Perustelkaa, miksi 3,5-5v. pitäisi ottaa pois päiväkodista, kun vauva syntyy?

kaikkialla muualla länsimaailmassa varhaiskasvatusta pidetään lapsille tärkeänä. Esim. Ranskassa jo 3-vuotiaat menevät 'esikouluun', USA:ssa ja Kanadassa 5-vuotiaat. Norjassa ajatellaan, että jo 1,5-vuotiaan olisi hyvä käydä lyhyitä päiviä päivähoidossa, vaikka perheessä olisikin toinen vanhempi kotona. Hedelmällisempää keskustelua olisi pohtia kuinka meillä saataisiin päivähoidon tasoa nostettua.



Itse veisin 3-5-vuotiaan ihan takuulla esim kolmeksi päiväksi päivähoitoon. Olen arkipäivät yksin lasten kanssa klo 8.30-19, myös ne päivät kun olen itse sairaana. Tarvitsen vauvan nukkuessa ne rauhalliset pari tuntia itselleni. En jaksa ihan koko ajan puhua, komentaa ja keksiä tekemistä. Joku parituntinen kerho aamupäivällä on vaan rasitus, kun kaikki aika menee kuljetuksiin. Yli 3-vuotiaille myös kaverit ja leikkiseura ovat tärkeitä. Minusta joku satunnainen puistotuttu ei ole sama asia kuin päivittäinen hoitokaveri. Nämä ovat ihan rehellisesti ne tärkeimmät syyt. Täällä usein näkee miten äidin etua perustellaan aina lapsen edulla, vaikka oikeasti melkein kaikissa perheissä hoitopäätökset tehdään vanhempien tarpeiden mukaan.



Kotihoitoa puolustavat innokkaimmin aina ne, joiden mies tulee joka päivä kotiin aikaisin ja joilla on innokkaita mummoja tai muita sukulaisia auttamassa. Tai sitten vl-äidit, joiden omasta lähipiiristä löytyy aina 20 kotihoidossa olevaa samanikäistä leikkikaveria ;)

se 50 e, jonka isomman kotihoidosta saa, tärkeä raha.

Kotihoitoa puolustavat innokkaimmin aina ne, joiden mies tulee joka päivä kotiin aikaisin ja joilla on innokkaita mummoja tai muita sukulaisia auttamassa. Tai sitten vl-äidit, joiden omasta lähipiiristä löytyy aina 20 kotihoidossa olevaa samanikäistä leikkikaveria ;)

perusteluja kotihoidolle, mutta meillä oli vielä yksi; lapsi ei enää "mahtunutkaan leikkeihin", kun alkoi käydä pk:ssa vain kolmenä päivänä ja vähän lyhempiä päiviä. Ne tyttöjen porukat oli niin fiksautuneita, että siihen ei vähemmän mukana oleva enää sopinutkaan.

Kerhossa on eri asia, kun kaikki ovat siellä vähemmän aikaa, klikkejä ei niin helposti synny. Otin tytön pois pk:sta, ja alettiin käymään kerhoissa ym, oli hyvä ratkaisu.

Täyttä asiaa kyllä oli.

Itsekin olen imettänyt tunnin välein pientä ja esikoinen on vaan saanut olla ihan oman onnensa nojassa... Kellään ei ollut mukavaa. Oisin vaan laittanut hotoon tai kerhoon, ois raukka päässyt joskus ulos. Muut lapset oli rannalla uimassa, me kotona KOKO AJAN. Ei ollut lapsi tyytyväinen, ei... : ( Vauvaa ei saanut tissistä irti, että ois ees suihkuun päässyt. Pää niin sumuinen väsymyksestä, että omaa puhelinnumeroa ei muistanut...

Ap ei taida ihmeemmin tuntea näiden kolmen ammattiryhmän edustajia ;))



Lähihoitajat ovat usein niitä, joille käytännönläheinen työ sopii, ja jotka eivät ainakaan kaikki käy lukiota. Sairaanhoitajat ovat tunnollisia keskiverto-oppilaita, joilla on hoitavietti. Lääkärit sitten taas ovat kunnianhimoisia ja lukiossa matemaattisissa aineissa loistavia. Jos karrikoin vielä lisää, lähihoitaja tulee työläisperheestä ja lääkäri akateemisesta perheestä. Lääkäri saattaa nykyään myös tulla erityisen kunnianhimoisesta työläisperheestä, mutta lähihoitaja harvemmin akateemisesta perheestä.



Onneksi kaikki hoitajat eivät halua lääkäreiksi, tulisi hmm.. kummallisia lääkäreitä ;) ja kukaan ei haluaisi tehdä niitä hommia, joissa kädet likaantuvat ;)



Hihih!

tämä ei ole se lähäristä lääkäri-ketju

kaikkialla muualla länsimaailmassa varhaiskasvatusta pidetään lapsille tärkeänä. Esim. Ranskassa jo 3-vuotiaat menevät 'esikouluun', USA:ssa ja Kanadassa 5-vuotiaat. Norjassa ajatellaan, että jo 1,5-vuotiaan olisi hyvä käydä lyhyitä päiviä päivähoidossa, vaikka perheessä olisikin toinen vanhempi kotona. Hedelmällisempää keskustelua olisi pohtia kuinka meillä saataisiin päivähoidon tasoa nostettua.

Itse veisin 3-5-vuotiaan ihan takuulla esim kolmeksi päiväksi päivähoitoon. Olen arkipäivät yksin lasten kanssa klo 8.30-19, myös ne päivät kun olen itse sairaana. Tarvitsen vauvan nukkuessa ne rauhalliset pari tuntia itselleni. En jaksa ihan koko ajan puhua, komentaa ja keksiä tekemistä. Joku parituntinen kerho aamupäivällä on vaan rasitus, kun kaikki aika menee kuljetuksiin. Yli 3-vuotiaille myös kaverit ja leikkiseura ovat tärkeitä. Minusta joku satunnainen puistotuttu ei ole sama asia kuin päivittäinen hoitokaveri. Nämä ovat ihan rehellisesti ne tärkeimmät syyt. Täällä usein näkee miten äidin etua perustellaan aina lapsen edulla, vaikka oikeasti melkein kaikissa perheissä hoitopäätökset tehdään vanhempien tarpeiden mukaan.

Kotihoitoa puolustavat innokkaimmin aina ne, joiden mies tulee joka päivä kotiin aikaisin ja joilla on innokkaita mummoja tai muita sukulaisia auttamassa. Tai sitten vl-äidit, joiden omasta lähipiiristä löytyy aina 20 kotihoidossa olevaa samanikäistä leikkikaveria ;)

Itse en puolusta kotihoitoa siksi, että myös mies osallistuu. Meillä ei ole lähipiirissä myöskään niin innokkaita mummoja, jotka osallistuisivat kovin usein mihinkään. Sitäpaitsi he ovat työelämässä. Mutta jos siis vauva on kotona ja leikki-ikäisen pitäisi olla päiväkodissa, minusta se on itsekästä isompaa lasta kohtaan. Kysykääpä lapselta itseltä tahdotko olla äidin kanssa kotona vai päivähoidossa. Luulen, että suurin osa vastaa kotona. (Jos siis kotona on lapsen mielestä hyvä olla) Kuitenkin lapsuusaika on lyhyt ja tällä hetkellä kun vielä töissä olen ennen äitiyslomaa, nautin ajatuksesta, että myös isompi ja kaksi muuta myös koulusta kotiin tullessa tapaavat siellä ensimmäiseksi äidin. Työpäivät ovat pitkiä kuitenkin ja täytyy muistaa, että päiväkotipäivä on lapselle myös täyttä työtä, ei pelkkää kavereiden kanssa leikkiä ja oleilua.

tuollaiselle selvästi yli 3-vuotiaalle.



Kunnan tehtävä on sitten huolehtia, että kaikille riittää noita hoitopaikkoja.



Haukutteko te terveyskeskuksessakin flunssapotilaita, kun vievät hoitoaikoja syöpäpotilailta? Kaikilla on oikeus tarvitsemiinsa palveluihin, varsinkin, kun ne on lailla turvattu.

Vauvan laskettuaika 5.8.

Esikoinen aloittaa 1.luokan 11.8.

Keskimmäinen lapsi täyttää 4-vuotta 27.7.



Ajatuksena (ainakin tällä hetkellä) on, että keskimmäinen käy päiväkodissa 3-4 päivänä viikossa ja on siellä sen aikaa mitä esikoinen on koulussa.



Näin siksi, että

- keskimmäisellä on pari tosi läheistä ystävää päiväkodissa, joita kaipaisi ihan varmasti jos jäisi kokonaan pois päiväkodista

- keskimmäinen lapsemme (kuten myös eskarilaisemme) viihtyy ko päiväkodissa todella hyvin ja henkilökunta on mielestäni osaavaa ja hyvin lapsen huomioivaa

- lähistöllä ei asu kovin paljon lapsiperheitä, eikä yhtäkään perhettä, jossa suurin piirtein keskimmäisen lapsemme ikäinen lapsi olisi kotona

- puistoissa ym tulemme varmasti käymäänkin iltapäivisin, mutta kokemukseni on, että niissä käy lähinnä alle 3-vuotiaita

- esikoisen koulu ja keskimmäisen päiväkoti on saman rakennuksen eri päissä. Saan siis keskimmäisen vietyä päiväkotiin samalla reissulla kun saatan esikoisen kouluun. Samoin samalla reissulla meinaan hakea molemmat kotiin

- lähin kerho olisi täysin päinvastaisessa suunnassa n 2 km päässä. Aikataulut esikoisen koulun ja keskimmäisen kerhon kanssa olisivat hankala toteuttaa ilman autoa



Minä ainakin siis meinaan pitää keskimmäisen päiväkodissa myös vauvan syntymän jälkeen täysin ilman huonoa omaatuntoa.

Seurakunnan kerhot on monessa paikassa maksuttomia (päiväkerhot) tai sitten tyyliin 20 eur / kausi. Eli halvempaa. Kerhon täditkin tulee rakkaiksi ja kaverit siellä myös. Meillä tytär oli 3,5v kun toka lapsi syntyi ja otin pois pk:sta. Hän kävi ensin minun ja vauvan kanssa perhekerhossa ja perhekahvilassa sekä naperopiirissä, syksyllä aloiti päisäkerhossa. Kaverit tuli sielläkin tärkeiksi, samoin tutustui moniin lapsiin perhekahvilassa ym. Ja naapurin äitien ja lasten kanssa oltiin paljon ulkona. Heistäkin monella vauva ja olivat äitiyslomalla.



Lisäksi joku työssäkäyvä saa hoitopaikan kun lapsesi jää kotihoitoon. Tai vaihtoehtoisesti hoitopaikassa on enemmän tilaa muille lapsille tällöin (juuri oli esim. Hesarissa kuinka vähän tilaa on lapsilla päiväkodeissa) ja sylejä tarvitsevia vähemmän eli niille jäljelle jääville on enemmän aikaa myös hoitajilla. MOni ystäväni on pk:ssa töissä ja ihmettelevät kyllä miksi niin moni äiti pitää vanhemman lapsen hoidossa vaikka on kotona. Siellä ei mitään kovin paljon ihmeellisempää ole kuin kotonakaan, koska pääosin aamupala, ulos, syömään, päiväunille, välipala, ulos, kotiin ja päivät on todella kiireisiä koska hoitajia vähän ja lapsia paljon.



Leikkiseuraa saa myös naapurin lapsista, leikkipuistoissa, perhekahviloissa ja päiväkerhoissa. Ei lapsen kaveripiirin tarvitse olla sama koko elämän ajan. Muuttuu ne muutenkin kun aloittaa eskarin ja koulun, jos perhe muuttaa, tai kaveriperheet muuttaa jne. Meidän lapset on ainakin hyvin aina tutustuneet uusiin kavereihin ja vanhoista kavereista on ne rakkaimmat pysyneet elämäntilanteista huolimatta.

Meillä on eskarilainen ja 3,5 vuotias kun seuraava syntyy (raskaus tosin niiiiiiin alussa kuin voi olla eli vkolla 4). Mutta olen tässä jo pari päivää miettinyt tätä asiaa. Esikoinen oli 2 v 8 kk kun toinen syntyi ja otin silloin lapsen pois päivähoidosta ja hän siirtyi kerhoon ja kävi siellä 5 v asti, sitten menivät kumpikin päiväkotiin. Kakkonen oli silloin 2,5 v.



Ensin ajattelin, että otan kakkosen pois hoidosta, kun vauva syntyy, mutta nyt en ole niinkään varma. Meillä eskari on päiväkodissa, joten mun on kuitenkin vietävä eskarilainen sinne. Samalla voisin kyllä pari päivää viikossa jättää kakkosenkin sinne aamupäiväksi, ja hakea sitten kummatkin pois ruoan jälkeen. Eli eskarilainen kävisi eskarissa lähes päivittäin ja kakkonen osapäivähoidossa parina päivänä viikossa.



Tätä täytyy nyt toki miettiä kaikilta kannoilta, eli esim juuri se, jääkö lapsi ulos ryhmästä, jos käy vain harvoin. Toisaalta meidän lapset on nytkin hoidossa vain 3 pvä/viikko ja hyvin ovat saaneet ystäviä (tosin nyt ovat 3 kokonaista päivää). Ja kakkonen eroaa esikoisesta sillä lailla, että hän on huomattavan varautunut lapsi ja kesti päiväkodissakin 5 kk ennen kuin varsinaisesti antoi kenenkään päästä lähelleen. Jos nyt otan pois sieltä ja vien kerhoon, niin kuinkahan kauan menisi ennen kuin uusia ystävyyssuhteita syntyisi...?



Jaa-a, vaikea on kysymys. Meillä on onneksi aikaa tätä miettiä...

Mutta onhan sitä monta syytä toiseenkin suuntaan. Asiat ei ole mustavalkoisia. Mutta jos pyydetään perusteluja sille, miksei veisi päiväkotiin, niin niitä kyllä löytyy, jos sitten viemisen puolestakin.



tärkeintä on nyt se hoitoaika, ettei pitkiä päiviä tartteisi, vaan saisi sitä leikkiseuraa ja tekemistä. Mutta on minusta ihan asiallista miettiä kanssa hoitopaikkojen riittävyyttä, vaikka niitä kyllä järjestetään tarpeen mukaan, ja jatkuvasti lasketaan väestöennusteita ja avataan ja suljetaan päiväkoteja sen mukaan.



Että tehkää kuinka haluatte, mutta miettikää aina se ennen kaikkea lapsen kannalta.

Ihmettelen samaa. Meiltä kysyttiin, "standardimenettely kaikille äitiyslomalle jääville", jos samanikäinen poika jää kotiin kun vappuna pitäisi siskopuolen syntyä. Ei, se ei jää kotiin. Ensinnäkin poika on puolet ajastaan isällänsä joka käy päivätöissä (=minne se sen veisi työpäivän ajaksi?) ja toiseksi, poika viihtyy hurjan hyvin tarhassa ja siellä on samaikäisiä kavereita jotka ovat tärkeitä sille.

Toki joku muukin tarvitsee paikan tarhasta mutta ei tällä kertaa mun perheen kustannuksella.

Että tehkää kuinka haluatte, mutta miettikää aina se ennen kaikkea lapsen kannalta.

[/quote]

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että jotkut lapset viihtyvät tutussa kaveriseurassa, oli sitten kyse kerhosta tai tarhasta? Jos jonkun 4 v viihtyy parhaiten kotona, pitäkää se kotona. Jos haluaa tarhaan leikkimään, päästäkää se sinne. Minun 5 v esimerkiksi ei kuuna päivänä viihtyisi kotona, vaan haluaa tehdä omia juttuja ja ehdottomasti ilman äitiä, kuulemma. Siten tulee onnellisena kotiin kertomaan asioitaan jälkeenpäin.

Mutta! Minä en yleistä tätä koskemaan jokaikistä 5 vuotiasta, kuten moni täällä tekee. Kun MEILLÄ on näin ja näin, on muillakin OLTAVA just samoin! : PPPPPP Kasvakaapa nyt vähän ja opetelkaa kuuntelemaan sitä toistakin osapuolta. On hyödyllinen taito noin muutenkin elämässä.



Tämä "keskustelu" on joka tapauksessa aivan naurettava. Porukka vaan vittuilee niille, jotka ovat eri mieltä kuin he itse. Moni ei lue ollenkaan edellisten kommentteja, paasaavat vaan pääle sitä yhtä ja samaa... Koskee kumpaakin "leiriä".

...moni täälläkin perustelee lapsen turhaan hoidattamista sillä, että kun lapselta kysyy, haluaako hän hoitoon, hän vastaa, että haluaa. Mutta monelleko tulee mieleen, että lapselle on hirveän tärkeä tehdä niin kuin ajattelee vanhempansa haluavan. Niinpä jos äiti kysyy, haluatko Nico-Jeter mennä päiväkotiin kun siellä on paljon kivoja kavereita vai haluatko olla äidin ja vauvan kanssa kotona vaikka se onkin niin tylsää kun ei päästä ulkoilemaankaan, niin voi arvata, mitä Nico-Jeter siihen vastaa. Sisimmässään häntä kuitenkin voi hyvin kaivella se, miksei äiti halua olla hänenkin kanssaan.

Toinen asia on toki se, onko lapsen asia todella päättää tällaiset asiat, vai pitäiskö vanhempien päättää.

Itse en puolusta kotihoitoa siksi, että myös mies osallistuu. Meillä ei ole lähipiirissä myöskään niin innokkaita mummoja, jotka osallistuisivat kovin usein mihinkään. Sitäpaitsi he ovat työelämässä. Mutta jos siis vauva on kotona ja leikki-ikäisen pitäisi olla päiväkodissa, minusta se on itsekästä isompaa lasta kohtaan. Kysykääpä lapselta itseltä tahdotko olla äidin kanssa kotona vai päivähoidossa. Luulen, että suurin osa vastaa kotona. (Jos siis kotona on lapsen mielestä hyvä olla) Kuitenkin lapsuusaika on lyhyt ja tällä hetkellä kun vielä töissä olen ennen äitiyslomaa, nautin ajatuksesta, että myös isompi ja kaksi muuta myös koulusta kotiin tullessa tapaavat siellä ensimmäiseksi äidin. Työpäivät ovat pitkiä kuitenkin ja täytyy muistaa, että päiväkotipäivä on lapselle myös täyttä työtä, ei pelkkää kavereiden kanssa leikkiä ja oleilua.[/i

Ei se ole niin ylivoimaista kuin moni täällä luulee. Ei lapsi tarvitse sirkushuveja päivittäin ja luokallista kavereita. Vähempikin riittää. Varsinkin pidättyvämmälle lapselle on parempi, että ympärillä ei mekasta 10 vekaraa vaan pari.

Monista viesteistä paistaa läpi että kun ÄITI tahtoo olla lapsen kanssa kotona, ettekö te osaa ajatella lapsen parasta. Moniko 5-6 vuotiaan vanhempi voi sanoa että lapsi todella viihtyy hyvin kotona eikä kaipaa ystäviään että se äidin seura riittää? Meidän 5-vuotias ainakin turhautuu lomilla kun niin vähän on kavereita. Koska lapsi on aika arka, ei hän tutustu helposti toisiin lapsiin joten vaikka käymme kyllä ahkeraan lomilla leikkipuistoissa ei lapsi tahdo leikkiä siellä vieraiden lasten kanssa. Ei kävisi pienessä mielessäkään pitää ton ikästä lasta kotona.

kaikkialla muualla länsimaailmassa varhaiskasvatusta pidetään lapsille tärkeänä. Esim. Ranskassa jo 3-vuotiaat menevät 'esikouluun', USA:ssa ja Kanadassa 5-vuotiaat. Norjassa ajatellaan, että jo 1,5-vuotiaan olisi hyvä käydä lyhyitä päiviä päivähoidossa, vaikka perheessä olisikin toinen vanhempi kotona.

Mainitsemissasi maissa perheet maksavat tuon hoidon itse.

ja välittävät ystävät, jotka auttavat hätätilanteissa, on helppo sanoa että ainoa syy on äidin mukavuudenhalu. Meillä ei mies osallistu, isovanhemmat sairaita, ns. ystäviin olen pahasti pettynyt. Ei vaan ole minkäänlaista tukiverkkoa. Tai no yhteen äitiin olen viimeisen vuoden aikana tutustunut, mutta hänelläkin töitä kotona ihan tarpeeksi.

...mies älillä vviikkoja työreissulla, isovanhemmat työelämässä ja 200-400 km:n päässä eikä sukulaisia lähellä muita kuin perheetön sisko. Ystävät asuvat vähän loitompana pk-seudun ympäryskunnissa. Mutta itsehän ne verkostot pitää luoda, jos niitä ei ole, eikä se nyt niin kamalaa ole kuin monet kuvittelee...

Me eslimerkiksi muutimme kuopuksen syntymän jälkeen alueelle, jossa ympärillä ei ollut lapsiperheitä kuin yksi ainoa. Parissa vuodessa naapurusto kuitenkin vaihtui niin, että ykskaks meitä olikin seitsemän, ja joka perheessä noin 3 lasta. Lapset leikkivät keskenään, me vanhemmat tutustuimme, teimme yhteisiä juttuja, ja vuorotellen toinen toistamme auttaen jeesasimme esimerkiksi kun piti päästä koulun vanhempainiltaan tai kauppaan tai lääkärille. Meillä on ollut myös lastenhoitajina työkavereiden teinejä. Niin ja joskus se kummitätikin, tai mummo, mutta varsin harvoin.

jos oletuksena on, että isompi lapsi kärsii kovasti kotona olemisesta, vain siksi, että siellä on myös vauva, joka vie äidin huomiota! That´s life, se opettaa sietämään tavallista elämää, huomion jakamista, jopa tylsyyttä ja yksin viihtymistä, kun saa olla siellä - keskellä normaalia lapsiperhe-elämää.



Saako isompi lapsi sitten päiväkodissa jakamatonta ja rauhallista yhdessäoloa joltakulta? Anteeksi, olen varmaan ymmärtänyt väärin, mutta käsittääkseni sellaista ei päiväkodissa ole tarjolla.



Mahtaa tulla tasapainoisia ja keskittymiskykyisiä aikuisia sellaisista, jotka eivät muutaman vuoden ikäisenäkään kestä normaalia kotonaoloa, vaan vaativat jatkuvasti jonkun viihdyttämään itseään, sekä armotonta hässäkkää ja meteliä ympärilleen, tai muuten hyppivät seinille.



Olen aikamoisen varma, että tämäntyyppinen hoitojärjestely tulee yleensä nimenomaan äidin tarpeista. Uskotellaan, että isompi ei kestä kotona, ei kuitenkaan kysytä lapselta, ja todellinen syy on siinä, että se on äidille helpompaa, kun ei tarvitse katsella ja yrittää viihdyttää isompaa vauvan ohella. Ennenvanhaan (parikyt vuotta sitten) siinä vaiheesa laitettiin piste vauvojentulolle, kun tuntui, ettei haluta enempää hoidettavia.

Tai luulotautiset, joiden todellinen ongelma on yksinäisyys ja juttukaverin puute. Laki tarjoaa moneen palveluun mahdollisuuden, mutta käyttäjillä pitäisi olla joku tolkku itsellään.



i]



Kunnan tehtävä on sitten huolehtia, että kaikille riittää noita hoitopaikkoja.



Haukutteko te terveyskeskuksessakin flunssapotilaita, kun vievät hoitoaikoja syöpäpotilailta? Kaikilla on oikeus tarvitsemiinsa palveluihin, varsinkin, kun ne on lailla turvattu.

[/quote]