Perustelkaa, miksi 3,5-5v. pitäisi ottaa pois päiväkodista, kun vauva syntyy?

paikan.

Myönnetään, että minulla alkoi jo hermo mennä tässä aikaisemmin.



Vilpittömästi haluaisin rohkaista sinua ja teitä ihan perheenä hakeutumaan ystäväsuhteisiin toisten lapsiperheiden kanssa. Siitä on varmasti sekä iloa että - juu, hyötyä! - molemmille. On ihan ok pyytää apua ja maksaa sitten samalla mitalla takaisin. Rohkeasti vaan!

onko se kovinkaan asiallinen tai vastaatko esimerkiksi itse kysymyksiin, joita sinulle on esitetty. Ilmeisesti olet ujo ja sinun on vaikea ystävystyä (vrt. ensimmäinen kpl alla olevassa kirjoituksessasi) ja koet sinua tökkäistyn arkaan kohtaan, mutta kirjoituksesi lopussa sorrut tosi alatyylisiin heittoihin. Luulen, että sinua itseäkin varmaan vähän hävettää, kunhan kiukkusi laantuu.



Kahden lapsesi kunnallinen hoito on työssäollessasi maksanut jo reilut 1000 eur/kk ja niiden pitäisi kattaa aika paljon muitakin kustannuksia. On taloudellisesti kestämätöntä maksella virikehoitopaikkoja. Ei ole mikään puolustus, että on muitakin turhia menoeriä. Loppujen lopuksi meidän lapsemme joutuvat maksamaan meidän ja aikaisempien sukupolvien ottamat velat.

Mielestäni on TÄYSIN perusteltua, että veisit 4-vuotiassa kolmena aamupäivänä tarhaan! En ymmärrä, miten se voi olla jonkun mielestä niin paha asia.



Näkökulma, joka ei ole tullut tässä ollenkaan esille, on VAUVAN näkökulma: Jos matkat ovat todellakin kerhoon noin hankalat kuin annat ymmärtää, ei ole mielestäni vauvan edun mukaista, että et voi imettää häntä kunnolla tunteihin vaan joudut kulkemaan busseilla ym. saadaksesi 4-vuotiaan kerhoon tarhan sijasta.

Miksei ikinä ajatella sitä vauvaa? Ja veronmaksajana olen sillä kannalla että ei todellakaan ole minun/sinun asia ottaa lasta pois hoidosta kuntatalouden rahansäästön vuoksi. Nostakoon sitten veroäyriä, jos se siitä hoitopaikasta on kiinni. Kunha ensin lopettavat ne opintomatkansa...

tuttu paikka, ympäristö, kaverit ja hoitajat pysyvät.



Ei kannata miettiä viekö lapsesi jonkun toisen paikan, sillä se on kunnan tehtävä miettiä ja järjestää asia. Olet verot osaltasi maksanut. Varsinkin jos palaat aikapian takaisin työelämään takaisin, on minusta kohtuutonta muuttaa hoitopaikasta kerhoon ja takaisin ja vielä mahdollisesti eri hoitoon.



Mulla oli kaksoset hoidossa kun vauva syntyi. Vasta kun päädyimme siihen, että en palaakaan töihin kun lapsi n. 1,5 vaan jään 1-2vuodeksi vielä kotiin, otimme lapset pois päiväkodista. Viihtyvät kyllä kerhossa, mutta eivät ehtineet olla päiväkodissa kuin hetken ennen vauvan syntymää siksi tilanne eri. Mitä pitäisi lapsen siis hoidossa ja jos tuntuu myöhemmin siltä että kun vauva n. 6kk ja rytmit hallussa ja kiinostus ympärisöä ja sisarusta kohtaa kasvavat voit miettiä asiaa uudelleen.



Me viihdymme kivasti nyt kotona mutta vauvan ollessa pieni ja koliikkinen ja itse vielä masennusta takana, en olisi ikinä jaksanut unettomuutta ja 24h vauvaa rinnalla ja vielä hoitaa iloisesti 3v kaksosia.



Jokainen taplaa tyylillään ja ihan sama mitä naapuri ajattelee sinusta, sinä elät omaa elämääsi et naapurin!

Kerhoihin ja eskariin voi mennä myös kimppakyydillä. Joku toinen äiti/isä voisi viedä mielellään lapsesi, jos itse autat häntä joskus. Kannattaa tutustua kerholaisten ja eskarilaisten vanhempiin.

Miksei ikinä ajatella sitä vauvaa? Ja veronmaksajana olen sillä kannalla että ei todellakaan ole minun/sinun asia ottaa lasta pois hoidosta kuntatalouden rahansäästön vuoksi. Nostakoon sitten veroäyriä, jos se siitä hoitopaikasta on kiinni. Kunha ensin lopettavat ne opintomatkansa...

Kakkonen tulossa syksyllä, mutta saisimme paria kuukautta aiemmin viimein hoitopaikan yksityisestä päiväkodista tuolloin 2-vuotiaalle esikoisellemme.

Olen nyt "itsekkäästi" ajatellut, että otamme sen vastaan. Muistan ensimmäisen vauva-ajasta sen jatkuvan väsymyksen ja imetysvaikeudet, enkä usko olevanii ainakaan alkuun mitenkään järjellistä seuraa vilkkaalle taaperolle. Esikoinen herää nykyään aina klo 6 ja päiväunetkin melko lyhyet, eli itse en pääsisi nukkumaan käytännössä koskaan, jos vauva valvoo yöt...

Isovanhempia tai muita tukiverkkoja ei ole käytettävissä.

Mikä tässä nyt on niin väärin? Jos asiat vauvan kanssa alkavat sujua, olisi tarkoitus siirtyä sitten osapäivähoitoon.

Kakkonen tulossa syksyllä, mutta saisimme paria kuukautta aiemmin viimein hoitopaikan yksityisestä päiväkodista tuolloin 2-vuotiaalle esikoisellemme.

Olen nyt "itsekkäästi" ajatellut, että otamme sen vastaan. Muistan ensimmäisen vauva-ajasta sen jatkuvan väsymyksen ja imetysvaikeudet, enkä usko olevanii ainakaan alkuun mitenkään järjellistä seuraa vilkkaalle taaperolle. Esikoinen herää nykyään aina klo 6 ja päiväunetkin melko lyhyet, eli itse en pääsisi nukkumaan käytännössä koskaan, jos vauva valvoo yöt...

Isovanhempia tai muita tukiverkkoja ei ole käytettävissä.

Mikä tässä nyt on niin väärin? Jos asiat vauvan kanssa alkavat sujua, olisi tarkoitus siirtyä sitten osapäivähoitoon.

Jos vauvan kanssa alkaa sujua niin sitten "tyydytään" osapäivähoitoon? Voi hyvää päivää miten avutonta. Miten pielessä maailma voi olla. Itse melkein itkua tihrustaen olen vienyt reilu kaksivuotiaan hoitoon TYÖNTEON takia ja todellakin odotan seuraavaa äitiyslomaa jolloin SAAN ottaa hänet pois hoidosta (mainittakoon, että viihtyy kyllä hyvin päiväkodissa ja kaikki mennyt hyvin). En vaan voi käsittää.

8pv viikossa ja ehdottomasti tekisin vielä samoin jos sama tilanne tuli. Äidin jaksaminen kummallekin lapselle riittävästi oli meillä ainakin se a ja o kohta ja katsoin olevani parempi äiti näin tehdessäni. Ei niin paljon tiuskimisia väsyneenä jne. Tosin kun otin lapseni hoidosta pois, on kaikki sujunut yllävän hyvin näinkin.



3-5v tarvitsee virikkeitä ja tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö oikeuttaa lapsen hoitopaikkaan, Tosin 3-5 vuotiailla on mahdollisuuus kerhoihinkin. Kaikki tekevät omalle perheelleeen sopivalla tavalla.

Suomi on täynnä kädettömiä äitejä, jotka eivät usko että on mahdollista hoitaa enemmän kuin yhtä lasta kerrallaan. Silti he - kummallista kyllä - vievät lapsensa ryhmään, jossa on huomattavasi enemmän kuin kaksi lasta yhtä aikuista kohden.



Pitäisikö ryhtyä toimeen? Martat tai MLL voisi järjestää kursseja, jossa näille äideille opetetaan lasten hoitoa ihan alusta pitäen. Aloitetaan alkeista, esim. siitä että aina elämä ei ole kivaa lepäilyä, esikoinen ei kuole jos joutuu jakamaan äidin huomion, vauva ei kuole vaikkei äiti tuijota vain häntä monta tuntia päivässä, jne jne.

Mietin myös vienkö lapseni hoitoon kun vauva syntyy. Enkä vienyt. Hyviä perusteluja yllä, mutta tärkeimmäksi ajattelin, että isompi on vain turhaan mustasukkainen kun äiti jää vauvan kanssa kotiin ja hänet viedään hoitoon. Kotona mennyt hienosti, vaikka imetänkin noin tunnin välein. Isompi hienosti mukana arkiaskareissa, eikä osoita minkäänlaisia mustiksen oireita.

Suomi on täynnä kädettömiä äitejä, jotka eivät usko että on mahdollista hoitaa enemmän kuin yhtä lasta kerrallaan. Silti he - kummallista kyllä - vievät lapsensa ryhmään, jossa on huomattavasi enemmän kuin kaksi lasta yhtä aikuista kohden.

Pitäisikö ryhtyä toimeen? Martat tai MLL voisi järjestää kursseja, jossa näille äideille opetetaan lasten hoitoa ihan alusta pitäen. Aloitetaan alkeista, esim. siitä että aina elämä ei ole kivaa lepäilyä, esikoinen ei kuole jos joutuu jakamaan äidin huomion, vauva ei kuole vaikkei äiti tuijota vain häntä monta tuntia päivässä, jne jne.

Kyllä: itsellä on vauva ja kohta nelivuotias kotona.

Kyllä: väsyttää, yhtäkään kokonaista yötä ei ole nukuttu vauvan syntymän (9 kk) jälkeen.

Silti tässä tilanteessa pärjää. Turha on haaveilla, että tekisi normaalipäivänä mitään kummoisia, pyykinpesua ja ruuanlaittoa enempää. Joskus on pakko käydä molempien kanssa kaupassa, ja hengissä on siitäkin selvitty. Lenkille tai jumppaan pääsen illalla jos jaksan lähteä. Mummoja ei ole meilläkään avuksi normiarjen pyörityksessä.

Toki spontaanit menot on nollassa, vaatii huomattavasti enemmän vaivaa, että viitsii lähteä kotipihaa kauemmas. Vaatii myös vaivaa, että yrittää tehdä päivistä mielekkäitä kaikille, oman edun joutuu jättämään vähemmälle. Mutta ihan mahdollista on pärjätä kahden (ja jopa useammankin) lapsen kanssa kotona. En ole todellakaan mikään askartelija tai leikkijä, mutta kyllä ne päivät kuluu, otan lapset mukaan arjen touhuihin.

En todellakaan tuomitse hoitoon viejiä - mutta halusin vain sanoa että onnistuu kotonaolokin jos vain haluaa, ei ole mahdotonta.

miksi suomalaislapsille varhaiskasvatus on niin haitallista? Kun ne ranskalaiset taas tarvitsevat 'koulua' jo kolmevuotiaina. Vai onko meillä päivähoito todella luokatonta?

päivähoitoa eivät meillä maksaisi vanhemmat. Kaikki työssäkäyväthän me sitä maksamme!

Puhutaan, että kyllähän minä veroja maksan ja olen oikeutettu jopa turhaan päivähoitoon. Mutta voisitteko ajatella ihan sitä, mitä kaikkea muuta niillä veroilla pitäisi saada maksettua, välttämättömiä tärkeitä asioita, kuten lasten koulutus tai sairaanhoito tai vammaistenhoito, kaupunkitekniikka? Keskimääräisestä 2500 euron palkasta ei kahden lapsen hoidon lisäksi jää juuri mitään muuhun.

Kaupungit ottaa velkaa saadakseen palvelut hoidettua. Miettikää, onko todella niin, että asiat on hyvin kun justiin teidän lastenhoito saadaan teidän veroilla maksettua?



Olisi kaikkien etu, että kaupungin menoihin saatais järkeä. Kysymys ei ole ihan pienistä rahoista. Jo 2000-luvun alussa esimerkiksi Espoossa oli jo kahden päiväkodillisen verran lapsia, jotka olivat hoidossa, vaikka jompikumpi vanhemmista oli kotona eikä lääkäri määrännyt hoidossaolemista. Tilanne on siitä huonontunut reippaasti, kun virikehoito on todella lyönyt itsensä läpi. Joku sanoi että kaupungin päättäjien opintomatkat pitää lopettaa ensin ja moni muu että onhan sitä kaikkea muutakin turhaa. No niin on. Oikeuttaako se silti siihen, että tässä(kin) asiassa toimitaan tyhmästi?



Sit on vielä tuo yhteisöllisyysasia. Ennen oli Suomessa kunniassa se, että kaveria ei jätetä. Nykyään on vallalla pikemminkin Kaverille ei jätetä- meininki.

- hoitopaikan tarvetta ei ole, kun äiti on kotona

- päivähoitopaikan panttaus on erittäin epäreilua

- hoitopaikat pitää saada kiertoon, niin että älyttömiltä kuljetuskuvioilta vältytään - mahdollisimman monen pitäisi saada hoitopaikka lähihoitopaikasta

- päivähoito ei ole oikea tapa järjestää virikekäyttäjien asiaa, vaan kevyempi kerhotoiminta, joka saa rahoituksensa muulla tavalla

- kavereita voi tavata muutenkin

- normaali lapsi ei mihinkään kuole, vaikka kaveripiiri vähän vaihtuukin

- työssäkäyvien ja opiskelevien lasten hoitotarve on perustellumpi ja ensisijaisempi

- lapsikin on lomansa hoidosta ansainnut

- turha hoito syö rahaa tärkeämmiltä asioilta



Siinä muutamia

vie paikan joltain lapselta, joka tarvitsisi sitä oikeasti... ainakin, jos asuu sellaisella alueella, jossa on puutetta hoitopaikoista.

Mutta toistaiseksi lasten pitäminen virikehoidossa on mahdollista ja siksi pitäisi minusta lopettaa asiasta kitiseminen.