Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset eivät hanki lasta yksin?
05.01.2016 |
Olen lukenut lukemattomia keskusteluita n. 30 -vuotiaista naisista, joiden mies ei halua lasta - ainakaan vielä. Nainen miettii, vaihtaako kumppania vai "ottaako riskin" ja odottaa, jos miehen mieli muuttuisi. Tuntuu nykyään vähän absurdilta nämä keskustelut. Ymmärrän, että mies tarvitaan siihen siittämiseen, mutta sen voi hoitaa joko ystävän kanssa, sopimuksella jonkun miehen kanssa tai keinohedelmöityksellä. Itsekin täytän kohta 30 ja olen aina miettinyt, että teen ehdottomasti lapsen sitten yksin. Olen opiskellut, rakentanut uraa (ja menestynyt hyvin) ja nyt vajaa 30 vuotiaana on todella vaikea löytää ketään hyvää isäehdokasta. Lisäksi kun erotilastoja katsoo, on kuitenkin todennäköisempää, että on YH kuin ydinperhe, joten siinäkin mielessä asiaan panostaminen tuntuu turhalta. Mitä hyötyä siitä miehestä siinä perhekuviossa on? Vai hankitaanko se isä vain rahan vuoksi eli elättämään? Itse en tarvitse kenenkään rahoja niin en ymmärrä tätä kuviota.
Miksi ette naiset vaan hommaa lasta yksin? Toki on hyvä varmistaa, että on ystäviä tukiverkkoina (tai perhe), mutta muutoin, kun näitä keskusteluja seuraa niin eihän siitä miehestä juuri mitään apua edes ole. Kotityöt jää silti naiselle (vaikka nainen olisi kodin ulkopuolella töissä) ja mies päätyy usein pettämään/valittamaan perhe-elämän rajoittavuudesta. Miettikää millainen stressihelpotus se on, kun ei tarvitse miehiä tähän kuvioon sotkea ollenkaan ja heitä voi sitten vaan tapailla seksin ja kevyen tapailun merkeissä? Mihin sitä toista enää tässä perhekuviossa aidosti tarvitaan vai onko todella kyse elättäjästä?
Kommentit (49)
Vaikken suunnitellusti hankkinut lasta yksin, niin olen ollut alusta saakka lapseni kanssa kahden. En ole kokenut erityisen rankaksi tätä 10 vuotta ja keskimääräistä paremmalla kuukausipalkallani ja lapsilisällä on pärjätty ihan hyvin taloudellisestikin.
Tukiverkosto (tarpeeksi laaja, sillä muutoksia ystävien tai suvun perhetilanteissa, asuinpaikoissa, terveydetilassa voi tulla), selkeä asumis- ja tulotaso (ei tarkoita mitään lukaalia tai huippupalkkaa, vaan perusasioiden kunnossaoloa ja jos muutoksia tulee, toki niistäkin varmasti selviää, mutta lisää sen ainoan vanhemman stressitilaa aikalailla), oma asenne auttavat. Mieti myös miten selviät, jos syntyvä lapsi ei olisikaan perusterve. Yksin lapsen kanssa siis pärjää ja ainakin itse olen erittäin onnellinen.
Mutta kun ap:n kysymys koski sitä mihin sitä miestä tarvittaisiin, niin meillä ainakin suurin kysymys on lapsen isän kaipuu. Ap ei sitä ehkä ymmärrä, jos kokee oman lapsuutensa haittatekijäksi isänsä. Ole siis valmis keskusteluihin aiheesta ja silti se lapsi saattaa luoda oman ihanneisä-kuvansa tai reagoida asiaan jotenkin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö just jankattu, että lapsella on oikeus isään ja äitiin?
av mamma kirjoitti:
Aika useesti tulee vedettyä kuiva Hesestä. Varmaan ottavat kohta listalle :D Oikeasti hinta-laatusuhde ihan huipussaan.
Tämä oli paras vastaus tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla on semmoisia ystäviä tai perheenjäseniä tukiverkkoina, että heidän kanssaan jakaa päivittäisen arjen ja esim. yövalvomiset. Ymmärrän, että sinulla ei ole kokemusta vanhemmuudesta, joten löräyttelet tämmöisiä, mutta kyllä se totuus on, että jopa semmoisessa perheessä, jossa on kaksi tasapuolisesti osallistuvaa vanhempaa (kuten meillä), toivoo, että niitä aikuisia käsipareja olisi enemmän kuin kaksi. Ystäväni on kotoisin maasta, jossa tyttären perhe jää vanhempiensa luo asumaan, jolloin apua on koko ajan saatavilla, ja kyllä tuossa kulttuureissa vanhemmuus tosiaan on hieman kevyempää.
-
En kyllä tunne kuvaamasi kaltaisia perheitä, joten en osaa sitä sen enempää kommentoida.
Yövalvomiset toki ovat rankkoja, mutta en kyllä koe että arjessa olisi mitään jaettavaa erityisesti muilta osin, joten tätä en ymmärrä yhtään. ja se vauvavuosi toki on nopeasti ohi muutenkin, jolloin yövalvominen on enemmän ajankohtaista. ja kyllähän se silti suurimmalta osin osuu naisen kontolle. Itselläni on tukiverkostot, joille saisi hyvin vauvan hoitoon sillon tällöin, että saa nukuttua yön kunnolla. Ymmärrän, että yksin on rankempaa se alku, mutta toisaalta parisuhteettomuus (ei tarvitse miettiä ollenkaan, että suhdetta pitäisi hoitaa, seksiä harrastaa, olla kaksin tai mitään muutakaan) taas vähentää stressiä.
No, oot sitten aika harvinainen siinä, että et tarvitse arjen jakajaa. Suurin osa muista tarvitsee. Ja esim. paras ystäväni on eronnut, ja vaikka isä on aktiivisesti lastensa arjessa mukana, on ystäväni ex-miehensä vuorotyön takia enimmäkseen vastuussa lasten arjesta, ja hän kokee juuri sen rankaksi. Että on aina yksin lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä toista enää tässä perhekuviossa aidosti tarvitaan vai onko todella kyse elättäjästä?
Voi tyttörukka, ei tuossa iässä pitäisi enää nähdä toisia ihmisiä pelkkinä hyödykkeinä, joita käytetään oman hyödyn vuoksi niin kauas kunnes hyötyä ei enää irtoa. Toivon sulle oikein hyvää läheistä ja sitoutunutta parisuhdetta, miehen tai naisen kanssa, jossa saat luopua tuosta kaikkitietävästä näppäryydestä ja olla rakastettu ja tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin olet, niinäkin hetkinä kun sinusta ei ole hyötyä yhtään kenellekään. Sellaisen kokemuksen jokainen tarvitsisi että jaksaa tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla on tosi ihana käsitys miehistä. Mitäpä muuten teetkin jos käy niin ikävästi, että se lapsesi sattuukin olemaan poika? Ajoitko kasvattaa sen ajattelemaan, että miehet ovat turhia ja purat siihen katkeruutesi?
Sinänsä on ihan ok, jos hankit lapsen yksin. Ihan yhtä ok ei ole, jos purhat mieskaunasi sitten tulevaan lapseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nainen haluaa lapselleen osallistuvan isän ja perheidyllin. Usein joutuu pettymään, mutta ainakin on sitten yrittänyt eikä kyynisenä pitänyt alusta alkaen aivan mahdollisia unelmiaan mahdottomina.
Mutta onko se edes mahdollista? Jos realistisesti ajatellaan. Kuinka moni mies todella olisi valmis sitoutumaan perheeseen eikä valita sen rajoittavuudesta? ja jos miettii vielä naista, koko kolmekymppinen menee helposti koulutukseen ja uranrakennukseen. Sitten kun olisi aika miettiä sitä lapsikuviota (kun vihdoin on varmistanut, että siihen perheeseen ylipäätään on varaa), on homma pelkkää onnenkauppaa: aika moni asia saa osua täysin kohdalleen, että juuri noiden kriittisten kolmen neljän vuoden aikana mukana on sellainen mies, joka perheeseen sitoutuu todella ja vielä haluaa lapsia. Itse en koskaan uskaltaisi laskea omaa taloudellista tulevaisuuttani toisen ihmisen varaan - eikä aikuisen naisen elatus tai muu olekaan tietysti kenenkään toisen vastuulla.
Ja haluan vielä korostaa, etten missään nimessä ole katkera. Olen onnellinen ,mutta tämä asia vain mietityttää - ehkä koska en ole itse koskaan osannut ydinperhettä edes kaivata. Olen kotoisin ydinperheestä, mutta perheeni olisi ollut ehdottomasti onnellisempi ilman isää. tämä toki vaikuttaa näkemykseeni, mutta ei silti poista noita ongelmiakohtia.
Ap
On aivan mahdollista. Moni mies on vastuuntuntoinen ja aidosti kiinnostunut lapsistaan. Luuletko tosiaan, että lapset ovat joku naisten oma projekti?
Jos isäsi oli huono isä ja mies, ei se tee kaikista miehistä kelvottomia.
Onhan se toki mahdollista. Itselläni on vain miespuoleisia ystäviä (johtuen alasta, jolla olen töissä) ja isät ovat kyllä kiinnostuneita lapsistaan. Silti arjenpyöritys on näissä kaikissa perheissä pääasiassa äidin vastuulla (järjestetään kaikki lasten synttärit, muistetaan neuvolat, hoidetaan ja kennataan vastuu kodista) - isä korkeintaan osallistuu. Ja ihan jokainen näistä ystävistäni on myös pettänyt, koska seksi ei kotona ole ennallaan. Kyse ei ole siis arviosta vain omalla kohdallani vaan myös sen osalta, mitä näen ympärilläni.
En sano, että miehet ovat kelvottomia, mutta onko se miehen etsiminen todella edes tarpeellista, kun ikäkin alkaa olla jo kriittinen lasten hankinnalle?
Voi voi, kuulostaa, että sinulle on sattunut tuttavapiiriin aika huonoja miehenpuolikkaita, jos tuo on kerran kokemasi meininki :( En ole tuo aiemmin kommentoitunut, mutta oman kokemuksenikin pohjalta sanoisin, että on kyllä paljon miehiä, jotka ovat hyvin sitoutuneita lapsiinsa, parisuhteisiinsa ja kodin pyörittämiseen. Mutta ei siis kritisoi niitä, jotak syystä tai toisesta päättävät hankkia lapsen yksin, vaan toivoisin vain muillekin yhtä hyviä puolisoita kuin itsellänikin on.
Hyvä puoliso ei tarkoita samaa kuin hyvä siivooja ja lastenhoitaja.
No kyllä se lapsiperheen arki on niin kotitöiden täytteistä, että valitettavasti se näin menee suurimman osan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se raskaaksi tulo ei ole niin helppoa. Ei löydy ystävä piiristä siementenluovuttajaa ja keinohedelmöitys maksaa sellasen 3 000e joten sekään ei ole halpaa...
Mihin perustuu ajatuksesi siitä että on todennäköisempää että erotaan kuitenkin?
Tätä avioerotilastoa vääristää huomattavasti sarja-avioitujat - toisella avioliitolla on ensimmäistä huonompi mahdollisuus kestää, sitä seuraavilla vielä heikommat ennusteet. Eli siis yksinkertaistettuna Matti ja Mervi eroavat kuusi kertaa ja kuusi paria pysyvät yhdessä, lopputuloksena tilastollisesti eron todennäköisyys on yksi kahteen.
Ihmettelen kyllä muutenkin höpinöitäsi. Minulla on myös miespuolisia ystäviä ja he eivät kyllä ollenkaan ole kuvatunkaltaisia. Kotitöiden jaosta en osaa sanoa sen enempää kuin mitä olen nähnyt, mutta kyllä jokaisella perheellisellä mieskaverillani pysyy niin tiskiharja kuin patalappu kädessä. Pettämisestä sen verran että erityisesti yksi kaverini on todella komea, hauska ja viehättävä ja olen kahdesti todistanut kuinka joku ihan kuuma nainen on hänen kimpussaan, toisen kerran kirjaimellisesti alusvaatteissaan (riisui paitansa). Naiset olivat täysin tuntemattomia, vaimo toisessa kaupungissa ja minä ensisijaisesti miehen kaveri, eli tuskin olisin hänestä puolituntemattomalle vaimolleen lavertelemassa.
Mies ei vastannut liehittelyyn koska hän on sitoutunut vaimoonsa, vaikkei tämä enää vuosien jälkeen niin jännä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on tosi ihana käsitys miehistä. Mitäpä muuten teetkin jos käy niin ikävästi, että se lapsesi sattuukin olemaan poika? Ajoitko kasvattaa sen ajattelemaan, että miehet ovat turhia ja purat siihen katkeruutesi?
Sinänsä on ihan ok, jos hankit lapsen yksin. Ihan yhtä ok ei ole, jos purhat mieskaunasi sitten tulevaan lapseesi.
Ei käsitykseni miehistä ole negatiivinen. En vaan näe heille tässä kuviossa mitään välttämätöntä tarvetta ja näen myös paljon hyviä puolia olla vanhempi yksin. Enkä koe olevani katkera vaan onnellinen. Pojan tottakai kasvatan normaalisti siinä missä tytönkin. ei kai niissä mitään eroa tarvitse olla.
Voi perse tätä palstaa. En saa viestejä nro 27-30 luettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on tosi ihana käsitys miehistä. Mitäpä muuten teetkin jos käy niin ikävästi, että se lapsesi sattuukin olemaan poika? Ajoitko kasvattaa sen ajattelemaan, että miehet ovat turhia ja purat siihen katkeruutesi?
Sinänsä on ihan ok, jos hankit lapsen yksin. Ihan yhtä ok ei ole, jos purhat mieskaunasi sitten tulevaan lapseesi.
Ei käsitykseni miehistä ole negatiivinen. En vaan näe heille tässä kuviossa mitään välttämätöntä tarvetta ja näen myös paljon hyviä puolia olla vanhempi yksin. Enkä koe olevani katkera vaan onnellinen. Pojan tottakai kasvatan normaalisti siinä missä tytönkin. ei kai niissä mitään eroa tarvitse olla.
Vai niin, mitenkähän miehistä puhuisit sitten, jos käsityksesi miehistä olisi negatiivinen mielestäsi? :D Et nimittäin kovin paljon vähättelevämmin ja rumemmin voisi heistä puhua kuin mitä juuri olet tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nainen haluaa lapselleen osallistuvan isän ja perheidyllin. Usein joutuu pettymään, mutta ainakin on sitten yrittänyt eikä kyynisenä pitänyt alusta alkaen aivan mahdollisia unelmiaan mahdottomina.
Mutta onko se edes mahdollista? Jos realistisesti ajatellaan. Kuinka moni mies todella olisi valmis sitoutumaan perheeseen eikä valita sen rajoittavuudesta? ja jos miettii vielä naista, koko kolmekymppinen menee helposti koulutukseen ja uranrakennukseen. Sitten kun olisi aika miettiä sitä lapsikuviota (kun vihdoin on varmistanut, että siihen perheeseen ylipäätään on varaa), on homma pelkkää onnenkauppaa: aika moni asia saa osua täysin kohdalleen, että juuri noiden kriittisten kolmen neljän vuoden aikana mukana on sellainen mies, joka perheeseen sitoutuu todella ja vielä haluaa lapsia. Itse en koskaan uskaltaisi laskea omaa taloudellista tulevaisuuttani toisen ihmisen varaan - eikä aikuisen naisen elatus tai muu olekaan tietysti kenenkään toisen vastuulla.
Ja haluan vielä korostaa, etten missään nimessä ole katkera. Olen onnellinen ,mutta tämä asia vain mietityttää - ehkä koska en ole itse koskaan osannut ydinperhettä edes kaivata. Olen kotoisin ydinperheestä, mutta perheeni olisi ollut ehdottomasti onnellisempi ilman isää. tämä toki vaikuttaa näkemykseeni, mutta ei silti poista noita ongelmiakohtia.
Ap
Kyllä meillä lapsen halusi nimenomaan mies ja on erittäin sitoutunut perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä toista enää tässä perhekuviossa aidosti tarvitaan vai onko todella kyse elättäjästä?
Voi tyttörukka, ei tuossa iässä pitäisi enää nähdä toisia ihmisiä pelkkinä hyödykkeinä, joita käytetään oman hyödyn vuoksi niin kauas kunnes hyötyä ei enää irtoa. Toivon sulle oikein hyvää läheistä ja sitoutunutta parisuhdetta, miehen tai naisen kanssa, jossa saat luopua tuosta kaikkitietävästä näppäryydestä ja olla rakastettu ja tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin olet, niinäkin hetkinä kun sinusta ei ole hyötyä yhtään kenellekään. Sellaisen kokemuksen jokainen tarvitsisi että jaksaa tässä elämässä.
No ei kai kukaan parisuhteessa ole, jos siitä ei saa mitään? Eikö se "rakastettunakin olo" ole nimenomaan hyötymistä? Itsekin taatusti hyödyt jotain suhteestasi, et kai siinä muuten olisi? Omituinen ajatusmaailma sinulla.
Edelleenkään kukaan ei ole vastannyt kysymykseeni. Jos sitä miestä ei siinä kriittisessä iässä ole tarjolla, miksi se on este lapsenteolle?
Ja ei, jokaisella lapsella ei ole oikeutta isään ja äitiin. Ei ne YH:den lapset ole sen surkeampia kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on tosi ihana käsitys miehistä. Mitäpä muuten teetkin jos käy niin ikävästi, että se lapsesi sattuukin olemaan poika? Ajoitko kasvattaa sen ajattelemaan, että miehet ovat turhia ja purat siihen katkeruutesi?
Sinänsä on ihan ok, jos hankit lapsen yksin. Ihan yhtä ok ei ole, jos purhat mieskaunasi sitten tulevaan lapseesi.
Ikävä sanoa muuten mukavasta anopista, mutta mieheni äiti oli vähän tällainen. Ollaan seurusteltu tosi nuoresta, mies asui vielä kotona, eli tiedän kyllä tasan tarkkaan miten vastuuntuntoinen, fiksu ja ahkera oli jo teininä. Kiitosta ei kuitenkaan koskaan heru ja kaikkia miehen maskuliinisia piirteitä ivataan hienovaraisesti, joskus suoraankin. Tämä on oikeasti jättänyt todella ikävät jäljet mieheeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nainen haluaa lapselleen osallistuvan isän ja perheidyllin. Usein joutuu pettymään, mutta ainakin on sitten yrittänyt eikä kyynisenä pitänyt alusta alkaen aivan mahdollisia unelmiaan mahdottomina.
Mutta onko se edes mahdollista? Jos realistisesti ajatellaan. Kuinka moni mies todella olisi valmis sitoutumaan perheeseen eikä valita sen rajoittavuudesta? ja jos miettii vielä naista, koko kolmekymppinen menee helposti koulutukseen ja uranrakennukseen. Sitten kun olisi aika miettiä sitä lapsikuviota (kun vihdoin on varmistanut, että siihen perheeseen ylipäätään on varaa), on homma pelkkää onnenkauppaa: aika moni asia saa osua täysin kohdalleen, että juuri noiden kriittisten kolmen neljän vuoden aikana mukana on sellainen mies, joka perheeseen sitoutuu todella ja vielä haluaa lapsia. Itse en koskaan uskaltaisi laskea omaa taloudellista tulevaisuuttani toisen ihmisen varaan - eikä aikuisen naisen elatus tai muu olekaan tietysti kenenkään toisen vastuulla.
Ja haluan vielä korostaa, etten missään nimessä ole katkera. Olen onnellinen ,mutta tämä asia vain mietityttää - ehkä koska en ole itse koskaan osannut ydinperhettä edes kaivata. Olen kotoisin ydinperheestä, mutta perheeni olisi ollut ehdottomasti onnellisempi ilman isää. tämä toki vaikuttaa näkemykseeni, mutta ei silti poista noita ongelmiakohtia.
Ap
On aivan mahdollista. Moni mies on vastuuntuntoinen ja aidosti kiinnostunut lapsistaan. Luuletko tosiaan, että lapset ovat joku naisten oma projekti?
Jos isäsi oli huono isä ja mies, ei se tee kaikista miehistä kelvottomia.
Onhan se toki mahdollista. Itselläni on vain miespuoleisia ystäviä (johtuen alasta, jolla olen töissä) ja isät ovat kyllä kiinnostuneita lapsistaan. Silti arjenpyöritys on näissä kaikissa perheissä pääasiassa äidin vastuulla (järjestetään kaikki lasten synttärit, muistetaan neuvolat, hoidetaan ja kennataan vastuu kodista) - isä korkeintaan osallistuu. Ja ihan jokainen näistä ystävistäni on myös pettänyt, koska seksi ei kotona ole ennallaan. Kyse ei ole siis arviosta vain omalla kohdallani vaan myös sen osalta, mitä näen ympärilläni.
En sano, että miehet ovat kelvottomia, mutta onko se miehen etsiminen todella edes tarpeellista, kun ikäkin alkaa olla jo kriittinen lasten hankinnalle?
Voi voi, kuulostaa, että sinulle on sattunut tuttavapiiriin aika huonoja miehenpuolikkaita, jos tuo on kerran kokemasi meininki :( En ole tuo aiemmin kommentoitunut, mutta oman kokemuksenikin pohjalta sanoisin, että on kyllä paljon miehiä, jotka ovat hyvin sitoutuneita lapsiinsa, parisuhteisiinsa ja kodin pyörittämiseen. Mutta ei siis kritisoi niitä, jotak syystä tai toisesta päättävät hankkia lapsen yksin, vaan toivoisin vain muillekin yhtä hyviä puolisoita kuin itsellänikin on.
Hyvä puoliso ei tarkoita samaa kuin hyvä siivooja ja lastenhoitaja.
No kyllä se lapsiperheen arki on niin kotitöiden täytteistä, että valitettavasti se näin menee suurimman osan aikaa.
Kuulostaa kamalalta. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on tosi ihana käsitys miehistä. Mitäpä muuten teetkin jos käy niin ikävästi, että se lapsesi sattuukin olemaan poika? Ajoitko kasvattaa sen ajattelemaan, että miehet ovat turhia ja purat siihen katkeruutesi?
Sinänsä on ihan ok, jos hankit lapsen yksin. Ihan yhtä ok ei ole, jos purhat mieskaunasi sitten tulevaan lapseesi.
Ei käsitykseni miehistä ole negatiivinen. En vaan näe heille tässä kuviossa mitään välttämätöntä tarvetta ja näen myös paljon hyviä puolia olla vanhempi yksin. Enkä koe olevani katkera vaan onnellinen. Pojan tottakai kasvatan normaalisti siinä missä tytönkin. ei kai niissä mitään eroa tarvitse olla.
Tuota noin, muuten vain olet esimerkiksi sitä mieltä että lähes kaikki miehet pettävät, jättävät kotityöt naisen harteille eivätkä sitoudu perheeseen. Miten tämä on positiivista tai neutraalia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä toista enää tässä perhekuviossa aidosti tarvitaan vai onko todella kyse elättäjästä?
Voi tyttörukka, ei tuossa iässä pitäisi enää nähdä toisia ihmisiä pelkkinä hyödykkeinä, joita käytetään oman hyödyn vuoksi niin kauas kunnes hyötyä ei enää irtoa. Toivon sulle oikein hyvää läheistä ja sitoutunutta parisuhdetta, miehen tai naisen kanssa, jossa saat luopua tuosta kaikkitietävästä näppäryydestä ja olla rakastettu ja tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin olet, niinäkin hetkinä kun sinusta ei ole hyötyä yhtään kenellekään. Sellaisen kokemuksen jokainen tarvitsisi että jaksaa tässä elämässä.
No ei kai kukaan parisuhteessa ole, jos siitä ei saa mitään? Eikö se "rakastettunakin olo" ole nimenomaan hyötymistä? Itsekin taatusti hyödyt jotain suhteestasi, et kai siinä muuten olisi? Omituinen ajatusmaailma sinulla.
Edelleenkään kukaan ei ole vastannyt kysymykseeni. Jos sitä miestä ei siinä kriittisessä iässä ole tarjolla, miksi se on este lapsenteolle?
Ja ei, jokaisella lapsella ei ole oikeutta isään ja äitiin. Ei ne YH:den lapset ole sen surkeampia kuin muutkaan.
Kyllä vaan jokaisella lapsella ON oikeus isään ja äitiin. Kyse ei ole siitä, olisiko tällainen isätön lapsi surkeampi kuin joku toinen. Kyse on siitä, että tuollainen itsekäs teko, se että vie lapselta mahdollisuuden edes tutustua isäänsä, tekee siitä äidistä surkean ihmisen ja surkean äidin. Hän hankkii lapsen leluksi itselleen, mutta ei ole valmis antamaan lapselleen oikeutta toiseen vanhempaan.
Elämässä ei välttämättä käy kuten toivoi, voi tulla vahinkoraskauksia, eroja, toinen vanhemmista voi kuolla, tai sairastua niin ettei lapsen ole hyvä olla hänen kanssaan. Nämä on kuitenkin ihan eri tilanteita kuin se, että tekee lapsen yksin tietoisesti, pelkästään oman mukavuuden vuoksi.
Siittäjäksi ei puolisoa tarvita, sillä nainen voi saada lapsen myös luovutetuilla siittiöillä. Taloudellisten kustannusten jakajaksi kyllä tarvitsisin miehen. Jos on rikas, ei asu Helsingissä tai tyytyy huonoon elintasoon, tilanne voi olla toinen, mutta minä en halua enää olla köyhä.