Lue keskustelun säännöt.
Mulla on jatkuva tyytymätön ja paha olo. Käyn terapiassa. Haluan normaalin olon.
13.11.2010 |
Tuntuu ettei ole mitään toivoa saada omaa mieltään kuntoon kun paska olo vaan pysyy. Olen ollut yli vuoden psykoterapiassa eikä siitä tunnu olevan mitään hyötyä. Käyn kerran viikossa siellä valittamassa.
Elämässäni asiat on kunnossa, mielessä ei. Olen kokenut suuria menetyksiä, mutta nyt pitäisi alkaa jo olla valoa. Ei ole.
Olen ahdistunut ja kiukkuinen. Haluaisin olla tasapainoinen ja tyytyväinen tähän hyvään elämään. On niin tylsää. En osaa olla tyytyväinen. Kamalaa. Pelkään etten opi.
Voiko tästä vielä järkiinsä tulla?
Kommentit (62)
on vuosien varrella ollut niin monta diagnoosia ja terapiaa, että pääsin yhdestä yliopiston psykologian tentistä läpi käymättä luennoilla ja lukematta yhtään kurssikirjaa, kun tarvitsin viisi ekstraopintopistettä jostakin. Itselläni on ollut depersonalisaatio/derealisaatio- oireyhtymä (siis se että on koko ajan epätodellinen ja itsestä irtaantunut olo) viimeiset kuusi vuotta, persoonallisuushäiriö on yksi diagnoosi, samoin pakko- oireinen häiriö, vakava masennus..en tiedä onko näille kaikille jokin yksi selitys vai onko minulla vain huonot geenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. Rosen- terapia "tehota" yhtä hyvin kuin tuo vyöhyketerapia? Täälläpäin kun ei googletuksen perusteella ole jälkimmäistä tarjolla. Suhtaudun kyllä melko epäilevästi kaikenlaisiin vaihtoehtohoitoihin, mutta eipä nuo perinteisetkään ole apua tuoneet, joten on sama kokeilla kaikkea mahdollista.
Olen käynyt rosenissa ja nyt kun olen valmis kohtaamaan vaikeat, unohdetut asiat, ne tulevat hoidossa esiin, tunteineen. Viimeksi mulla oli hyvä rosenterapeutti, löysi just ne pahat, jännityskohdat missä oli tuska ja kipu.
Vaikka kävis vuosia keskustelemassa, ei sitä tunnekosketusta saa puhumalla. Jos vaivat ovat patoutuneina kehoon, ne pitää myös avata kehollisella mnenetelmällä.
Jos juuri nyt asiat on kohtuullisesti; miksi edelleen märehdit epäonneasi aiemmin? Miksi et halua VALITA uutta tapaa suhtautua elämääsi?
Jos juuri nyt asiat on kohtuullisesti; miksi edelleen märehdit epäonneasi aiemmin? Miksi et halua VALITA uutta tapaa suhtautua elämääsi?
Jos juuri nyt asiat on kohtuullisesti; miksi edelleen märehdit epäonneasi aiemmin? Miksi et halua VALITA uutta tapaa suhtautua elämääsi?
Taas joku neuvomassa jolla ei ole hajuakaan mt-ongelmista
sairastaneena sanoisin, että kyllä myös omaa asennemuutosta tarvitaan. Ainakin mun piti oikeasti päättää, että nyt jätän takamukseni menneeseen (kuten Leijonakuninkaassa sanotaan), ja aloitan uuden elämän. Toki kannattaa jauhaa ne asiat, joita pitää jauhaa, mutta sitten pitää mennä myös eteenpäin.
Usein analyyttisesti suuntautuneet psykoterapeutit eivät oikein osaa auttaa tässä prosessissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän kuin mitään! Se vaan on osoittautunut ylivoimaisen vaikeaksi ja olo siksi entistä toivottomampi. En HALUA jauhaa menneitä vaan keskittyä nykyhetkeen. Mutta jostain tämä tyytymättömyys tulee enkä saa sitä pois! Ehkä yritän vielä uskoa terapiaan että kun kuona käsitellään pois, voi siirtyä eteenpäin mutta kun luulen etten osaa sitä mennyttä edes oikeasti käsitellä. Jotenkin en hallitse päätäni.
ap
Mitä pitäisi tapahtua että se tyytymättömyys katoaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen alkanut käymään psykologisessa vyöhyketerpiassa. Montaa kertaa en ole vielä käynyt, mutta joka kerran jälkeen on sanoinkuvaamattoman hyväntuulinen.
Ihan en ole vielä varma, uskonko suuntaukseen satasella, mutta terapeutti väittää, että menneet tunteet jäävät kehoon, jos niitä ei ole päästänyt ulos. Eli ne vanhat tunteet pitää päästää ensin ulos, sitten pitää antaa anteeksi kaikelle mahdolliselle ja lopuksi elämään tulee ilo.
Kaikki riippuu siis padotuista tunteista, jotka vaikuttavat elämäämme tänä päivänä.
Suosittlen myös, että luet Eckhart Tollen kirjan läsnäolon voima. Hän puhuu juuri siitä, että elää tässä hetkessä. Ja juuri tässä hetkessähän ei ole ongelmia. Ongelmasi ovat joko jo tapahtuneet, tai sitten pelkäät tulevaa. Mutta juuri nyt, kun kirjoitan tätä lausetta ja olen tässä hetkessä, eihän minulla ole ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ehdottomasti D-vitamiinia 80-100µg/vrk. Jos D-vitamiini löydettäisiin nyt niin se luokiteltaisiin hormoniksi ja tuskin osisi edes apteekki-tavaraa. Mä olen myös käynyt läpi terapiat mutta rahat siinä vain hukkaan meni vaikka tilani luokiteltiin vakavaksi pitkittyneeksi masennukseksi. Ravintoterapeutti suositteli mulle sit tuota D-vitamiinia ja kahdessa kuukaudessa tuli ihan kuin olisin herännyt vuosien epätoivosta ja sumusta.
Mä olen muuten kokeillut vaikka minkälaisia luontaistuotteita ja ollut huomaavinani joistain olleen ihan apuakin, mutta D-vitamiinin teho oli jotain ihan muuta kun ero oli aivan selvä.
vuoksi ainakin minun on vaikea vaan ruveta ajattelemaan, että kaikki on tosi loistavasti ja mikään ei häiritse, koska jos minun mieleeni tulee päivittäin ahdistavia flashbackeja menneestä, niin ei siihen auta, vaikka järjellä ajattelisin, että ne ovat mennyttä ja en välitä. Järki ja tunne ovat niin erillään, ettei se päänsisäinen puhe vaikuta tunteeseen mitenkään. Jos taas vaikka suutun nykyhetkessä jostain, niin pystyn ajattelemaan, että rauhoitu ensin ennen kuin alat selvittää asiaa, jolloin tunne lievenee. Mutta menneisyyden tuneisiin se sisäinen puhe ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelmaa Tolle pyörittelee kirjassaan ja antaa ohjeita.
7/8
vuoksi ainakin minun on vaikea vaan ruveta ajattelemaan, että kaikki on tosi loistavasti ja mikään ei häiritse, koska jos minun mieleeni tulee päivittäin ahdistavia flashbackeja menneestä, niin ei siihen auta, vaikka järjellä ajattelisin, että ne ovat mennyttä ja en välitä. Järki ja tunne ovat niin erillään, ettei se päänsisäinen puhe vaikuta tunteeseen mitenkään. Jos taas vaikka suutun nykyhetkessä jostain, niin pystyn ajattelemaan, että rauhoitu ensin ennen kuin alat selvittää asiaa, jolloin tunne lievenee. Mutta menneisyyden tuneisiin se sisäinen puhe ei auta.
Kirjoita ylös kaikki se kökkö, jota on tapahtunut, miltä se tuntui silloin. Joillain tavalla sinun täytyy saada se vanha taakka kevennettyä; käsiteltyä. Mitä enemmän yrität unohtaa, sitä enemmän se vaatii sinulta sitä unohtamista ja keskityt vain siihen menneeseen. Eikö terapiassasi ole päästy vanhoihin asioihin vielä käsiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelmaa Tolle pyörittelee kirjassaan ja antaa ohjeita.
sanoit aiemmin, että "Suosittlen myös, että luet Eckhart Tollen kirjan läsnäolon voima. Hän puhuu juuri siitä, että elää tässä hetkessä. Ja juuri tässä hetkessähän ei ole ongelmia. Ongelmasi ovat joko jo tapahtuneet, tai sitten pelkäät tulevaa. Mutta juuri nyt, kun kirjoitan tätä lausetta ja olen tässä hetkessä, eihän minulla ole ongelmaa."
Niin eikö tämä perustu juuri siihen sisäiseen puheeseen? Joka taas on minulla irrallinen tapahtuma niistä tunteista.
Tolle juuri sanoo, että pääkoppa on kaiken ongelma. Pää eli mieli pyörittelee asioita. Siitä puheesta pitää päästä irti ja alkaa elämään tässä hetkessä. Ilman pohdintoja menneestä.
Olen lukenut kirjan ja yritän elää sen mukaan, mutta en ole vielä täysin valaistunut. Eli tämän paremmin en pyst referoimaan.
7/8
ongelmaa Tolle pyörittelee kirjassaan ja antaa ohjeita.
sanoit aiemmin, että "Suosittlen myös, että luet Eckhart Tollen kirjan läsnäolon voima. Hän puhuu juuri siitä, että elää tässä hetkessä. Ja juuri tässä hetkessähän ei ole ongelmia. Ongelmasi ovat joko jo tapahtuneet, tai sitten pelkäät tulevaa. Mutta juuri nyt, kun kirjoitan tätä lausetta ja olen tässä hetkessä, eihän minulla ole ongelmaa." Niin eikö tämä perustu juuri siihen sisäiseen puheeseen? Joka taas on minulla irrallinen tapahtuma niistä tunteista.
Olen ihan samanlainen.
Muutamaa terapiaa olen kokeillut, mutta lopettanut ne hyödyttöminä. Myöskään kahdenkeskinen keskustelu esim. psykiatrin kanssa ei ole mua auttanut.
Mulla on menneisyydessä tosi paljon ahdistavia asioita, jotka tulevat mieleen usein jopa päivittäin. Suurin osa itseaiheuttamiani. Samoin tulevaisuuteen liittyviä huolia.
Toinen ongelma tähän ahdistukseen liittyen on unettomuus. Mietin menneitä ja pähkäilen tulevia. Joko en nukahda tai sitten heräilen pitkin yötä.
Olen miettinyt tilannettani ja tullut siihen johtopäätökseen, ettei minulla ole elämäniloa eikä elämälleni tarkoitusta (vaikka minulla on kaksi lasta ja miesystävä).
Yritän jotenkin pyristellä päivät läpi.
Muutama asia auttaa minua selviytymään, edes jonkun verran: säännöllinen ulkoilu/liikunta, lapsiin ja miesystävään keskittyminen, unilääke, rutiinit nukkumaan mennessä (luen aina jotain kirjaa vaikka yömyöhälle siten, että varmasti nukuttaa ja nukahdan radion päälläollessa). Menneitä muistellessa yritän olla itselleni armollinen, armo on myös sosiaalisissa suhteissa tärkeää.
Kun tulevaisuus ahdistaa, alan järjestelmällisesti hoitamaan pakollisia asioita. Yksi kerrallaan. Kun saan jotain aikaiseksi, se helpottaa oloa edes jonkun verran. Lisäksi olen aloittanut vapaaehtoistyön.
Iso ongelma minulla on ystävien vähyys, tähän en ole osannut vaikuttaa.
Mietin myös sitä, ettei aina pidä "suorittaa" jotain. Siksi minusta esim. onkohan se TV4:n mainos "Viihde on hyväksi". Anna itsellesi lupa laiskotella ja möllöttää. Olla vaan.
parantunut liputtaa psykologisen vyöhyketerapian puolesta. Se on ihan timantti terapia ja siihen vielä lisäksi taideterapiaa, niin avot. Johan aukee lukot ja saa traumat kohdattua ja pois painamasta tätä päivää.
Tolle juuri sanoo, että pääkoppa on kaiken ongelma. Pää eli mieli pyörittelee asioita. Siitä puheesta pitää päästä irti ja alkaa elämään tässä hetkessä. Ilman pohdintoja menneestä.
Eli mädille perustuksille rakennetaan jotain uutta, just just...
D-vitamiinin lisäksi kalaöljykapseleita, jotta aivot saavat tarvitsemiaan rasvahappoja. Margariinit ja kevytrasvat huitsin nevadaan, tilalle voita, kylmäpuristettua oliiviöljyä, avokadoja ja pähkinöitä.
Ja tupla-annos monivitamiinia joka päivä.
Kokeile ap näitä, muutaman kuukauden päästä olet kuin uusi ihminen.
Lisäksi kannattaa joka päivä viettää viisi minuuttia hiljaa omissa ajatuksissa, ja kuvitella omaa elämää eteenpäin onnellisena. Visualisoida kaikkia ihania ja onnellisia asioita. Kokeile!
Voimia!
Suosittelen ehdottomasti D-vitamiinia 80-100µg/vrk. Jos D-vitamiini löydettäisiin nyt niin se luokiteltaisiin hormoniksi ja tuskin osisi edes apteekki-tavaraa. Mä olen myös käynyt läpi terapiat mutta rahat siinä vain hukkaan meni vaikka tilani luokiteltiin vakavaksi pitkittyneeksi masennukseksi. Ravintoterapeutti suositteli mulle sit tuota D-vitamiinia ja kahdessa kuukaudessa tuli ihan kuin olisin herännyt vuosien epätoivosta ja sumusta.
Mä olen muuten kokeillut vaikka minkälaisia luontaistuotteita ja ollut huomaavinani joistain olleen ihan apuakin, mutta D-vitamiinin teho oli jotain ihan muuta kun ero oli aivan selvä.
Tekisi mieleni sanoa kyllä, mutta toisaalta sitten taas moni mielenterveysongelma on ihan biologistakin perua, esim. käsittääkseni kaksisuuntainen ja psykoottisuus. Itse en koskaan saanut apua lääkkeistä niin että elämä olisi ollut elämisen arvoista, vaikka monia lääkkeitä kokeiltiinkin.
Ja se kun traumoja nousi ylös, huh huh. Se on oikeasti niin rankkaa, että täytyy olla kova usko itseensä ja prosessiin että kestää sen. Ja pitää olla valmis selvittämään asioita muutenkin. Itse esim. luin kaiken mitä käsiini sain mt-ongelmista, että sain perspektiiviä asioihin. En esim. varmasti olisi pärjännyt kerran kun dissosioin kolme päivää yhteen putkeen jos en olisi tiennyt mitä dissosiaatio on ja että se ei ole "vaarallista". Siinä nousi lopulta ylös jokin todella, todella varhainen trauma jolle ei ole edes sanoja, flahsbackien kera. Tuo oli onneksi rankinta mitä jouduin kokemaan ja sen jälkeen oli havaittavissa ihan selvä vaikutus olotilaan, se oli sellainen kynnys jossa hyppäys parempaan oloon näkyi heti ja on kestänyt siitä saakka.