Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät ollenkaan tiedä, mitä haluavat elämältä?
23.06.2015 |
Minä olen sitä tyyppiä joka tuntee itsensä ja omat mieltymyksensä. Tiedän, mitä haluan työltä, parisuhteelta, vapaa-ajalta ja elämältä yleensä. Minulla ei ole mitään erityisiä suuria tavoitteita, mutta olen lukioikäisestä saakka pyrkinyt tekemään elämästäni itseni näköistä, autenttista. Muuten en ole onnellinen.
Välillä huomaan joutuvani ristiriitoihin ihmisten kanssa, jotka eivät tunne itseään, eivät tunnista arvojaan eivätkä osaa suunnitella tulevaisuuttaan. Itse asiassa monen mielestä "ei elämää voi suunnitella", ja vaikka näiden tyyppien valmius kokeilla eri asioita on tavallaan ihailtavaa, päämäärättömyys ja itsetuntemuksen puute tuntuu kuitenkin aiheuttavan myös kärsimystä ja ahdistusta.
Mistä tällainen ero johtuu? Saavatko jotkut syntymässään sellaiset geenit, joihin on koodattu varmuus omasta paikasta maailmassa? Vai onko tämä kasvatuksen tulosta? Miten yksilö voi itse vaikuttaa asiaan?
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:57"]
Good for you.
Jotkut ovat eläneet lapsuutensa ahtaissa kuvioissa joissa omat mieliteot on pitänyt tukahduttaa, joten aikuisena voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa ja millainen ihminen oikeasti on.
[/quote]Voitko kertoa tästä vähän lisää? Miten niitä lapsuuden mielitekoja on tukahdutettu? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoh hoijaa! Ei mulla muuta tähän.
Bakteeri-infektio voi olla kyseessä päämäärättömyyteen.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:59"]
Kyllä mäkin tiedän mitä haluisin mutta ei ole aina itsestä kiinni meneekö elämä niinkuin haluaisi sen menevän. Kaikki ei vaan ole yhtä onnekkaita.
[/quote]Arvojen mukaan eläminen on siinä mielessä parempi vaihtoehto kuin tavoitteiden mukaan eläminen, että arvoja voi toteuttaa joka päivä ja hyvin vaikeisakin tilanteissa. Ne ovat pysyviä, kun taas tavoitteet ovat tilapäisiä ja epävarmoja, ja kun ne on saavutettu, ihminen ei välttämättä ole sen onnellisempi. -ap
Mistäs sitä voi tietää? Minulla ei ole ainakaan hajuakaan, mitä minä haluan elämältä. Eikä minulla ole hajuakaan, mitä voin asialle tehdä. Tiedän vain, mitä en halua elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:57"]
Good for you.
Jotkut ovat eläneet lapsuutensa ahtaissa kuvioissa joissa omat mieliteot on pitänyt tukahduttaa, joten aikuisena voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa ja millainen ihminen oikeasti on.
[/quote]
Vapaa kasvatus on tällä palstalla jonkinlainen synonyymi pellossa elämiselle, mutta tässä on sen kääntöpuoli: vapaan kasvatuksen saanut lapsi oppii ilmaisemaan omaa tahtoaan ja seuraamaan omia kiinnostuksenkohteitaan.
Minä olen aina ollut sellainen joka en ole erityisemmin halunnut elämältä mitään. Syy on introverttiyteni. Ulkomaailma ei ole minusta kovinkaan kiinnostava, olen aina ollut luonnostani suuntautunut sisäiseen todellisuuteen. Siksi tarve tehdä jotain ulkomaailmassa, käydä kouluja, käydä töissä jne, on vain pakollinen paha, ei mitään mikä herättäisi minkään sortin intohimoja tai haluja mihinkään suuntaan.
Ei minulle kyllä tämä mitään ahdistusta tuota. Olen hyvin onnellinen ihminen, oikeastaan koen juuri sen olevan onneni lähde että onneni tulee sisältä, eikä ulkomaailmasta jossa olosuhteet vaihtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, itse luulin todella tietäväni mitä haluan elämältäni ja kuinka elämäni "tulisi menemään" jotta saavuttaisin onnellisuuteni. Erehdyin kuitenkin lähtemään reppureissuun 1,5vuodeksi ja reissun aikana löysin aivan uusia puolia itsestäni ja arvomaailmani ja haaveeni muuttuivat täysin. Hetken ehdin etsiä itseäni ja ahdistua muutamaan otteeseen, mutta nyt olen aidosti onnellinen. :)
Mä tiedän, millaista elämää haluaisin elää, mutta realiteetit eivät oikein tue näitä mun haaveita. Siksi täytyy yrittää keksiä joku plan B, joka edes jossain määrin olis ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen myös, että tuo on opittua. Olen itse kaiketi hyvin samanlainen kuin ap, eli määräitetoinen luonteeltani, ja muistan monta kertaa teinivuosiltani, jolloin jouduin mm. vanhempieni tuttavien nolaamaksi ja naurun kohteeksi, kun kerroin suunnitelmistäni. Pikkulapsillehan määrätietoisuus kai vielä sallitaan...
He siis ensin kysyivät ja pilkkasivat sitten, kun kehtasin vastata rehellisesti, mitä olin ajatellut. Määrärtietoisuuttani se ei vienyt (halun tavata näitä tuttavia kylläkin - pieni särö syntyi myös suhteessa vanhempiini, jotka eivät mitenkään tukeneet minua näisäs tilanteissa, jälkikäteen voivottelusta ei kamalasti hyötyä ollut), mutta joku herkempi yksilö saattaa ajatua tuollaisen jälkeen luulemaan, että määrätietoisiuus on pahasta ja että ajelehtiminen on oikea tapa olla.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:57"]
Good for you.
Jotkut ovat eläneet lapsuutensa ahtaissa kuvioissa joissa omat mieliteot on pitänyt tukahduttaa, joten aikuisena voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa ja millainen ihminen oikeasti on.
[/quote]Voitko kertoa tästä vähän lisää? Miten niitä lapsuuden mielitekoja on tukahdutettu? -ap
[/quote]
Käytäpä vähän mielikuvitustasi. Esim vanhemmat jotka sanelevat tiukasti mitä saa ja mitä ei saa olla, mitä saa harrastaa jne. Vain vanhempien omat kiinnostuksen kohteet ja valinnat ovat sallittuja lapselle. Lyttäämistä ja lapsen kiinnostuksen kohteiden haukkumista, lapsen haukkumista tyhmäksi ja hulluksi kun ei ole samanlainen kuin vanhempansa. Aikuisena, kun vanhempien hyväksymät valinnat eivät ole tuoneet onnellisuutta vaan pelkkää ahdistusta on vähän vaikea yht'äkkiä tietää mitä itse haluaa, kun oppinut olemaan halumatta mitään kun se ei koskaan ole oikein ja hyväksyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Ihan hyvä kysymys, jota itsekin olen tässä viime aikoina joutunut miettimään. Osaan sanoa oikeastaan vain sen, että joskus oma hyvä ja läheisten hyvä ovat ristiriidassa ja ainakin itse olen sen tyyppinen ihminen, että helposti luovun omista haaveistani ja suunnitelmistani muiden hyväksi. Ja äitinä se on tavallaan velvollisuutenikin.
Aiemmin vietin ihan täydellistä elämää, josta nautin suunnattomasti. No, yt-aalto iski ja nyt olen siinä tilanteessa, että entisestä elämästä on jäljellä lähinnä perhe. Ja se on toki tärkeintä, mitä minulla on. Tiedän, että entistä elämää en saa koskaan takaisin. En kuitenkaan ollut osannut varautua siinä kuplassani tällaiseen tilanteeseen ja nyt olen siinä pisteessä, etten todellakaan tiedä, mitä elämältäni haluaisin.Tai tiedän toki, mitä HALUAISIN, mutta sen saaminen tässä maailmassa on varsin utopistista. Niinpä pitäisi miettiä realistisempia vaihtoehtoja, mutta ne taas eivät tunnu lainkaan haluttavilta. Luultavasti tämä ristiriita näyttää ulospäin siltä, ettein tiedä, mitä elämältäni haluan.
Kyllä mäkin tiedän mun omat mieltymykset, mutta olen pohjimmiltani todella itsekäs. Koen siis, että en kerta kaikkiaan voi toteuttaa näitä omia mieltymyksiäni, koska ne ovat ristiriidassa lähipiirin hyvinvoinnin kanssa.
Olen myös aina kokenut, ettei minusta ole oikein miksikään. Pelkään aina "paljastuvani". Lisäksi en oikein osaa suhteuttaa kritiikkiä. Pyrin liian helppoihin töihin, joissa en viihdykään - mutta en uskalla hakea vaativampaan. Soimaan itseäni pienistäkin virheistä ja lähipiirini yleensä soimaa lisää ja pitää huolta siitä, että en unohda.
Kun yritän pyristellä roolistani irti, koen että sekin on väärin. Tasapainossa asiat ovat silloin, kun en heiluta venettä ja olen juuri sellainen kuin aina ennenkin - jollain lailla muiden haukuttava.
Ahdistun helposti työelämässä ja siksi en ole oikein luonut mitään uraa. Jos esimies kritisoi, olen yleensä valmis melkein lähtemään heti. En siksi, että loukkaannuin niin, että suutuin - vaan siksi, että häpeän syvästi enkä keksi ulospääsyä. Jos olen mogannut, koen vääräksi että rasitan työpaikkaa huonoudellani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nyt pitäisi haluta mitään erikoista? Sitä saa mitä sattuu tulemaan. Jos jotain yrittää vähän enemmän, sitten on mahdollista siihen. Näillä mennään, haaveita on, mutta en stressaa itseäni millään haluamisella. Säästän ja sitten kun tuntuu että on varaa tehdä jotain spontaanisti, tehdään. Asuntokin on ostettu aikanaan aika spontaanisti. Seuraavaa harkitaan.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:57"]
Good for you.
Jotkut ovat eläneet lapsuutensa ahtaissa kuvioissa joissa omat mieliteot on pitänyt tukahduttaa, joten aikuisena voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa ja millainen ihminen oikeasti on.
[/quote]Voitko kertoa tästä vähän lisää? Miten niitä lapsuuden mielitekoja on tukahdutettu? -ap
[/quote]
Käytäpä vähän mielikuvitustasi. Esim vanhemmat jotka sanelevat tiukasti mitä saa ja mitä ei saa olla, mitä saa harrastaa jne. Vain vanhempien omat kiinnostuksen kohteet ja valinnat ovat sallittuja lapselle. Lyttäämistä ja lapsen kiinnostuksen kohteiden haukkumista, lapsen haukkumista tyhmäksi ja hulluksi kun ei ole samanlainen kuin vanhempansa. Aikuisena, kun vanhempien hyväksymät valinnat eivät ole tuoneet onnellisuutta vaan pelkkää ahdistusta on vähän vaikea yht'äkkiä tietää mitä itse haluaa, kun oppinut olemaan halumatta mitään kun se ei koskaan ole oikein ja hyväksyttyä.
[/quote]
Kiitos. Minä kuulen mieluummin asian ihmiseltä itseltään kuin täydennän puuttuvat palat omalla mielikuvituksellani. -ap
No minä olen tällainen päämäärätön ajelehtija. On minulla hyvä avioliitto ja perhe, muuta en tiedä mitä haluaisin. Olemme muuttaneet usein, myös pois Suomesta, olen opiskellut useita ammatteja. En vain viihdy missään. En tunne kuuluvani mihinkään.
Mistä sitä tietää mistä se johtuu. Varmaan jostain lapsuuden traumoista. En minä hirveästi mieti mistä se johtuu, koska oikeasti haluankin elää vähän näin. En kestäisi elää yhdessä paikassa ja pysyä yhdessä työssä. Kokeilin minä sitäkin. Oli hieno talo, farmariauto, lemmikit... myytiin koko roska ja lähdettiin taas. Pappani oli mustalainen, syytetään vaikka sitä. Onneksi tämä sopii miehellenikin. Lasten takia nyt todennäköisesti aletaan pikkuhiljaa pysymään jossain... ainakin seuraavat kymmenen vuotta.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:57"]
Good for you.
Jotkut ovat eläneet lapsuutensa ahtaissa kuvioissa joissa omat mieliteot on pitänyt tukahduttaa, joten aikuisena voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa ja millainen ihminen oikeasti on.
[/quote]Voitko kertoa tästä vähän lisää? Miten niitä lapsuuden mielitekoja on tukahdutettu? -ap
[/quote]
Mulla esimerkiksi vanhemmat eivät ole koskaan kiinnostuneet kuulemaan, mitä ajattelen tai mitä tunnen. He ovat tehneet johtopäätöksiä mun käytöksestä - yleensä huonoja. Olen kokenut aina olevani todella viallinen. He ovat myös arvostelleet mulle sisaruksiani, joten en ole uskaltanut tehdä heidänkään tavalla. Ainoita mun vanhempien "sallimia" valintoja elämässä ovat olleet sellaiset, jotka heidän mielestään ovat olleet hyviä valintoja. Ainut vain, että mä en tuntenut mitään mielenkiintoa niihin.
Vanhempani eivät ole koskaan antaneet mun itsenäistyä normaalilla tavalla (henkisesti), vaan toimeentulemisen ehtona on aina ollut se, etten poikkea kaidalta polulta. Olen aina sovitteleva luonne, enkä kestäisi vihassa olemista. Olen myös kuopus ja koen olevani ainoa meistä lapsista, jonka tehtävänä tulee olemaan vanhemmista huolehtiminen.
Isommat sisarukseni asuvat vanhemmistani etäällä, mutta heillä on samat ristiriidat kuin minulla. Meitä lapsia ei koskaan ole nähty sellaisina kuin me olemme, vaan oman mielen heijastumina. Vanhempamme eivät silti ole mitään hirviöitä, vaan ihan normaalin oloisia ja seurallisia ihmisiä. Se sairas kehä meidän perheen sisällä vaan on ihan pepusta. Se ulottuu myös lapsenlapsiin, ei kaikkiin vaan niihin, jotka tavoitetaan.
Olen köyhän perheen lapsi, sukuni ensimmäinen ja ainut ylioppilas ja pääsin ensi yrittämällä yliopistoonkin.
Miten voisin tietää tarkasti, mitä haluan tehdä, kun en edes tiedä mitä akateemisia uravaihtoehtoja on olemassa :D Ei minulla ole ollut vanhempia ja muuta sukua näyttämässä mallia ja ehdottamassa vaihtoehtoja. Paitsi sossupummiksi...
Siksi nyt 20-vuotiaana vielä pohdin, mitä haluan elämässäni tehdä.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:57"]
Good for you.
Jotkut ovat eläneet lapsuutensa ahtaissa kuvioissa joissa omat mieliteot on pitänyt tukahduttaa, joten aikuisena voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa ja millainen ihminen oikeasti on.
[/quote]
Vapaa kasvatus on tällä palstalla jonkinlainen synonyymi pellossa elämiselle, mutta tässä on sen kääntöpuoli: vapaan kasvatuksen saanut lapsi oppii ilmaisemaan omaa tahtoaan ja seuraamaan omia kiinnostuksenkohteitaan.
[/quote]
Se mikä vapaan kasvatuksen hedelmälle on annettava, on taito tulla toimeen omassa yhteiskunnassa ja yhteisössä. Vaikka olisi miten luova, on vaikea tie eteenpäin, jos ei pysty solmimaan suhteita eteenpäin menoon. Pelkkä hilluminen ei ketään auta.
Kyllä mäkin tiedän mitä haluisin mutta ei ole aina itsestä kiinni meneekö elämä niinkuin haluaisi sen menevän. Kaikki ei vaan ole yhtä onnekkaita.