Lue keskustelun säännöt.
Kun ura ei koskaan ala
16.10.2015 |
Tein yliopistotutkinnon ja töitä siinä sivussa. Nyt valmistumisesta on jo kauan ja teen vieläkin jotakin töitä. Mutta en niitä töitä, mitä haluaisin ja mihin olen koko aikuisikäni valmistautunut. Lapset on tehty. Voinko jo myöntää itselleni, ettei minulle tule koskaan kaipaamiani haastavia töitä ja mahdollisuutta uraan? Kokemus ei riitä siihen, että minut valittaisiin ohi muiden urakiipijöiden avoimiin työpaikkoihin. Elämäni suurimpia pettymyksiä. Teen koko ajan jotakin, mikä parantaa cv:täni. Ei kelpaa. Aina on kymmenittäin muita. Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (129)
Kannattaa ola vankka asema ennen lasten tekoa. Minulla onneksi oli 10 vuoden ura ennen äippälomaa. Ja onneksi mieskin osallistuu, saadaan molemmat edetä hommissamme. Ja onneksi mummot auttaa mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka palavasti haluat jonkun työn? Näkyykö palava into hakemuksesta ja haastattelussa? Mitä teet nyt vapaa-ajalla - opiskeletko lisää alaasi? Kuinka kiinnostunut ja ajan hermoilla olet?
Mulla oli palava into vielä viisi vuotta sitten. Tein paljon töitä, mielestäni hyvällä asenteella, duunissa kerroin esimiehille vinkkejä miten toimintaa voisi vielä kehittää ja tehostaa. Sain paljon kehuja ja kiitosta. Mutta yt:eissä sain kiitoksena potkut. Sen jälkeen olen etsinyt töitä vaikka mistä, en ole saanut. Kyllä se palava into vaan hiipuu, jos yrittää vuodesta toiseen täysillä, mutta kohtaa pelkkiä pettymyksiä.
Tiedän, ettei katkeraa ihmistä ota kukaan töihin. Tilanne vaan nyt on sellainen, ettei ole edes töitä mitä hakea... Yritä tässä olla palavasti innostunut.
olitko muiden duuneja nokkiva Bessewisser?
Hah, samaa mietin. Jos vasta töihin tullut "kertoo esimiehille vinkkejä miten toimintaa voisi vielä kehittää ja tehostaa", niin ei todellakaan kuulosta erityisen miellyttävältä työtoverilta. Erityisesti alkuvaiheessa pitää olla nöyrä eikä ruveta neuvomaan, miten hommat kannattaa hoitaa.
Juuri ylläolevassa kommentissa on syy, miksi suomalainen työelämä junnaa vuosikymmenien takaisissa juoksuhaudoissa eikä ulkomailla osteta meidän tuotteita. Jos uusi työntekijä kertoo parannusehdotuksia, hänet joko heitetään pihalle firmasta tai opetetaan pitämään suunsa kiinni ja sopeutumaan. Arvatkaa voiko tällaisessa työyhteisössä mikään ikinä kehittyä?
Olin aikoinaan todella konservatiivisessa työpaikassa, jossa kaikki piti tehdä niinkuin "aina ennenkin". Kaikille uusille ideoille naureskeltiin ja vittuiltiin. Lähdin itse pois kun pää ei kestänyt sitä negatiivisuutta, kyräilyä ja saavutettujen etujen puolustamista.
Kirjoitin ylläolevan kommentin ja olen itse asiassa kanssasi jossain määrin samaa mieltä. Neuvoisin silti kaikkia aloittelijoita pitämään alkuun matalaa profiilia, koska se on työntekijän oman edun mukaista suurimmassa osassa työpaikkoja. Ja muutenkin, on aika riskaabelia vielä hommiin tutustuessaan alkaa "pätemään vanhemmille". Vasta asemansa vakiinnuttua on turvallisempaa esittää kehitysehdotuksia, kun sinut on hyväksytty osaksi porukkaa ja todettu oikeasti osaavaksi. On varmaankin työpaikkoja, joissa se ei koskaan onnistu, mutta suurimmassa osassa hyviä tyyppejä lopulta kuunnellaan.
On minullakin kokemusta uusista työntekijöistä, jotka tulevat asenteella: "Kaikki uusiksi, mulla on hyviä ideoita." 99 % heidän ehdotuksistaan on sellaisia, joita on jo kokeiltu ja huonoiksi todettu. Lisäksi asenne: "Teette väärin." on erittäin epäkunnioittava tulokasta pitempään töissä olleita kohtaan. Tuolla tyylillä suututtaa kaikki. Parempi tapa olisi ensin tutustua asioihin kunnolla, oppia ja ymmärtää paremmin, ennen vanhojen tapojen hajottamista. Joku peruste aiemmilla toimintatavoillakin on, yleensä vielä hyvä peruste.
Tällanen tulevaisuus on varmaan mullakin edessä. En oo mitenkään erityisen mieleenpainuva tyyppi tai ekstrovertti verkostoituja. En myöskään oo tehnyt opintojen ohessa oman alani töitä vaan ns paskaduunia mm siivoojana ja tarjoilijana. Tää tulee kostautuun vielä!! Enkä ole edes mikään kovin nuori enää, kun ikääkin on mittarissa jo yli 30 :(
Millä alalla te muuten olette?
Täällä myös korkeastikoulutettu +40 avopari joilla lapsen teko venähti. Muutama pätkätyö ja huonekalut + tauluteevee hankittu niillä tuloilla + 30 000e säästössä.
Ulkomailla tehty myös pätkää. Damissa oli mukava tehdä duunia ja pössytellä lomat. Elämä menee lähinnä dokaillessa ja uutisia lukiessa, notkuessa netissä.
Töihin mennään molemmat vain ettei tule karenssia. Ansiosidonnaisella ryypätään vailla päämäärää. Tavallaan nautitaan elämästä, mutta suunta puuttuu. Olisin halunut tyttären ;( Tehkää ne lapset ennenkuin ootte liian vanhoja :(
Saatana! "Itku pääsi". Mies ulvoo laskuhumalassa tuossa vieressä ja välillä nauraa. Taitaa tulla hulluksi.
Onneksi itse kävin aluksi ammattikoulun ja sivussa lukion. Sain käytännön ammatin. Sen jälkeen voi opiskella paperimaisteriksikin jos on tarvetta päteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja, meillä on näitä. Niin kalliiksi on tullut yksikin jamppa, joka luulee tietävänsä, eikä KYSY silloin kun siihen olisi tarvetta. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Koulunpenkiltä työpaikalle tulleet juuri valmistuneet kaikesta kaiken tietäjät on pahimpia. Ne luulee, ei tiedä. Ne kuvittelee osaavansa, eivät sit osaa. Niiden jälkiä korjataan. Jos on fiksua hoksaa että on vielä paljon opittavaa ja opettelee. Jos on tyhmä, jää duunariksi ja pettyy.
Pahimmat vinkkailijat eivät hoida omaa duuniaan hyvin.
Töissä on tuuristakin kiinni. Ha siitä sopiiko yritys sulle. Minulle ei sovi suuret yritykset. Olin opintojen jälkeen Nokialla, monien unelmaduunissa vuoden. Vihasin sitä. Nyt ihan eri hommissa. Keskisuuressa yrityksessä. Love it!
Ja tekniikka vaihtui markkinointiin ja vielä sen jälkeen taloushommiin. En olisi osannut opiskelijana suunnitella tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vkierailija kirjoitti:
Voi luoja, meillä on näitä. Niin kalliiksi on tullut yksikin jamppa, joka luulee tietävänsä, eikä KYSY silloin kun siihen olisi tarvetta. Huoh.
ja ne jotka ei myönnä mokailua vaan peittelee. Eipä mitään jos on yrittänyt, joskus voi mennä pieleen. Mutta peittely ja kieltely ei oo jees. Toki fiksut tajuu kysyä,
Vierailija kirjoitti:
Koulunpenkiltä työpaikalle tulleet juuri valmistuneet kaikesta kaiken tietäjät on pahimpia. Ne luulee, ei tiedä. Ne kuvittelee osaavansa, eivät sit osaa. Niiden jälkiä korjataan. Jos on fiksua hoksaa että on vielä paljon opittavaa ja opettelee. Jos on tyhmä, jää duunariksi ja pettyy.
Eipä oo perheen ja kunnollisen uran saaminen helppoa. Kyllä pitkät hoitolomat pilaa uraputken kuin uraputken. Minunkin olisi pitänyt laittaa lapset vaan hoitoon 1 vuotiaana, uran kannalta virhe olla kotona 2*3 v. Nyt muut painaa ohi kun kivoja duuneja jaetaan. Ja mun kokemus on riittämätöntä vaikka koulutus kelpaa vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastavalmistuneissa on puolensa ja puolensa. Kehittämisehdotukset voivat olla joskus hyviä. Mutta muistakaa ihmiset, että teitä usein opettaa vanhat jäärät, joiden omat työelämän kokemukset ovat viime vuosituhannelta. Sama tässä kun joitakin ohjelmia uudistetaan. Hyvänä esimerkkinä Mielestäni esim. Officen ohjelmat olivat parhaimmillaan 2007-versioissa. Sitten alettiin helppokäyttöisyystoimintoja piilottaa. Jos ennen sai jotain yhdellä klikkauksella ja nyt joutuu tekemään kolme, ohjelma ei ole mennyt eteenpäin, vaan taaksepäin.
Ei voi alkaa kehitysehdotuksia heti ensimmäisenä alkaa latelemaan, vaan ensin pitää tutustua talon toimintaan ja toimintatapoihin ja ymmärtää, miksi joku asia tietyllä tavalla tehdään. Niin minäkin tein ja annoin kehitysehdotuksia vasta sitten, kun olin vakiinnuttanut asemani. Osa menee läpi, osa ei. Osassa meillä ollaan hyvin uudenaikaisia, osa tehdään mielestäni tavalla, joka voisi olla paljon tehokkaampi. Muutama asia ärsyttää paljon ja estää myös omaa kehittymistäni, kun pomo oikein jopa kehuskelee kuinka hän on vanhanaikainen tässä asiassa. Pitää myös osata laskea, onko vaikkapa jonkun laitteen hankinta niin kannattavaa, että se maksaisi itsensä takaisin.
Minä, monelle muulle naiselle tyypilliseen tapaan, lähdin miehen mukaan pienelle sovistinistiselle paikkakunnalle. En tosin mukisematta, vaan asiasta käytiin isoja riitoja. Miehen lempilause oli "luuletko että minä (tarkoitti itseään) saisin tällä palkalla ja tällä koulutuksella muualta töitä ja luuletko tosiaan, että niitä töitä muuallakaan olisi". Minä siihen vastasin, että tällä koulutuksella ja motivaatiolla saisin miltä tahansa isommalta paikkakunnalta töitä vähän etelämästä pienemmältäkin. Hän ei vaan suostunut sitä koskaan myöntämään. Mies uhkasi erolla, jos lähden muualle töihin tai edes kouluun. Ajatukseni oli jatkaa yliopistossa opistotutkinnon jälkeen, mutta ko. paikkakunnalla ei ollut mahdollisuutta. Sain sentään päivitettyä opistotutkintoni amk-tutkinnoksi.
Kun lapset kasvoivat, aloin hakea töitä ympäri maan ja tein sopimuksen mieheltä kysymättä kun tilaisuus tuli, eli lähdin vaan. Nyt teen reissutöitä ja mies on tyytynyt tilanteeseen. Eikä ole puhunut erosta mitään. Hän on nähnyt, kuinka mielialani on noussut. Mutta valitettavasti tämä on pieni firma, jossa tehtävien vaativuus on vähän kasvanut, mutta mitään uraa en saa. Ei ole mitään koulutuksia talon puolesta enkä pääse palavereihinkaan kuin enintään pari kertaa vuodessa "tutustumaan". Teen suurimmaksi osaksi ammattikoulutason töitä, n. 20 % on koulutustani vastaavaa. Kaikenlisäksi pomoni on syyttelijäluonne. Hän syyttelee aina omista virheistään muita, joten uskon, että omatkin virheensä ovat minun syytäni, silloin, kun en ole paikalla. Usein on sanonut miksi olet tehnyt näin ja monesti minulla on kirjallinen dokumentti väärästä neuvosta. Aina ei ole ja sitten menee vain omaksi syykseni, vaikka tiedän, ettei ole. Pelkään, että maine menee ja muualta on vaikea saada töitä tämän vuoksi.
Ja se työntekijän maine on tärkeä, monilla aloilla on niin pienet piirit. Änkyrän maine leviää, monet pomot on kavereita keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
4: En tykkää yleistyksistä, mutta kieltämättä alkaa tuntua, että siellä maagisessa "ulkomailla" tosiaan arvostetaan koulutettua ihmistä ihan eri tavalla kuin täällä. Suomessa (yleistys) työnantajille kelpaa vain henkilö, jolla on prikulleen sen alan koulutus ja prikulleen oikeanlaista työkokemusta.
Luin koko ketjun täällä "maagisessa ulkomailla".
Suomessa arvostetaan koulutusta liikaa. Yliopistokoulutus liian laaja-alaista. Monilla aloilla suomalainen gradu vastaa lisensiaatin arvoa monessa muussa maassa. Suomen pienillä työmarkkinoilla ei mitenkään riitä töitä ylikoulutetulle väestölle.
Helppohan se on täältä huudella, mutta aika monen tässäkin ketjussa kirjoittaneen kannattaisi vakavasti lähteä etsimään töitä muista maista EU:n sisältä. Tai kauempaakin. Moni vetoaa siihen, ettei pienten lasten takia voi. Mielestäni tuo on monelle kiveenhakattu tekosyy olla tunnustamatta sitä, että itse ei uskalla päästää tutusta ympäristöstä irti, antaa sille omalle napanuoralle vähän pitempi siima ja lähteä kokemaan uutta.
Ulkosuomalainen lähes 20 vuotta
Hyviä kirjotuksia ja mielenkiintosia kokemuksia lukea, mut sellainen mikä itsellä pisti silmään on, että miksi rajoittua siihen "omaan alaan". Johan siinä lasten kasvatuksessa tulee kokemusta vauvoista ja lapsista ja niiden kanssa puuhastelusta. Sekin tieto on hyvä pohja alkaa opiskella uutta alaa, vaikka hoitotieteitä tai lähihoitajaksi tai opettajaksi tai jotain ja siinä opintojen aikana voikin sitten vahingossa kiinnostua vaikka geriatriasta tai syttyy halu suunnitella apuvälineitä vaikeasti vammaisille. Mun mielestä kaikki on kyllä mahdollista, kun on avoin uusille asioille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole änkyrä ja saan kyllä paljon hyvääkin palautetta, myös esimieheltä, joskin ottaa kyllä kunnian itse ulkopuolisten silmiin. Mutta pomoni on aika huolimaton nykyään ja usein ne virheet, joita korjaa tai minä korjaan puhuu puhelimessa "me", vaikka en ole ollut asiassa edes osallisena. Olen ainoa työntekijä :/. Olen aika varma ja saanut vähän vihiäkin, että syyttelee minua silloin kun en ole kuulemassa, ts. puolustautumassa. Kun ei pääse palavereihinkaan mukaan, helppo olla syntipukki.
Viimeksi, eilen, tilanne oli se, että hän syytti yhteistyökumppania vääränlaisten pohjatietojen antamisesta, vaikka todellinen syy oli se, että hän itse oli ottanut vanhentuneet tiedot käyttöön; oli jättänyt uusimmat viestit lukematta.
Kuinka hirveän paljon yhteiskunta tuhlaa voimavaroja ja osaamista hukkaan, kun me osaavat, innostuneet ja kouluttautuneet olemme vain kotona työttöminä? Miten Suomella on tähän varaa?!
Olen yksi meistä, joilla ura ei urkene koskaan, kun eläkepäivät alkavat olla jo niin lähellä. Ei ole auttanut, vaikka olen aiemman tutkinnon lisäksi hankkinut ylemmän korkeakoulututkinnon. Erääseenkin paikkaan valittiin joku " merkonomi", kun oli jostakin syystä ansiotuneempi kuin me korkeakoulututkinnon suorittaneet.
Ulkomaille muutto ei ole mikään ratkaisu silloin, kun on jo perhettä ja koti täällä. Puolisolla voi olla hyvä työpaikka, on asunto ja sosiaalinen verkosto, joka ulkomailla tai toisella paikkakunnallakin puuttuu.
Tutkinto voi myös olla sellainen, että se on hyvin tiiviisti vain Suomeen sopiva eikä sitä voi muualla hyödyntää.
Ongelma lienee myös palkkaus. Suomessa on liian kallista palkata ja kaikki sivukulut. Otetaan halvin, kallis on liian kallis.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille muutto ei ole mikään ratkaisu silloin, kun on jo perhettä ja koti täällä. Puolisolla voi olla hyvä työpaikka, on asunto ja sosiaalinen verkosto, joka ulkomailla tai toisella paikkakunnallakin puuttuu.
Tutkinto voi myös olla sellainen, että se on hyvin tiiviisti vain Suomeen sopiva eikä sitä voi muualla hyödyntää.
Yhtään en käsitä tätä lausahdusta. On niitä perheitä ja koteja muillakin ulkomaille muuttaneilla! :D Jopa lemmikkieläinten kanssa on muutettu. On puuttunut asunto ja sosiaalinen verkosto, mutta kummasti ne ovat aina jokaiselle löytyneet.
Nyt alkoi kiinnostaa, että mikä tutkinto voisi olla noin tiiviisti vain Suomeen sidottu?
Se ulkosuomalainen
Tämä on hyvä keskustelu vaikka itsellä onkin vakitinen työ. Mutta ku Urasta puhutaan, on silloin kysymys akateemisista. Nämä ammattikoulujutut ei kuulu tähän asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä keskustelu vaikka itsellä onkin vakitinen työ. Mutta ku Urasta puhutaan, on silloin kysymys akateemisista. Nämä ammattikoulujutut ei kuulu tähän asiaan.
Oletko akateeminen? Et tainnut oikein ymmärtää. Moni on jämähtänyt sinne ammattikoulutasolle, vaikka edelltyksiä olisi enempään. Joko ei ole päässyt kouluttautumaan syystä tai toisesta, tai on jäänyt amistason hommiin, vaikka on koulutusta. Siitä tässä keskustelussa oli kyse. Ehkä sinun pitää opiskella vielä lisää, kun et ymmärtänyt, ettei tässä keskustella urasta, vaan siitä, ettei ura ala.
Moni on luonut ihan hyvän uran kyllä amis-/opisto-/amk- pohjaltakin. Kun on viisastunut tarpeeksi, tietää tämänkin. Johtotasolla on merkonomejakin nähty Suomessa, eikä Bill Gates taida olla suorittanut loppuun mitään tutkintoa. Kompastuit omaan nokkeluusyritykseesi aika pahoin. Aika daiju on, jos ei tiedä yhtään kouluttamatonta tai vähänkoulutettua uraihmistä, kuin näitä löytyy ihan jo julkisesti tunnetuistakin tyypeistä.
A-vaihtoehdon valinneena suosittelen ehdottomasti b:tä!