos teillä ei ollut lapsia. Tässäkään emme voi tietää millainen ihminen sinä olet ollut suhteessanne. AInahan se jätetty syyttää toista, vaikka on saattanut tehdä helvetin itse puolisonsa elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini tytär oli lähdössä Helsinkiin opiskelemaan. Seisoin vieressä kun anoppi neuvoi tytärtään katsomaan koulusta itselleen kunnon miehen.
Ovatko alapeukut tässä vain siksi, että kirjoittaja on mies? Oksettavia akkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olet lapsellinen" sanoi appiukkoni, kun mieheni ja hänen poikansa oli kertonut minulle ja vanhemmilleen, että on pettänyt minua.
"olet lapsellinen"- kommentti tuli appiukolta sen vuoksi, kun menin täysin shokkiin enkä kyennyt enkä halunnut puhua miehelleni moneen päivään. Päässäni vain humisi, että tähänkö meni 20 vuoden avioliitto. Minun olisi pitänyt kuulemma olla aikuinen ja keskustella asiasta mieheni kanssa ja sopia asia, jotta voimme jatkaa avioliittoa. Appiukko myös pyysi, että en eroaisi hänen pojastaan tämän vuoksi.
En sitten tiedä olinko lapsellinn. Omasta mielestäni en. Kukapa ottaisi kevyesti olat kohauttaen sen, että olet luullut eläväsi onnellista lapsiperheen elämää ja kuin salama taivaalta sinulle paljastuu että rakastamasi mies ja lastesi isä on pettänyt sinua.
Sanokaa nyt olinko lapsellinen? Tässä alkaa jo itsekin epäillä, että ehkä sitten olin :(
Ja kirsikkana kakussa on se, että appiukkoni on julkisuuden henkilö, valtion hallinnossa korkeassa päättävässä asemassa. Luulin että olisi ollut sen verran älyä, että ymmärtää petetyn joutuvan shokkiin, mutta ei.
Ehkä reaktiosi tuntui lapselliselta, jos aikuinen nainen tuollaisesta menee sokkiin. Tai ehkä hän tarkoitti sen erilailla kuin sinä käsitit.
Tämä nyt ei ole lainkaan paha kun vertaa moneen muuhun, mutta:
Itselläni kävi niin, että alkuun anoppi tuntui mukavalta ja otti minut hyvin vastaan. Sitten alkoi oma liittonsa natista, erosivat tosin edelleen saman katon alla asuen, ja vaimoni tuli raskaaksi. Silloin jotakin muuttui. Kylään mennessä olin kuin ilmaa, minua ei tervehditty, anoppi olisi kovasti ollut päättämässä remontistamme kodissamme, ei tosin koskaan sanonut talostamme puhuessaan"teillä" vaan tyttärelleen "sinulla/ sinun luona", vaikka olin siinä vieressä. Antoi kummallisia katseita ja virnisteli kun luuli etten huomaa jne. En tiedä mikä häntä riivasi, varmaan se oman elämän muuttuminen, kun vaimoni oli aina ollut sellainen äidin tyttö, ja oikeastaan itsenäistyi kunnolla vasta kanssani, molemmat siis tuolloin n. 30v. Itse en ole koskaan tykännyt että kukaan, oli oma tai toisen vanhempi, alkaa sanelemaan elämäämme. Aikanaan esikoinen syntyi ja silloin kun oli käymässä tuli aina pieniä kommentteja vaikkapa nyt vaipan vaihtoon, jos minä sen tein. Olen ammatiltani sairaanhoitaja, joten luulisin osaavani käsitellä niinkin perustouhuja :D Tässä on sanottava, että heitin kyllä jokaisen piikin takaisin, koska en voi sietää tuollista touhua. Luulen ettei ollut tähänkään tottunut, koska meni siitä aina vähän hämilleen.
Tätä jatkui ehkä parin vuoden ajan, anoppi palasi yhteen miehensä kanssa, saimme toisen lapsen ja elämä haki oman uomansa. Nykyään, tässä lähivuosina, välimme pikkuhiljaa paranivat ja ovat ainakin omasta mielestäni oikein hyvät. Molemminpuolinen kunniotus on olemassa, ja olen ihan mielelläni anopin kanssa. Kai se omituinen käytös sittten liityi vain niihin elämänmuutoksiin, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheita kokemuksia joillakin. Hirviöanopeista kuulee aina juttuja, mutta silti hätkäyttää, kun näitä lukee. Kuulun varmaankin tähän onnekkaampaan porukkaan, koska itselläni ei ole ollut ongelmia appivanhempieni kanssa. He ovat antaneet tilaa elää omaa elämäämme, mutta auttaneet tarvittaessa. Minulle he eivät koskaan ole sanoneet mitään ikävää tai pahaa, vaikka varmasti joskus olisi voinutkin (esim. kodin siisteydestä tms.). Toisen lapsensa puolisoa he välillä moittivat (eikä aina ihan turhaankaan) ja sen vuoksi välillä mietin, että mitäköhän he puhuvat minusta lapsilleen. Joskus mietinkin ääneen sen jälkeen kun olivat toisen lapsen puolisosta puhuneet, että mitäköhän minusta puhuvat, niin puolisoni sanoi että tuskin mitään yhtä pahaa :D
En jaksa välittää, jos he minusta puhuvat muille, meillä on kuitenkin hyvät ja lämpimät välit. Ja ihmettelen minäkin joskus heidän ihmeellisyyksiään.
Vierailija kirjoitti:
"Olet lapsellinen" sanoi appiukkoni, kun mieheni ja hänen poikansa oli kertonut minulle ja vanhemmilleen, että on pettänyt minua.
"olet lapsellinen"- kommentti tuli appiukolta sen vuoksi, kun menin täysin shokkiin enkä kyennyt enkä halunnut puhua miehelleni moneen päivään. Päässäni vain humisi, että tähänkö meni 20 vuoden avioliitto. Minun olisi pitänyt kuulemma olla aikuinen ja keskustella asiasta mieheni kanssa ja sopia asia, jotta voimme jatkaa avioliittoa. Appiukko myös pyysi, että en eroaisi hänen pojastaan tämän vuoksi.
En sitten tiedä olinko lapsellinn. Omasta mielestäni en. Kukapa ottaisi kevyesti olat kohauttaen sen, että olet luullut eläväsi onnellista lapsiperheen elämää ja kuin salama taivaalta sinulle paljastuu että rakastamasi mies ja lastesi isä on pettänyt sinua.
Sanokaa nyt olinko lapsellinen? Tässä alkaa jo itsekin epäillä, että ehkä sitten olin :(
Ja kirsikkana kakussa on se, että appiukkoni on julkisuuden henkilö, valtion hallinnossa korkeassa päättävässä asemassa. Luulin että olisi ollut sen verran älyä, että ymmärtää petetyn joutuvan shokkiin, mutta ei.
Etkö tunnista narsistia?
Exän umpijurrinen täti tuumasi, että vain hullut h*orat polttavat sätkää, kun käänsin itselleni tupakin. Mietin jälkikäteen että miksiköhän sille ei sitten maistunut. Kaikilla appivanhemmilla on ollut käytöstavat.
Ex anoppi valitti etten tee ikinä mitään. Olin siis lakia opiskelemassa viimeistä vuotta ja samalla perustanut oman kampaamon ja spa hoitolan. Silti olin täysin saamaton aina ja en kelvannut ikinä muutenkaan. No onneksi pääsin tästä ihmisestä eroon eroni mukana,jotain positiivista siinäkin.
Mun appiukko tokaisi kahvipöydässä kun puhuttii venäläisistä, että ne on ihan hullua kansaa ja todella törkeää porukkaa. Liekö unohtanut, että mulla on venäläiset sukujuuret ja siksi myös venäläinen sukunimi. Siinä mä vähän ihmeissäni istuskelin pöydän ääressä.. :D
Anoppi nyt latelee kaikenmaailman juttuja lähes viikoittain, mutta erityisesti on jäänyt mieleen sen kommentit mun painoon liittyen. Kun olin raskaana ja kerroin neuvolakuulumisia ja mm. siitä että terveydenhoitajalta tuli sanomista alkuraskauden rajusta painonputoamisesta. Anoppi tokaisi, että onneksi mulla onkin vähän ylimääräistä niin se saakin lähteä. Tuntui pahalta! Toinen juttu oli, kun emme olleet vielä kertoneet anopille vauvan sukupuolta ja hän sanoi toivovansa että saadaan tyttö.. Rakenneultran jälkeen mies sitten kertoi äidilleen, että poika on tulossa niin tän ensimmäinen kommentti oli että no onko se nyt ihan varmaa ja näkyikö ultrassa muka pippeli..
Vaikka mitä. En piittaa. Miten niin vitun sekopäisestä perheestä on voinut tulla niin ihana ihminen. Pidän kohteliaat välit mutta en ole kiinnostunut tarkemmin heidän asioista. Nuorimman lapsen suosiminen ärsyttää tosin.