Lue keskustelun säännöt.
Mun mies: kuinka paljon loukkaantuisitte?
15.07.2012 |
Asioilla on aina monta puolta, mutta listaan tähän nyt mahdollisimman "neutraalisti" pari viime aikoina sattunutta asiaa ja muutakin. Minä pahoitin näistä mieleni, ja enemmänkin. Mutta olenko vain hysteerinen, kuten mies väittää? Perheessä siis kolme alle kouluikäistä lasta.
1. Lapset odottivat reilun vuoden Päivä Tukholmassa -risteilyä. No, mentiin. Kun aamu Tukholmassa koitti, mies ilmoitti, ettei lähde hytistä minnekään vaan jää nukkumaan ja käänsi kylkeään. Lähdimme sitten lasten kanssa taksilla keskustaan ja vastailin koko päivän lasten kysymyksiin, miksei isä tullut mukaan. Ei anteeksipyyntöä tai pahoittelua, vain kysymys, enkö muka ymmärrä, että hän oli pitkän viikon jälkeen väsynyt. Illalla taas olut maistui.
2. Kodin remontti on ollut nyt kolme vuotta keskenereäinen. Kun ostimme vanhan omakotitalon, mies kertoili, miten hienosti sen remontoi. Nyt ei enää kehtaa kutsua ketään kylään: esimerkiksi olohuoneesta on tehty puoli lattiaa ja toinen puoli kesken, kolmatta vuotta. Työkaluja ympäriinsä. Eteisestä revitty tapetit pois mutta ei koskaan laitettu mitään tilalle. Makuuhuoneesta puuttuu lattia, kävelemme "kuopan" päälle vieritettyjen lautojen päällä jo toista kesää. Olen sanonut monta kertaa (välillä itkien välillä huuten ja myös normaalisti etten ODOTA miehen tekevän mitään vaan ymmärrän että hänellä on päivätyönsä jne. Että voisimme palkata ammattilaisen tekemään hommat loppuun. Tämä ei käy miehelle. Olisi kiva kutsua joskus joku kyläänkin.
3. Kun menemme jonkun ystäväperheen luo tai mies on lasten kanssa puistossa, hän laittaa AINA kuulokkeet korville ja kuuntelee musiikkia. Vastaus valitukseeni on, että kyllä hän kuulee jos joku sanoo hänelle jotain. Istuu sitten jossain syrjässä ja kuuntelee musiikkia. Ei tajua, jos yritän sanoa, ettei ole kovin kiva lasten kannalta.
4. Kun teen terveellistä ruokaa (normi arkiruokaa) mies ei tule syömään perheen kanssa. Koskaan. Kun lapset on nukutettu, paistaa itselleen pitsan tai pihvin.
Tulinpa vihaiseksi tätä kirjoittaessani. Esimererkkejä olisi vielä vaikka kuinka, mutta ehkä olen sitten vain kohtuuton. Ja toki miehessä on hyviäkin puolia. Mutta mitä ajatuksia teissä herää?
Kommentit (37)
entä jos laittaisitte lapset vkonlopuksi hoitoon ja tekisitte sillä aikaa miehen kanssa yhdessä remonttia? Jos mies ei oikein osaa itekseen ryhtyä työhön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun nyt noin listaat, niin pahaltahan tuo kuulostaa... mutta pitääkö elää standardielämää, syödä kotiruokaa ja remontoida talo ja kutsua vieraita ihailemaan taloa? Kuka niin määrää? Tietenkin jos se on sun unelma... onko miehen myös?
Mutta onhan teillä nyt jotenkin perheyhteys poikki, jos toinen röhnää yksin hytissä lomalla. Mutta noi iltaherkut esim. kuulostaa hyviltä. Syökää molemmat niitä ja ehkä välillä lapsetkin(?) Huomenna ei mitään " terveellistä kotiruokaa" vaan kaikille iltapitsat ja limsaa tai olutta? Tai lapsille ensin ja teille sit kun ne lapset nukkuu... ja sit vaan makoilet sen ukon kainalossa maha täynnä pitsaa ja unohdat ne remonttihommat edes yhdeksi illaksi...
Ja tosiaan, miksette palkkaa ammattilaista tekemään remppaa loppuun, jos siihen on varaa? Jollei ole, niin kai vieraita voi kutsua, vaikka tapetit puuttuis jostain huoneesta. " Meillä on nyt tämmöistä, pikkulapset, väsymystä ja kiirettä, mutta tässä me ollaan ja siinä te ootte ja vietetään yhdessä nyt aikaa paljaiden seinien sisällä"... mikä estää?
Enkä nyt puolustele miehesi ns. röyhkeyttä... mutta vähän armoa. Ehkä hän ei ole röyhkeä, vaan väsynyt?
tai ilman.
Kamalaa, ettei voi edes lasten takia osoittaa mitään mielenkiinoa.
Kirjoitit aika lailla juuri kuten mut on nyt "koulutettu" ajattelemaan, eli että odotan liikaa.
Mutta silti mietin nyt, että onko ihan oikeasti LIIKAA odotettu, että mies söisi yhdessä perheensä kanssa? Tulisi pöytään edes silloin, kun viisivuotias tulee innoissaan kutsumaan että "tehtiin äitin kanssa makaronilaatikkoa, tule iskä syömään" ja mies sanoo ettei ole nälkä ja jatkaa netissä istumista? Tai onko liikaa odottaa, että se, mitä on luvattu, pidetään myös, edes yleensä? Tai sanotaan reilusti, jos ei onnistu (ei haluakaan lähteä risteilylle, remontti odoittautukin liian raskaaksi...).
En tiedä, kunhan mietin.
Olet ollut liian pitkään liian pienissä ympyröissä, siksi edes mietit onko miehesi oikeassa. Ei ole. Hän käyttäytyy ääliömäisesti, superitsekkäästi ja kuin joku teinipoika.
Ei ole mikään ihme että puoliso joka yrittää sopeutua tuohon elämänmalliin alkaa masentua. Elät katastorfin keskellä yrittäen uskotella, että sinä ja muut olisitte epänormaaleja. Yrität vieläpä kantaa miehesi mokat lasten silmissä, ettei mies menettäisi kasvojaan ja arvostustaan.
Ei kannata sopeutua ja mukautua. Joskus rakentavampaa on ottaa kovat keinot käyttöön. Ensiksi tilaat sen remppamiehen hommiin ja sen jälkeen laitat ukolle rajat kaikenlaisille älyttömyyksille. Ei enää moukkamaista käytöstä mitä et lapsiltakaan hyväksyisi. Nyt on korkea aika miehelläsi oppia ihmisten tavoilla ja kunnioittamaan perhettänsä.
1. Mies ei edes lähtisi nyt risteilylle. Mut en minäkään haluaisi. Lapset alkavat tulla siihen ikään että joskus heille täytyy raottaa maailmaa, mut ehkä ens kesänä? Reissussa ei todellakaan jäis hyttiin kyhjöttämään (ellei oo kipeä) eikä tasan varmasti lähtis illasta olusille.
2. Koti on rempattu nyt katosta lattiaan ja aivan kaikki. ite tehtiin. On juttuja jotka roikkui vaan, mut sit ne vaan joskus järjestyi. Esim. talo oli tuulensuojalevyllä puoli vuotta muuton jälkeenkin, sit talven yli pohjamaalattuna. Ei oikeesti ehditty eikä jaksettu kaikkea.
3. Ei juuri kyläillä eikä mies koskaan lähtenyt puistoon lasten kanssa, eikä työnnellyt vaunuja tai rattaita. Mut lapsille se on silti läsnä ja aivan loistava!
Syö viikonloppuisin ruokaa. yleensä pitkin hampain, mut syö. Viikolla ei. Laittaa makkarakeittoa, makaronia ja jauhelihaa, pyttipannua, jauhemuusia. eli ei kuole perhe nälkään jos en laita, mutta vähän yksitotista olisi jos miehen laitamilla ruuilla elettäis.
Miehesi on joko väsynyt tai ei halua perhe-elämää. Meillä mies oli väsynyt, lopen väsynyt silloin kun hommat eivät edenneet. Pikkulapsivaiheen yli kun päästiin, niin helpotti kummasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka alkaa tekemään remonttia ja 3 vuotta on kesken. Loppuko siltä naulat kesken vai mikä kestää?
Siis mitenkään järjissään mies ei voi olla.
Mutta en minä ymmärrä miten sinäkään olisit.
Mielenkiintoista seurata miten täysjärkisiä teidän lapsista kasvaa. Eikö sinua kiinnosta?
Joka alkaa tekemään remonttia ja 3 vuotta on kesken. Loppuko siltä naulat kesken vai mikä kestää?
Siis mitenkään järjissään mies ei voi olla.
Mutta en minä ymmärrä miten sinäkään olisit.Mielenkiintoista seurata miten täysjärkisiä teidän lapsista kasvaa. Eikö sinua kiinnosta?
mielenkiintoinen näkemys sulla. Että remppainto ja täysjärkisyys kulkee käsi kädessä. Mun mies ei tuu varmaan koskaan elämässään tekemään remppaa, mut silti se on täysjärkinen ja mun unelmien mies... ja lapsemmekin ihan ikäistensä tasoisia tenavia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en sinuna jäisi katselemaan tuollaista, edes säälistä. Sinun on ajateltava itseäsi ja lapsia.
(siis sinun ja lasten). Hänhän karttaa teidän seuraanne eikä halua rakentaa kotia. Hän ei myöskään uskalla vetää tunteistaan oikeita johtopäätöksiäkään ja käynnistää eroa.
Raukkis. Ilmankos olet masentunut!
Onko ihan mahdotonta, että vain radikaalisti ottaisit lainaa - saisit ehkä apua vanhemmiltasi tai sisaruksilta - palkkaisit remonttimiehen ja rakentaisit kodin valmiiksi. Mies ei aio sitä tehdä, kaupaksi ette tuollaisessa kunnossa olevaa taloa saa. Äärimmäiset tilanteet vaativat joskus riskinottoa ja "äärimmäisiä ratkaisuja".
Ei kukaan voi millään palstalla kehottaa ketää eroamaan, mutta minä en kestäisi tuollaista elämää. Outo mies, en ainakaan tiedä tuntevani ainuttakaan tuollaista ... en edes tiedä mitä sanaa käyttäisin. Uivelo, vätys?
Tosi kivaa varmaan myös kavereillenne, jotka kutsuvat teidät kylään ja mies sitten vetäytyy jonnekin karviaispensaaseen kuuntelemaan lempparibiisejään. Jessus!
Puhu läheistesi kanssa, etsi heiltä voimia jaksamiseen. Kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmästäkin meni exän kanssa kantapäät vastakkain. Onneksi löysin itselleni sopivan puolison, jonka kanssa ollaan samoilla linjoilla isoista asioista.
En eläisi remontin keskellä yhtään ylimääräistä, meillä remonttia tehdään kaikki vapaa-aika kunnes se on valmis. Lomalla ollaan ja tehdään asioita yhdessä. Ja päivällinen syödään yhdessä aina.
Toistan samaa kuin moneen vähän saman kuuloiseen ketjuun, sinun ja myös miehesi kannattaisi lukaista tämä kirja (googlaa ISBN:llä): 978-1890572150
Jos tulee masennuksenkaltaisia oireita, saamattomuutta, hermot menee toisen saamattomuuteen, pienet lapset rasittaa arkea, väsymys painaa jne ja tuolla tavalla oireillaan niin sanoisin että kannattaa lukea. Englantia pitäisi osata, mutta helppo ja mukavalukuinen opus, ja siellä on ihan tehtäviä listata erilaisia rasittavia asioita ja ratkaisumalleja niille. Masennusoireista päästäkseen niitä joutuu ihminen ratkaisemaan, mutta jumissa olevalle on eduksi lukea kymmeniä vuosia tuollaisia ratkoneen ja useamman poikkitieteellisen tutkinnon suorittaneen erikoistuneen ja väitelleen lääkärin kokemuksia ja näkemyksiä asiaan. Voi löytyä ratkaisumalli jolla saatte suhteen toimimaan ja selviätte asioista yli puhumalla tms tai sitten tajuat asioita listatessasi että oman terveytesi takia sinun on muutettava eroon miehestäsi ja asiat eivät edes voi ratketa. Väittäisin, että tuota kirjaa pitäisi jakaa ihmisille ilmaiseksi.
Jos on euroista kiinni, itse latasin kirjan ensin PDF-tiedostona netistä, googlella löytyy jos jaksaa hakea. Itsellä syynä tuohon oli, että halusin kirjan heti enkä viikon kuluttua. Kindle-versiota on myös saatavilla.
Kirjan nimen en antaisi hämätä, rohkeasti kimppuun vaan. Ja jos auttaa oikeasti, niin sitten levität sanaa ja autat jotakin muuta joka tulee vastaan ja voisi tuosta hyötyä.
Jos laitat jonkun ilmaissähköpostisi osoitteen vastaukseksi niin voin laittaa pdf:n vaikka vastaavasta osoitteesta tulemaan niin ei tarvitse etsiskellä. Itsellä tuo jämähtäminen arkeen on nimenomaan yksi avain problematiikassa, toinen on jälkikasvu joka vaikeuttaa asioita ja puolison jatkuva masentuneisuus ei tee yhtälöä lainkaan helpommaksi sekään. Tai hänen lääkkeensä ja niiden sivuvaikutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei vain saa aikaiseksi erotakaan.
Ap:n kandeisi tilata se remppareiska paikalle koska tuollainen talo on vaaraksi lapsille. Jos mies protestoi, sanot sitten sille että tuosta on viisi hirttä poikki, laitettu talo myyntiin ja ukko pellolle.
Se ei vain saa aikaiseksi erotakaan.
Ap:n kandeisi tilata se remppareiska paikalle koska tuollainen talo on vaaraksi lapsille. Jos mies protestoi, sanot sitten sille että tuosta on viisi hirttä poikki, laitettu talo myyntiin ja ukko pellolle.
niin ei siinä ole järki enää matkassa. Tuo kuulostaa joko siltä tai jos siitä ei ole kysymys niin sitten kuten kirjoitit.
32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuunteleeko siis kylässäkin musiikkia kuulokkeilla?
Ei saa mitään aikaiseksi.
Ei halua tuottaa lapsille mielihyvää....
Mies lekuriin tai ero
ja tiedän syynkin: stressi, burn out, liikarasitus, loppuunpalaminen, masennus. Mutta ei silti käyttäydy niin kuin ap:n mies. Kotona on aika usein omissa oloissaan mutta syö sentään muiden kanssa yhdessä. Lomalla on kontaktissa muihin ja todellakin lähtee laivasta maihin.
Eli ap:n mies on joko kp tai hoidon tarpeessa (=masentunut).
Anna miehellesi joku "aikaraja" remonttiin ja jos hommat ei valmistu niin sitten palkkaatte ammattilaisen?
Mun miehellä on kans paha tapa musiikin kuuntelu tai kännykän räpläys esim. leikkipuistossa. Auttaakohan jos sanot miehelle että vietetään nyt aikaa yhdessä, musiikkia on aikaa kuunnella myöhemminkin... Mieheni ei onneksi kylässä tee noin, se on mielestäni epäkohteliasta ja outoa.
Loukkaantuisin myös jos mies ei koskaan söisi perheen kesken. Ja tuohon risteilyjuttuun en taida sanoa mitään, ärsyttävää käytöstä.
Ttoivottavasti miehesi ymmärtää hakea apua jos sitä tarvitsee tai ottaa itseään niskasta kiinni ja käyttäytyy kuten aikuiset!
On siis aika nostaa ukkorukka palleitsa seinälle ja kertoa pari faktaa elämästä.
En usko että aina se "ei olis mun ukko enää" on oikea ratkaisu, vaan kai silläkin nyt muutama aivosolu on. Siis kunnon puhuttelu perusteluineen. On turhaa nalkutta tai reagoida hyökkäämällä, paremminkin juuri kuten asian täällä kerroit. Faktat pöytään, lapset kärsii, imago kärsii, sinä kärsit, ja ukkon on aika skarpata.
Kerro mielipiteesi, perustele kantasi ja vaadi asiallisisa vastauksia typerälle ja vastuuttomalle toiminnalle. Ihan kun puhuttelisit kolleegaasi.