Lue keskustelun säännöt.
Kun ura ei koskaan ala
16.10.2015 |
Tein yliopistotutkinnon ja töitä siinä sivussa. Nyt valmistumisesta on jo kauan ja teen vieläkin jotakin töitä. Mutta en niitä töitä, mitä haluaisin ja mihin olen koko aikuisikäni valmistautunut. Lapset on tehty. Voinko jo myöntää itselleni, ettei minulle tule koskaan kaipaamiani haastavia töitä ja mahdollisuutta uraan? Kokemus ei riitä siihen, että minut valittaisiin ohi muiden urakiipijöiden avoimiin työpaikkoihin. Elämäni suurimpia pettymyksiä. Teen koko ajan jotakin, mikä parantaa cv:täni. Ei kelpaa. Aina on kymmenittäin muita. Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (129)
Minä pääsin valmistumisen jälkeen nopeasti töihin 2000-luvun puolivälissä, mutta en saanut vakipaikkaa vaan tein määräaikaisuuksia. Osa oli pitkiäkin ja välillä olo tuntui jopa turvalliselta. Olin varma, että seuraavaksi on minun vuoroni kun uusia ihmisiä vakinaistetaan. 2009 alkaen on sitten ollut jatkuvaa yt-neuvottelua, sijaisuudet lyhenee, rekrykieltoja, painostetaan yrittäjäksi jne. Viimeisen vuoden olen ollut työttömänä/lyhyissä sijaisuuksissa, ja pahoin pelkään, että tältä alalta en enää kunnon töitä saa. Ammattitaitoni vanhentuu, kun en pääse vaativiin projekteihin (sijaisuudet ovat aina helppoa pilipalihommaa) ja yliopistot/amk:t työntää koko ajan enemmän työnhakijoita markkinoille.
Työurani on oikeasti täysi vitsi, vaikka cv periaattessa näyttää kohtuullisen hyvältä. Luulen, että joudun vaihtamaan alaa. Olen todella pettynyt, että elämäni meni näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään töihin pääsee vain suhteilla. Pitää osata verkostoitua. Työhakemusten ja ceeveiden lähettely tuntemattomille on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Meillä uudet hyvät duunit menee talon sisälle. Useimmiten kyllä vaikka on julkinen hakukin. Tuntitöissä puurtaa AMK:ssa ja yliopistossa opiskelevat, parhaat saa uutta haastetta. Huonoimmat junnaa paikallaan eikä älyä jatkaa eteenpäin. On todella tärkeää ottaa keikkaduunia yrityksestä, jossa on kasvua. Ja sitten se asenne, asenne, asenne.
Kuinka palavasti haluat jonkun työn? Näkyykö palava into hakemuksesta ja haastattelussa? Mitä teet nyt vapaa-ajalla - opiskeletko lisää alaasi? Kuinka kiinnostunut ja ajan hermoilla olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen viheralalla. Suomen talvi vaikuttaa näissä hommissa vähän liikaa, ettei vakituisia paikkoja ole kovin monelle. 22:lla oli tuttuja ajatuksia. Tää ketju jotenkin helpottaa mun mieltä, vaikka oonkin jäämässä kohta työttömäksi. -5
Olen onnellisesti työttömänä. Tervetuloa kerhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka palavasti haluat jonkun työn? Näkyykö palava into hakemuksesta ja haastattelussa? Mitä teet nyt vapaa-ajalla - opiskeletko lisää alaasi? Kuinka kiinnostunut ja ajan hermoilla olet?
Palava into on aivan se ja sama. Muutaman vuoden päästä se on kadonnut kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka palavasti haluat jonkun työn? Näkyykö palava into hakemuksesta ja haastattelussa? Mitä teet nyt vapaa-ajalla - opiskeletko lisää alaasi? Kuinka kiinnostunut ja ajan hermoilla olet?
Palava into on aivan se ja sama. Muutaman vuoden päästä se on kadonnut kuitenkin.
h
eipä kukaan ota riskiä palkata norsunvittunaamaa, muitakin on hakijoissa. Jos on elämään kyllästynyt, se näkyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se, että AMK opiskelijoille myydään tutkintoa johtajatutkintona. Eipä niitä johtajan duuneja tai vaativia asiantuntijan duuneja niin paljon ole tarjolla. Teitä on huijattu. Suomalaiset on ylikoulutettuja.
Hae nykyistä työtäsi vastaavaan paikkaan firmaan, jossa on mahdollisuudet edetä. Yritystä on helpompi vaihtaa vastaavaan tai jopa nykyistä helpompaan paikkaan, ja nousta sitten sisäisesti kun pääsee antamaan näyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on virhe olla ottamatta haasteita vastaan perhetilanteessa vuoksi tai olla muutamatta tai muuten näkemättä vaivaa. Jos tilaisuus tulee, siihen pitää tarttua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka palavasti haluat jonkun työn? Näkyykö palava into hakemuksesta ja haastattelussa? Mitä teet nyt vapaa-ajalla - opiskeletko lisää alaasi? Kuinka kiinnostunut ja ajan hermoilla olet?
Palava into on aivan se ja sama. Muutaman vuoden päästä se on kadonnut kuitenkin.
h
eipä kukaan ota riskiä palkata norsunvittunaamaa, muitakin on hakijoissa. Jos on elämään kyllästynyt, se näkyy
Jos haluaa palkata teennäisiä mielistelijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea kiinnostus ja into näkyy kyllä. Minun virhe oli liika kärsimättömyys. Hyvinä aikoina lähdin itse kolmesta duunista nopeasti kun ei ollut tarpeeksi haasteellista. Työtä hakiessa näytti aukot töiden välillä huonolta. Kun oli huonommat ajat ha paaaaljooon on hakijoita, 200 vähintään per duuni. Nyt sain sitten 3 v työttömyyden jälkeen määräaikaisen pestin onneksi. Kohta taas työtön, mutta mun lapsentekoikä on kohta ohi. Ehkä mahdollisuudet paranee. 30-40 v nainen on äitiyslomapommi
Opiskeluaikoina kannattaa miettiä harkkatyöt, harjoittelupaikat ja muut ihan suhteiden luomisen kannalta. Ja etsiä keikkaa ja kesätyötä hyvistä yrityksistä.
Työpaikat menee suhteilla. Pitää verkostua, tutustua (puoli)väkisin, tuntea ihmisiä, liikkua paikoissa ja tehdä itseään tykö. Jos viinapää kestää, niin sitä parempi.
Edelleenkin varma keino saada valtiolta/kaupungilta/kunnalta joku vakituinen pikkupomon tai asiantuntijan virka on lähteä opiskelijapolitiikkaan mukaan. Valitse vaan ihan arvalla, että lähdetkö kepun, akateemisten sossujen tai kokoomuksen opiskelijatoimintaan. Unohda jotkut poliittiset ideologiat ja mene sinne vaan mukaan. Tulee tuttuja, on tapaamisia ympäri suomen, tunnetaan ja tiedetään toisensa. Sitten kun tulee haku paikkaan, niin kas, olet sopiva.
Tietysti esim. kotikaupunkini Turku on semmoinen sisäänpäinlämpiävä pikkukaupunki, ettei täällä pääse mihinkään ellei ole oikeasta paikasta kotoisin, käynyt oikeaa lukioa, lukenut oikeassa yliopistossa ja tunne tietysti oikeita ihmisiä. Se yksi savolainen, nykyään Raision kaupunginjohtaja tosin eteni, vaikka onkin tosiaan savosta. Mutta se teki taas sos.dem puoleen eteen niin helvetisti töitä että sen oli sitten pakko saada hakemansa paikka kun se tuli kohdalle.
Ilman suhteita ei etene. Itse valtiolla töissä ja ihan säälittää suuresti ne hakemukset joita täysin jotkut nobodyt jostain lähettelee ja ehkä tosiaan ajattelee että niillä olisi mahkuja. Not.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka palavasti haluat jonkun työn? Näkyykö palava into hakemuksesta ja haastattelussa? Mitä teet nyt vapaa-ajalla - opiskeletko lisää alaasi? Kuinka kiinnostunut ja ajan hermoilla olet?
Mulla oli palava into vielä viisi vuotta sitten. Tein paljon töitä, mielestäni hyvällä asenteella, duunissa kerroin esimiehille vinkkejä miten toimintaa voisi vielä kehittää ja tehostaa. Sain paljon kehuja ja kiitosta. Mutta yt:eissä sain kiitoksena potkut. Sen jälkeen olen etsinyt töitä vaikka mistä, en ole saanut. Kyllä se palava into vaan hiipuu, jos yrittää vuodesta toiseen täysillä, mutta kohtaa pelkkiä pettymyksiä.
Tiedän, ettei katkeraa ihmistä ota kukaan töihin. Tilanne vaan nyt on sellainen, ettei ole edes töitä mitä hakea... Yritä tässä olla palavasti innostunut.
Lohdullista että kolmenkin vuoden työttömyyden jälkeen joku on saanut töitä. Itse tein sen "virheen" että hyvin alkaneen uran keskeytti äitiysloma. Sitten pieni pätkä töitä ja taas äitiysloma... Sitten ei mitään. Aloitin opiskelun uudelle alalle, joten olen toiveikas että ura starttaa vielä uudelleen. Eläkeikään on kuitenkin yli 30 vuotta. Eniten harmittaa jatkuva epävarmuus ja pelko tulevasta ja riippuvuus miehestä ja miehen tuloista. Olemme uskaltaneet ottaa kaikesta huolimatta asuntolainaa, koska tämä tulee pitkässä juoksussa halvemmaksi. Emme ole uskaltaneet juuri matkustaa tai muuten tuhlailla, kun mies on yhä määräaikainen (itse siis opiskelen). Tilillä on noin 20k ihan vain siksi että saisin yöni nukuttua. Tulevasta kun ei voi tietää! Vakityö edes toiselle tuntuisi lottovoitolta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka palavasti haluat jonkun työn? Näkyykö palava into hakemuksesta ja haastattelussa? Mitä teet nyt vapaa-ajalla - opiskeletko lisää alaasi? Kuinka kiinnostunut ja ajan hermoilla olet?
Mulla oli palava into vielä viisi vuotta sitten. Tein paljon töitä, mielestäni hyvällä asenteella, duunissa kerroin esimiehille vinkkejä miten toimintaa voisi vielä kehittää ja tehostaa. Sain paljon kehuja ja kiitosta. Mutta yt:eissä sain kiitoksena potkut. Sen jälkeen olen etsinyt töitä vaikka mistä, en ole saanut. Kyllä se palava into vaan hiipuu, jos yrittää vuodesta toiseen täysillä, mutta kohtaa pelkkiä pettymyksiä.
Tiedän, ettei katkeraa ihmistä ota kukaan töihin. Tilanne vaan nyt on sellainen, ettei ole edes töitä mitä hakea... Yritä tässä olla palavasti innostunut.
olitko muiden duuneja nokkiva Bessewisser?
No mulla ei ole uraa eikä lapsia. Ajattelin aina että satsaan uraan, kun hyvä ja monipuolinen maisterin tutkinto kerran on taskussa. No ura on ollut pätkätyötä, joka ei ole vienyt eteenpäin. Nyt työttömänä. Ikää likemmäs 40 ja lapset jäi tekemättä kun yritin ensin luoda uraa. Jos jonkun vinkin voisin antaa nuorille niin jos haluaa lapsia, on ne hyvä tehdä opintojen aikana ja vaikka venyttää sitä valmistumista sitten. Ura tulee tai ei tule, se voi olla ihan sattumasta kiinni. Tänä päivänä kouluttautuminen on varma tie turhautumiseen ja unelmien rikkoutumiseen. Koulutuksella tätä maata ei suosta nosteta, sen verran fiksuja korkeakoulutettuja työttömiä lähipiirissäkin on.