Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät ollenkaan tiedä, mitä haluavat elämältä?
23.06.2015 |
Minä olen sitä tyyppiä joka tuntee itsensä ja omat mieltymyksensä. Tiedän, mitä haluan työltä, parisuhteelta, vapaa-ajalta ja elämältä yleensä. Minulla ei ole mitään erityisiä suuria tavoitteita, mutta olen lukioikäisestä saakka pyrkinyt tekemään elämästäni itseni näköistä, autenttista. Muuten en ole onnellinen.
Välillä huomaan joutuvani ristiriitoihin ihmisten kanssa, jotka eivät tunne itseään, eivät tunnista arvojaan eivätkä osaa suunnitella tulevaisuuttaan. Itse asiassa monen mielestä "ei elämää voi suunnitella", ja vaikka näiden tyyppien valmius kokeilla eri asioita on tavallaan ihailtavaa, päämäärättömyys ja itsetuntemuksen puute tuntuu kuitenkin aiheuttavan myös kärsimystä ja ahdistusta.
Mistä tällainen ero johtuu? Saavatko jotkut syntymässään sellaiset geenit, joihin on koodattu varmuus omasta paikasta maailmassa? Vai onko tämä kasvatuksen tulosta? Miten yksilö voi itse vaikuttaa asiaan?
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:57"]
Good for you.
Jotkut ovat eläneet lapsuutensa ahtaissa kuvioissa joissa omat mieliteot on pitänyt tukahduttaa, joten aikuisena voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa ja millainen ihminen oikeasti on.
[/quote]
Vapaa kasvatus on tällä palstalla jonkinlainen synonyymi pellossa elämiselle, mutta tässä on sen kääntöpuoli: vapaan kasvatuksen saanut lapsi oppii ilmaisemaan omaa tahtoaan ja seuraamaan omia kiinnostuksenkohteitaan.
[/quote]
Vapaa kasvatus voidaan käsittää monella tavalla, ja sen määrittelykin on hankalaa juurikin sen takia että ihmisillä on niin eri mielikuvat asiasta. Mutta joo, hyvin tehty vapaa kasvatus voi johtaa juurikin tuollaiseen ihanteelliseen tilanteeseen, että lapsi hyväksyy itsensä, tunnistaa tunteensa ja halunsa, tietää rajansa ja uskoo olevansa arvostettu ja rakastettu. Huonosti tehty vapaa kasvatus johtaa siihen, että lapsi ei opi tunnistamaan halujaan ja rajojaan, hän ei tiedä olevansa rakastettu ja arvostettu ja hänelle ei kehity tervettä itsetuntoa, sillä hän ei opi saamaan positiivista palautetta (koska ei opi toimimaan yleisten pelisääntöjen mukaan). Huonosti tehdyssä vapaassa kasvatuksessa lapsi myöskään ei saa turvallisuuden tunnetta, sillä hän on itse oman elämänsä pomo, ja hänellä ei ole kykyä ja tietomäärää tuohon, jotta voisi tehdä oikeat päätökset elämässään.
Mikä on siis noiden ero? Vapaa kasvatus (minun mielestäni, eli ns "hyvin tehty" vapaa kasvatus) on sitä että lasta kasvattaessa otetaan tilanne huomioon, ja lasta koskevissa päätöksissä kuunnellaan lasta (joskin aikuinen tekee aina päätöksen). Erona tiukempaan kasvatukseen on se, että kasvatusta ei ohjaa tietyt periaatesäännöt, josta ei luisteta. Pelisäännöt luodaan tilanteiden mukaan. Lapselle annetaan mahdollisuus tunnistaa oma halu ja ilmaista se, mutta aikuinen päättää miten missäkin tilanteessa toimitaan. Lapsi saa suuttua ja kiukustua, mutta se suuttuminen ja kiukustuminen ei vaikuta aikuisen päätökseen jostain asiasta. Aikuinen kyllä auttaa lasta tyynnyttämään suuttumuksensa sanojen avulla. Näin lapsi oppii tervettä tunteidensa tunnistamista ja jossain vaiheessa tyynnyttämään ne itsekin. Joillekin puolestaan vapaa kasvatus on sitä, että ei kasvateta ollenkaan. Lapsi saa tehdä mitä lystää, ja jos toiminta estetään niin se tapahtuu aikuisen mielivaltaisen päätöksen perusteella. Esim päivästä toiseen lapselle annetaan periksi kaikki ruuan ja herkkujen suhteen sitten kun ollaan kaupassa ja lapsi vetää itkupotkuraivarit koska ei saakkaan jäätelöä matkaansa (mihin on täysin tottunut) niin aikuinen reagoi siihen antamalla tukkapöllyn. Lapsi ei ikinä opi johdonmukaisuuteen ja luottamaan aikuiseen. Toisille vapaa kasvatus on siis enemmänkin aikuisen mielivaltaista vapaata käytöstä ja lapsen kasvattamattomuutta, kun taas toisille se on lapsen halujen ja tunteiden hyväksyntää, niin että aikuinen kuitenkin tekee suurimman osan päätöksistä (antaen lapselle vaikutusmhadollisuuksia välillä). Sitten on vielä niitäkin, jotka vetävät aivan överiksi kaiken eli lapsen annetaan päättää ihan kaikki kokoajan "haluatko pestä hampaat, ai et, no pese sitten huomenna" "haluaisitko antaa lelun takaisin Matille. Ai et, no voi voi Matti, ehkä huomenna sitten saat sen" jne. Mutta ei se ole kasvatusta lainkaan, joten en kutsuisi sitä vapaaksikaan kasvatukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 13:25"]
Mitä tämä aloittajan oma elämä on?? Lukio ja työpaikka ja parisuhde?? Minusta ei tuolla voi paljoa omaperäyydellä kehuskella. Mikä on tämä lukio ikäisestä asti? kaksivuotta sitten vai. Kukaan yli 25v ei enää muistele lukiota.
[/quote]
Oikeasti elää laatikossa jota ei edes ympärillän hahmota, Tavis aloittaja vailla oikeaa omaa elämää täällä palstoillaan pätemässä kuten muutkin perusjiit.
No, jos jonkun kutsumus on vaikka olla erakko puukirurgi ja asua taivasalla, niin sen polun löytämiseen joutuu tutkimaan sieluaan vähän pidempään, kuin jos unelma on saada kiva mies, lapsia ja ajokoira. :D
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:59"]
Kyllä mäkin tiedän mitä haluisin mutta ei ole aina itsestä kiinni meneekö elämä niinkuin haluaisi sen menevän. Kaikki ei vaan ole yhtä onnekkaita.
[/quote]Arvojen mukaan eläminen on siinä mielessä parempi vaihtoehto kuin tavoitteiden mukaan eläminen, että arvoja voi toteuttaa joka päivä ja hyvin vaikeisakin tilanteissa. Ne ovat pysyviä, kun taas tavoitteet ovat tilapäisiä ja epävarmoja, ja kun ne on saavutettu, ihminen ei välttämättä ole sen onnellisempi. -ap
[/quote]
Aloituksen perusteella sain sen käsityksen, että puhut jostain materiaalisista päämääristä ja niiden saavuttamisesta. Jos sen sijaan puhe onkin arvojen mukaan elämisestä, niin ulkopuolisen on kyllä hyvin vaikeaa arvioida muista, elävätkö he sisäisten arvopäämääriensä mukaisesti vai "ajelehtivatko". Siksi tämä koko aloitus on vähän nolo ja nurinkurinen, varsinkin kun yhdessä viestissä tohkeissasi selvität, että "kuulen mieluummin asian ihmiseltä itseltään kuin täydennän puuttuvat palat omalla mielikuvituksellani"
Jotkut on enempi nomadeja kuin toiset. Se on geeneissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:14"]
Olen köyhän perheen lapsi, sukuni ensimmäinen ja ainut ylioppilas ja pääsin ensi yrittämällä yliopistoonkin.
Miten voisin tietää tarkasti, mitä haluan tehdä, kun en edes tiedä mitä akateemisia uravaihtoehtoja on olemassa :D Ei minulla ole ollut vanhempia ja muuta sukua näyttämässä mallia ja ehdottamassa vaihtoehtoja. Paitsi sossupummiksi...
Siksi nyt 20-vuotiaana vielä pohdin, mitä haluan elämässäni tehdä.
[/quote]
Saatat löytää yliopiston sisältä jostain opettajasta jonkinlaisen "mentorin" ja johtotähden. Jos ei omassa lähipiirissä ole sellaista, jonka mallia noudattaa, voi sellaisen yrittää löytää muualta. 20-vuotias ei millään muotoa ole aikuisena "valmis", jos sitä nyt koskaan on.
[/quote]
Itseasissa jotkut ovat jo kaksikymppisenä valmiita aikuisia. Itse olen ollut lapsesta saakka ns vanha sielu, jo 17-vuotiaana olin täysin aikuinen. Henkinen kehitys menee hyvin eri tahtiin eri ihmisillä.
Minä huomaan tulleeni tietoisemmaksi omista toiveistani ja tarpeistani iän myötä. Nuorempana ajattelin aina ensin mitä muut ajattelevat ja haluavat, varsinkin vanhempani. Ankaran ja dominoivan kasvatuksen tulosta, jossa tilaa omalle tahdolle ja sen ilmaisemiselle ei jätetty. Vasta pikkuhiljaa vanhemmiten olen oppinut tunnustelemaan sitäkin vaihtoehtoa, että ehkä maailma ei romahdakaan jos toimin sillä tavalla kuin itse haluan. Mutta tosiaan, jos oma tahto on poljettu maanrakoon, menee aikaa että edes oppii tunnistamaan, mitä haluaa ja mitä ei. Puhumattakaan että olisi sitä mieltä, että on ok toimia sen mukaan. Nujerrettu ihminen yrittää lähinnä vain olla hermostuttamatta muita ja pysytellä rauhassa, ei siinä kauheasti jää tilaa sen kummemmille haluamisille. Lähinnä vain haluaa olla rauhassa ja piilossa, turvassa, herättämättä huomiota. Siinä on jo tarpeeksi. Vasta kun tietty perusturvallisuus on löytynyt, voi ruveta ajattelemaan haluaako elämältä kenties jotain enemmänkin, olisiko itsellä vaikka joitain lahjoja ja taipumuksia joita haluaa toteuttaa. Sellainen vaatii rohkeutta, jota pelon vallassa kasvatetulla ihmisellä ei ole.
Väittäisin siis, että omien unelmien tavoittelu edellyttää tietynlaista perusturvallisuudentunnetta. Tunnetta siitä, että on hyväksyttyä toimia omaksi parhaaksi ja pitää omat puolensa ja kuunnella itseään. Ja sitä ei todellakaan kaikilla ole. Väittäisin että suurin osa lapsista kasvatetaan noudattamaan ennemminkin vanhempien tahtoa kuin omaansa. Näin ainakin oli minun lapsuudessani. Psykologiaan perehtyminen auttaa ymmärtämään, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 13:00"]
Mitä se "haluaminen" oikein on? Miten "haluta"?
[/quote]
Haluaminen on kärsimyksen juuri, sanoi jo Buddha. Joten hyvässä tilassa olet ettet ymmärrä mitä se haluaminen on.
Maailma on niin täynnä asioita ja mahdollisuuksia, että tuntuu tosi ahtaalta tietää itsestäänselvästi, mitä haluaa! Nuorempana noihin toetäjiin törmäsi useammin, tiedettiin toiveammatti ja tulevien lasten määrä. Iän myötä se itsestäänselvyys tuntui karisevan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:14"]
Olen köyhän perheen lapsi, sukuni ensimmäinen ja ainut ylioppilas ja pääsin ensi yrittämällä yliopistoonkin.
Miten voisin tietää tarkasti, mitä haluan tehdä, kun en edes tiedä mitä akateemisia uravaihtoehtoja on olemassa :D Ei minulla ole ollut vanhempia ja muuta sukua näyttämässä mallia ja ehdottamassa vaihtoehtoja. Paitsi sossupummiksi...
Siksi nyt 20-vuotiaana vielä pohdin, mitä haluan elämässäni tehdä.
[/quote]
Saatat löytää yliopiston sisältä jostain opettajasta jonkinlaisen "mentorin" ja johtotähden. Jos ei omassa lähipiirissä ole sellaista, jonka mallia noudattaa, voi sellaisen yrittää löytää muualta. 20-vuotias ei millään muotoa ole aikuisena "valmis", jos sitä nyt koskaan on.
[/quote]
Itseasissa jotkut ovat jo kaksikymppisenä valmiita aikuisia. Itse olen ollut lapsesta saakka ns vanha sielu, jo 17-vuotiaana olin täysin aikuinen. Henkinen kehitys menee hyvin eri tahtiin eri ihmisillä.
[/quote]
No jaa, tuota ei kyllä tue mikään ihmistä koskeva tutkimus. Toki voi olla, että joku jumiintuu kehityksessään niille sijoilleen, eikä sitten 40v iässäkään ole mitään oppinut - 17v täytettyään. Minusta se nyt on vähän outo asia olla ylpeä.
Tasainen kelkkamäki hautaanko se on sitten se mitä kaikkien pitäisi haluta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kopsaan suoraan kirjoitukseni toisesta ketjusta, sopii myös tähän :)
Lapsena kokemamme asiat vaikuttavat hyvin paljon ns lopputulokseen. Onko alkoholisti vanhempien "kasvattama", seurannut lapsesta saakka perheväkivaltaa ja muuta sopimatonta. Vai onko hyvinkin rakastavasta perheestä, jossa kasvatuksessa mukana myös isovanhemmat ja muu suku, lapset saavat harrastaa ratsastusta, pianon soittoa, heille hankitaan kaukoputki takapihalle tms, pidetään huoli, että on kehittävää tekemistä ja turvallinen kasvualusta.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 13:00"]
Mitä se "haluaminen" oikein on? Miten "haluta"?
[/quote]
Tarkoitan kai lähinnä sitä, että tuntee itsensä (itsetuntemus), tietää, mitä pitää elämässä tärkeänä (arvot), toimii päättäväisesti arvojensa mukaisella tavalla (omistautuminen) ja katsoo olevansa oikeutettu sihen hyvään, mitä tästä seuraa (itsetunto). -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:14"]
Aloituksen perusteella sain sen käsityksen, että puhut jostain materiaalisista päämääristä ja niiden saavuttamisesta. Jos sen sijaan puhe onkin arvojen mukaan elämisestä, niin ulkopuolisen on kyllä hyvin vaikeaa arvioida muista, elävätkö he sisäisten arvopäämääriensä mukaisesti vai "ajelehtivatko". Siksi tämä koko aloitus on vähän nolo ja nurinkurinen, varsinkin kun yhdessä viestissä tohkeissasi selvität, että "kuulen mieluummin asian ihmiseltä itseltään kuin täydennän puuttuvat palat omalla mielikuvituksellani"
[/quote]En tosiaan tarkoita mitään materiaalisia päämääriä, enkä puhu ihmisistä, joiden ihmiset luulevat olevan elämässään vailla suuntaa, vaan ihmisistä, jotka todella ovat. -ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 13:25"]
Mitä tämä aloittajan oma elämä on?? Lukio ja työpaikka ja parisuhde?? Minusta ei tuolla voi paljoa omaperäyydellä kehuskella. Mikä on tämä lukio ikäisestä asti? kaksivuotta sitten vai. Kukaan yli 25v ei enää muistele lukiota.
[/quote]
Olen kolmikymppinen. En aloitusviestissäni "muistellut lukiota" vaan totesin, että silloin viimeistään aloin tavoitella itseni näköistä elämää. -ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 13:00"]Mitä se "haluaminen" oikein on? Miten "haluta"?
[/quote]
Tässä näemme ylimielisen buddhalaisuuteen hurahtaneen joka halveksuu muita näin hassusti leikkimielisesti.
Kyllä sinä tiedät mitä haluaminen on vaikket itse haluakaan mitään.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 13:25"]
Mitä tämä aloittajan oma elämä on?? Lukio ja työpaikka ja parisuhde?? Minusta ei tuolla voi paljoa omaperäyydellä kehuskella. Mikä on tämä lukio ikäisestä asti? kaksivuotta sitten vai. Kukaan yli 25v ei enää muistele lukiota.
[/quote]
Olen kolmikymppinen. En aloitusviestissäni "muistellut lukiota" vaan totesin, että silloin viimeistään aloin tavoitella itseni näköistä elämää. -ap
[/quote]
Sitten saavutit omakotitalon parisuhteen ja samannäköisen elämäsi kuin kaikilla muillakin jamppa/jaanoilla vai?
Nauretavaa että pidät sokeana elämistä, näkemisenä. äläpä kerro enempää yksilöllisestä elämästäsi teitä taviksia on valitettavasti maamme pullollaan.
Minulle on suuri mysteeri, miten joitakin asioita voi itsestäänselvästi haluta. Voi haluta lapsia, joo, mut on ihan tuurista kiinni, millaisia lapsia saa. Voi haluta puolison, mutta vuosien kuluessa ihmiset muuttuvat, ja sitä huomaakin olevansa parisuhteessa erilaisen ihmisen kanssa kuin vuosia sitten.
Joka tapauksessa elämässä on oltava joustava ja tartuttava tilaisuuteen jos niitä tulee tarjolle. Ja ihmissuhteissa, jos niiden haluaa olevan tasapainoisia, on vaan joskus unohdettava ne omat halut ja siirrettävä niitä syrjään että muutkin perheessä ja lähipiirissä saisivat tilaa kasvaa ja kehittyä.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 13:25"]
Mitä tämä aloittajan oma elämä on?? Lukio ja työpaikka ja parisuhde?? Minusta ei tuolla voi paljoa omaperäyydellä kehuskella. Mikä on tämä lukio ikäisestä asti? kaksivuotta sitten vai. Kukaan yli 25v ei enää muistele lukiota.
[/quote]
Olen kolmikymppinen. En aloitusviestissäni "muistellut lukiota" vaan totesin, että silloin viimeistään aloin tavoitella itseni näköistä elämää. -ap
[/quote]
Sitten saavutit omakotitalon parisuhteen ja samannäköisen elämäsi kuin kaikilla muillakin jamppa/jaanoilla vai?
Nauretavaa että pidät sokeana elämistä, näkemisenä. äläpä kerro enempää yksilöllisestä elämästäsi teitä taviksia on valitettavasti maamme pullollaan.
[/quote]En ole kertonut oman elämäni ulkoisista puitteista mitään, koska niillä ei ole mitään tekemistä tämän keskustelun kanssa, eivätkä ne kuulu muille. Omakotitalossa asumisessa ja itsetuntemuksella ei ainakaan minusta ole yhteyttä. Voit toki argumentoida toisin, jos haluat. -ap
Kiitos. Minä kuulen mieluummin asian ihmiseltä itseltään kuin täydennän puuttuvat palat omalla mielikuvituksellani. -ap
[/quote]
Jeesustelija!