Äitipuolet,

joka jatkuvasti antaa vaikutteita ja malleja lapsensa elämään ja työntää lonkeroitaan joka paikkaan. EIhän äitipuoli mikään äiti ole, jos lapsen äiti on hengissä tai yhteyksissä. Jos lapsen äiti on kuollut, niin onkin helpompi ottaa lapsi siipiensä suojaan. Äitipuoli on työkone, joka hoitaa, mutta äiti vie " rusinat pullasta" . Näin ainakin monilla lähiäitipuolilla. Niitäkin on, siis lähiäitipuolia, vaikka moni sen unohtaa.

yleensä jos adoptoi on lapseton ihminen joka epätoivoisesti yrittää itselleen saada OMAA lasta, ja se adoptoitu on oma siinä missä biologinenkin (siinä tapauksessa että ei siis voi biologista saada).

Miehen lapset taas ei ole adoptoituja, niiden asioista ja elämästä yleensäkin päättää joku muu kuin sinä.

Kyllä minä miehen lasta rakastan ja on häntä ikävä ja koko ajan kun hän kasvaa meillä on aina vaan mukavampaa keskenämme, mutta miehen lapsi ei ole MINUN, hänellä on omat vanhemmat, äiti ja isä, minä olen se äitiPUOLI. Ensinnäkin se on vääri n että minä yrittäisin rakastaa häntä kuin omaani koska lapsella on omakin äiti joka häntä erittäin paljon rakastaa.

Yksi on ollut meillä sen verran, että voin sanoa hänen olevan kiva lapsi (joskin minuun suhtautuu karsaasti) ja yksi eniten. Tämän eniten luonamme olleen koen itselleni tärkeäksi lapseksi, pidän hänestä ja voisin varmasti oppia myös rakastamaan, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Totta kai välillä on tietoisesti muistettava ja muistutettava itseään siitä, että tämä lapsi ei esim. ole syyllinen siihen, miten hänen äitinsä käyttäytyy tai edes siihen, kuka hänen äitinsä on. :(



Minusta rakastaminen on arjen tekoja ja syntyy yhdessä elämisestä. Voisin hyvin kuvitella adoptoivani lapsen tai ottavani sijoituslapsen ja kiintyväni häneen syvästi. Aivan mahdollisena pidän aina myös sitä ajatusta, että joku mieheni lapsista / kaikki mieheni lapset jonain päivänä jonkin yllättävän sattuman jälkeen asuvatkin kanssamme. Silloin saan tilaisuuden kiintyä myös heihin.

Lapsi olisi oma päätökseni ja olisin hänen " äitinsä" . Rakastaisin kuin omaani.

samalla lailla kun omia, jos joku sanoo muuta hän valehtelee. Tykkään kovasti mieheni lapsista mutta ei se rakkautta ole niin kuin omia vastaan. Eikä mun mielestäni tarttekaan rakastaa, kunhan tykkää ja käyttäytyy samalla lailla heitä kohtaan. Samat säännöt, tasapuolisuus jne niin kyl se uusperheelämä siitä muodostuu pikkuhiljaa. Kysymykseesi vastaan kyllä, voisin adoptoida ja silloin rakastaisin kyllä niitä kuin omia koska silloin he ovat omia. t äitipuoli (perheessä 3 mun 2 sun ja 1 yhteinen lapsi, yhteinen elämä jo 9ttä vuotta)