Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksa enää 6v tytärpuoltani :(
11.09.2014 |
Tilanne meillä se, että miehen lapsi edellisestä suhteesta on aivan järkyttävän mustis pikkusisarelleen, joka nyt 9kk. Tytön oma äiti on narkkari, ja tyttö on asunut isällään heidän erosta asti, eli siitä asti kun tyttö oli alle 2v. Äitiään tavannut/tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti - riippuen siitä missä kunnossa äiti milloinkin on.
Minä olen kuviossa ollut mukana 3v, ja meille muotoutui tytön kanssa alusta pitäen tosi tiivis ja lämmin suhde, koen, että on pitänyt ja pitää mua itselleen hyvin tärkeänä ja turvautuu muhun, sanookin äidiksi. Mun ja miehen yhteisen lapsen syntymä vaan ollut odottamaton kriisi - en osannut odottaa tytöltä tällasta reagointia kun kuitenkin oli innoissaan pikkusisaruksesta ja odotti tätä innolla.
Nyt vaan tilanne mennyt koko ajan pahempaan ja pahempaan suuntaan. Tyttö lyö, sylkee, puree, potkii, sanoo nauraen että haliuaa ja aikoo tappaa pikkusiskon. Ollaan oltu perheneuvolaan yhteydessä, olen viettänyt esikoisen kanssa "laatuaikaa" jne, mikään ei tunnu auttavan, tilanne vaan pahenee. Tyttö sanoo suoraan, että haluaa vauvasta eroon ja se ei kuulu meidän perheeseen. Kukaan ei tunnu ottavan vakavasti. Esikoinen on eskarissa ja siellä kaikki ok. Kotona vaan on kauhea ja nimenomaan mulle ja vauvalle, isä ei mitään "niin kamalaa" eroa ole huomennut, kun on paljon töissä. Tytön biologinen äiti on nyt siinä kunnossa, ettei tyttö ole voinut tavat häntä moneen kuukauteen, mutta tämä nyt ei ole mitenkään uutta.
Minä vaan alan olla niin väsyksissä. Rakastan isompaa tyttöä kuin omaani, olen aina rakastanut ja huolehtinut. Viime kuukausien ja etenkin viikkojen aikana vaan jotain on muuttunut. Tuo isomman tytön avoin viha ja inho ja inhottavat puheet ja teot.. tiedän että hän on lapsi vasta, mutta eka kertaa nyt huomaan toivovani, että olisipa jossain muualla. Ja etten enää tunne samaa kuin ennen häntä kohtaan :(
Mitä mä teen? Paha olla.
Kommentit (166)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:12"]
Isommalle on kai liian rankkaa se, ettei tapaa tällä hetkellä äitiään ja on saanut sisaruksen eli ei saa jakamatonta huomiota ja on siinä iässä että ymmärtää jo aika hyvin asioita mutta ei ihan tarpeeksi (eli jaettu huomio ei tarkoita että hän olisi vähemmän rakastettu). Näin amatöörikasvattajana neuvoisin jatkamaan tuota laatuaikahommaa sekä harkitsemaan tukiperhetoimintaa (Pelastakaa lapset)
[/quote]
Kyllä tyttö on laatuaikaa saanut, isänsä on vienyt leffaan ja uimaan ja pyöräretkille ja milloin mihinkin aina kun vaan on töiltään ehtinyt, minun kans taas on tehty "tyttöjen juttuja", lakkailtu kynsiä, tehty kampauksia, käyty shoppailemassa ja ulkona syömässä, katseltu kotona sylikkäin leffoja, luettu satuja jne. Ja puhuttu, keskusteltu. Olen toivonut, että näiden "laatuhetkien" jälkeen tyttö ois jotenkin vastaanottavaisempi sille mitä sanon, mutta ei, hän menee täysin "lukkoon" ja jotenkin taantuu, alusta asti olen pannut merkille tytön loputtoman sylinnälän, ja se ei tunnu tyydyttyvän vaikka miten paljon pidetään sylissä ja halaillaan - tän olen huomannut erotuksena esim ystävieni samanikäisiin lapsiin, tämä lapsi on aivan kyltymätön tässä asiassa jos nyt näin voi sanoa. Esim jos katellaan sängyllä leffaa, hän haluaisi tunkea konkreettisesti paitani alle, siinä sitten pitää musta kiinni ja haistelee ja sanoo että nyt mä oon sun mahassa ja kohta sä synnytät mut..En tiedä olisiko tuo pitänyt estää, onko enää millään tasolla normaalia? edelleenkin nukutan hänet niin, että silittelen uneen. ap
[/quote]
Voi lapsiraukkaa :( Selkeästi sinä olet hänelle koko maailma, jos nyt näin voi sanoa. Toivon todella, että jaksat. Vaikkei mitään verisidettä teillä ole, ilmeisesti tyttö on huomannut, että koko maailmassa olet ainut johon voi(ehkä??) 8862 luottaa. Älä petä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää lastenpsykiatrille/psykologille. Terapiassa ongelmat saadaan ratkaistua. Yksityiselle vaikka. Tässä tapauksessa onnelle on hinta.
Jämäkkyys auttaa. Ilmoita napakasti, että vauva jää ja sitä ei satuteta. Ja että esikoinenkin jää ja häntäkin kohdellaan tasapuolisesti.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:57"]
Menkää lastenpsykiatrille/psykologille. Terapiassa ongelmat saadaan ratkaistua. Yksityiselle vaikka. Tässä tapauksessa onnelle on hinta.
[/quote]
tuollahan aiemmin ap kysyi miten sinne lastenpsykiatrille pääsee jos isä joka ilmeisesti on lapsen ainoa virallinen huoltaja ei näe asiaa tarpeelliseksi?
Minusta isän osuus on tuossa tilanteessa ratkaiseva. Isä viettämään aikaa tyttärensä kanssa, matkoille, uimaan ja kaikkea mahdollista. Toisinaan voisit itse viedä tyttöä yksin johonkin ja tehdä kaikkea mukavaa. Perheneuvola ja perhetyöntekijä ovat ehdottomasti tarpeen. Tytöllä on niin pahat kokemukset varhaisvuosistaan, että meinaa räjähtää tuskasta, jonka näkee pienemmän saadessa hoivaa. Lasten psykiatria suosittelen myös. Onhan tyttö joutunut pieneen ikään kokemaan ihan liikaa ja kykyjä käsitellä tilannetta ei ole. Voimia sinulle!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalitoimistosta voi saada apua psyk. puolelle pääsemiseksi. :) tsemppiä Ap.
Soita lastensuojeluun ja tee perheestänne ilmoitus. Voitte saada ennaltaehkäisevänä toimintana apua ilman että päätyisitte asiakkaiksi.
Vaikka lastensuojelulla on huono maine, niin siellä suuri osa työntekijöistä on myös äitejä/isiä. Ja ihan inhimillisiä ihmisiä.
Erittäin kauniisti täällä on kirjoitettu, etenkin 10 ja 17, ja olen samaa mieltä. Vaihe menee todennäköisesti ohi ja että tytöllä on vielä rankempaa kuin sinulla.
Oma vinkkini: Kun vauva nukkuu tai on muuten tyytyväinen, sano hänelle ääneen isosiskon kuullen "Nyt en ole sinun kanssasi, nyt teen Maijan kanssa palapeliä" tms jotta isosisko huomaa että huomio on nyt pois vauvalta. Auttaa mustasukkaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 17:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:32"] [quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:19"] Oletko ottanut vanhemman tytön mukaan vauvan hoitamiseen? Jos et niin ota. Sun täytyy lujittaa lasten sidettä. Esim.jos vauva hymyilee siskolle, sanot että vauva hymyilee sulle kun tykkää susta. Tai jos isosisko tekee jotain kittiä vauvan hyväksi niin muistat kehua.. sanot, että kiitos äidin pikku apuri. Tyttö huomaa, että saa pikku siskon kautta positiivista huomiota, eikä hän enää ajattele, että vauva tuli ja syrjäytti hänet. Muista siis kehuminen! [/quote] Kyllä minä olen ottanut isomman mukaan, ja kehunut kaikesta mistä suinkin vaan kehumista voi keksiä. Jotenkin vaan tuntuu niin pahalta, kun tyttö kommentoi jatkuvalla syötöllä, miten vauva näyttää pelkästään typerältä kun se hymyilee , ja ruma se on muutenkin. Haisee pahalle ja voi, kun ei se mitään osaa. Pikkusisko on aidon kiinnostunut isommasta siskosta, innoissaan konttaa perään ja vastaan saa vaan tönimisiä ja ilkeän ilmeen ja moitteet miten "oot niin tyhmä ja ruma, älä seuraa mua, etkö tajua että inhoan sua". Multa kyselee että itkisitkö ja miten paljon itkisit jos "tuo" kuolisi? Kiitos paljon teille kaikille vastaajille, luen kun ehdin paremmalla ajalla vielä uudestaan ihan ajatuksen kanssa kaikki viestit, olen todella ihan hukassa ja kyllä, tavallaan ihan säikkynä ja paniikissa koko ajan, vaikka sen tietysti yritän peittää lapsilta. Näen painajaisia miten isompi on tappanut vauvan ja nauraa voitonriemuisesti, oon ihan säpsynä ja väsyksissä koko ajan :( Yöunet muutenkin katkonaisia ja vähissä nyt kun vauva tekee hampaita. ap [/quote] Täysin häiriintynythän tuo kakara on, tollanen ei tosiaan oo mitään normaalia isosiskon mustasukkaisuutta. En osaa neuvoa mutta otan osaa. Älä vaan jätä niitä kahden hetkeksikään! [/quote] Voi kuule, minä olen kasvanut ydinperheessä, ja sain 8- vuotiaana pikkuveljen, jonka uhkasin heittää parvekkeelta alas tai roskiin, huusin äidille että toivon veljen kuolevan jne. Ja olen aivan normaali ihminen. Olemme jo aikuisia, veli on yksi parhaimmista ystävistäni. Todellakin tuo on täysin normaalia, kunhan jää puheen asteelle. Oikeasti minäkin rakastin veljeäni, enkä todellakaan olisi oikeasti vahingoittanut häntä millään tavoin.
[/quote]
Oletko ihan varma? Siitä normaaliuudesta...
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:28"]
Minusta isän osuus on tuossa tilanteessa ratkaiseva. Isä viettämään aikaa tyttärensä kanssa, matkoille, uimaan ja kaikkea mahdollista. Toisinaan voisit itse viedä tyttöä yksin johonkin ja tehdä kaikkea mukavaa. Perheneuvola ja perhetyöntekijä ovat ehdottomasti tarpeen. Tytöllä on niin pahat kokemukset varhaisvuosistaan, että meinaa räjähtää tuskasta, jonka näkee pienemmän saadessa hoivaa. Lasten psykiatria suosittelen myös. Onhan tyttö joutunut pieneen ikään kokemaan ihan liikaa ja kykyjä käsitellä tilannetta ei ole. Voimia sinulle!!
[/quote]
No tuskin se lapsi ihan heitteillä on ihan pienenäkään ollut, jos kerran isä ihan täyspäinen ja koko ajan kuitenkin asunut lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali ongelma eikä tähän tarvitse lastensuojelua sekoittaa, hei haloo nyt!
Yksityiselle pääsee kun vain varaa ajan. Ei tarvitse lähetettä. Kai isäkin suostuu juttelemassa käymään. Jos mitään ongelmaa ei ole niin sittenhän kerta jää siihen yhteen. Tai voi käydä myös ilman isää jos ei viitsi lähteä mukaan. Kirjoittaa sitten jonkun lupalapun vaikka.
Lastenpsykiatrisia palveluita saa erikoissairaanhoidosta. Sinne tarvitaan lääkärin lähete esim. terveyskeskuksesta tai perheneuvolasta. Vaadi aikaa perheneuvolaan pikimiten. Vaadi myös, että tehty lähete on ns. kiireellinen lähete, ettette joudu jonottamaan kuukausia.
Toisaalta yliopistosairaalassa on monesti myös lastenpsykiatrian poliklinkkka tai kriisijaksoja tarjoava osasto, jonne voi soittaa ja kysyä neuvoa. Koska kyse on noin nuoresta, pyritään sen ikäiset monesti hoitamaan avopuolella tai päiväosastolla. Soita heti maanantaina oman yliopistosairaalasi lastenpsykiatrian polille. Sieltä vanhemmatkin saavat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:18"]
Normaali ongelma eikä tähän tarvitse lastensuojelua sekoittaa, hei haloo nyt! Yksityiselle pääsee kun vain varaa ajan. Ei tarvitse lähetettä. Kai isäkin suostuu juttelemassa käymään. Jos mitään ongelmaa ei ole niin sittenhän kerta jää siihen yhteen. Tai voi käydä myös ilman isää jos ei viitsi lähteä mukaan. Kirjoittaa sitten jonkun lupalapun vaikka.
[/quote]
Mutta voinko minä varata mitään aikoja omin päin vai tarviiko lapsen isän = huoltaan luvan? Omista tuntemuksistani tietysti voin käydä lätisemässä vaikka maailman tappiin, mutta kun tällä tytöllä on mielestäni ongelmia joihin tarttis ihan ammattilaista, kuitenkin esim perheneuvolassa käskettiin vaan antaa huomiota, no, siitä ei ole pulaa, ongelma on jossain syvemmällä mutta sitä ei tunnu kukaan tajuavan. ap
Voimia sinulle ja koko perheelle. Apua hae. On niin spesiaali tuo isosiskon tausta. Kaikki neuvoltädit ei sitä hahmota. Kyllä perheenne tarvitsee nyt ulkopuolista apua ja vauvan turvallisuudesta pitää huolehtia. Isosiskohan voi olla arvaamaton. On niin jumissa ja peloissaan, että menettää sinut. Psykologi, lasten psykologi.
Se, joka kirjoitti, että perhe pomppi tyranni isosikopuolen mukaan kymmenen vuotta oli kuvaava. Älkää siihen menikö. Sehän on lapsille toisi pelottavaa, jos huomaa, että aikuiset hyppivät hänen tahtonsa mukaan. Silloin lapsella ei ole mitään turvaa... Ei tavallaan mitään rajaa.
Ja kun alkulapsuus on ollut pelkoja täynnä, niin eihän sellainen lapsi voi määrätä talossa. Ei lapsi muutenkaan määrää talon tapoja. Lapsen on turvallisinta olla, kun hänellä on rajat. Ja niitä rajoja tuo pieni tyttö nyt kokeilee. Pitääkö ne? Välittävätkö ne aikuiset hänestä niin paljon, että näyttävät ne pelikentän rajat ja pitävät säännöistä kiinni. tuleeolamaan haaste teille.
Miehesi pitäisi saada nyt mukaan myös. Rajoja ja rakkautta. Ettei niissä rajojen asettamiskohdissa hempoilla. Muutenhan voi hempoilla.
Turvallisuus ennen kaikkea ja ennakoitavuus ovat tärkeitä pelokkaalle lapselle. Rutiinit. Syliä ja rajat. Monta vuotta.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helvetti. Tän ketjun luettuani taas kerran kiitän luojaani siitä etten itse joudu olemaan äitipuoli. Ei mulla muuta.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:19"]
Oletko ottanut vanhemman tytön mukaan vauvan hoitamiseen? Jos et niin ota. Sun täytyy lujittaa lasten sidettä. Esim.jos vauva hymyilee siskolle, sanot että vauva hymyilee sulle kun tykkää susta. Tai jos isosisko tekee jotain kittiä vauvan hyväksi niin muistat kehua.. sanot, että kiitos äidin pikku apuri. Tyttö huomaa, että saa pikku siskon kautta positiivista huomiota, eikä hän enää ajattele, että vauva tuli ja syrjäytti hänet. Muista siis kehuminen!
[/quote]
Kyllä minä olen ottanut isomman mukaan, ja kehunut kaikesta mistä suinkin vaan kehumista voi keksiä. Jotenkin vaan tuntuu niin pahalta, kun tyttö kommentoi jatkuvalla syötöllä, miten vauva näyttää pelkästään typerältä kun se hymyilee , ja ruma se on muutenkin. Haisee pahalle ja voi, kun ei se mitään osaa. Pikkusisko on aidon kiinnostunut isommasta siskosta, innoissaan konttaa perään ja vastaan saa vaan tönimisiä ja ilkeän ilmeen ja moitteet miten "oot niin tyhmä ja ruma, älä seuraa mua, etkö tajua että inhoan sua". Multa kyselee että itkisitkö ja miten paljon itkisit jos "tuo" kuolisi?
Kiitos paljon teille kaikille vastaajille, luen kun ehdin paremmalla ajalla vielä uudestaan ihan ajatuksen kanssa kaikki viestit, olen todella ihan hukassa ja kyllä, tavallaan ihan säikkynä ja paniikissa koko ajan, vaikka sen tietysti yritän peittää lapsilta. Näen painajaisia miten isompi on tappanut vauvan ja nauraa voitonriemuisesti, oon ihan säpsynä ja väsyksissä koko ajan :( Yöunet muutenkin katkonaisia ja vähissä nyt kun vauva tekee hampaita. ap
[/quote]
Sun pitää ottaa nollatoleranssi noihin puheisiin, miksi teillä saa ylipäänsä nimitellä toisia??? Ei ketään saa nimitellä noi, nyt selkärankaa ap. Rakkaus on rajat ja nyt laitat rajat isosiskolle. Menee koko ajan pahemmaksi kun annat ton tapahtua!!!! Keskustelette perheenä mitkä on teidän säännöt ja mies siis mukaan siihen.
Älä vaan jätä lapsia hetkeksikään kahdestaan, ettei tee pienelle mitään.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:56"]
Laittaisin sijoitukseen isomman.
Niin pahalta kuin kuulostaakin..
Kokemusta on.
[/quote]
No sehän on kiva juttu! Traumatisoituneelle lapselle tehdään tosi paska temppu elämän murrosvaiheessa (koulu alkaa kohta, elämä juuri alkanut tasaantua, biologinen äiti ei ole tekemisissä) ja sitten vielä sijoitukseen pitäisi laittaa! Ennemmin ero ja esikoinen isälleen, nuorempi äidilleen. Tapaamisia harvakseltaan ja ei isällä. Ikävää nuorimmaiselle, jolla on oikeus isäänsä, mutta tässä tilanteessa olisi aikuisten tullut ajatella ensisijaisesti jo olemassaolevaa lasta! Järkyttävää ajattelemattomuutta!
Oletko ottanut vanhemman tytön mukaan vauvan hoitamiseen? Jos et niin ota. Sun täytyy lujittaa lasten sidettä. Esim.jos vauva hymyilee siskolle, sanot että vauva hymyilee sulle kun tykkää susta. Tai jos isosisko tekee jotain kittiä vauvan hyväksi niin muistat kehua.. sanot, että kiitos äidin pikku apuri. Tyttö huomaa, että saa pikku siskon kautta positiivista huomiota, eikä hän enää ajattele, että vauva tuli ja syrjäytti hänet. Muista siis kehuminen!
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:19"]
Oletko ottanut vanhemman tytön mukaan vauvan hoitamiseen? Jos et niin ota. Sun täytyy lujittaa lasten sidettä. Esim.jos vauva hymyilee siskolle, sanot että vauva hymyilee sulle kun tykkää susta. Tai jos isosisko tekee jotain kittiä vauvan hyväksi niin muistat kehua.. sanot, että kiitos äidin pikku apuri. Tyttö huomaa, että saa pikku siskon kautta positiivista huomiota, eikä hän enää ajattele, että vauva tuli ja syrjäytti hänet. Muista siis kehuminen!
[/quote]
Kyllä minä olen ottanut isomman mukaan, ja kehunut kaikesta mistä suinkin vaan kehumista voi keksiä. Jotenkin vaan tuntuu niin pahalta, kun tyttö kommentoi jatkuvalla syötöllä, miten vauva näyttää pelkästään typerältä kun se hymyilee , ja ruma se on muutenkin. Haisee pahalle ja voi, kun ei se mitään osaa. Pikkusisko on aidon kiinnostunut isommasta siskosta, innoissaan konttaa perään ja vastaan saa vaan tönimisiä ja ilkeän ilmeen ja moitteet miten "oot niin tyhmä ja ruma, älä seuraa mua, etkö tajua että inhoan sua". Multa kyselee että itkisitkö ja miten paljon itkisit jos "tuo" kuolisi?
Kiitos paljon teille kaikille vastaajille, luen kun ehdin paremmalla ajalla vielä uudestaan ihan ajatuksen kanssa kaikki viestit, olen todella ihan hukassa ja kyllä, tavallaan ihan säikkynä ja paniikissa koko ajan, vaikka sen tietysti yritän peittää lapsilta. Näen painajaisia miten isompi on tappanut vauvan ja nauraa voitonriemuisesti, oon ihan säpsynä ja väsyksissä koko ajan :( Yöunet muutenkin katkonaisia ja vähissä nyt kun vauva tekee hampaita. ap
[/quote]
Sun pitää ottaa nollatoleranssi noihin puheisiin, miksi teillä saa ylipäänsä nimitellä toisia??? Ei ketään saa nimitellä noi, nyt selkärankaa ap. Rakkaus on rajat ja nyt laitat rajat isosiskolle. Menee koko ajan pahemmaksi kun annat ton tapahtua!!!! Keskustelette perheenä mitkä on teidän säännöt ja mies siis mukaan siihen.
[/quote]
No eihän meillä saakaan nimitellä, mutta mitä mä teen kun toinen nimittelee vaan, ja mitkään rangaistukset ei tehoa?!! En mä nyt sitä lasta pieksämäänkään ala. Siksihän mä tän aloituksen teinkin kuj olen niin neuvoton, mikään ei auta, ei perheneuvolan neuvot jne. ap
Ihailen ap sinua miten hienosti olet jaksanut. Kuitenkin se, mitä teksteistäsi mulle aika suoraan välittyi ja päällimmäinen tunne joka jäi, on se, että olet varmastikin ollut ihan liian "kiltti" tuolle isommalle lapselle. Varmasti olet tarkoittanut vain hyvää, ja voin hyvin ymmärtää miten pahaa kokenutta lasta haluaa suojella (mulle tuli jopa mieleen, että olet ikään kuin pahoillasi hänelle siitä, että sait tuon vauvan? Ei sen niin kuulu mennä!) Se on ehkä pahentanut hänen käytöstään, testaa kuinka pitkälle rajasi venyvät.