Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät ollenkaan tiedä, mitä haluavat elämältä?
23.06.2015 |
Minä olen sitä tyyppiä joka tuntee itsensä ja omat mieltymyksensä. Tiedän, mitä haluan työltä, parisuhteelta, vapaa-ajalta ja elämältä yleensä. Minulla ei ole mitään erityisiä suuria tavoitteita, mutta olen lukioikäisestä saakka pyrkinyt tekemään elämästäni itseni näköistä, autenttista. Muuten en ole onnellinen.
Välillä huomaan joutuvani ristiriitoihin ihmisten kanssa, jotka eivät tunne itseään, eivät tunnista arvojaan eivätkä osaa suunnitella tulevaisuuttaan. Itse asiassa monen mielestä "ei elämää voi suunnitella", ja vaikka näiden tyyppien valmius kokeilla eri asioita on tavallaan ihailtavaa, päämäärättömyys ja itsetuntemuksen puute tuntuu kuitenkin aiheuttavan myös kärsimystä ja ahdistusta.
Mistä tällainen ero johtuu? Saavatko jotkut syntymässään sellaiset geenit, joihin on koodattu varmuus omasta paikasta maailmassa? Vai onko tämä kasvatuksen tulosta? Miten yksilö voi itse vaikuttaa asiaan?
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:14"]
Olen köyhän perheen lapsi, sukuni ensimmäinen ja ainut ylioppilas ja pääsin ensi yrittämällä yliopistoonkin.
Miten voisin tietää tarkasti, mitä haluan tehdä, kun en edes tiedä mitä akateemisia uravaihtoehtoja on olemassa :D Ei minulla ole ollut vanhempia ja muuta sukua näyttämässä mallia ja ehdottamassa vaihtoehtoja. Paitsi sossupummiksi...
Siksi nyt 20-vuotiaana vielä pohdin, mitä haluan elämässäni tehdä.
[/quote]
Saatat löytää yliopiston sisältä jostain opettajasta jonkinlaisen "mentorin" ja johtotähden. Jos ei omassa lähipiirissä ole sellaista, jonka mallia noudattaa, voi sellaisen yrittää löytää muualta. 20-vuotias ei millään muotoa ole aikuisena "valmis", jos sitä nyt koskaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, minä en ainakaan tiedä. Seison elämän buffetin edessä ja näen tarjolla pelkkiä sisälmyksiä. :D
Mulla oli suunniteltuna elämä mun päässä jo aika hyvin, olin hyvin määrätietoinen. Kunnes sain burn outin ja tajusin oman haavoittuvaisuuteni. Oli ja on vieläkin kova paikka ihmiselle, joka on tottunut pärjäämään ja olemaan reipas. Minun täytyi olla reipas ja kykenevä, koska olen alkoholistiperheestä enkä itse halunnut samaa kohtaloa. Sitten meni kuppi nurin.
Nyt on vähän sellainen "kattellaan" -fiilis. Nyt tiedän, että haluan elämältä tasapainoisuutta ja onnellisuutta ja mukavia kokemuksia. Mutta sellaiset ulkoiset asiat; avioliitto, asunto, lastenhankinta jne. menetti merkityksensä. Tai ei nyt täysin, mutta mulle tärkeämpää on saada oma pää kuntoon. Niin pitkälle kuin mahdollista :D
Mutta niin, onhan tuossakin nyt joitain kiintopisteitä kuitenkin, etten aivan täysin ajelehdi. Olen kaiketi sellaiseen "liian järkevä". Ajelehtimista yhtään väheksymättä, se voisi toisaalta tehdä hyvääkin.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:57"]
Good for you.
Jotkut ovat eläneet lapsuutensa ahtaissa kuvioissa joissa omat mieliteot on pitänyt tukahduttaa, joten aikuisena voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa ja millainen ihminen oikeasti on.
[/quote]Voitko kertoa tästä vähän lisää? Miten niitä lapsuuden mielitekoja on tukahdutettu? -ap
[/quote]
Käytäpä vähän mielikuvitustasi. Esim vanhemmat jotka sanelevat tiukasti mitä saa ja mitä ei saa olla, mitä saa harrastaa jne. Vain vanhempien omat kiinnostuksen kohteet ja valinnat ovat sallittuja lapselle. Lyttäämistä ja lapsen kiinnostuksen kohteiden haukkumista, lapsen haukkumista tyhmäksi ja hulluksi kun ei ole samanlainen kuin vanhempansa. Aikuisena, kun vanhempien hyväksymät valinnat eivät ole tuoneet onnellisuutta vaan pelkkää ahdistusta on vähän vaikea yht'äkkiä tietää mitä itse haluaa, kun oppinut olemaan halumatta mitään kun se ei koskaan ole oikein ja hyväksyttyä.
[/quote]
Kiitos. Minä kuulen mieluummin asian ihmiseltä itseltään kuin täydennän puuttuvat palat omalla mielikuvituksellani. -ap
[/quote]
Miksi tämä on saanut alapeukkuja? Olettaminen on parempi kuin asioista selvän ottaminen? -ap
Jaa. Olen noin yleensä ottaen ihan tyytyväinen kaikkeen, vaikka mitään sen suurempia en tässä suunnittelekaan. Rahatilanne on sellainen, että parempi tyytyä vaan nauttimaan arjesta ja pienistä asioista.
Mutta muuten tämä tuli jännään kohtaan, koska eilen työpaikalla kysyttiin yhdestä asiasta mielipidettä. En oikein osannut sanoa mitään, kunnes illalla sitten aloin pyöritellä asiaa päässäni ja keksin ihan uuden näkökohdan. Toin tämän tänään esille ja vastaanotto oli hyvä.
Tämä sai miettimään, mihin se idearikas nuori nainen onkaan kadonnut vuosien ja työpaikkojen myötä. Muutamankin työn suhteen on päällimmäisenä jäänyt se, että annettiin ymmärtää että minulla on paljon oppimista (varmaan totta ja olin innokas oppimaan) ja mitään parannusehdotuksia on turha antaa, koska en ole ammattilainen.
Joten noin muuten olen opetellut pysymään lestissäni ja toteamaan muutenkin, ettei ne minun ideani niin ainutlaatuisia ole. Kunhan tilipäivä tulee ajallaan niin annetaan sitten myös vastineeksi mahdollisimman vähän.
Pitää vähän enemmän ruveta nostamaan omaa häntäänsä. Eihän kaikkien älynväläysten tarvitse toiminnaksi muuttua, mutta ajatuskin siitä, että voisi olla myös tekijä eikä vain mukanaroikkuja tuntuu pitkästä aikaa kutkuttavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:14"]
Olen köyhän perheen lapsi, sukuni ensimmäinen ja ainut ylioppilas ja pääsin ensi yrittämällä yliopistoonkin.
Miten voisin tietää tarkasti, mitä haluan tehdä, kun en edes tiedä mitä akateemisia uravaihtoehtoja on olemassa :D Ei minulla ole ollut vanhempia ja muuta sukua näyttämässä mallia ja ehdottamassa vaihtoehtoja. Paitsi sossupummiksi...
Siksi nyt 20-vuotiaana vielä pohdin, mitä haluan elämässäni tehdä.
[/quote]
Saatat löytää yliopiston sisältä jostain opettajasta jonkinlaisen "mentorin" ja johtotähden. Jos ei omassa lähipiirissä ole sellaista, jonka mallia noudattaa, voi sellaisen yrittää löytää muualta. 20-vuotias ei millään muotoa ole aikuisena "valmis", jos sitä nyt koskaan on.
[/quote]
Tosiaan, eri vaihtoehtojen miettiminen 20-vuotiaana on luonnollista ja järkevääkin. Ja opettajistasi voit tosiaan saada hyviä esikuvia, ja alumi-illoista ja vastaavista. joita aika paljon ainakin "omassa yliopistossani" järjestetään (olen siis yliopistonlehtori ammatiltani, en omista yliopistoa...). Oletko käynyt juttelemassa yliopistosi uraneuvonnassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se "haluaminen" oikein on? Miten "haluta"?
Mä joskus aikoinaan 19-vuotiaan uhkuvalla itsevarmuudella olin varma että tiedän mitä haluan. Mulla oli kiva kesätyöpaikka, kiva poikaystävä ja syksyllä alottaisin opiskelut kivassa paikassa.
No, nyt 13 vuotta myöhemmin olen aika eri mieltä kuin silloin. Mulla on 1,5 v lapsi, asun kerrostalokolmiossa ja teen freelancerina töitä, että voin olla enemmän kotona. Lapsen isä on kuvioissa mukana, mutta me olemme eronneet. Nyt mulla on myös aikaa miettiä että mitä haluan tehdä "isona". Ja olenkin hakeutunut kaikenlaisilke kursseille ja aloittanut kuntosaliharrastuksen. Oikeestaan elämäni on aika kivaa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tämä aloittajan oma elämä on?? Lukio ja työpaikka ja parisuhde?? Minusta ei tuolla voi paljoa omaperäyydellä kehuskella. Mikä on tämä lukio ikäisestä asti? kaksivuotta sitten vai. Kukaan yli 25v ei enää muistele lukiota.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 18:02"]Noista ap:n saamista alapeukuista voi nähdä hyvin, minkälaisia ihmisiä palstaisten enemmistö on... [/quote] Ei suinkaan. Kyllä ap:n saamat alapeukut tulevat ihan hänen koppavasta, itseriittoisesta ja ylemmyydentuntoisesta asenteestaan, joka (tarkoituksellisesti) provosoi.
[/quote]Esitän suoria kysymyksiä enkä lässytä. Se ei tee vielä kenestäkään koppavaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut eivät tiedä mitä haluavat elämältään, koska heillä ei ole tarpeeksi vahvaa mielenkiintoa johonkin. Jotkut haluavat asioita, mutta pelkäävät tavoitella niitä. Jotkut eivät osaa tai pysty saavuttamaan kiinnostuksenkohteihtaan. Osa taas saattaa haluta elämältään tiettyjä asioita, mutta saattaa tukahduttaa nämä halut, koska saattavat ajatella esimerkiksi muiden mielipiteitä, rahaa tai muuta seikkaa, jolla on liikaa painoarvoa heille.
Kaipa sitä on vaikka mitä syitä.
Itse en kuitenkaan halua ajatella, että elämällä on oltava tietty polku, jota seuraa. Kaipa sitä saa ajelehtia ja olla tietämättä mitä haluaa opiskella tai tehdä työkseen tai mitkä ovat parisuhteen tavoitteet tai mitä syö huomenna ruoaksi. Suunnitelmat on kivoja, mutta joskus tilanteen kanssa eläminen on parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli suunniteltuna elämä mun päässä jo aika hyvin, olin hyvin määrätietoinen. Kunnes sain burn outin ja tajusin oman haavoittuvaisuuteni. Oli ja on vieläkin kova paikka ihmiselle, joka on tottunut pärjäämään ja olemaan reipas. Minun täytyi olla reipas ja kykenevä, koska olen alkoholistiperheestä enkä itse halunnut samaa kohtaloa. Sitten meni kuppi nurin.
Nyt on vähän sellainen "kattellaan" -fiilis. Nyt tiedän, että haluan elämältä tasapainoisuutta ja onnellisuutta ja mukavia kokemuksia. Mutta sellaiset ulkoiset asiat; avioliitto, asunto, lastenhankinta jne. menetti merkityksensä. Tai ei nyt täysin, mutta mulle tärkeämpää on saada oma pää kuntoon. Niin pitkälle kuin mahdollista :D
Mutta niin, onhan tuossakin nyt joitain kiintopisteitä kuitenkin, etten aivan täysin ajelehdi. Olen kaiketi sellaiseen "liian järkevä". Ajelehtimista yhtään väheksymättä, se voisi toisaalta tehdä hyvääkin.
Herranen aika, rupesin jo miettimään olenko itse kirjoittanut tämän tekstin. Niin tutulta nimittäin kuulostaa :) Haluan täysin samoja asioita elämältäni, tahtoisin sen olevan helppoa ja vaivatonta, mielekästä. Niinpä yritän ja pyrin tekemään valintoja, jotka mahdollistaisivat sen.
Koki niin kovan kolauksen se ajatusmalli, että minä selviän mistä vain ja kaikki on mahdollista, että sitä suhtautuu nykyään vähän eri tavalla asioihin. Voisi kai sitä jonkinlaiseksi henkiseksi kasvuksikin ajatella. :) (ehkä itselleen mukavampi ajatella niin, kuin kokea epäonnistuneensa.) Ei ainakaan ajattele asioista enää niin mustavalkoisesti, kuin nuorempana.
Onneksi olemme mieheni kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa (hänellä myös samanlainen tausta lapsuudesta) ja voimme yhdessä etsiä mielekkään tavan elää ja olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä se elämä aina mene niin kuin sitä haluaisi suunnitella. Täytän kohta 40 vuotta ja nyt ekaa kertaa elämässäni voisin tehdä mitä haluan mutta miehen kanssa on yhteinen yritys ja velan perässä monta nollaa. Eli jälleen kerran teen sitä mikä on tässä tilanteessa järkevintä, en sitä mitä sydän haluaisi. Eipä sillä että tietäisinkään mitä se on kun koskaan ei ole aikaa ollut kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:57"]
Good for you.
Jotkut ovat eläneet lapsuutensa ahtaissa kuvioissa joissa omat mieliteot on pitänyt tukahduttaa, joten aikuisena voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa ja millainen ihminen oikeasti on.
Voitko kertoa tästä vähän lisää? Miten niitä lapsuuden mielitekoja on tukahdutettu? -ap
Myös huono lapsuus ja nuoruus, niin kaiken kestäminen sietokyvyn rajoilla vie niin paljon energiaa, että kunnianhimoiseen tulevaisuuden suunnitteluun ei jää aikaa ja henkisiä voimavaroja...
- vanhempien tuen puute muutenkin, jos eivät esim. osaa neuvoa lastaan, kun tämä neuvoja tarvitsisi vaikkapa opintojen ja muiden elämänvalintojen suhteen...
Huono itsetunto tms. - ihminen ajattelee, ettei saa tai ansaitse mitään jne.
Parhaita suunnittelijoita elämän perusasioiden suhteen ovat yleensä ne, joilla on ollut hyvä keskiluokkainen tausta ja perheen tuki, talousresurssit olleet aina kunnossa jne.
- ei ole ollut mitään ylimääräisiä paineita ja ongelmia nuoreudessa, vaan kaikki on toiminut aina kuin junan vessa ja kaikki mitä on toivottu, on myös saatu.
Ja jokainen hyvä anti ja onnistuminen on koko ajan kerryttänyt uutta hyvää ja kasvattanut samalla kunnianhimoa ja itsetuntoa kuin myös käsitystä omasta erinomaisuudesta ja arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Älyttömän hyvä avaus! Olen itse samanlainen kuin ap, ja useinkin miettinyt muiden "passivisuutta" oman elämänsä suhteen. Moni tuntuu elävän, kuin elämä olisi heille jotain velkaa, ja siksi vain odottelevat "saataviaan".
Noista ap:n saamista alapeukuista voi nähdä hyvin, minkälaisia ihmisiä palstaisten enemmistö on...
Ei voi tajuta toisen elämänvalintoja, ellei ole kävellyt hänen kengissään...
Toiset ovat myös monin tavoin onnekkaampia kun toiset, kun ne elämän pelikortit jaetaan käteen - kehitysmaissa tämä onnekkuus tajutaan tutkitusti paremmin kuin länsimaissa.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 18:02"]Noista ap:n saamista alapeukuista voi nähdä hyvin, minkälaisia ihmisiä palstaisten enemmistö on...
Ei suinkaan. Kyllä ap:n saamat alapeukut tulevat ihan hänen koppavasta, itseriittoisesta ja ylemmyydentuntoisesta asenteestaan, joka (tarkoituksellisesti) provosoi.
Tulee mieleen hiukan sama asenne, kun joku varakkaan perheen teini sanoo, ettei tajua niitä, joilla ei ole rahaa...
Sinänsä monet kermakakkukaistalla matkustaneet eivät välttämättä edes kestäisi vaikeuksia alkuunkaan, kun heitä ei ole missään vaiheessa elämää lainkaan koeteltu...
Joskus se on niin, että tietää mitä haluaa, mutta on mahdoton saavuttaa haluamaansa elämää. Tällöin jäljelle jää useita vaihtoehtoja jotka eivät herätä mitään suurta kiinnostusta taikka intohimoa. Yritä siinä sitten saada elämä joka edes jotenkin kiinnostaisi.
Näin varmasti monella joka näyttää haahuilevan.
Joskus
Jos ei ole kokenut sellaisia asioita mitkä tuo elämään sitä tavoiteltavaa sisältöä. Ainakin itse ajattelen, että lapsena tuli harrastettua kaikkea mahdollista ja monipuolisesti kokeiltua kaikkea ja sitten tuli löydettyä ne asiat mihin uppoutui omaksi ilokseen muutamiksi tunneiksi. Sitten opiskeluvalintoja tehdessä yritti löytää suuntaa siihen missä näitä pääsisi hyödyntämään jotenkin. Samoin ihmissuhteissa olen ehtinyt kokemaan hyviä ja huonoja ja näin opin tuntemaan itsejä ja tavoittelemaan sellaista suhdetta missä on hyvä olla.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 12:05"]määrätietoisiuus on pahasta ja että ajelehtiminen on oikea tapa olla.
[/quote]
Ei vaan siinä yritetään opettaa, että jonkun annetun mallin mukaan toimiminen on hyvästä. Ei kukaan ajelehtimista arvosta.