Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksa enää 6v tytärpuoltani :(
11.09.2014 |
Tilanne meillä se, että miehen lapsi edellisestä suhteesta on aivan järkyttävän mustis pikkusisarelleen, joka nyt 9kk. Tytön oma äiti on narkkari, ja tyttö on asunut isällään heidän erosta asti, eli siitä asti kun tyttö oli alle 2v. Äitiään tavannut/tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti - riippuen siitä missä kunnossa äiti milloinkin on.
Minä olen kuviossa ollut mukana 3v, ja meille muotoutui tytön kanssa alusta pitäen tosi tiivis ja lämmin suhde, koen, että on pitänyt ja pitää mua itselleen hyvin tärkeänä ja turvautuu muhun, sanookin äidiksi. Mun ja miehen yhteisen lapsen syntymä vaan ollut odottamaton kriisi - en osannut odottaa tytöltä tällasta reagointia kun kuitenkin oli innoissaan pikkusisaruksesta ja odotti tätä innolla.
Nyt vaan tilanne mennyt koko ajan pahempaan ja pahempaan suuntaan. Tyttö lyö, sylkee, puree, potkii, sanoo nauraen että haliuaa ja aikoo tappaa pikkusiskon. Ollaan oltu perheneuvolaan yhteydessä, olen viettänyt esikoisen kanssa "laatuaikaa" jne, mikään ei tunnu auttavan, tilanne vaan pahenee. Tyttö sanoo suoraan, että haluaa vauvasta eroon ja se ei kuulu meidän perheeseen. Kukaan ei tunnu ottavan vakavasti. Esikoinen on eskarissa ja siellä kaikki ok. Kotona vaan on kauhea ja nimenomaan mulle ja vauvalle, isä ei mitään "niin kamalaa" eroa ole huomennut, kun on paljon töissä. Tytön biologinen äiti on nyt siinä kunnossa, ettei tyttö ole voinut tavat häntä moneen kuukauteen, mutta tämä nyt ei ole mitenkään uutta.
Minä vaan alan olla niin väsyksissä. Rakastan isompaa tyttöä kuin omaani, olen aina rakastanut ja huolehtinut. Viime kuukausien ja etenkin viikkojen aikana vaan jotain on muuttunut. Tuo isomman tytön avoin viha ja inho ja inhottavat puheet ja teot.. tiedän että hän on lapsi vasta, mutta eka kertaa nyt huomaan toivovani, että olisipa jossain muualla. Ja etten enää tunne samaa kuin ennen häntä kohtaan :(
Mitä mä teen? Paha olla.
Kommentit (166)
Huh, kauhea tilanne :( tuli mieleen Nancy -kirja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin sijoitukseen isomman.
Niin pahalta kuin kuulostaakin..
Kokemusta on.
Lapsella on varmasti traumoja äidistään ym. Mitä perheneuvolasta sanottiin? Tuohon olisi hyvä saada apua jostain. Ei varmasti ole helppoa :(
Mites tytön isovanhemmat, saisitko heiltä apua?
No huhhuh mikä psykopaattikakara :( pistätte muualle asumaan jossei toi meno lopu, ei ihan tervettä touhua! miksei isänsä saa sitä kuriin?? Ah lapsettomuus <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän puolen isovanhemmat on kuolleet, äidin puolelta toinen alkkis ja toinen tuntematon. Eli ei apua sieltä. Perheneuvolasta vinkkasivat vaan isomman lapsen huomiointia. En usko, että siitä on enää kyse. Minä ihan oikeasti olen huomioinut tyttöä, voin rehellisesti sanoa, että vauvan kustannuksella jopa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta ammattiapua, yhteys psykologiin/psykiatriin.
Lapselle puskevat nyt pintaan alitajuiset muistot turvattomasta varhaislapsuudesta ja siitä, mitä on joutunut näkemään ja kokemaan narkkariäidin kanssa, ja sitten se, että se huonokin äiti hylkäsi. Ei siis itse tietoisesti muista asioita, mutta siellä syvällä aivoissa ne ovat.
Nyt hänelle tuli pelko siitä, että uusikin äiti hylkää, kun on saanut itselleen vauvan. Ei hän tätä tietysti itse tiedosta.
Sinulla on rankkaa, mutta tällä lapsella on vielä rankempaa. Yritä jaksaa. Hae apua mistä vain löydät. Yritä näyttää tytölle, että rakastat häntä, vaikka itsestäsi ei juuri nyt edes tuntuisi siltä. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa voi tapahtua myös ihan kokonaisille isosisaruksille. Ainoa ero on, että omia lapsia sinä et "voi" lakata rakastamasta, vierasta kylläkin. Olethan puhunut tytölle hänen isosta, mahtavasta ja esimerkillisestä isosiskon roolista?
6: mikä ihme sinua vaivaa? Minulla myös oli hankala tytärpuoli kunnes sai apua kunnolla asioihin. Ja olisin lyönyt jos joku olisi tuollaista möläytelllyt. Tahraat lapsettomien mainetta tuollaisella käytöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3:n neuvo:"Laittaisin sijoitukseen isomman." Ei kai se nyt niin mene, että kun perheeseen tulee ongelmia, niin ne ratkaistaan niin, että laitetaan lapsi sijoitukseen. Tytön ja koko perheen on saatava apua, mutta ei niin "ongelmalapsi" laitetaan perheestä pois.
Ap:lle tsemppiä tilanteeseen. Olen itse tahattomasti lapseton mutta lapsipuoli on. Todella rajuja tilanteita käytiin läpi ja saimme tukea koulupsykologilta. Vaadi myös mieheltäsi enemmän tukea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:59"]
3: millainen kokemus?
[/quote]
Minä pikkusisaruksena vastaavassa tilanteessa. Vanhempi sisarpuoli pilasi koko perheen elämän. Oli just narkkarin ja alkkiksen lapsi, myöhemmin diagnosoitiin hänellä vaikka mitä. Koko meidän perhe tanssi yli 10v hänen pillin ukaan, vanhemmat koitti taipua joka mutkalle. Me muut sisarukset kärsittiin. Lopulta tuo tappoi itsensä ja se oli helpotus mulle ja muille sisaruksille. Rumasti kirjotettu mutta totta.
Ehdottomasti uudelleen yhteyttä perheneuvolaan! Heiltä löytyy tarvittava tieto ja taito auttaa koko perhettä. Jonoa sinne varmaankin on mutta vaadi että teille on löydyttävä aika pikaisesti. Lapsella on varmasti itselläänkin kamalan paha olla, hae pikaisesti apua.
yritä ajatella, että tämä on vain vaikea kausi, joka menee ohi, kunhan nyt vaan jaksat sen yli. Tärkeintä on, että sinä ja lasten isä pidätte yhtä, ja ehkä olisi hyvä, jos isä voisi viettää vähän enemmän aikaa vanhemman tyttönsä kanssa, ihan että sinä saisit aikaa levätä ja olla rauhassa vauvan kanssa. Ja sitten välillä myös sinä ja vanhempi tyttö tekisitte kaksistaan jotain, näyttäisit sillä, että jaksat häntä kuitenkin, vaikka hän niin hankala onkin. Koska jonkinlaisesta koettelemisesta varmaan kuitenkin kyse, tytöllä on epävarma olo ja hän testaa tuolla tavalla, rakastetaanko häntä, vaikka hän kuinka kamala olisi.
Olen ihan varma, että jos vaan jaksatte tämän kauden yli ilman, niin sen jälkeen teillä kaikilla on paljon parempi ja läheisempi suhde kuin aikaisemmin.
Ja ihan lopuksi, anna itsellesi anteeksi se, että et aina pysty ajattelmaan vain positiivisia tunteita vanhempaa tyttö kohtaan - meillä äitipuolilla sellainen on aika yleistä, tulee huono omatunto ja sitä sitten kompensoidaan tai ylikomepensoidaan, eikä se ole hyvä. Hyväksy tunteesi, mutta yritä jaksaa ja ymmärtää lasta. Tsemppia ja jaksamista!
Vauva adoptioon ja ei ole enää ongelmaa :) tai eroat ja muutat omaan kämppään vauvan kanssa
Äkkiä jotain ammattiapua kehiin! Uusi yhteys perheneuvolaan, tai sitten suoraan yksityiselle (sieltä se apu taitaa nopeimmin tulla aina).
Kyllä teidän täytyy saada sinne perheneuvolaan uusi aika. ja sitten miehen isyys uuteen uskoon, vastuuta vastuuta hänelle nyt tytön hyvinvoinnista. Uskon että tilanne helpottuu, mutta apua tarvitte tämän hankalan vaiheen yli.
UP