Lue keskustelun säännöt.
Kun ura ei koskaan ala
16.10.2015 |
Tein yliopistotutkinnon ja töitä siinä sivussa. Nyt valmistumisesta on jo kauan ja teen vieläkin jotakin töitä. Mutta en niitä töitä, mitä haluaisin ja mihin olen koko aikuisikäni valmistautunut. Lapset on tehty. Voinko jo myöntää itselleni, ettei minulle tule koskaan kaipaamiani haastavia töitä ja mahdollisuutta uraan? Kokemus ei riitä siihen, että minut valittaisiin ohi muiden urakiipijöiden avoimiin työpaikkoihin. Elämäni suurimpia pettymyksiä. Teen koko ajan jotakin, mikä parantaa cv:täni. Ei kelpaa. Aina on kymmenittäin muita. Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (129)
Mulla oli sama. Kauan opiskellut, monta vuotta tehnyt alan pätkätöitä ja muuhun ei sitten kelvannut. En edes saanut niitä "jotain" töitä välissä. Muutin ulkomaille ja nyt aloitan toimistopäällikkönä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset. Valmistuin työttömäksi vaikka opiskeluaikana töitä vielä oli.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama. Kauan opiskellut, monta vuotta tehnyt alan pätkätöitä ja muuhun ei sitten kelvannut. En edes saanut niitä "jotain" töitä välissä. Muutin ulkomaille ja nyt aloitan toimistopäällikkönä!!
unohtui sanoa että tosiaan ihan eri alalta sain nyt hyvän työpaikan. Aion jättää opiskelualani taakse... Ei siitä mitään tule.
Mulla on amk-tutkinnon valmistumisesta viiso vuotta. Oon tehnyt sekalaisia pätkätöitä. Oman alan töitä olen saanut vaan sellaisia, joissa näin korkealla tutkinnolla ei tee yhtään mitään. Kaikki paremmat paikat vie nenän edestä joku, jolla on kokemusta ennestään enempi ja mä en pääse edes alkuun. Ahdistavaa.
Joo, eiköhän se mene suunnilleen noin. Joko muutto ulkomaille tai hyväksyt vain tilanteesi. Jos ei ole sattunut valitsemaan hyvin työllistävää alaa, pitää alan työkokemusta saada reippaasti parin vuoden kuluttua valmistumisesta tai putoaa markkinoilta. Jos vakipaikkaa ei tässä vaiheessa ole alla, ja lastentekoon ryhtyy, on varsin todennäköistä että alansa töille saa vilkuttaa hyvästit. En ole mikään tilastotutkija, mutta omassa opiskelukaveriporukassa on naisissa selvästi kolmenlaista väkeä:
-Naiset jotka pääsivät alan vakityöhön nopeasti kiinni ja hankkivat lapsia -> pääsivät palaamaan nopeasti takaisin töihin. Ovat alalla edelleen, pärjäävät hyvin.
-Ne jotka eivät vakipaikkaa onnistuneet saamaan, mutta pätkäketju pitää alalla niin kauan kun työsuhteisiin eti tule pitkää taukoa väliin. Kuulun tähän porukkaan.
-Ne jotka päättivät tehdä lapsia epävarmassa työtilanteessa ja/tai eivät onnistuneet pian valmistumisen jälkeen saamaan alan töitä. Lähes kaikki ovat nyt työttöminä tai vaihtaneet alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kanssa meinaan masentua täällä työnhaun kanssa. Alempi korkeakoulututkinto on hallussa, gradu jäi aikanaan tekemättä. 8 vuotta kokemusta, mutta silti en ole päässyt kuin yhteen työhaastatteluun, mihin en sitten 50 joukosta päässyt :-( pelkään että ammattitaito vanhenee ja että mä en kelpaa enää mihinkään :-|
Taas tänään lähti kolme hakemusta. Niistä mistä on vastattu eioota on ollut lähemmäs parisataa hakemusta - tosiaan vaan 3 sta on vaivauduttu vastaamaan ja 1 haastattelu pyyntö 20 hakemuksella....
4: En tykkää yleistyksistä, mutta kieltämättä alkaa tuntua, että siellä maagisessa "ulkomailla" tosiaan arvostetaan koulutettua ihmistä ihan eri tavalla kuin täällä. Suomessa (yleistys) työnantajille kelpaa vain henkilö, jolla on prikulleen sen alan koulutus ja prikulleen oikeanlaista työkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne. Minulla tosin alun alkaenkin tutkinto alalta, jolla tosi vaikea työllistyä. Tilanne on minulle tosi turhauttava. Olen kyllä yrittänyt suhteuttaa omaa elämääni suurempaan kokonaisuuteen, siis tähän miljardien ihmisten palloon. Aikamoinen hippunen sitä on kaiken tämän keskellä. Sattumalla on elämässä olennainen rooli. Väärä valinta jossain kohdassa ja elämä lähtee suuntaan, joka tuo vaikeuksia. Näin ainakin itse olen kokenut. Toisaalta nykyaika on sikäli hyvä, että vaikka ei voisikaan toteuttaa itseään hyvällä työuralla, voi muutenkin tehdä elämässä aika paljon asioita, joista saa onnistumisen ja eteenpäin menon kokemuksia. Mutta rahaa tuollainen ei tietty tuo.
No ei se tule ainakaan hetkeen parantumaan, nyt on täysin työnantajan markkinat.
Ylikoulutetussa maassa kun iskee valtava työttömyys niin sitähän se on että maisterit on kaupan kassalla ja siivoamassa.
Sinun ehkä kannattaisi harkita työkokemuksen hankkimista ulkomailta ja sitten palata takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt kaikkeni hyvän työn saamiseksi, mutta mikään ei auta. Virheen tein siinä, että en muuttanut valmistumisen aikaan ensimmäisen vakityön perässä. Silloin miehellä oli jo hyvä työpaikka ja halusimme asua yhdessä. Plan B:tä kehittämään.
Minulla myös yksi tuttu, joka pian valmistumisen jälkeen olisi saanut vakipaikan, mutta työnkuva oli tylsempi kuin senhetkisessä määräaikaisessa. Päätti sitten kieltäytyä pitkällisen miettimisen jälkeen, ja nyt viisi vuotta jo metsästänyt vakityötä sitä saamatta. Kiroaa katkerasti päätöstään nyt.
Minä sinnittelen vielä pätkätöissä, mutta sopimus päättyy jouluna. Jatkoa ei ole luvassa, sanottiin. Uutta paikkaa on haettu kohta vuosi tuloksetta. Mietin vakavasti jo alan vaihtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös yksi tuttu, joka pian valmistumisen jälkeen olisi saanut vakipaikan, mutta työnkuva oli tylsempi kuin senhetkisessä määräaikaisessa. Päätti sitten kieltäytyä pitkällisen miettimisen jälkeen, ja nyt viisi vuotta jo metsästänyt vakityötä sitä saamatta. Kiroaa katkerasti päätöstään nyt.
Minä sinnittelen vielä pätkätöissä, mutta sopimus päättyy jouluna. Jatkoa ei ole luvassa, sanottiin. Uutta paikkaa on haettu kohta vuosi tuloksetta. Mietin vakavasti jo alan vaihtoa.
Saanko kysyä mikä ala? Ja te muutkin, joien ura ei ota alkaakseen - millä alalla olette?
Biokemistejä ollaan. Ainakin nyt toistaiseksi siis:P. Kiva ala mutta enpä tosiaan voi työllisyystilanteen takia juuri suositella. Kaikkiin paikkoihin on vähintään sata hakijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Minä pääsin vasta 47-vuotiaana alani töihin pieneen firmaan ja nyt olisi osaamista muihin hommiin. Mulla on pari kertaa lähtenyt alkuun, mutta sitten tullut firman lakkauttaminen tai jotain muuta esteeksi. Mutta nyt olen ollut nykyisessä neljä vuotta ja alan olla liian vanha enää mihinkään. Ainoastaan yrittäjänä voisin edetä haluamallani tavalla, mutta ne suhteet olisi pitänyt luoda aikaisemmin, eikä rohkeus oikein riitä.
Jos ala on kovin kilpailtu ja sellainen, että työn saaminen edellyttää kokemuksia ja kontakteja, voi parin vuoden päästä valmistumisesta unohtaa uran luomisen kyseisellä alalla, jos ei töitä löydy. Valitettavasti. Työkokemusta kerätään ja kontakteja luodaan usein jo opiskeluaikana, ja jos ei tässä ole onnistunut, on asiaa vaikea paikata myöhemmin. Samoin tuo, että lapset (siis useampi lapsi) on jo tehty, kertoo siitä, että olet ollut joko opiskeluaikanasi tai valmistumisen jälkeen ainakin pari vuotta pois työmarkkinoilta. Eihän tämä tietenkään saisi vaikuttaa, mutta jos kilpailu alalla on kovaa, totta kai firmat mieluummin palkkaavat hakijan, jolla ei vastaavia aukkoja cv:stä löydy.
16 on tekniikan alalla. Tällä alalla ei riitä osaaminen, vaan pitää olla vahva ja terävät kyynärpäät, monissa paikoissa myös mieluiten mies. Nykyisessä firmassa tehtävät ovat osittain haastavia, mutta palkkapieni ja kehitysmahdollisuuksia ei ole kovin kummoisesti.
Meitä oli edellisessä työpaikassa kolme naista samassa tilanteessa. Korkeakoulututkinto ja ainakin jossain vaiheessa suunnitelmia nousevasta uraputkesta. Jossain vaiheessa asia sitten unohtui tai jäi muiden asioiden jalkoihin.
Kaikille kolmelle yhteistä oli kunnianhimoinen mies kovassa uraputkessa. Kaksi tai kolme lasta siihen päälle, vähän huonoa ajoitusta ja liikaa arkailua. Siinä sitä sitten oltiin asiakaspalvelutyössä parin tonnin palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli edellisessä työpaikassa kolme naista samassa tilanteessa. Korkeakoulututkinto ja ainakin jossain vaiheessa suunnitelmia nousevasta uraputkesta. Jossain vaiheessa asia sitten unohtui tai jäi muiden asioiden jalkoihin.
Kaikille kolmelle yhteistä oli kunnianhimoinen mies kovassa uraputkessa. Kaksi tai kolme lasta siihen päälle, vähän huonoa ajoitusta ja liikaa arkailua. Siinä sitä sitten oltiin asiakaspalvelutyössä parin tonnin palkalla.
parin tonnin palkalla?! Sehän on hyvä!
Muuta ulkomaille köyhälästä.