Lue keskustelun säännöt.
Pahinta mitä anoppisi tai appesi on sinusta sanonut
06.06.2016 |
Joko päin naamaa tai selän takana. Miksi ja missä tilanteessa tapahtui? Oletteko vielä väleissä?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi puolustelivat poikaansa, kun mieheni ilmoitti haluavansa eron ja lähtevän toisen naisen matkaan. Heistä uskottomuus ja oman pojan onni oli tärkeintä.
Tietysti on, varsinkin jos teillä ei ollut lapsia. Tässäkään emme voi tietää millainen ihminen sinä olet ollut suhteessanne. AInahan se jätetty syyttää toista, vaikka on saattanut tehdä helvetin itse puolisonsa elämästä.
Kirjoitin tuon alkuperäisen viestin: Olen ollut hyvä puoliso toiselle, olin itse uskollinen, kävin töissä ja pidin huolta kodista ja omasta kunnostani. En käyttänyt alkoholia, ollut väkivaltainen, mielenterveysongelmainen tms. Jos toinen ei halunnutkaan sitoutua yhteen naiseen, miksi minun pitäisi kantaa siitä syyllisyyttä? Kyse on hänen valinnasta, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun appiukko tokaisi kahvipöydässä kun puhuttii venäläisistä, että ne on ihan hullua kansaa ja todella törkeää porukkaa. Liekö unohtanut, että mulla on venäläiset sukujuuret ja siksi myös venäläinen sukunimi. Siinä mä vähän ihmeissäni istuskelin pöydän ääressä.. :D
Minullekin on tuttua juuri tämäntyylinen möläyttely. Puhutaan aivan kuin kolmannessa persoonassa esim. äideistä, jotka jäävät kotihoidon tielle ja ovat sen vuoksi typeriä/luusereita/laiskoja jne. Ja meikäläinen istuu samassa pöydässä, hoidin silloin kotona 3- ja 1 - vuotiaita lapsiamme.
Onko tässä kyseessä huonomuistinen vai ilkeä ihminen? Sinänsä mielipiteitä saa olla, mutta tuo puhetta "sallii" asioiden vuodattamisen melko sensuroimattomana.
en tajuu miks kukaan puolustelee näitä anoppeja/appeja, ei kellekään sais puhuu täl tavalla :(
Vierailija kirjoitti:
Näiden juttujen lukeminen on ...miten sen nyt sanoisi. Tuntuu kamalalta. Miksi anopin pitää esimerkiksi epäillä poikansa isyyttä? Pohjautuuko tämä omiin kokemuksiin odottavana tai pienen vauvan äitinä vai johonkin toiveajatteluun siitä, millainen pojan vaimon tulisi esimerkiksi ulkonäöltään olla?
Ehkä appi ei oikeasti ole "poikansa" isä...
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppi laukoi pikkuilkeitä kommentteja jatkuvasti huumorin varjolla. Esim. "näistä sun lapsuuskuvista näkee että olit kyllä tommonen vaativa pikkuprinsessa jo silloin, hehehe, et oo tainnu muuttua miksikään". En ottanut itseeni tuota(kaan) letkautusta, koska olen todella kaukana prinsessasta - oon itseasiassa aika "jätkämäisen" rento tapaus :D En kylläkään jaksanut hänen luonaan vierailla kovin usein kuuntelemassa vittuilua, kun olen aika sanavalmis ja oli kielenkannoissa pidättelemistä hänen kanssaan. Usein myös sanoi "onneksi mulla on vain poikia, tytöt on ihan hirveitä kääkättäviä ja kiljuvia kanoja". Niin no, mitäs siihen voi sanoa, kun itse olin silloin nuori nainen ja itselläni oli vain siskoja.
Nykyisessä anopissa ei mitään valitettavaa :)
Tuo oman sukupuolen vihaaminen on kyllä jotain aivan käsittämätöntä. Ymmärrän kyllä, että meidänkin yhteiskunnassamme on edelleen vallalla ajattelutapa, että naiset ovat miehiä huonompia, mutta että joku nainenkin sitä noin sokeasti toistelee, on aina yhtä hätkähdyttävää. Eivätkö he tajua, että kritiikki osuu silloin myös heihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mulla on muka löysä! Ei olisi pitänyt suostua ollenkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi puolustelivat poikaansa, kun mieheni ilmoitti haluavansa eron ja lähtevän toisen naisen matkaan. Heistä uskottomuus ja oman pojan onni oli tärkeintä.
Tietysti on, varsinkin jos teillä ei ollut lapsia. Tässäkään emme voi tietää millainen ihminen sinä olet ollut suhteessanne. AInahan se jätetty syyttää toista, vaikka on saattanut tehdä helvetin itse puolisonsa elämästä.
Juuri näin .
Asioilla on aina kaksi puolta.
Miehen kokemus tästä puuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi puolustelivat poikaansa, kun mieheni ilmoitti haluavansa eron ja lähtevän toisen naisen matkaan. Heistä uskottomuus ja oman pojan onni oli tärkeintä.
Tietysti on, varsinkin jos teillä ei ollut lapsia. Tässäkään emme voi tietää millainen ihminen sinä olet ollut suhteessanne. AInahan se jätetty syyttää toista, vaikka on saattanut tehdä helvetin itse puolisonsa elämästä.
Juuri näin .
Asioilla on aina kaksi puolta.
Miehen kokemus tästä puuttui.
Kyseinen henkilö on jo kommentoinut tuota syyttelyä aiemmin:
Kirjoitin tuon alkuperäisen viestin: Olen ollut hyvä puoliso toiselle, olin itse uskollinen, kävin töissä ja pidin huolta kodista ja omasta kunnostani. En käyttänyt alkoholia, ollut väkivaltainen, mielenterveysongelmainen tms. Jos toinen ei halunnutkaan sitoutua yhteen naiseen, miksi minun pitäisi kantaa siitä syyllisyyttä? Kyse on hänen valinnasta, ei minun.
Odotin toista lastamme. "Oliko se vahinko?" sanoi anoppi onnitteluiden sijaan. Sain keskenmenon vähän tämän jälkeen. Lapsi olisi ollut todella toivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanokaas, miten olette tällaisten ihmisten kanssa selvinneet/tulleet toimeen nämä vuodet? Väsyttää, kun ihminen vie kovasti energiaani. Olen vähentänyt tapaamiset minimiin, mutta pakolliset käynnit ja muutamat muut tapahtumat aiheuttavat kovaa kelaamista, ahdistusta ja syövät voimani. Haluaisin kokonaan irti näistä jumeista.
En käy kylässä, välttelen muutenkin. Mitään "pakollisia käyntejä" minulle ei ole. Meidän kotonamme järjestettävät juhlat aiheuttavat stressiä kyllä, sillä miehen sukulaisina heidät on pakko kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppi laukoi pikkuilkeitä kommentteja jatkuvasti huumorin varjolla. Esim. "näistä sun lapsuuskuvista näkee että olit kyllä tommonen vaativa pikkuprinsessa jo silloin, hehehe, et oo tainnu muuttua miksikään". En ottanut itseeni tuota(kaan) letkautusta, koska olen todella kaukana prinsessasta - oon itseasiassa aika "jätkämäisen" rento tapaus :D En kylläkään jaksanut hänen luonaan vierailla kovin usein kuuntelemassa vittuilua, kun olen aika sanavalmis ja oli kielenkannoissa pidättelemistä hänen kanssaan. Usein myös sanoi "onneksi mulla on vain poikia, tytöt on ihan hirveitä kääkättäviä ja kiljuvia kanoja". Niin no, mitäs siihen voi sanoa, kun itse olin silloin nuori nainen ja itselläni oli vain siskoja.
Nykyisessä anopissa ei mitään valitettavaa :)
Tuo oman sukupuolen vihaaminen on kyllä jotain aivan käsittämätöntä. Ymmärrän kyllä, että meidänkin yhteiskunnassamme on edelleen vallalla ajattelutapa, että naiset ovat miehiä huonompia, mutta että joku nainenkin sitä noin sokeasti toistelee, on aina yhtä hätkähdyttävää. Eivätkö he tajua, että kritiikki osuu silloin myös heihin?
Tämä muuten korostuu kun naiset neidittelevät jotain miestä, jota ei pidetä niin miehekkäänä. Tajuavatkohan, että alentavat itseään siinä samalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi puolustelivat poikaansa, kun mieheni ilmoitti haluavansa eron ja lähtevän toisen naisen matkaan. Heistä uskottomuus ja oman pojan onni oli tärkeintä.
Tietysti on, varsinkin jos teillä ei ollut lapsia. Tässäkään emme voi tietää millainen ihminen sinä olet ollut suhteessanne. AInahan se jätetty syyttää toista, vaikka on saattanut tehdä helvetin itse puolisonsa elämästä.
Juuri näin .
Asioilla on aina kaksi puolta.
Miehen kokemus tästä puuttui.Kyseinen henkilö on jo kommentoinut tuota syyttelyä aiemmin:
Kirjoitin tuon alkuperäisen viestin: Olen ollut hyvä puoliso toiselle, olin itse uskollinen, kävin töissä ja pidin huolta kodista ja omasta kunnostani. En käyttänyt alkoholia, ollut väkivaltainen, mielenterveysongelmainen tms. Jos toinen ei halunnutkaan sitoutua yhteen naiseen, miksi minun pitäisi kantaa siitä syyllisyyttä? Kyse on hänen valinnasta, ei minun.
Ihmisellä on tapana huomata rikka naapurin silmässä mutta ei malkaa omassaan. En tarkoita että tuo kyseinen henkilö olisi ollut hirviöpuoliso, mutta onhan näitä pilvin pimein kun demonisoidaan se mies, vaikka itse asiassa se vaimo onkin ollut se ongelma. Siihen tuo lainaamasi varmaan viittasi, ei vain tähän yhteen tapaukseen. Ihmisillä on ikävä taipumus uskoa sitä, joka ensimmäisenä jotakin kertoo vaikka paljastuisi myöhemmin täysin paskapuheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi puolustelivat poikaansa, kun mieheni ilmoitti haluavansa eron ja lähtevän toisen naisen matkaan. Heistä uskottomuus ja oman pojan onni oli tärkeintä.
Tietysti on, varsinkin jos teillä ei ollut lapsia. Tässäkään emme voi tietää millainen ihminen sinä olet ollut suhteessanne. AInahan se jätetty syyttää toista, vaikka on saattanut tehdä helvetin itse puolisonsa elämästä.
Juuri näin .
Asioilla on aina kaksi puolta.
Miehen kokemus tästä puuttui.Kyseinen henkilö on jo kommentoinut tuota syyttelyä aiemmin:
Kirjoitin tuon alkuperäisen viestin: Olen ollut hyvä puoliso toiselle, olin itse uskollinen, kävin töissä ja pidin huolta kodista ja omasta kunnostani. En käyttänyt alkoholia, ollut väkivaltainen, mielenterveysongelmainen tms. Jos toinen ei halunnutkaan sitoutua yhteen naiseen, miksi minun pitäisi kantaa siitä syyllisyyttä? Kyse on hänen valinnasta, ei minun.
Piti vielä sanoa ettei tässä ketään ole syytelty, vaan todettu että nyt tiedettiin vain sen toisen puoli asiasta. Ei siinä ole mitään syyttelyä ja fiksu ihminen ymmärtää mitä tässä haettiin.
Pilaan kuulemma poikansa elämän ja teen hänen elämästään "liian raskasta ja vaikeaa". Tätähän hän ei tietenkään sanonut suusanallisesti minulle ääneen suoraan, ainoastaan käyttäytyi hyvin ilkeästi, piikitteli kaikesta mahdollisesta ja mulkoili vihamielisesti. Olin kuin koulukiusattu hänen seurassaan. Kun mies sitten äidiltään asiasta kyseli, selitys ilkeyteen ja mun jatkuvaan kiusaamiseeni selvisi.
Mies itse ei ole asiaa kokenut ollenkaan noin kuten anoppi kuvaili. Ehkä hän puhui itsestään ja heijasti omaa käytöstään miestään kohtaan minuun? Ei ymmärtänyt, ettei kaikki naiset ole yhtä ilkeitä ja vaikeita kuin hän itse on miehelleen?
Olen kuulemma turha, kun minusta ei voi hyötyä mitenkään :) Olen ammatiltani siis graafikko ja anopilla olisi ollut tarvetta sähkömiehelle, remonttireiskalle, hierojalle, lääkärille ym.
Eniten loukkasi vuoden ikäisen lapsen arvostelu, kuinka on pilalle kasvatettu.
Sattui myös narsistiksi sanominen ja vihjailut avioerosta.
Olen perheenisä ja riitelen appiukkoni kanssa politiikasta. Hän on vasemmistolainen ja minä liberaali oikeistolainen. Varsinkin EU on riidan aihe, hänen mielestään Suomen ei olisi pitänyt liittyä EU:n jäseneksi. Pahinta mitä hän on sanonut mulle on että olen liian köyhä kannattaakseni EU-jäsenyyttä. Olen akateemisesti koulutettu, meidän perheemme tulot ovat tosin alle keskiavertoperheiden koska vaimoni eli hänen tyttärensä on heikon terveydentlan takia pysyvästi poissa työelämästä. Mutta se ei mielestän oikeuta nimitellä minua liian köyhäksi. Pari kuukautta sen jälkeen ei oltu puheväleissä.