Pahinta mitä anoppisi tai appesi on sinusta sanonut

Anoppi on ihana. Olin vain amis joten olin automaattisesti juoppo ja mieheni rahojen perässä. Vihjaili myös että vaalea tukka ja iho ovat jees mutta perunanenäni tuhoaisi lasteni ulkonäön.

Anopin ensimmäiset sanat kun hän kuuli minun olevan raskaana, oli että meinaatteko pitää sen, ja sen jälkeen voivottelut siitä kun minä olen niin lihava...Siihenkin asti joka ikinen tapaamiskerta hän jollain tavalla toi esille painoni, esim. sain lahjaksi mieheltä kauniin kaulakorun, ja hän kommentoi että tuollaisella isolla ihmisellä pitääkin olla isot korut, ja esim. kerran yhtäkkiä tokaisi että ei sinun kannata ainakaan vaaleita vaatteita pitää...kerran toi minulle töistään ison pinon laihdutusoppaita.  Huh. Mieheni tykkää juuri siitä että olen muodokkaasti ylipainoinen, isot rinnat ym. eikä koskaan ole katsellut hoikkien naisten perään, mutta anopilleni on hirveä ongelma minun (tämänhetkinen) ylipaino.

Keitä nää alapeukuttajat on, anoppeja?

Anoppi ei ole sanonut suoraan mitään rumaa, mutta toimii ajattelemattomasti. Yhä edelleen kuulen tarinoita siitä, miten mieheni entinen naisystävä sitä ja tätä, oli sellainen ja tällainen, tekivät yhdessä mieheni kanssa näitä ja noita asioita. Miten ihmeessä nuo asiat kuuluvat minulle, en ole päässyt selvyyteen. Mies ja isänsä ovat jo moneen kertaan sanoneet anopille, että anna jo olla ja mitäpä väliä enää entisillä.

Mun anoppi on ihana. Auttanut meidän perhettä todella paljon appiukon kanssa, kun rakennettiin taloa, ja nyt kun meillä on pieni lapsi. Osaa myös kehua sekä selän takana, että päin naamaa ;) on kiittänyt ihanasta lapsen lapsesta, sekä että pidän hänen pojastaan huolta. Kehuu meidän kotia, joka on kuulemma aina niin siisti ja kauniisti laitettu. Jaksoi kehua jopa raskausaikana minua, miten minusta ei edes huomannut olevani raskaana, vain vatsa kauniisti pyöristynyt. Joten melko helmi anoppi mulla :)

Anopin välit sitten miehen veljen vaimoon on hieman mitä on.. Heillä omia skismoja, mitään varsinaista riitaa ei kuitenkaan ole. Mutta miehen veljen vaimo on hieman hankala tapaus.. Että kyllä sitä voi myös omalla käytöksellään väleihin anoppiin vaikuttaa.

"Mikset tehnyt aborttia?"

Onhan niitä vaikka kuinka ja paljon.Anoppi on haukkunut mut seläntakana kaverilleni.En ossaa mittää tai aikasemmin en osannut hänen mielestään.Pahin ehkä oli kun poikansa oli psykoosioireinen masennuksen takia suljetulla.Olin just tullu hoitosuunnitelma palaverista joka oli aika rankka ja anoppi tuli väkyttää,että ku et oo tehnyt lapsia ni sen takia kävi näin.N iin poikansa ei halua lapsia...Sanoin kyllä aika suorat sanat.Myös isälleni haukkui minut ihan pataluhaksi.

Nyt ollaan väleissä,kun ymmärsi,että Mä taidan olla se jolta saa apua...Ja ehkä huomasi poikansa osasto jakson aikana,että pystyn olemaan rinnalla vaikeinakin aikoina.

"Etkö ole ajatellut jo lähteä kotiisi pikkuhiljaa?"

Häh? Tulin yövuorosta ja olin menossa nukkumaan. Yön aikana anoppi oli muuttanut meille. Sittemmin muutti vanhainkotiin muistisairaiden puolelle. Ihmisparka.

Toivon, että teistä kaikki eronneet/leskeksi jääneet löytävät vielä joskus ihanammat anopit. ♥

"On varmasti ikävä tulla tunnevammaisesta kodista", lipsahti kerran anopilta.  Appi puolestaan on kärmeissään siitä, että vanhemmillani on testamentti, joka sulkee lasten puolisoiden avio-oikeuden perinnöstä pois, ja on siitä ilkeillyt minulle monet kerrat.  

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että teistä kaikki eronneet/leskeksi jääneet löytävät vielä joskus ihanammat anopit. ♥

Minulle ainakin kävi juuri näin. Nykyisistä appivanhemmistani on vain hyvää sanottavaa. Ovat ottaneet minut ja lapseni osaksi perhettä avosylin enkä ole kertaakaan joutunut kuulemaan vertailuja miehen lapsen äitiin eli ex-miniään.

Voi kamala mitä juttuja. Meillä on ollut jo yksi avominiä ennen nykyistä. Pidimme todella edellisestä. Tämä nykyinen on myös kiva. Ei tulisi mieleenkään verrata edelliseen. Pojan rakashan kyseessä.

Ei niinkään sanonut mutta tuli meille kylään ja alkoi heti siivoamaan. Meillä oli ja on aina tosi siistiä, oli myös silloin.

Anoppi oli kaiken kaikkiaan todella yksinkertainen ihminen. Kuuntelen aina millaista muilla on anopin kanssa ja olen vähän kade.

Näiden juttujen lukeminen on ...miten sen nyt sanoisi. Tuntuu kamalalta. Miksi anopin pitää esimerkiksi epäillä poikansa isyyttä? Pohjautuuko tämä omiin kokemuksiin odottavana tai pienen vauvan äitinä vai johonkin toiveajatteluun siitä, millainen pojan vaimon tulisi esimerkiksi ulkonäöltään olla?

Appiukon mielestä minulla ei ole mielipiteitä, koska pari kertaa vastasin hänen kysymyksiinsä että en tiedä. Eipä tuo muutenkaan tunnu pitävän minusta.

Hääpäivän aamuna anoppi totes mulle "kamalaa kun viimeinenkin viedään". Olin silloin arka ja kiltti tyttö, jos tänä päivänä tapahtuis, saattaisin tokaista ettei viedä, saat pitää.

Muutenkin anoppi jaksaa pottuilla aina kun ollaan kaksistaan, itseään kehua ja ylistää.

Käyn kokopäivätyössä, olen kasvattanut lapset käytännössä yksin, hoidan kodin ja 

puutarhan, uskollinenkin olen ollut. Heidän ottamat velatkin olen puoliksi maksanut.

Toinen poikansa vaimonsa ja nyt jo aikuiset lapsensa eivät ole käyneet anoppilassa 17 vuoteen,

mietittävää niille, jotka ajattelee mun olevan yksin syyllinen, huono miniä. Toki minussa on vikoja,

se on selvä.

Suuri syntini on kun olen äpärä, siitä on riittänyt juttua ja  pilkaa jo 37 vuotta, eikä loppua näy.

Sen olen päättänyt, jos anoppi kuolee ennen mua, yhtään kyyneltä ei mun silmistä tuu.

Sanokaas, miten olette tällaisten ihmisten kanssa selvinneet/tulleet toimeen nämä vuodet? Väsyttää, kun ihminen vie kovasti energiaani. Olen vähentänyt tapaamiset minimiin, mutta pakolliset käynnit ja muutamat muut tapahtumat aiheuttavat kovaa kelaamista, ahdistusta ja syövät voimani. Haluaisin kokonaan irti näistä jumeista.

Ex-anoppi laukoi pikkuilkeitä kommentteja jatkuvasti huumorin varjolla. Esim. "näistä sun lapsuuskuvista näkee että olit kyllä tommonen vaativa pikkuprinsessa jo silloin, hehehe, et oo tainnu muuttua miksikään". En ottanut itseeni tuota(kaan) letkautusta, koska olen todella kaukana prinsessasta - oon itseasiassa aika "jätkämäisen" rento tapaus :D En kylläkään jaksanut hänen luonaan vierailla kovin usein kuuntelemassa vittuilua, kun olen aika sanavalmis ja oli kielenkannoissa pidättelemistä hänen kanssaan. Usein myös sanoi "onneksi mulla on vain poikia, tytöt on ihan hirveitä kääkättäviä ja kiljuvia kanoja". Niin no, mitäs siihen voi sanoa, kun itse olin silloin nuori nainen ja itselläni oli vain siskoja.

Nykyisessä anopissa ei mitään valitettavaa :)

Mulla oli 2 koiraa kun tutustuin mieheeni, nyt meillä yhdessä on 4. Anoppi vihaa ja pelkää koiria (jotka ovat siis todella kilttejä ja hyvin koulutettuja). Kun tulin raskaaksi, anoppi luuli tosissaan että koirista hankkiudutaan tietenkin eroon. Nykyään en saisi harrastaa mitään koirien kanssa, koska mies-parka "joutuu lapsenvahdiksi". Suvulle on kertonut että koirat on mulle tärkeämpiä kuin lapsi. Lapsi oli kaatunut pihalla ja kun jaloissa oli naarmuja niin kertoi taas suvulle että koirat ovat purreet :D Pian täytyykin kertoa anopille että koiramme saa pentuja...

Nainen on naiselle susi. Te muka tasa-arvoisia miesten kanssa.