Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksa enää 6v tytärpuoltani :(
11.09.2014 |
Tilanne meillä se, että miehen lapsi edellisestä suhteesta on aivan järkyttävän mustis pikkusisarelleen, joka nyt 9kk. Tytön oma äiti on narkkari, ja tyttö on asunut isällään heidän erosta asti, eli siitä asti kun tyttö oli alle 2v. Äitiään tavannut/tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti - riippuen siitä missä kunnossa äiti milloinkin on.
Minä olen kuviossa ollut mukana 3v, ja meille muotoutui tytön kanssa alusta pitäen tosi tiivis ja lämmin suhde, koen, että on pitänyt ja pitää mua itselleen hyvin tärkeänä ja turvautuu muhun, sanookin äidiksi. Mun ja miehen yhteisen lapsen syntymä vaan ollut odottamaton kriisi - en osannut odottaa tytöltä tällasta reagointia kun kuitenkin oli innoissaan pikkusisaruksesta ja odotti tätä innolla.
Nyt vaan tilanne mennyt koko ajan pahempaan ja pahempaan suuntaan. Tyttö lyö, sylkee, puree, potkii, sanoo nauraen että haliuaa ja aikoo tappaa pikkusiskon. Ollaan oltu perheneuvolaan yhteydessä, olen viettänyt esikoisen kanssa "laatuaikaa" jne, mikään ei tunnu auttavan, tilanne vaan pahenee. Tyttö sanoo suoraan, että haluaa vauvasta eroon ja se ei kuulu meidän perheeseen. Kukaan ei tunnu ottavan vakavasti. Esikoinen on eskarissa ja siellä kaikki ok. Kotona vaan on kauhea ja nimenomaan mulle ja vauvalle, isä ei mitään "niin kamalaa" eroa ole huomennut, kun on paljon töissä. Tytön biologinen äiti on nyt siinä kunnossa, ettei tyttö ole voinut tavat häntä moneen kuukauteen, mutta tämä nyt ei ole mitenkään uutta.
Minä vaan alan olla niin väsyksissä. Rakastan isompaa tyttöä kuin omaani, olen aina rakastanut ja huolehtinut. Viime kuukausien ja etenkin viikkojen aikana vaan jotain on muuttunut. Tuo isomman tytön avoin viha ja inho ja inhottavat puheet ja teot.. tiedän että hän on lapsi vasta, mutta eka kertaa nyt huomaan toivovani, että olisipa jossain muualla. Ja etten enää tunne samaa kuin ennen häntä kohtaan :(
Mitä mä teen? Paha olla.
Kommentit (166)
Sairas tapaus, en altistaisi omaa lastani ko. käytökselle, isä ottakoon jälkikasvustaan vastuun, muuttakaa vaikka erilleen joksikin aikaa, että tilanne rauhoittuu. Oletko varma, ettei äitinsä puhu lapselle asioita sinusta ja vauvasta negatiiviseen sävyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:19"]
Oletko ottanut vanhemman tytön mukaan vauvan hoitamiseen? Jos et niin ota. Sun täytyy lujittaa lasten sidettä. Esim.jos vauva hymyilee siskolle, sanot että vauva hymyilee sulle kun tykkää susta. Tai jos isosisko tekee jotain kittiä vauvan hyväksi niin muistat kehua.. sanot, että kiitos äidin pikku apuri. Tyttö huomaa, että saa pikku siskon kautta positiivista huomiota, eikä hän enää ajattele, että vauva tuli ja syrjäytti hänet. Muista siis kehuminen!
[/quote]
Kyllä minä olen ottanut isomman mukaan, ja kehunut kaikesta mistä suinkin vaan kehumista voi keksiä. Jotenkin vaan tuntuu niin pahalta, kun tyttö kommentoi jatkuvalla syötöllä, miten vauva näyttää pelkästään typerältä kun se hymyilee , ja ruma se on muutenkin. Haisee pahalle ja voi, kun ei se mitään osaa. Pikkusisko on aidon kiinnostunut isommasta siskosta, innoissaan konttaa perään ja vastaan saa vaan tönimisiä ja ilkeän ilmeen ja moitteet miten "oot niin tyhmä ja ruma, älä seuraa mua, etkö tajua että inhoan sua". Multa kyselee että itkisitkö ja miten paljon itkisit jos "tuo" kuolisi?
Kiitos paljon teille kaikille vastaajille, luen kun ehdin paremmalla ajalla vielä uudestaan ihan ajatuksen kanssa kaikki viestit, olen todella ihan hukassa ja kyllä, tavallaan ihan säikkynä ja paniikissa koko ajan, vaikka sen tietysti yritän peittää lapsilta. Näen painajaisia miten isompi on tappanut vauvan ja nauraa voitonriemuisesti, oon ihan säpsynä ja väsyksissä koko ajan :( Yöunet muutenkin katkonaisia ja vähissä nyt kun vauva tekee hampaita. ap
[/quote]
Täysin häiriintynythän tuo kakara on, tollanen ei tosiaan oo mitään normaalia isosiskon mustasukkaisuutta. En osaa neuvoa mutta otan osaa. Älä vaan jätä niitä kahden hetkeksikään!
[/quote] Aika törkeää kieltä käytät. Kyseessä on 6-vuotias pieni lapsi jonks äiti on narkkari.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 16:47"]
Sairas tapaus, en altistaisi omaa lastani ko. käytökselle, isä ottakoon jälkikasvustaan vastuun, muuttakaa vaikka erilleen joksikin aikaa, että tilanne rauhoittuu. Oletko varma, ettei äitinsä puhu lapselle asioita sinusta ja vauvasta negatiiviseen sävyyn.
[/quote]
Rehellisesti sanottuna olen kyllä harkinnut viimeisen kuukauden aikana sitä, että muuttaisin vauvan kanssa pois. Silti joku kauhea velvollisuudentunto "pakottaa" jäämään, tiedän ettei mies pärjäisi tytön kanssa kahdestaan ja tietysti rakastan myös molempia - en halua tytölle taas uutta hylkäämiskokemusta, että minäkin jätin. Vaikka on ollut mulle kauhea (ja vauvalleni vielä triplasti kauheampi), näen edelleen sen pienen hädissään olevan rikotun lapsen siellä taustalla :( Kuitenkin, nyt alkanut välillä olla tilanteet pahimmillaan sellaisia että tosissaan olen miettinyt onko vauvani vaarassa, ja sitä en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos jotain todella sattuisi. Kauhea tunne vaan kun esikoisen kohdalla tavallaan käteni ovat sidotut, kun en ole huoltaja, vaikka näen niin selkeästi että se lapsi tarvitsee ammattiapua. ap
Sinä tarvitset nyt itsekin ammattiapua, taakka on kohtuuton. Ja oman itsesi suhteen kätesi eivät ole sidotut. Toimi!
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:56"]Laittaisin sijoitukseen isomman.
Niin pahalta kuin kuulostaakin..
Kokemusta on.
[/quote] Sun kaltaisilta ämmiltä pitäisi ottaa ne omatkin lapset huostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 16:47"]
Sairas tapaus, en altistaisi omaa lastani ko. käytökselle, isä ottakoon jälkikasvustaan vastuun, muuttakaa vaikka erilleen joksikin aikaa, että tilanne rauhoittuu. Oletko varma, ettei äitinsä puhu lapselle asioita sinusta ja vauvasta negatiiviseen sävyyn.
[/quote]
Ja niin, en tietenkään voi olla varma mitä äitinsä puhuu, en vaan yhtään jaksa uskoa, että yrittäisi käännyttää lasta meitä vastaan. Se on sanottava bioäidin eduksi, että on tajunnut itse tilanteensa ja sen, ettei pysty olemaan hyvä vanhempi oman riippuvuutensa takia (esim antoi huoltajuuden erossa isälle vaikka olisi voinut siitä tapella, ehkä menetyksekkäästikin), mulle joskus päissään puhelimessa itkikin omaa epäonnistumistaan ja pyysi, että huolehtiisn hänen lapsestaan kun ei itse pysty vaikka haluaisi. Rakastaa tyttöä kyllä, sitä en epäile yhtään, ei vaan pysty muuhun, rikkonainen tausta hänelläkin, ja hyvin monenlaista ongelmaa. ap
Unohda nyt se äiti hetkeksi ja ala auttaa ITSEÄSI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:19"]
Oletko ottanut vanhemman tytön mukaan vauvan hoitamiseen? Jos et niin ota. Sun täytyy lujittaa lasten sidettä. Esim.jos vauva hymyilee siskolle, sanot että vauva hymyilee sulle kun tykkää susta. Tai jos isosisko tekee jotain kittiä vauvan hyväksi niin muistat kehua.. sanot, että kiitos äidin pikku apuri. Tyttö huomaa, että saa pikku siskon kautta positiivista huomiota, eikä hän enää ajattele, että vauva tuli ja syrjäytti hänet. Muista siis kehuminen!
[/quote]
Kyllä minä olen ottanut isomman mukaan, ja kehunut kaikesta mistä suinkin vaan kehumista voi keksiä. Jotenkin vaan tuntuu niin pahalta, kun tyttö kommentoi jatkuvalla syötöllä, miten vauva näyttää pelkästään typerältä kun se hymyilee , ja ruma se on muutenkin. Haisee pahalle ja voi, kun ei se mitään osaa. Pikkusisko on aidon kiinnostunut isommasta siskosta, innoissaan konttaa perään ja vastaan saa vaan tönimisiä ja ilkeän ilmeen ja moitteet miten "oot niin tyhmä ja ruma, älä seuraa mua, etkö tajua että inhoan sua". Multa kyselee että itkisitkö ja miten paljon itkisit jos "tuo" kuolisi?
Kiitos paljon teille kaikille vastaajille, luen kun ehdin paremmalla ajalla vielä uudestaan ihan ajatuksen kanssa kaikki viestit, olen todella ihan hukassa ja kyllä, tavallaan ihan säikkynä ja paniikissa koko ajan, vaikka sen tietysti yritän peittää lapsilta. Näen painajaisia miten isompi on tappanut vauvan ja nauraa voitonriemuisesti, oon ihan säpsynä ja väsyksissä koko ajan :( Yöunet muutenkin katkonaisia ja vähissä nyt kun vauva tekee hampaita. ap
[/quote]
Täysin häiriintynythän tuo kakara on, tollanen ei tosiaan oo mitään normaalia isosiskon mustasukkaisuutta. En osaa neuvoa mutta otan osaa. Älä vaan jätä niitä kahden hetkeksikään!
[/quote] Voi kuule, minä olen kasvanut ydinperheessä, ja sain 8- vuotiaana pikkuveljen, jonka uhkasin heittää parvekkeelta alas tai roskiin, huusin äidille että toivon veljen kuolevan jne. Ja olen aivan normaali ihminen. Olemme jo aikuisia, veli on yksi parhaimmista ystävistäni. Todellakin tuo on täysin normaalia, kunhan jää puheen asteelle. Oikeasti minäkin rakastin veljeäni, enkä todellakaan olisi oikeasti vahingoittanut häntä millään tavoin.
Ap on tyypillinen (LIIAN) kiltti tyttö, kaikki muut menee oman itsen edelle. Hoitaa, ymmärtää, huolehtii, passaa loputtomiin. Kunnes tulee seinä vastaan. Kun ei ole kuunnellut, miten ITSE jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isommalle on kai liian rankkaa se, ettei tapaa tällä hetkellä äitiään ja on saanut sisaruksen eli ei saa jakamatonta huomiota ja on siinä iässä että ymmärtää jo aika hyvin asioita mutta ei ihan tarpeeksi (eli jaettu huomio ei tarkoita että hän olisi vähemmän rakastettu). Näin amatöörikasvattajana neuvoisin jatkamaan tuota laatuaikahommaa sekä harkitsemaan tukiperhetoimintaa (Pelastakaa lapset)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:10"]
Ap on tyypillinen (LIIAN) kiltti tyttö, kaikki muut menee oman itsen edelle. Hoitaa, ymmärtää, huolehtii, passaa loputtomiin. Kunnes tulee seinä vastaan. Kun ei ole kuunnellut, miten ITSE jaksaa.
[/quote]
no en nyt osaa sanoa onko ap liian kiltti. Minusta hän on kommenttiensa puolesta hyvin tunneälykäs ja empaattinen ihminen. Se ei mielestäni ole liiallista kiltteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuossa ole laatuajat jo kokeiltu.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:09"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:19"]
Oletko ottanut vanhemman tytön mukaan vauvan hoitamiseen? Jos et niin ota. Sun täytyy lujittaa lasten sidettä. Esim.jos vauva hymyilee siskolle, sanot että vauva hymyilee sulle kun tykkää susta. Tai jos isosisko tekee jotain kittiä vauvan hyväksi niin muistat kehua.. sanot, että kiitos äidin pikku apuri. Tyttö huomaa, että saa pikku siskon kautta positiivista huomiota, eikä hän enää ajattele, että vauva tuli ja syrjäytti hänet. Muista siis kehuminen!
[/quote]
Kyllä minä olen ottanut isomman mukaan, ja kehunut kaikesta mistä suinkin vaan kehumista voi keksiä. Jotenkin vaan tuntuu niin pahalta, kun tyttö kommentoi jatkuvalla syötöllä, miten vauva näyttää pelkästään typerältä kun se hymyilee , ja ruma se on muutenkin. Haisee pahalle ja voi, kun ei se mitään osaa. Pikkusisko on aidon kiinnostunut isommasta siskosta, innoissaan konttaa perään ja vastaan saa vaan tönimisiä ja ilkeän ilmeen ja moitteet miten "oot niin tyhmä ja ruma, älä seuraa mua, etkö tajua että inhoan sua". Multa kyselee että itkisitkö ja miten paljon itkisit jos "tuo" kuolisi?
Kiitos paljon teille kaikille vastaajille, luen kun ehdin paremmalla ajalla vielä uudestaan ihan ajatuksen kanssa kaikki viestit, olen todella ihan hukassa ja kyllä, tavallaan ihan säikkynä ja paniikissa koko ajan, vaikka sen tietysti yritän peittää lapsilta. Näen painajaisia miten isompi on tappanut vauvan ja nauraa voitonriemuisesti, oon ihan säpsynä ja väsyksissä koko ajan :( Yöunet muutenkin katkonaisia ja vähissä nyt kun vauva tekee hampaita. ap
[/quote]
Täysin häiriintynythän tuo kakara on, tollanen ei tosiaan oo mitään normaalia isosiskon mustasukkaisuutta. En osaa neuvoa mutta otan osaa. Älä vaan jätä niitä kahden hetkeksikään!
[/quote] Voi kuule, minä olen kasvanut ydinperheessä, ja sain 8- vuotiaana pikkuveljen, jonka uhkasin heittää parvekkeelta alas tai roskiin, huusin äidille että toivon veljen kuolevan jne. Ja olen aivan normaali ihminen. Olemme jo aikuisia, veli on yksi parhaimmista ystävistäni. Todellakin tuo on täysin normaalia, kunhan jää puheen asteelle. Oikeasti minäkin rakastin veljeäni, enkä todellakaan olisi oikeasti vahingoittanut häntä millään tavoin.
[/quote] Ja alapeukutitte tätä koska...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:09"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:32"] [quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:19"] Oletko ottanut vanhemman tytön mukaan vauvan hoitamiseen? Jos et niin ota. Sun täytyy lujittaa lasten sidettä. Esim.jos vauva hymyilee siskolle, sanot että vauva hymyilee sulle kun tykkää susta. Tai jos isosisko tekee jotain kittiä vauvan hyväksi niin muistat kehua.. sanot, että kiitos äidin pikku apuri. Tyttö huomaa, että saa pikku siskon kautta positiivista huomiota, eikä hän enää ajattele, että vauva tuli ja syrjäytti hänet. Muista siis kehuminen! [/quote] Kyllä minä olen ottanut isomman mukaan, ja kehunut kaikesta mistä suinkin vaan kehumista voi keksiä. Jotenkin vaan tuntuu niin pahalta, kun tyttö kommentoi jatkuvalla syötöllä, miten vauva näyttää pelkästään typerältä kun se hymyilee , ja ruma se on muutenkin. Haisee pahalle ja voi, kun ei se mitään osaa. Pikkusisko on aidon kiinnostunut isommasta siskosta, innoissaan konttaa perään ja vastaan saa vaan tönimisiä ja ilkeän ilmeen ja moitteet miten "oot niin tyhmä ja ruma, älä seuraa mua, etkö tajua että inhoan sua". Multa kyselee että itkisitkö ja miten paljon itkisit jos "tuo" kuolisi? Kiitos paljon teille kaikille vastaajille, luen kun ehdin paremmalla ajalla vielä uudestaan ihan ajatuksen kanssa kaikki viestit, olen todella ihan hukassa ja kyllä, tavallaan ihan säikkynä ja paniikissa koko ajan, vaikka sen tietysti yritän peittää lapsilta. Näen painajaisia miten isompi on tappanut vauvan ja nauraa voitonriemuisesti, oon ihan säpsynä ja väsyksissä koko ajan :( Yöunet muutenkin katkonaisia ja vähissä nyt kun vauva tekee hampaita. ap [/quote] Täysin häiriintynythän tuo kakara on, tollanen ei tosiaan oo mitään normaalia isosiskon mustasukkaisuutta. En osaa neuvoa mutta otan osaa. Älä vaan jätä niitä kahden hetkeksikään! [/quote] Voi kuule, minä olen kasvanut ydinperheessä, ja sain 8- vuotiaana pikkuveljen, jonka uhkasin heittää parvekkeelta alas tai roskiin, huusin äidille että toivon veljen kuolevan jne. Ja olen aivan normaali ihminen. Olemme jo aikuisia, veli on yksi parhaimmista ystävistäni. Todellakin tuo on täysin normaalia, kunhan jää puheen asteelle. Oikeasti minäkin rakastin veljeäni, enkä todellakaan olisi oikeasti vahingoittanut häntä millään tavoin. [/quote] Ja alapeukutitte tätä koska...?
[/quote]
Itse alapeukutin siksi, koska jos luit koko ketjun, luulisi sun ymmärtävän, että tässä ap:n tapauksessa on kyse jo oikeasti häiriintyneestä lapsesta, ei normaalista isosisaruksen mustasukkaisuudesta (joka on yleistä toki). Ei siis mitään henk.koht. sua tai vastaustasi kohtaan.
Nyt ap teet miehellesi selväksi että jotain on OIKEASTI tehtävä. Älä hauku tytärpuoltasi(en kyllä usko että niin tekisitkään) vaan tuo esiin hänen pahoinvointinsa joka johtaa sinun ja vauvan pahoinvointiin. Tuo esiin myös epätoivosi ja pelkosi sekä ilmaise myös jollain tavalla että olet tosissasi jo harkinnut muuttoa vauvan kanssa mutta et halua sitä tehdä ettei tyttö tuntisi itseään hylätyksi. Mielestäni mies on tässä yhtälössä nyt kasvava ongelma.
Totta. Mikä tämä mies oikein on?
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:12"]
Isommalle on kai liian rankkaa se, ettei tapaa tällä hetkellä äitiään ja on saanut sisaruksen eli ei saa jakamatonta huomiota ja on siinä iässä että ymmärtää jo aika hyvin asioita mutta ei ihan tarpeeksi (eli jaettu huomio ei tarkoita että hän olisi vähemmän rakastettu). Näin amatöörikasvattajana neuvoisin jatkamaan tuota laatuaikahommaa sekä harkitsemaan tukiperhetoimintaa (Pelastakaa lapset)
[/quote]
Kyllä tyttö on laatuaikaa saanut, isänsä on vienyt leffaan ja uimaan ja pyöräretkille ja milloin mihinkin aina kun vaan on töiltään ehtinyt, minun kans taas on tehty "tyttöjen juttuja", lakkailtu kynsiä, tehty kampauksia, käyty shoppailemassa ja ulkona syömässä, katseltu kotona sylikkäin leffoja, luettu satuja jne. Ja puhuttu, keskusteltu. Olen toivonut, että näiden "laatuhetkien" jälkeen tyttö ois jotenkin vastaanottavaisempi sille mitä sanon, mutta ei, hän menee täysin "lukkoon" ja jotenkin taantuu, alusta asti olen pannut merkille tytön loputtoman sylinnälän, ja se ei tunnu tyydyttyvän vaikka miten paljon pidetään sylissä ja halaillaan - tän olen huomannut erotuksena esim ystävieni samanikäisiin lapsiin, tämä lapsi on aivan kyltymätön tässä asiassa jos nyt näin voi sanoa. Esim jos katellaan sängyllä leffaa, hän haluaisi tunkea konkreettisesti paitani alle, siinä sitten pitää musta kiinni ja haistelee ja sanoo että nyt mä oon sun mahassa ja kohta sä synnytät mut..En tiedä olisiko tuo pitänyt estää, onko enää millään tasolla normaalia? edelleenkin nukutan hänet niin, että silittelen uneen. ap
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:08"]
Nro 61, jonka mielestä oma lapsi on tärkeämpi kuin miehesi lapset. En yleensä ikinä sano mitään näin inhottavaa, mutta nyt on pakko. Sinun kaltaistesi ei kuuluisi lisääntyä - olit sitten tosissasi tai provoilemassa.
[/quote]
Onko se tabu sanoa, että oma lapsi on tärkeämpi kuin jonkun toisen? Ei se kuitenkaan tarkoita, ettei rakastaisi toisen lapsia. Äidinvaistohan on siinä hukassa, jos oma lapsi jää jonkun toisen varjoon.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:12"]
Isommalle on kai liian rankkaa se, ettei tapaa tällä hetkellä äitiään ja on saanut sisaruksen eli ei saa jakamatonta huomiota ja on siinä iässä että ymmärtää jo aika hyvin asioita mutta ei ihan tarpeeksi (eli jaettu huomio ei tarkoita että hän olisi vähemmän rakastettu). Näin amatöörikasvattajana neuvoisin jatkamaan tuota laatuaikahommaa sekä harkitsemaan tukiperhetoimintaa (Pelastakaa lapset)
[/quote]
Kyllä tyttö on laatuaikaa saanut, isänsä on vienyt leffaan ja uimaan ja pyöräretkille ja milloin mihinkin aina kun vaan on töiltään ehtinyt, minun kans taas on tehty "tyttöjen juttuja", lakkailtu kynsiä, tehty kampauksia, käyty shoppailemassa ja ulkona syömässä, katseltu kotona sylikkäin leffoja, luettu satuja jne. Ja puhuttu, keskusteltu. Olen toivonut, että näiden "laatuhetkien" jälkeen tyttö ois jotenkin vastaanottavaisempi sille mitä sanon, mutta ei, hän menee täysin "lukkoon" ja jotenkin taantuu, alusta asti olen pannut merkille tytön loputtoman sylinnälän, ja se ei tunnu tyydyttyvän vaikka miten paljon pidetään sylissä ja halaillaan - tän olen huomannut erotuksena esim ystävieni samanikäisiin lapsiin, tämä lapsi on aivan kyltymätön tässä asiassa jos nyt näin voi sanoa. Esim jos katellaan sängyllä leffaa, hän haluaisi tunkea konkreettisesti paitani alle, siinä sitten pitää musta kiinni ja haistelee ja sanoo että nyt mä oon sun mahassa ja kohta sä synnytät mut..En tiedä olisiko tuo pitänyt estää, onko enää millään tasolla normaalia? edelleenkin nukutan hänet niin, että silittelen uneen. ap
[/quote]
Tästä viestistäsi tuli itku. Olet niin ihana, ap. Jokaisella lapsella pitäisi olla tuollainen äiti/äitipuoli.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 15:55"]
Suhteessa tytön biologiseen äitiin tunteeni on kaksijakoinen - sossujen puolesta meidän ei "tarvitsisi" antaa äidin tavata lasta ollenkaan, koska ei ole onnistunut antamaan puhtaita seuloja säännöllisesti mitä sossu edellyttää valvottuihin säännöllisiin tapaamisiin. Ollaan kuitenkin annettu äidin tavata lasta "epävirallisesti" aina silloin kun on ollut selvänä, kun kuitenkin se biologinen äiti on tytöllen tärkeä - hyvin kuvaavaa, että viimeksi kun tapasivat, äiti oli letittänyt tytön hiukset, ja sitä lettiä ei saanut avata päiväkausiin :( En tiedä, rikkovatko nuo tapaamiset lasta vaan lisää, asiantuntija kun en ole. Mutulla tässä on menty, monenlaisia keskenään eriäviä neuvoja on saatu. ap
[/quote]
Lyhyesti vastaten: bioäidin sattumanvaraiset tapaamiset rikkovat. Jokainen tapaaminen aktivoi hylkäämiskokemuksen uudelleen ja pyyhkii pois kaiken välissä tapahtuneen korjaavan työn. Suojelkaa lasta jatkuvalta uudelleentraumatisoinnilta, älkää mahdollistako sitä.
Ja tyttö tarvii ammattiapua. Helpommalla pääsette kun haette sitä nyt, hankalammaksi menee jos hän sitä saa vasta parikymppisenä mielenterveyspotilaana.
[/quote]
Mutta kun lapsi selkeästi niin kaipaa biologista äitiään, etenkin sen jälkeen kun minä sain vauvan, tuntuu, että on oikein idealisoinut bioäitinsä - mulle sanoo usein, miten XXX (äidin nimi, kutsuu bioäitiään etunimeltä, mua sanoo äidiksi kuitenkin) esim on hänen mielestään niin paljon kivempi ja kauniimpi kuin minä, ja ettei XX ainakaan ikinä olisi hankkinut tuollaista ällöttävää vauvaa. Tavallaan aika hellyttävää, mutta surullista kuitenkin. Tyttö odottaa selkeästi koko ajan milloin saa taas tavata äitinsä, ja jos me sen kiellämme, kuinka selitämme asian? En halua hänen luulevan, että se äiti on hylännyt kokonaan, enkä myöskään, että hän ajattelee meidän estävän tapaamiset :( ap