Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset eivät hanki lasta yksin?
05.01.2016 |
Olen lukenut lukemattomia keskusteluita n. 30 -vuotiaista naisista, joiden mies ei halua lasta - ainakaan vielä. Nainen miettii, vaihtaako kumppania vai "ottaako riskin" ja odottaa, jos miehen mieli muuttuisi. Tuntuu nykyään vähän absurdilta nämä keskustelut. Ymmärrän, että mies tarvitaan siihen siittämiseen, mutta sen voi hoitaa joko ystävän kanssa, sopimuksella jonkun miehen kanssa tai keinohedelmöityksellä. Itsekin täytän kohta 30 ja olen aina miettinyt, että teen ehdottomasti lapsen sitten yksin. Olen opiskellut, rakentanut uraa (ja menestynyt hyvin) ja nyt vajaa 30 vuotiaana on todella vaikea löytää ketään hyvää isäehdokasta. Lisäksi kun erotilastoja katsoo, on kuitenkin todennäköisempää, että on YH kuin ydinperhe, joten siinäkin mielessä asiaan panostaminen tuntuu turhalta. Mitä hyötyä siitä miehestä siinä perhekuviossa on? Vai hankitaanko se isä vain rahan vuoksi eli elättämään? Itse en tarvitse kenenkään rahoja niin en ymmärrä tätä kuviota.
Miksi ette naiset vaan hommaa lasta yksin? Toki on hyvä varmistaa, että on ystäviä tukiverkkoina (tai perhe), mutta muutoin, kun näitä keskusteluja seuraa niin eihän siitä miehestä juuri mitään apua edes ole. Kotityöt jää silti naiselle (vaikka nainen olisi kodin ulkopuolella töissä) ja mies päätyy usein pettämään/valittamaan perhe-elämän rajoittavuudesta. Miettikää millainen stressihelpotus se on, kun ei tarvitse miehiä tähän kuvioon sotkea ollenkaan ja heitä voi sitten vaan tapailla seksin ja kevyen tapailun merkeissä? Mihin sitä toista enää tässä perhekuviossa aidosti tarvitaan vai onko todella kyse elättäjästä?
Kommentit (49)
Aika harvalla on semmoisia ystäviä tai perheenjäseniä tukiverkkoina, että heidän kanssaan jakaa päivittäisen arjen ja esim. yövalvomiset. Ymmärrän, että sinulla ei ole kokemusta vanhemmuudesta, joten löräyttelet tämmöisiä, mutta kyllä se totuus on, että jopa semmoisessa perheessä, jossa on kaksi tasapuolisesti osallistuvaa vanhempaa (kuten meillä), toivoo, että niitä aikuisia käsipareja olisi enemmän kuin kaksi. Ystäväni on kotoisin maasta, jossa tyttären perhe jää vanhempiensa luo asumaan, jolloin apua on koko ajan saatavilla, ja kyllä tuossa kulttuureissa vanhemmuus tosiaan on hieman kevyempää.
-
En kyllä tunne kuvaamasi kaltaisia perheitä, joten en osaa sitä sen enempää kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika useesti tulee vedettyä kuiva Hesestä. Varmaan ottavat kohta listalle :D Oikeasti hinta-laatusuhde ihan huipussaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska nainen haluaa lapselleen osallistuvan isän ja perheidyllin. Usein joutuu pettymään, mutta ainakin on sitten yrittänyt eikä kyynisenä pitänyt alusta alkaen aivan mahdollisia unelmiaan mahdottomina.
Mutta onko se edes mahdollista? Jos realistisesti ajatellaan. Kuinka moni mies todella olisi valmis sitoutumaan perheeseen eikä valita sen rajoittavuudesta? ja jos miettii vielä naista, koko kolmekymppinen menee helposti koulutukseen ja uranrakennukseen. Sitten kun olisi aika miettiä sitä lapsikuviota (kun vihdoin on varmistanut, että siihen perheeseen ylipäätään on varaa), on homma pelkkää onnenkauppaa: aika moni asia saa osua täysin kohdalleen, että juuri noiden kriittisten kolmen neljän vuoden aikana mukana on sellainen mies, joka perheeseen sitoutuu todella ja vielä haluaa lapsia. Itse en koskaan uskaltaisi laskea omaa taloudellista tulevaisuuttani toisen ihmisen varaan - eikä aikuisen naisen elatus tai muu olekaan tietysti kenenkään toisen vastuulla.
Ja haluan vielä korostaa, etten missään nimessä ole katkera. Olen onnellinen ,mutta tämä asia vain mietityttää - ehkä koska en ole itse koskaan osannut ydinperhettä edes kaivata. Olen kotoisin ydinperheestä, mutta perheeni olisi ollut ehdottomasti onnellisempi ilman isää. tämä toki vaikuttaa näkemykseeni, mutta ei silti poista noita ongelmiakohtia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nainen haluaa lapselleen osallistuvan isän ja perheidyllin. Usein joutuu pettymään, mutta ainakin on sitten yrittänyt eikä kyynisenä pitänyt alusta alkaen aivan mahdollisia unelmiaan mahdottomina.
Mutta onko se edes mahdollista? Jos realistisesti ajatellaan. Kuinka moni mies todella olisi valmis sitoutumaan perheeseen eikä valita sen rajoittavuudesta? ja jos miettii vielä naista, koko kolmekymppinen menee helposti koulutukseen ja uranrakennukseen. Sitten kun olisi aika miettiä sitä lapsikuviota (kun vihdoin on varmistanut, että siihen perheeseen ylipäätään on varaa), on homma pelkkää onnenkauppaa: aika moni asia saa osua täysin kohdalleen, että juuri noiden kriittisten kolmen neljän vuoden aikana mukana on sellainen mies, joka perheeseen sitoutuu todella ja vielä haluaa lapsia. Itse en koskaan uskaltaisi laskea omaa taloudellista tulevaisuuttani toisen ihmisen varaan - eikä aikuisen naisen elatus tai muu olekaan tietysti kenenkään toisen vastuulla.
Ja haluan vielä korostaa, etten missään nimessä ole katkera. Olen onnellinen ,mutta tämä asia vain mietityttää - ehkä koska en ole itse koskaan osannut ydinperhettä edes kaivata. Olen kotoisin ydinperheestä, mutta perheeni olisi ollut ehdottomasti onnellisempi ilman isää. tämä toki vaikuttaa näkemykseeni, mutta ei silti poista noita ongelmiakohtia.
Ap
On aivan mahdollista. Moni mies on vastuuntuntoinen ja aidosti kiinnostunut lapsistaan. Luuletko tosiaan, että lapset ovat joku naisten oma projekti?
Jos isäsi oli huono isä ja mies, ei se tee kaikista miehistä kelvottomia.
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla on semmoisia ystäviä tai perheenjäseniä tukiverkkoina, että heidän kanssaan jakaa päivittäisen arjen ja esim. yövalvomiset. Ymmärrän, että sinulla ei ole kokemusta vanhemmuudesta, joten löräyttelet tämmöisiä, mutta kyllä se totuus on, että jopa semmoisessa perheessä, jossa on kaksi tasapuolisesti osallistuvaa vanhempaa (kuten meillä), toivoo, että niitä aikuisia käsipareja olisi enemmän kuin kaksi. Ystäväni on kotoisin maasta, jossa tyttären perhe jää vanhempiensa luo asumaan, jolloin apua on koko ajan saatavilla, ja kyllä tuossa kulttuureissa vanhemmuus tosiaan on hieman kevyempää.
-
En kyllä tunne kuvaamasi kaltaisia perheitä, joten en osaa sitä sen enempää kommentoida.
Yövalvomiset toki ovat rankkoja, mutta en kyllä koe että arjessa olisi mitään jaettavaa erityisesti muilta osin, joten tätä en ymmärrä yhtään. ja se vauvavuosi toki on nopeasti ohi muutenkin, jolloin yövalvominen on enemmän ajankohtaista. ja kyllähän se silti suurimmalta osin osuu naisen kontolle. Itselläni on tukiverkostot, joille saisi hyvin vauvan hoitoon sillon tällöin, että saa nukuttua yön kunnolla. Ymmärrän, että yksin on rankempaa se alku, mutta toisaalta parisuhteettomuus (ei tarvitse miettiä ollenkaan, että suhdetta pitäisi hoitaa, seksiä harrastaa, olla kaksin tai mitään muutakaan) taas vähentää stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nainen haluaa lapselleen osallistuvan isän ja perheidyllin. Usein joutuu pettymään, mutta ainakin on sitten yrittänyt eikä kyynisenä pitänyt alusta alkaen aivan mahdollisia unelmiaan mahdottomina.
Mutta onko se edes mahdollista? Jos realistisesti ajatellaan. Kuinka moni mies todella olisi valmis sitoutumaan perheeseen eikä valita sen rajoittavuudesta? ja jos miettii vielä naista, koko kolmekymppinen menee helposti koulutukseen ja uranrakennukseen. Sitten kun olisi aika miettiä sitä lapsikuviota (kun vihdoin on varmistanut, että siihen perheeseen ylipäätään on varaa), on homma pelkkää onnenkauppaa: aika moni asia saa osua täysin kohdalleen, että juuri noiden kriittisten kolmen neljän vuoden aikana mukana on sellainen mies, joka perheeseen sitoutuu todella ja vielä haluaa lapsia. Itse en koskaan uskaltaisi laskea omaa taloudellista tulevaisuuttani toisen ihmisen varaan - eikä aikuisen naisen elatus tai muu olekaan tietysti kenenkään toisen vastuulla.
Ja haluan vielä korostaa, etten missään nimessä ole katkera. Olen onnellinen ,mutta tämä asia vain mietityttää - ehkä koska en ole itse koskaan osannut ydinperhettä edes kaivata. Olen kotoisin ydinperheestä, mutta perheeni olisi ollut ehdottomasti onnellisempi ilman isää. tämä toki vaikuttaa näkemykseeni, mutta ei silti poista noita ongelmiakohtia.
Ap
On aivan mahdollista. Moni mies on vastuuntuntoinen ja aidosti kiinnostunut lapsistaan. Luuletko tosiaan, että lapset ovat joku naisten oma projekti?
Jos isäsi oli huono isä ja mies, ei se tee kaikista miehistä kelvottomia.
Onhan se toki mahdollista. Itselläni on vain miespuoleisia ystäviä (johtuen alasta, jolla olen töissä) ja isät ovat kyllä kiinnostuneita lapsistaan. Silti arjenpyöritys on näissä kaikissa perheissä pääasiassa äidin vastuulla (järjestetään kaikki lasten synttärit, muistetaan neuvolat, hoidetaan ja kennataan vastuu kodista) - isä korkeintaan osallistuu. Ja ihan jokainen näistä ystävistäni on myös pettänyt, koska seksi ei kotona ole ennallaan. Kyse ei ole siis arviosta vain omalla kohdallani vaan myös sen osalta, mitä näen ympärilläni.
En sano, että miehet ovat kelvottomia, mutta onko se miehen etsiminen todella edes tarpeellista, kun ikäkin alkaa olla jo kriittinen lasten hankinnalle?
Jos vaan löytyy puoliso niin on se varmaan hitusen helpompaa hänen kanssaan. 365 päivää vuodessa lapsenhoitoa ei ehkä kuulosta pahalta, mutta jos saat vaikka lastenhoitoapua kerran kuussa niin sehän tekee ruhtinaalliset 12 päivää vuodessa. Tai esimerkiksi 12 tuntia, jos joku ottaa lapsen hoitoon vaikka tunniksi.
Ja sitten lapsen kanssa tulee helposti ajateltua, että se on vielä niin pieni, ettei... (Syö muuta kuin maitoa/ole unirytmiä/on unirytmi/tee muuta kuin työntää kaiken suuhunsa/kulje kiltisti vaan juoksee joka paikkaan..). Ja sitten voi tukiverkkoon tulla katkoja, kun joku loukkaa jalkansa tai kätensä ja siinä sitten odottelet, että ehkä kun lapsi on 6-vuotias niin pystyy olemaan jo hoidossa.. Ai niin mutta sitten onkin jo eskari. No näin ajattelee äiti, jolla on puoliso ja ei kovin hyvä tukiverkko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska naiset ovat pohjimmiltaan vastuuta pakoilevia pelkureita, ja lisäksi mies pitää saada nalkkiin lompakoksi. Muuhun sitä ei sitten oikein enää tarvitakaan, imetys- ja synnytyskone sanelee tahdin nalkkiin jäämisen jälkeen.
Lapsen elättäminen on todella kallista, melkein 150 000 euroa. Minulla ei olisi varaa hankkia lasta yksin, vaikka muuten voisinkin olla yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nainen haluaa lapselleen osallistuvan isän ja perheidyllin. Usein joutuu pettymään, mutta ainakin on sitten yrittänyt eikä kyynisenä pitänyt alusta alkaen aivan mahdollisia unelmiaan mahdottomina.
Mutta onko se edes mahdollista? Jos realistisesti ajatellaan. Kuinka moni mies todella olisi valmis sitoutumaan perheeseen eikä valita sen rajoittavuudesta? ja jos miettii vielä naista, koko kolmekymppinen menee helposti koulutukseen ja uranrakennukseen. Sitten kun olisi aika miettiä sitä lapsikuviota (kun vihdoin on varmistanut, että siihen perheeseen ylipäätään on varaa), on homma pelkkää onnenkauppaa: aika moni asia saa osua täysin kohdalleen, että juuri noiden kriittisten kolmen neljän vuoden aikana mukana on sellainen mies, joka perheeseen sitoutuu todella ja vielä haluaa lapsia. Itse en koskaan uskaltaisi laskea omaa taloudellista tulevaisuuttani toisen ihmisen varaan - eikä aikuisen naisen elatus tai muu olekaan tietysti kenenkään toisen vastuulla.
Ja haluan vielä korostaa, etten missään nimessä ole katkera. Olen onnellinen ,mutta tämä asia vain mietityttää - ehkä koska en ole itse koskaan osannut ydinperhettä edes kaivata. Olen kotoisin ydinperheestä, mutta perheeni olisi ollut ehdottomasti onnellisempi ilman isää. tämä toki vaikuttaa näkemykseeni, mutta ei silti poista noita ongelmiakohtia.
Ap
On aivan mahdollista. Moni mies on vastuuntuntoinen ja aidosti kiinnostunut lapsistaan. Luuletko tosiaan, että lapset ovat joku naisten oma projekti?
Jos isäsi oli huono isä ja mies, ei se tee kaikista miehistä kelvottomia.
Onhan se toki mahdollista. Itselläni on vain miespuoleisia ystäviä (johtuen alasta, jolla olen töissä) ja isät ovat kyllä kiinnostuneita lapsistaan. Silti arjenpyöritys on näissä kaikissa perheissä pääasiassa äidin vastuulla (järjestetään kaikki lasten synttärit, muistetaan neuvolat, hoidetaan ja kennataan vastuu kodista) - isä korkeintaan osallistuu. Ja ihan jokainen näistä ystävistäni on myös pettänyt, koska seksi ei kotona ole ennallaan. Kyse ei ole siis arviosta vain omalla kohdallani vaan myös sen osalta, mitä näen ympärilläni.
En sano, että miehet ovat kelvottomia, mutta onko se miehen etsiminen todella edes tarpeellista, kun ikäkin alkaa olla jo kriittinen lasten hankinnalle?
Voi voi, kuulostaa, että sinulle on sattunut tuttavapiiriin aika huonoja miehenpuolikkaita, jos tuo on kerran kokemasi meininki :( En ole tuo aiemmin kommentoitunut, mutta oman kokemuksenikin pohjalta sanoisin, että on kyllä paljon miehiä, jotka ovat hyvin sitoutuneita lapsiinsa, parisuhteisiinsa ja kodin pyörittämiseen. Mutta ei siis kritisoi niitä, jotak syystä tai toisesta päättävät hankkia lapsen yksin, vaan toivoisin vain muillekin yhtä hyviä puolisoita kuin itsellänikin on.
Koska on vahva korrelaatio isättömyyden ja lapsen kieroutumisen välillä; tytöistä tulee hutsuja ja pojista rikollisia noin kärjistäen.
Toki aina ei mene näin, mutta sittenkin tulee muita ongelmia ja varsinkin pojille. Äiti voi harjoittaa emotionaalista insestiä eli poikalapsi joutuu olemaan äidille eräänlainen miehen korvike lapsena olemisen lisäksi ja samalla äiti voi siirtää poikaan oman miesvihansa ja täysin väärät opit sen suhteen, miten tyttöjen kanssa pitää käyttäytyä...tai edes oman sukupuolen kanssa. Kovan kantapään kautta oppimisen jälkeen poika sitten oppii käyttäytymään tulosta tuottavalla tavalla kodin ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska naiset ovat pohjimmiltaan vastuuta pakoilevia pelkureita, ja lisäksi mies pitää saada nalkkiin lompakoksi. Muuhun sitä ei sitten oikein enää tarvitakaan, imetys- ja synnytyskone sanelee tahdin nalkkiin jäämisen jälkeen.
Ja miesparoilla ei ole mitään osaa eikä arpaa lasten tuloon, julmat naiset ihan väkisin tiristävät ne spermat sieltä kiveksistä, vaikka miehet kuinka itkisivät vastaan? Just. Kun ne lapset on yhdessä hakittu, niin molempien vanhempien on myös kannettava vastuunsa lasten kasvattamisesta. Ja en puhu ensisisjaisesti lompakosta, kuten edellinen aivopiereskelijä vihjaisi, vaan aidosta läsnäolosta ja huolehtimisesta lapsensa jokapäiväisessä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nainen haluaa lapselleen osallistuvan isän ja perheidyllin. Usein joutuu pettymään, mutta ainakin on sitten yrittänyt eikä kyynisenä pitänyt alusta alkaen aivan mahdollisia unelmiaan mahdottomina.
Mutta onko se edes mahdollista? Jos realistisesti ajatellaan. Kuinka moni mies todella olisi valmis sitoutumaan perheeseen eikä valita sen rajoittavuudesta? ja jos miettii vielä naista, koko kolmekymppinen menee helposti koulutukseen ja uranrakennukseen. Sitten kun olisi aika miettiä sitä lapsikuviota (kun vihdoin on varmistanut, että siihen perheeseen ylipäätään on varaa), on homma pelkkää onnenkauppaa
No tuokin on ihan oma valinta. Minä valmistuin 24-vuotiaana maisteriksi, ei mulla ollut mitään kriittistä muutamaa vuotta, koska opiskelin ahkerasti ja valmistuin tavoiteajassa. Eka lapsi tuli 2 vuoden työuran jälkeen 27-vuotiaana ja viimeisimmän syntyessä olin 35. Kyllä siinä sai lastenkin ohessa luotua uraa. Valintoja sekin uhraako mahdollisen perheen uraputkelle vai hankkiiko lapset ja tyytyy siihen ettei välttämättä päädy johtoportaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska lapsi ei ole koiranpentu vaan ihminen. Ymmärrätkö ap. Lapsella on oikeus isään, oikeus isänpuolen sukuun, isovanhempiin, serkkuihin jne. Jos ei tätä ymmärrä, ei ole kypsä tulemaan äidiksi.
Ja lisäksi, useimmat miehet, siis aivan ehdoton enemmistö, ovat hyviä isiä ja rakastavat lapsiaan. Kaksi vastuullista ja huolehtivaa aikuista voivat aina huolehtia ja turvata lapsen kasvun paremmin kuin yksi. Se ei vaadi sitä että vanhemmat asuvat yhdessä, mutta molempien pitää olla lapsen elämässä läsnä. Parhainkaan äiti ei pysty korvaamaan lapselle isän poissaoloa, enkä ymmärrä miksi kukaan järjestäisi lapsen vapaaehtoisesti tuollaiseen tilanteeseen. Että voisi kirkkain silmin sanoa lapselle, että vein sulta muuten puolet sun suvusta, identiteetistä ja juurista koska halusin lapsen mutta en halunnut kantaa vastuuta siitä että sinä saat tutustua isääsi ja isäsi puolen sukuun, koska näin oli minulle helpointa.
Kyllä huomaa, että sinä olet käyttänyt tähän astisen elämäsi työntekoon, etkä ihmissuhteisiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nainen haluaa lapselleen osallistuvan isän ja perheidyllin. Usein joutuu pettymään, mutta ainakin on sitten yrittänyt eikä kyynisenä pitänyt alusta alkaen aivan mahdollisia unelmiaan mahdottomina.
Mutta onko se edes mahdollista? Jos realistisesti ajatellaan. Kuinka moni mies todella olisi valmis sitoutumaan perheeseen eikä valita sen rajoittavuudesta? ja jos miettii vielä naista, koko kolmekymppinen menee helposti koulutukseen ja uranrakennukseen. Sitten kun olisi aika miettiä sitä lapsikuviota (kun vihdoin on varmistanut, että siihen perheeseen ylipäätään on varaa), on homma pelkkää onnenkauppaa: aika moni asia saa osua täysin kohdalleen, että juuri noiden kriittisten kolmen neljän vuoden aikana mukana on sellainen mies, joka perheeseen sitoutuu todella ja vielä haluaa lapsia. Itse en koskaan uskaltaisi laskea omaa taloudellista tulevaisuuttani toisen ihmisen varaan - eikä aikuisen naisen elatus tai muu olekaan tietysti kenenkään toisen vastuulla.
Ja haluan vielä korostaa, etten missään nimessä ole katkera. Olen onnellinen ,mutta tämä asia vain mietityttää - ehkä koska en ole itse koskaan osannut ydinperhettä edes kaivata. Olen kotoisin ydinperheestä, mutta perheeni olisi ollut ehdottomasti onnellisempi ilman isää. tämä toki vaikuttaa näkemykseeni, mutta ei silti poista noita ongelmiakohtia.
Ap
On aivan mahdollista. Moni mies on vastuuntuntoinen ja aidosti kiinnostunut lapsistaan. Luuletko tosiaan, että lapset ovat joku naisten oma projekti?
Jos isäsi oli huono isä ja mies, ei se tee kaikista miehistä kelvottomia.
Onhan se toki mahdollista. Itselläni on vain miespuoleisia ystäviä (johtuen alasta, jolla olen töissä) ja isät ovat kyllä kiinnostuneita lapsistaan. Silti arjenpyöritys on näissä kaikissa perheissä pääasiassa äidin vastuulla (järjestetään kaikki lasten synttärit, muistetaan neuvolat, hoidetaan ja kennataan vastuu kodista) - isä korkeintaan osallistuu. Ja ihan jokainen näistä ystävistäni on myös pettänyt, koska seksi ei kotona ole ennallaan. Kyse ei ole siis arviosta vain omalla kohdallani vaan myös sen osalta, mitä näen ympärilläni.
En sano, että miehet ovat kelvottomia, mutta onko se miehen etsiminen todella edes tarpeellista, kun ikäkin alkaa olla jo kriittinen lasten hankinnalle?
Voi voi, kuulostaa, että sinulle on sattunut tuttavapiiriin aika huonoja miehenpuolikkaita, jos tuo on kerran kokemasi meininki :( En ole tuo aiemmin kommentoitunut, mutta oman kokemuksenikin pohjalta sanoisin, että on kyllä paljon miehiä, jotka ovat hyvin sitoutuneita lapsiinsa, parisuhteisiinsa ja kodin pyörittämiseen. Mutta ei siis kritisoi niitä, jotak syystä tai toisesta päättävät hankkia lapsen yksin, vaan toivoisin vain muillekin yhtä hyviä puolisoita kuin itsellänikin on.
Hyvä puoliso ei tarkoita samaa kuin hyvä siivooja ja lastenhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen elättäminen on todella kallista, melkein 150 000 euroa. Minulla ei olisi varaa hankkia lasta yksin, vaikka muuten voisinkin olla yksinhuoltaja.
Eli myönnät, että nainen tarvitsee miehen siitäjäksi ja lompakoksi. MOT.
Aloittajan omalle onnellisuudelle olisi hyvin tärkeää käsitellä nämä isätraumat ja hakeutua empaattisten ja vastuullisten miesten seuraan. Joita on miehistä suurin osa. Nyt hän hellii itse katkeruuttaan ja pilaa mahdollisuutensa hyvään parisuhteeseen. Elämä on tavallaan helppoa kun voi usko itse luomiinsa totuuksiin ja valitsee sen, että näkee ympäriltään vain niitä asioita jotka tukevat näitä omia "totuuksia". Mutta ikävä kyllä se on myös sen oman ajattelun kehittymisen ja oman kasvun este.
On hyvin riskialtista tulla äidiksi jos on kovin katkera miehiä kohtaan. Lapsi kun voi olla poikakin. Ikävä juttu syntyä äidille jonka mielestä miehistä ei ole mihinkään.
Parempi jättää lapset hankkimatta.
Koska nainen haluaa lapselleen osallistuvan isän ja perheidyllin. Usein joutuu pettymään, mutta ainakin on sitten yrittänyt eikä kyynisenä pitänyt alusta alkaen aivan mahdollisia unelmiaan mahdottomina.