Lue keskustelun säännöt.
Mun mies: kuinka paljon loukkaantuisitte?
15.07.2012 |
Asioilla on aina monta puolta, mutta listaan tähän nyt mahdollisimman "neutraalisti" pari viime aikoina sattunutta asiaa ja muutakin. Minä pahoitin näistä mieleni, ja enemmänkin. Mutta olenko vain hysteerinen, kuten mies väittää? Perheessä siis kolme alle kouluikäistä lasta.
1. Lapset odottivat reilun vuoden Päivä Tukholmassa -risteilyä. No, mentiin. Kun aamu Tukholmassa koitti, mies ilmoitti, ettei lähde hytistä minnekään vaan jää nukkumaan ja käänsi kylkeään. Lähdimme sitten lasten kanssa taksilla keskustaan ja vastailin koko päivän lasten kysymyksiin, miksei isä tullut mukaan. Ei anteeksipyyntöä tai pahoittelua, vain kysymys, enkö muka ymmärrä, että hän oli pitkän viikon jälkeen väsynyt. Illalla taas olut maistui.
2. Kodin remontti on ollut nyt kolme vuotta keskenereäinen. Kun ostimme vanhan omakotitalon, mies kertoili, miten hienosti sen remontoi. Nyt ei enää kehtaa kutsua ketään kylään: esimerkiksi olohuoneesta on tehty puoli lattiaa ja toinen puoli kesken, kolmatta vuotta. Työkaluja ympäriinsä. Eteisestä revitty tapetit pois mutta ei koskaan laitettu mitään tilalle. Makuuhuoneesta puuttuu lattia, kävelemme "kuopan" päälle vieritettyjen lautojen päällä jo toista kesää. Olen sanonut monta kertaa (välillä itkien välillä huuten ja myös normaalisti etten ODOTA miehen tekevän mitään vaan ymmärrän että hänellä on päivätyönsä jne. Että voisimme palkata ammattilaisen tekemään hommat loppuun. Tämä ei käy miehelle. Olisi kiva kutsua joskus joku kyläänkin.
3. Kun menemme jonkun ystäväperheen luo tai mies on lasten kanssa puistossa, hän laittaa AINA kuulokkeet korville ja kuuntelee musiikkia. Vastaus valitukseeni on, että kyllä hän kuulee jos joku sanoo hänelle jotain. Istuu sitten jossain syrjässä ja kuuntelee musiikkia. Ei tajua, jos yritän sanoa, ettei ole kovin kiva lasten kannalta.
4. Kun teen terveellistä ruokaa (normi arkiruokaa) mies ei tule syömään perheen kanssa. Koskaan. Kun lapset on nukutettu, paistaa itselleen pitsan tai pihvin.
Tulinpa vihaiseksi tätä kirjoittaessani. Esimererkkejä olisi vielä vaikka kuinka, mutta ehkä olen sitten vain kohtuuton. Ja toki miehessä on hyviäkin puolia. Mutta mitä ajatuksia teissä herää?
Kommentit (37)
Tämä vaan kolahti niin omalle kohdalle... :D siis totta on, että alkuun mies on ihan 'kelvollinen', mukava ja sen kanssa voi elää, mutta ajan myötä se todellinen aarre sieltä kirkastui...
1. Lapset odottivat reilun vuoden Päivä Tukholmassa -risteilyä. No, mentiin... Illalla taas olut maistui.
- äh, olut vaan maistui. Käytiin kylläkin siellä ja täällä, ihan pitkiäkin reissuja tehtiin mutta ukko jaksoi valittaa / tehdä aikatauluja. Missään ei voitu pysähtyä ihan vaan sen takia, että oltaisiin oltu paikallamme.
2. Kodin remontti on ollut nyt kolme vuotta keskenereäinen.
- mä uskoin, toivoin ja rakastin ja kymmenen vuotta elin remontin keskellä. Jos olisin vaan pitänyt pääni ja vetänyt ne saamarin tapetit omalla taidollani sen vanhan päälle, niin meillä olisi ollut 8v väliaikaiset tapetit! Tai olisin vaikka maalannut ne auringonpolttamat ja tupakanvärjäämätä seinät... Mutta ei saanut, kun "sitten kun tehdään, niin tehdään kunnolla"
3. Kun menemme jonkun ystäväperheen luo tai mies on lasten kanssa puistossa
- öö, mistä sä puhut? Mennään perheenä vierailulle? Mies jossain lasten kanssa ilman minua???
4. Kun teen terveellistä ruokaa (normi arkiruokaa) mies ei tule syömään perheen kanssa. Koskaan. Kun lapset on nukutettu, paistaa itselleen pitsan tai pihvin.
-Joo. Ruokapöytään ei voi tulla, koska "mä söin jo töissä" "toi on hiilarimössöä eikä ruokaa" (koska kana ei ole ruokaa, kasvikset eivät ole ruokaa, ruokaa on vaan täysliha ja makkara!)
Mutta miksi siitä ei aiemmin lähtenyt? Kun se oli kuitenkin koti, mun lasten koti... ja olihan tuo ukko nyt vähän tuommoinen, mutta ei se paha ollut...
No, kun eukko lähti, niin oli aikaa laittaa viimeiset listat paikalleen.
On kuulemma ruvennut siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Käy tanssimassakin, kun siitä niin tykkää.
Tosi hienoa. Miksen mä tajunnut lähteä aiemmin, kun olin kerran tuollainen riippa joka esti häntä elämästä ja vaan sotki taloa ja teki pahaa ruokaa.
LÄHDE, JA TULE TÄNNE KERTOMAAN ETTÄ SE KANNATTI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oltava aika pirun mahtavia ja niitä on oltava paljon, että ne korvais noin ääliömäisen käytöksen. Mä en kattelis noin huonokäytöksistä ihmistä. En missään nimessä.
tarkoita ilkeillä, mut eikö sulla yhtään ole hälytyskellot soineet jo ekan lapsen synnyttyä?
Ja vastaus kysymykseen: loukkaantuisin todella paljon. Tai en siis voisi kuvitellakaan katselevani tollasta ukkoa.
oltava aika pirun mahtavia ja niitä on oltava paljon, että ne korvais noin ääliömäisen käytöksen. Mä en kattelis noin huonokäytöksistä ihmistä. En missään nimessä.
En tiedä voiko kuvailemasi kaltaisesta otuksesta käyttää sanaa Mies. Vätys, itsekäs, lapsellinen, ovat paremmin häntä kuvaavia sanoja.
Ei varmaan käy miehesi ihan täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa jotenkin erikoiselta käytökseltä. Voisiko miehellä olla joku vaiva tyyliin adhd/asperger tai joku sen tyyppinen? Ei tuo normaalin aikuisen käytökseltä kuulosta.
Loukkaantuisin todella pahoin. Hyviä puolia pitäisi olla roppakaupalla etten vaihtaisi osoitetta tuollaisella käytöksellä.
Minusta kuulostaa että hän ei ole oikeasti perheenjäsen vaan joku vieraileva sukulainen. Siis ei tartte syödä yhdessä, lomailla yhdessä ja kyllähän tuollainen remonttitilanne on oikeasti vaarallinenkin lapsiperheessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin pitkään, kirjoitanko tästä tänne ja nämä vastaukset ovat vahvistaneet sitä, mitä mietin itsekin. Siis en todellakaan tee isoja elämänratkaisuja AV:n perusteella, mutta on hyvä kuulla, että tällainen arki kuulostaa kohtuuttomalta muistakin. Kiitos.
"Vastaavassa" tilanteessa olleet varmaan ainakin ymmärtävät, että joskus elämään vain jämähtää (mulla masennusdiagnoosi vielä lisänä) ja tuntuu helpommalta olla ja valittaa kuin lähteä etsimään muutosta. Onneksi raja näköjään tulee sitten jossain vastaan.
kolme vuotta?
Mitään ei saa tehdyksi, karttaa seuraa.. kun mulla alkoi asiat repsahtaa noin, niin mä kävin lääkärillä ja masennushan se oli. Vajaan vuoden söin lääkkeitä ja tulin kuntoon. Onpa rempatkin tehty! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Ei se varmaan edes lähtis risteilyille. Väsymys kelpais mulle syyksi, tosin ympäri korvia ois kyllä saanu jos illalla ois olut maistunut unta enemmän.
2.Pari vuotta etsittiin omaa taloa. Skippasin ihan suosiolla kaikki liian paljon remontoitavat. Tiesin jo etukäteen et mies ei tekis tai valittais rahan menosta. Maalipensseli pysyy kädessä ja tapetointikin jotenkin onnistuu ihan itseltä.
3. En kyllä itsekkään jaksa "olla läsnä" leikkipuistossa. Nuhjotan penkillä ja kattelen puluja, en näkisi ongelmana et miehes kuuntelee musaa. Lapset viihtyy kyllä.
4.Hah... ei mun mies syö mitään (lue: mitään!) kotiruokaa. Lopetin yrittämästä kauan sitten. Mikropizzaa ja kasleria vetää.
Nää on ainakin mun miehen ominaisuuksia. En häntä yritä muuttaa. Jos haittaavat muiden elämää, toki pitää keskustella. Mut mun korvaan kuulostaa, et sä odotat vaan vähän liikaa.
Aina ei nimittäin TARVITSE kestää ja sietää.
Kysymykseesi vastaus: todellakin loukkaantuisin.
Miksi edes aloittaa jotain remppaa jos tietää ettei pysty hoitamaan loppuun? Turha vedota päivätyöhön. Jos se päivätyö ei ollut esteenä silloin kun aloititte, miksi se on nyt? Ja tosiaan miksi ei sitten suostu palkkaamaan ammattilaisia? Älytöntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnilleen viimeiset kolme vuotta asia on ollut näin paha. Olen itekin miettinyt masennusta syyksi, ja ottanut asian puheeksi monta kertaa (mielestäni ihan hyvään sävyyn), mutta mies kiistää jyrkästi, että mikään olisi vikana hänessä tai perhe-elämässämme, eihän meillä kukaan pahoinpitele ketään ja raha-asiat ovat kunnossa. Miehen mielipide ei tietenkään sulje masennusta tai muuta diagnoosia pois, mutta tekee aika h--n hankalaksi yrittää elää tavallista arkea, jos muutosta ei tule.
perhe-elämään lainkaan. Tuntuu, että pärjäiisit varmasti paremmin ilman häntä. Todella huonoa ja typerää käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Remontin kanssa tekisin niin, että pyytäiisin remontimiehen paikalle sanaoi mies mitä tahansa. Noin ei voi asua.
Eikö hän välitä ollenkaan pahasta mielestä, mitä lapsille aiheuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin mä olisin kyllä tuossa ajassa jo itse suivaantunut ja rempannut sen minkä vaan olisin pystynyt. Johtuuko remontin tekemättömyys rahasta? Ajan puutteesta? Ota joku vkonloppu lapset mukaan ja lähde reissuun, näin miehelläsi on aikaa ja rauhaa vähän remontoida.
Antakaa toinen toisellenne vapaahetkiä, jolloin saa nukkua tai ihan vaan olla rauhassa. Vaikuttais siltä että miehesi on väsynyt, ties vaikka masentunutkin. Elämä pikkulapsiperheessä voi olla ajoittain raskasta.
Kirjoitit aika lailla juuri kuten mut on nyt "koulutettu" ajattelemaan, eli että odotan liikaa.
Mutta silti mietin nyt, että onko ihan oikeasti LIIKAA odotettu, että mies söisi yhdessä perheensä kanssa? Tulisi pöytään edes silloin, kun viisivuotias tulee innoissaan kutsumaan että "tehtiin äitin kanssa makaronilaatikkoa, tule iskä syömään" ja mies sanoo ettei ole nälkä ja jatkaa netissä istumista? Tai onko liikaa odottaa, että se, mitä on luvattu, pidetään myös, edes yleensä? Tai sanotaan reilusti, jos ei onnistu (ei haluakaan lähteä risteilylle, remontti odoittautukin liian raskaaksi...).
En tiedä, kunhan mietin.
Ei se oikeastaan halunnut elää sitä perhe-elämää lainkaan. Selvisi vasta 10 vuoden ja neljän yhteisen lapsen jälkeen. Muutti sitten pois elämään sitä mitä halusi, sinkkuelämää keskustayksiöön josta lyhyt matka baareihin.
Kyse ei ole siitä, että mies olisi pakotettu sitä tekemään, vaan tosiaan olen monta kertaa sanonut, että olisi aika pyytää ammattilaiset hoitamaan homman loppuun. Rahasta asia ei ole kiinni, vaikka ei rikkaita ollakkaan. Mies ei tähän vain suostu, koska kaikki valmistuu "ihan kohta". Lapset olen ottanut mukaan monta kertaa viikoksi/viikonlopuksi ja mennyt mummulaan, jotta saa remonttirauhan. Kun tullaan takaisin, on ehkä pari lautaa isketty jonnekin (ja ostettu paljon uusia työkaluja)...
Miehellä on kuitenkin iso muna! Seksillä saa paljon anteeksi.
Tuo munakommentti ei tietenkään ole minun. Jos et asiaton kommentoija muuta hauskaa tältä illalta saa, sääli, koska tämä asia on oikeasti mulle tärkeä.
exästäni olisi varmaan kehittynyt tuollainen jos olisin jatkanut suhteessa.
Sitä en tiedä millainen nykyään on, enkä haluakaan tietää.
Hän eli itsekästä poikamieselämää, aivan kuin ap:n mieskin tekee. Kotona teki mitä sattui huvittamaan. Yleensä ei huvittanut tehdä mitään ja silloin kun huvitti ei minun mielipiteilläni ollut mitään merkitystä. Saattoi vaikka pistää olohuoneen sisustuksen uusiksi kertomatta asiasta etukäteen minulle mitään.
Kuulokkeet päässä oleminen kuulostaa tutulta vaikka meillä ei lapsia ollutkaan (onneksi).
Tällä miehellä oli myös tapana istua lähestulkoon selin minuun jos kävimme kahdestaan jossakin ravintolassa syömässä. Jos kysyin syytä tähän, vastasi hän kiukkuisesti "ole hiljaa, minä katselen ihmisiä".
Tähän mieheen hermostuin niin pahasti että yhtänä päivänä kävelin suhteesta ulos, muutin omaan asuntoon.
Ap:n tilanteessa tekisin saman.