Imettäminen vs imetysvastaisuus

Jaa, no en mäkään tarvinnut imettää kertaakaan julkisesti. Mulle se oli sen verran intiimi tapahtuma että en missään tapauksessa halunnut imettää muiden nähden. Eikä ollut mitään tarvetta lähteä ensimmäiseen kahteen kuukauteen vauvan kanssa kahvilaan tai ravintolaan, oli niin huono nukkumaan että hyvä jos suihkuun jaksoin. Jos kävin kahvilassa tai missä nyt kävinkin, vauva jäi isän kanssa kotiin. Kahviloissa ja ravintoloissa ja kauppakeskuksissa alettiin käydä vasta kun vauva oli noin puolivuotias. En muutenkaan tajua että miksi ihan pienen vauvan kanssa pitää päästä yleensäkään kahviloihin tai ostoskeskuksiin, kavereita voi tavata muuallakin.
Niin ja meillä oli pullo mukana jos jossain kaupungilla oltiin.

Mulle imetys oli niin tuskaa ensimäisen kuukauden. Itkin joka kerta, ja nännit oli rikki. Lukkiuduin huoneeseen imettämään, ja voi kuinka poika imikin. Tunteja...
Kuukauden jälkeen lähdin ulos ja imetän siellä missä vauva tarvii ruokaa. Siinä vaiheessa kun vauva huutaa kurkku suorana ei oikeasti kiinnosta häiritseekö jotain imetys! Ja en tajua miksi häiritsisi.. Suurella todennäiköisyydellä et voi poistua imetyksen aikana siis minnekkään, koska kun vauvalla on nälkä se tarvii ruokaa!

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:16"]

Jaa, no en mäkään tarvinnut imettää kertaakaan julkisesti. Mulle se oli sen verran intiimi tapahtuma että en missään tapauksessa halunnut imettää muiden nähden. Eikä ollut mitään tarvetta lähteä ensimmäiseen kahteen kuukauteen vauvan kanssa kahvilaan tai ravintolaan, oli niin huono nukkumaan että hyvä jos suihkuun jaksoin. Jos kävin kahvilassa tai missä nyt kävinkin, vauva jäi isän kanssa kotiin. Kahviloissa ja ravintoloissa ja kauppakeskuksissa alettiin käydä vasta kun vauva oli noin puolivuotias. En muutenkaan tajua että miksi ihan pienen vauvan kanssa pitää päästä yleensäkään kahviloihin tai ostoskeskuksiin, kavereita voi tavata muuallakin. Niin ja meillä oli pullo mukana jos jossain kaupungilla oltiin.

[/quote]

Mä en oo tavannut kavereita ostoskeskuksissa tai ravintoloissa, vaan oon käynyt ihan kaupoissa ja kauppareissulla syömässä ja muutenkin virkistäytymässä. Asun haja-asutusalueella ja musta on mukavaa käydä välillä ihmisten ilmoilla, vaikka mulla on vauva. Ja vielä enemmän olen kokenut tarvetta käydä erilaisissa paikoissa sen jälkeen, kun lapsia onkin kaksi. Tykkään ihan hirveästi asua maalla, mutta kaipaan elämääni muutakin kuin oman pihan. 

Vessa-asiointi hoidetaan muiden katseilta piilossa toki, mutta se ei vaadikaan mitään suurta vaivannäköä: joka ikisessä julkisessa tilassa on vessa, yleensä jopa useampi. Imetyspaikkoja sen sijaan ei ole. Yhden ainoan kerran olen törmännyt asianmukaiseen lastenhoitotilaan, jossa voi hyvin imettää. Se oli Helsingin vierailulla. Suurin osa suomalaisista ei asu Helsingissä. 

Kun ravintolassa vauva alkaa itkeä nälkäänsä, ainoa katseilta syrjäinen paikka imettää on vessa. Piste. Ei ravintoloitsijat tuhlaa kallista liiketilaa minkään rauhallisen, vähän syrjäisemmän istumapaikan luomiseen. Kyllä se koko ravintola on varattu syömistä varten. Jossain ketjupaikoissa on toki lapsille pieni leikkipaikka, mutta ei sekään ole sen syrjäisempi ja paremmin katseilta kätketty imetyspaikka.

Vauvan ruoatta jättäminen ei ole vaihtoehto. Nälkäkitinä yltyy hyvin nopeasti itkuksi ja siitä edelleen korviavihlovaksi selkäytimeen asti porautuvaksi raivohuudoksi. Paaaljon suurempi haitta muille syöjille kuin pöydässä imettäminen, ja itkuhaitta koskee jokaista ravintolassa olijaa, ei pelkästään sitä viereisessä pöydässä olijaa, joka ei osaa kääntää katsettaan muualle.

Itse olen todellakin syöttänyt lapseni siinä paljon parjatussa vessassa, lähinnä koska maitoa on tullut runsaasti ja vauva on saanut 5 minuutissa riittävästi maitoa pahimman nälän yli päästäkseen. Todella usein pienemmissä paikoissa se vessa on ollut ainoa naistenhuone. Joku yli puolen tunnin imetyssessio paikan ainoassa vessassa on sekin minusta huomattavasti suurempi haitta muille (nais-)asiakkaille kuin pöydässä imettäminen. Onpa kiva, jos on kauhea kusihätä tai menee vatsa yllättäen sekaisin ja joku äiti varaa vessaa, kun pöydässä ei voi imettää.. 

Imettäessähän sitä rintaa ei tarvitse paljastaa enempää kuin rinnanpää, ja sekin jää vauvan pään taakse piiloon. Paljasta pintaa ei juuri näy. Se ei voi olla tässä julki-imetyksessä se kynnyskysymys. (Eikä ihmisiä tunnu ollenkaan samassa mitassa haittaavan avoimet paidan kaula-aukot, joissa kuitenkin rinnoista näkee paljon enemmän paljasta ihoa.) Julki-imettämisessä joitain ilmeisesti haittaa se, että tiedostetaan, että tuossa nyt lapsi imee äitinsä rintaa. Kamalaa! Koko rintaa esille ottavaa äitiä en ole nähnyt ikinä missään, en edes mammakerhoissa. Sen täytyy olla todella harvinainen otus. Lisäksi jos kyse olisi vain rinnan näkymisestä, niin vastustajat voisivat ihan hyvin sanoa, että imettäminen on ok, kunhan vain rinta ei näy. Näin sanovat vain imettämisen puolestapuhujat. Vastustajille koko imettäminen ylipäänsä on hyi-yök.

Mikä siis avuksi? Äidit kotiin ensimmäisen puolen vuoden ajaksi kunnon Afghanistan-tyyliin? Vaikka seinät tuntuisivat kaatuvan päälle, kun ei pääse ihmisten ilmoille? Vai vauvat pullolle, että äitin mielenterveys ei järky sosiaalisen eristäytymisen takia? Vai voisiko sitä muut koittaa päästä yli siitä primitiivisestä yök-reaktiosta, ja kääntää vain katseen muualle jos näkee jossain imettävän äidin? Sen sijaan että jää tuijottamaan sitä vauvaa ja miettimään "Tuossa se nyt syö tuota rintaa. Imee sitä. Paljasta rintaa. Pakkohan se on paljas olla, kun se sitä imee, vaikka tänne ei mitään näykään. Tuon naisen rintaa. Imee sitä. Hyi-yök. En kestä!"

Siis ihan oikeesti apua..Imettävä äiti on itsekäs kun vastaa lapsen tarpeisiin? Tiedätkö että se lapsen turvallisuuden tunne muodostuu juurikin hänen tarpeisiin vastaamalla. Sä et voi väittää että imetys on susta luonnollista mutta et kuitenkaan kestä katsoa toisten imettämistä. Se että sulla on ongelma asian suhteen ei tee toisista itsekkäitä. Päinvastoin, sä olet itsekäs kun tyrmäät ja halua rajoittaa toisia sun henkilökohtasen ongelman vuoksi. Sovitaanko että voit mennä itse sinne vessaan ruokailemaan jos sua häiritsee jonkun vauvan syöminen. Kaikki vauvat kun ei pullosta suostu syömään ja ihan ymmärrettävistä syistä äiditit ei halua heitä vessassa ruokkia. On ihan mahdollista imettää lasta niin että se rinta ei ole kaikkien nähtävillä, niin mä en ymmärrä mikä tässä on nyt ongelma sulla. Sitä paitsi paljailla rinnoilla mainostetaan ja myydään ties mitä tavaroita ja asioita ties missä mainoksissa ja se on ok. Mutta apua kun vähän vilahti paljasta pintaa vauvan ruokailussa niin hyi yök apua jo traumatisoitu monta aikuista ihmistä! Siis haloo kysymys on lapsen syömisestä, kielletäänkö samantien sitten se pulloruikailu ja etenkin soseilla sotkeminen julkisilla paikoilla!

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:27"]

Mikä siis avuksi? Äidit kotiin ensimmäisen puolen vuoden ajaksi kunnon Afghanistan-tyyliin? Vaikka seinät tuntuisivat kaatuvan päälle, kun ei pääse ihmisten ilmoille? Vai vauvat pullolle, että äitin mielenterveys ei järky sosiaalisen eristäytymisen takia? Vai voisiko sitä muut koittaa päästä yli siitä primitiivisestä yök-reaktiosta, ja kääntää vain katseen muualle jos näkee jossain imettävän äidin? Sen sijaan että jää tuijottamaan sitä vauvaa ja miettimään "Tuossa se nyt syö tuota rintaa. Imee sitä. Paljasta rintaa. Pakkohan se on paljas olla, kun se sitä imee, vaikka tänne ei mitään näykään. Tuon naisen rintaa. Imee sitä. Hyi-yök. En kestä!"

[/quote]

Niin, avauksessaanhan ap ihmetteli sitä, miksi joku ei imetä ja miksi ollaan imetysvastaisia. Hän ei kuitenkaan näe, että hänen oma asenteensa julki-imetystä kohtaan voisi olla yksi tekijä, joka saa äidit turvautumaan pulloon. Saattaa olla, että hän ymmärtää sen siinä vaiheessa, kun hänellä itsellään on vauva. Nyt ap:lla ei tunnu olevan kovin realistista kuvaa vauvan tarpeista ja imetyksen sitovuudesta. 

Vauvan tarpeeseen tulee totta kai vastata. Mielestäni on vain kysymys, että millä tavalla siihen vastataan. En sano, että vauva nälkäisenä osaa odottaa ja tietää, että jos sanoisin "Nyt odotat hetken ja sitten saat ruokaa". Sanon kuitenkin, että vauvan tarpeeseen voi varmasti vastata ympäristönsä huomioimalla.

Yhtä asiaa rupesin miettimään. Täysimetyksellä oleva vauva, joka ei saa ikinä korviketta ja ilmeisesti sitä maitoa ei voi pumpata (valtaosa täällä esitetyistä kommenteista antaa tämän kuvan) ja oletetaan, että vauvaa täysimetetään 6kk, niin te olette sen 6kk koko ajan lapsen käytettävissä ettekä ikinä ota omaa aikaa? Edes päiväksi, koska vauvahan ei voi olla päivää isän kanssa syömättä, koska vauvalla tarve. Näinkö?  

AP

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:32"]Vauvan tarpeeseen tulee totta kai vastata. Mielestäni on vain kysymys, että millä tavalla siihen vastataan. En sano, että vauva nälkäisenä osaa odottaa ja tietää, että jos sanoisin "Nyt odotat hetken ja sitten saat ruokaa". Sanon kuitenkin, että vauvan tarpeeseen voi varmasti vastata ympäristönsä huomioimalla.

Yhtä asiaa rupesin miettimään. Täysimetyksellä oleva vauva, joka ei saa ikinä korviketta ja ilmeisesti sitä maitoa ei voi pumpata (valtaosa täällä esitetyistä kommenteista antaa tämän kuvan) ja oletetaan, että vauvaa täysimetetään 6kk, niin te olette sen 6kk koko ajan lapsen käytettävissä ettekä ikinä ota omaa aikaa? Edes päiväksi, koska vauvahan ei voi olla päivää isän kanssa syömättä, koska vauvalla tarve. Näinkö?  

AP
[/quote]

Poistun kotoa maksimissaan kolmeksi tunniksi, sitten on palattava syöttämään. Vauva on nyt 5 kk. Täysimetys sitoo, mutta omapa on valintani.

^juuri näin!
Tosin ei se lapsen sitovuus suinkaan tuohon lopu. Haluan olla lasteni lähellä imetyksen jälkeenkin :)

AP, mua surettaa sun ja sun tulevan vauvan puolesta se, että oot tästä imetysasiasta näin kujalla. :( Noh, Siperia opettaa.

Jos pumppaaminen onnistuu (maitoa heruu) niin tietysti täysimettävä äiti voi jättää lapsensa jonkun muun hoitoon. Maidon pumppaaminen, säilöminen ja lämmittäminen on kuitenkin niin työlästä, että sitä ei huvikseen tee.

Vauvan imetysvälit muuttuvat myös radikaalisti kasvun myötä. Esimerkiksi oma vauvani vaati 0-4 kk:n iässä maitoa kerran tunnissa ja söi puoli tuntia kerrallaan. 50 % ajasta lapsi oli siis rinnalla, myös yöllä. Nyt, kun vauva on 6 kk vanha ja syö myös soseita, imetän häntä neljän tunnin välein noin 10 minuuttia kerrallaan. Lienee sanomattakin selvää, että elämä ja liikkuminen on nykyään huomattavasti helpompaa.

Olen 100-prosenttisen varma, että mikäli lapsesi synnyttyä imetät, käsityksesi julki-imettämisen soveliaisuudesta lentää ulos ikkunasta. Et tule poistumaan sievästi takavasemmalle imettämään, koska 99 % ajasta mitään takavasenta ei yksinkertaisesti ole. On ravintolan pöytä ja se WC-koppi, joka on mahdollisesti ravintolan ainoa. Kummassa istut puolen tunnin ajan imettämässä? Mieti.

Ap, olin kanssasi aivan samaa mieltä, kun esikoistani odotin ja vaikka nyt ei enää kiinnosta muiden imettämiset tai imettämättä jättämiset, olen edelleen tyytyväinen valintaani eli siihen, etten imettänyt julkisesti. Minulla oli moninaisia syitä, joiden takia se olisi ollut vaikeaa ja hyvinkin näkyvää, mutta koska imettämiseni oli muutenkin välineurheilua, ei jokin pumppaaminen, maidon pakastaminen ja sulattaminen ollut lainkaan hankalaa tai monimutkaista. Olen edelleen arka rinnoistani enkä halua ottaa riskiä, että jotain välähtäisi edes avonaisesta kaula-aukosta, joten iloinen olen, että onnistuin tasapainoilemaan vauvan kanssa niin, ettei julki-imetys ollut tarpeellinen.

1) Ennakointi. Ensimmäisen parin kuukauden ajan kävin vaunulenkeillä, kaupassa ja läheisessä ostoskeskuksessa (pieni) niin, että syötin vauvan juuri ennen lähtöä ja vietin lenkilläni max 1,5 tuntia. Heti jos vauva osoitti heräämisen merkkejä, lähdin kävelemään kotiin (max 10 minuuttia) ja vain kerran vauva pääsi huutamaan rappukäytävässä, kun olin jo melkein kotona. En muutenkaan tajua, miksi sen vauvan täytyy pää punaisena huutaa, ennen kuin sille tarjotaan ruokaa. En mennyt tilaamaan ravintolaan pizzaa, jos en ollut ruokkinut vauvaa. Kun lähdimme isompaan ostoskeskukseen, niin ennen omaa ruokailua kävin syöttämässä vauvan lastenhoitohuoneessa. Valitsin myös ravintolat ja kahvilat niin, että voisin hätätilanteessa löytää syrjäisen sopen (kyllä aika monessa ravintolassa on nurkkapöytiä, kabinetteja ja syvennyksiä). Tosin ennakoimalla ja syöttämällä vauvan ennen omaa ruokailua sain aina syödä ruoan rauhassa ja lämpimänä. Siis ihan aina.

2)Varautuminen. Monet äidit eivät varaa lapselle mukaan varavaatteita tai riittävästi vaippoja, kun kuvittelevat, että jokin niskaripulikakka ei kohtaa heitä koskaan. Minä varauduin aina kaikkeen. Minulla oli mukana myös rintapumppu, tuttipullo, pakastettua maitoa/korviketta ihan varmuuden vuoksi. Minä pystyin pumppaamaan runsaasti maitoa pakkaseen, joten ei se niin mahdotonta ole kuin täällä annetaan ymmärtää. Tämän lisäksi heruin imettäessäni, joten joka imetyksellä täyttyi tuttipullollinen omaa maitoa. Kun otin maitoa pakkasesta (tähän tarkoitukseen tehty pakastepussi), niin parissa tunnissa se oli sulanut sopivaksi juotavaksi, mielellään eehkä vielä kolme tuntia, niin ei ollut enää jääkylmää. Meillä vauva joi ihan kaiken lämpöistä maitoa mutta erityisesti pienenä oltiin tarkkoja, että ei juonut kylmempää kuin huoneenlämpöistä.

Olen kuullut vauvoista, jotka ovat alkaneet hylkiä rintaa saatuaan maistin tuttipulllosta. Meillä ei näin käynyt. Vauva sai vähintään kerran viikossa tuttipullollisen ylimääräisä maitoja, joita muuten olisi pitänyt valuttaa viemäristä alas eikä alkanut hylkiä rintaa ennen kuin vuoden ikäisenä, kun pääsi nokkamukin makuun.

Äitiydessä pelataan pelottelulla. Varoitellaan ja luodaan kauhuskenaarioita. Kannattaa miettiä, miten itse haluaa asiat tehdä ja viis välittää pelotteluista. Monet vauvat saavat rintaraivareita, vaikka eivät ole ikinä maistaneet pulloa. Vauvat ovat niin yksilöllisiä, että neuvoja ja varoituksia voi toki ottaa vastaan mutta niitä ei kannata seurata orjallisesti.

Ap jää bussistakin pois kesken matkan että voi imettää jossain pusikossa.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:32"]

Vauvan tarpeeseen tulee totta kai vastata. Mielestäni on vain kysymys, että millä tavalla siihen vastataan. En sano, että vauva nälkäisenä osaa odottaa ja tietää, että jos sanoisin "Nyt odotat hetken ja sitten saat ruokaa". Sanon kuitenkin, että vauvan tarpeeseen voi varmasti vastata ympäristönsä huomioimalla.

Yhtä asiaa rupesin miettimään. Täysimetyksellä oleva vauva, joka ei saa ikinä korviketta ja ilmeisesti sitä maitoa ei voi pumpata (valtaosa täällä esitetyistä kommenteista antaa tämän kuvan) ja oletetaan, että vauvaa täysimetetään 6kk, niin te olette sen 6kk koko ajan lapsen käytettävissä ettekä ikinä ota omaa aikaa? Edes päiväksi, koska vauvahan ei voi olla päivää isän kanssa syömättä, koska vauvalla tarve. Näinkö?  

AP

[/quote]

Jos olet yhtään lukenut noita viestejä maidon pumppaamisesta, niin joissainhan on kerrottu, että pumpataan kyllä, mutta ei siihen tarpeeseen, että äiti lähtee vauvan kanssa ja ottaa pumpattua maitoa mukaan. Tee toki sinä niin, mutta musta se on absurdia. Minä lähden vauvan kanssa jonnekin, ja syötän sille omaa maitoani pullosta (ei sillä, että vauva huolisi multa mitään pullosta, mutta toisilta varmaan huolii). Kaikki kommervenkin, kylmäkassit ja lämmitykset vain sen takia, että paikalla saattaisi olla joku, joka loukkaantuu imetyksestä... ei. Mä käyn omissa harrastuksissani, ja silloin mies syöttää kotona vauvalle pumpattua maitoa. Kotona on aika helppo ottaa maito jääkaapista ja lämmittää se omalla vedenkeittimellä keitetyllä vedellä.

Jos luet palstaa, ihmisiä vaivaa eri asiat. Mä saatan loukata ihmisiä esim. näillä asioilla:

- käytän pillfarkkuja (hyi rumat)

- mulla on värjäämätön tukka (lesta!!!)

- en meikkaa (epäsiistiä, on huomaavaista toisia kohtaan meikata)

- mulla on jäänyt raskaudesta lähes 10 kg painoa (läski!!!!)

- lapsillani on merkitysnimet (sii OMG, oikeesti!!)

- mulla on muutama tatuointi (WT! WT! WT! WT!)

- mulla on monet Camperin kengät (siis voiko oikeesti olla rumempaa, paitsi ehkä El Naturalista)

Kaikkia näitä asioita teen, vaikka tiedän, että maailmassa on ihmisiä, jotka eivät niistä tykkää. Ne eivät ole kauhean tärkeitä mulle, mutta silti jatkan tapojani sitkeästi, vaikka kuinka joku paheksuu. Molemmat lapseni sen sijaan ovat mulle aivan hirveän tärkeitä. Olen liikkunut aika paljon molempien lasten kanssa, ja imettänyt aina, kun vauvalla on ollut nälkä. Voi olla, että joku on pahastunut siitä. Voi olla, että joku on meidät nähdessään pahastunut siitä, että lapsillani on sellaiset nimet kuin ovat. Mitä sitten? Mä olen vastuussa ensisijaisesti vauvani tarpeista, en jonkun tuntemattoman aikuisen. En myöskään vaihda lasteni nimiä, vaikka joku ei niistä tykkääkään. 

Tee sinä imetyksesi kanssa ihan niin kuin haluat, mutta mieti nyt hyvä ihminen, mistä pahastut, kun äiti rintaruokkii lastaan julkisella paikalla, ja onko sulla ihan oikeasti syytä loukkaantua siitä, että hän ei nyt huomioinut sinun tarpeitasi, joita et ole edes hänelle ääneen esittänyt.

Voisitteko te julki-imetyksestä pahastujat käyttää jotain helposti tunnistettavaa merkkiä? Potkivilla hevosilla on kisoissa hännässä punainen nauha ja remmissä rähjäävillä koirillakin käsittääkseni jonkinlainen merkki. Julki-imetyksestä ahdistuvat voisivat käyttää jotain nauhaa tai merkkiä, josta imettävät äidit tietäisivät olla istumatta juuri heidän viereensä.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:32"]Vauvan tarpeeseen tulee totta kai vastata. Mielestäni on vain kysymys, että millä tavalla siihen vastataan. En sano, että vauva nälkäisenä osaa odottaa ja tietää, että jos sanoisin "Nyt odotat hetken ja sitten saat ruokaa". Sanon kuitenkin, että vauvan tarpeeseen voi varmasti vastata ympäristönsä huomioimalla.

Yhtä asiaa rupesin miettimään. Täysimetyksellä oleva vauva, joka ei saa ikinä korviketta ja ilmeisesti sitä maitoa ei voi pumpata (valtaosa täällä esitetyistä kommenteista antaa tämän kuvan) ja oletetaan, että vauvaa täysimetetään 6kk, niin te olette sen 6kk koko ajan lapsen käytettävissä ettekä ikinä ota omaa aikaa? Edes päiväksi, koska vauvahan ei voi olla päivää isän kanssa syömättä, koska vauvalla tarve. Näinkö?  

AP
[/quote]

hmmm..... varmaan ihan todella harvinaista ettei äiti saisi tuntiakaan sitä ns. omaa aikaa ensimmäisen 6kk aikana vaikka kaikki esittämäsi asiat toteutuisivat. Sitten kun sinulla on se vauva huomaat että se 6kk meni ennen kuin ehdit edes kunnolla tajuta. Se on lyhyt aika. Vaikka ei mihinkään kotoa ilman vauvaa poistuisikaan. Mutta ei se oikeasti ole noin hankalaa mitä sinä nyt haluat maalailla, ja ilmeisesti vähän provoilla tämän asian kanssa.

Ap, oletko ikinä nähnyt nälkää itkevää vauvaa? Mä en ollut nähnyt ennen omaani, enkä tiennyt miten lujaa se huutaa!

Mikä tässä nyt on ongelma? Ap ei halua imettää julkisella paikalla koska se saattaa häiritä muita ihmisiä, vai mikä? Jos tätä palstaa on yhtään lukenut, niin jatkuvastihan täällä on aloituksia miten julki-imetys häiritsee, lastenvaunut häiritsee, lapset häiritsee, äidit häiritsee, raskaana olevat naiset häiritsee ja vingutaan että pitää ottaa muut huomioon. Jos joku ei halua imettää julkisella paikalla niin MIKÄ siinä sitten on ongelma?

Ap saa olla ihan rauhassa imettämättä julkisesti, se ei ole ongelma. Ongelma on se että hän haukkuu julkisesti imettäviä itsekkäiksi, koska hänen haluaan olla näkemättä imetystä ei huomioida. Niin että kukas se itsekäs oli..Jos julkinen imettäminen kielletään niin eikö pitäisi kieltää sitten kaikki vauvojen julkinen ruokkiminen, kuitenkin kysymyksessä sama asia? Mä en kestä katsella vauva raukkoja jotka imee lutkuttaa sitä tuttipulloa kun voisi sitä lasta imetääkkin, pitäisi nyt vähän ottaa toiset huomioon, eikä kasvattaa itsekkäitä lapsia antamalla ruokaa niille nälkäisenä. eikä yhtään huomioida sitä että toiset ei halua nähdä vauvan ruokailua.

Mä voin lopettaa julkisen imetyksen heti kun joku kertoo siihen oikeasti järkevän ja hyvän perustelun. Sen takia, että jonkun kieroutuneen ajatusmallin mukaan se on yököttävää, niin en lopeta lapseni ruokkimista paikoissa jossa muutkin ihmiset syövät ja olevat. Perusteluksi ei kelpaa myöskään imetyksen rinnastaminen ulostamiseen tai seksiin, mitä myös jostain itselleni täysin käsittämättömästä syystä tehdään. 

Mun mielestä jokainen vauva on oikeutettu saamaan ruokaa nälkäisenä ja jokainen vanhempi antamaan vauvalleen ruokaa tavalla joka heidän perheessä on valittu syystä tai toisesta. Se että aikuinen ihminen ei kestä ajatusta vauvan syömisetä pitäs olla kyllä ihan sen ihmisen oma ongelma, ei sen äidin joka yrittää ruokkia ja hoitaa lapsensa tämän tarpeiden mukaan. 

Itse muistan kuinka ahdistavaa oli olla nuori tuore äiti, jonka vauva ei suostunut syömään pullosta, juurikin tälläisten negatiivisten asenteiden ja imetysvastaisuuden takia.

Ihme saivartelua taas. Olette kumpikin ihan tasan yhtä itsekkäitä, ap ei halua nähdä julki-imetystä ja sinä haluat imettää julkisesti. Koko ketju on yhtä minä haluan sitä tai minä en halua tätä.

Ap, grow up. Mitähän muita periaatteita sulla on vielä varastossa? Mitä, jos harjoittaisit vähän enemmän avarakatseisuutta ja katsoisit miltä sitten elämä tuntuu, kun vauva on syntynyt? Helpointa ja mukavinta on niillä äideillä, jotka osaavat ottaa rennosti ja luovivat tilanteen mukaan. Jos pitää vain hampaat irvessä periaatteistaan kiinni, voi äitiys todellakin tuntua raskaalta ja yksinäiseltä.

On järkevää ottaa etukäteen imetyksestä selvää ja myöskin kehotan kysymään ongelmatilanteessa apua. On varsin typerää tuomita muita, kun itsellä ei ole vielä alkuunkaan kokemusta. Myöskin myöhemmin tulee muistaa, että vauvat ovat hyvin erilaisia! Joku syö 30min välein toinen 4t välein ja joku ei edes huoli pulloa (tämä on hyvin yleistä!). Julki-imetyksen voi tehdä erittäin tahdikkaasti, eikä silloin häiritse yhtään ketään. Myöskin ravintoloita on eri tasoisia. Ei pienen vauvan kanssa ehkä tarvitse mennä Michelin tähden ravintolaan, mutta esim.jossain lounasravintolassa voi hyvinkin jonkun liinan suojassa imettää! Itse valitsen jo sellaisen pöydän, joka on ehkä hiukan syrjemmässä tms. Kesällä on helppo imettää myös jossain kannon päällä metsässä tai vaikka omassa autossa, mutta talvipakkasilla paikat rajoittuvat sitten kyllä paljon.
Iloitsen kaikista äideistä, jotka uskaltavat liikkua vaivattomasti pienenkin vauvan kanssa eivätkä ahdistu yksikseen neljän seinän sisällä. Toivon ap, ettet sinäkään tee vauvavuodesta sen hankalampaa, kuin sen tarvii olla.