Abortin jälkeen elämänilo kadoksissa

Abortista on nyt kolmisen kuukautta ja suru, ikävä, katumus ja syyllisyys pahenee vain... Näin viime yönä unta, että minulla oli pieni tyttö ja hän halusi aikuisten tapaan vessanpöntölle pissalle. Nostin hänet siihen istumaan ja hän tipahti pönttöön enkä saanut häntä enää kiskottua sieltä pois vaan hän joutui viemäriin... Aborttini tehtiin lääkkellisesti ja jo heti mifegynen oton jälkeen rukoilin lääkäriä tekemään jotain, että kaiken voisi perua. Ei voinut. Sanoi, että sikiö vaurioituu mifegynestä. Kun hän syntyi, hän jäi napanuorasta roikkumaan ja näin hänet... Se näky ei katoa koskaan mielestäni. Vihaan itseäni niin paljon ja tunnen itseni arvottomaksi enkä ansaitse elää. Olisin antanut mieluummin lapselleni elämän kuin itselleni.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:07"]Ei pidä jäädä liiaksi murehtimaan. Tehty mikä tehty ja eteenpäin vaan. Se oli silloin sun mielestä oikea ratkaisu ja luota vain siihen.

Mennyt on mennyttä ja kohti valoisampaa tulevaisuutta vain. Ei se murehtimalla miksikään muutu, ja maailmassa on monia naisia, jotka ovat tehneet saman. Sisulla vaan etiäpäin!
[/quote] Mitenköhän se nyt tähän liittyy, että monet naiset ovat tehneet saman?

Vapaus sisältää myös vastuun.

Tarvitset terapiaa.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:07"]Ei pidä jäädä liiaksi murehtimaan. Tehty mikä tehty ja eteenpäin vaan. Se oli silloin sun mielestä oikea ratkaisu ja luota vain siihen. Mennyt on mennyttä ja kohti valoisampaa tulevaisuutta vain. Ei se murehtimalla miksikään muutu, ja maailmassa on monia naisia, jotka ovat tehneet saman. Sisulla vaan etiäpäin! [/quote] Mitenköhän se nyt tähän liittyy, että monet naiset ovat tehneet saman?

[/quote]

Usein se tuo lohtua, kun ymmärtää, ettei ole asiansa kanssa ainoa. Olet varmasti sinäkin kuullut vertaistukiryhmistä. Juuri siksi niitä on.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:11"]Abortista on nyt kolmisen kuukautta ja suru, ikävä, katumus ja syyllisyys pahenee vain... Näin viime yönä unta, että minulla oli pieni tyttö ja hän halusi aikuisten tapaan vessanpöntölle pissalle. Nostin hänet siihen istumaan ja hän tipahti pönttöön enkä saanut häntä enää kiskottua sieltä pois vaan hän joutui viemäriin... Aborttini tehtiin lääkkellisesti ja jo heti mifegynen oton jälkeen rukoilin lääkäriä tekemään jotain, että kaiken voisi perua. Ei voinut. Sanoi, että sikiö vaurioituu mifegynestä. Kun hän syntyi, hän jäi napanuorasta roikkumaan ja näin hänet... Se näky ei katoa koskaan mielestäni. Vihaan itseäni niin paljon ja tunnen itseni arvottomaksi enkä ansaitse elää. Olisin antanut mieluummin lapselleni elämän kuin itselleni.
[/quote] Sellainen ohis kysymys, että uskotko Jumalaan? Jos et, niin ei sitten mitään, mutta jos uskot, niin katumus, anteeksiannon pyytäminen ja keskustelu esimerkiksi papin kanssa saattaa auttaa. T. 2

Ja taas mennään

En ole uskovainen... Haluaisin kyllä uskoa Jumalaan ja anteeksiantoon, mutta valitettavasti en usko mihinkään mitä en minä eikä kukaan muukaan ole koskaan nähnyt... :(

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:16"]Ja taas mennään
[/quote] Mitä tarkoitat? Todella moni katuu aborttia. Tabu, joka vaijetaan.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:16"]Ja taas mennään [/quote] Mitä tarkoitat? Todella moni katuu aborttia. Tabu, joka vaijetaan.

[/quote]

Ei kai se ole edes niinkään tabu... Se on ihan inhimillistä katua jotain mitä on joskus tehtyt.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:17"]En ole uskovainen... Haluaisin kyllä uskoa Jumalaan ja anteeksiantoon, mutta valitettavasti en usko mihinkään mitä en minä eikä kukaan muukaan ole koskaan nähnyt... :(
[/quote] Siinä tapauksessa sinun ei auta kuin odottaa, että aika auttaa. Voit ajatella sen niin, että mikäli Jumalaa et usko olevan, ei mitään tällaista tarvitse anteeksikaan saada/pyytää. Puhuminen voi auttaa vaikka terapiassa. T. 2
P.S. Minä näen Jumalan teot ja lait, jotka todistavat hänestä.

Sulla on terve omatunto. Sun esikoinen on tallessa ja turvassa Jumalan luona. Tien hänen luokseen tiedät. Kaiken saa anteeksi ja kaikesta huolimatta elämä voi muuttua iloksi ja jälleenäkemisen toivoksi. Muista rukoilla.

J-P

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:16"]Ja taas mennään [/quote] Mitä tarkoitat? Todella moni katuu aborttia. Tabu, joka vaijetaan.

[/quote]

Ei kai se ole edes niinkään tabu... Se on ihan inhimillistä katua jotain mitä on joskus tehtyt.

[/quote]

Siinä mielessä on, että tässä maassa korostetaan naisen vapautta ja päätäntää enemmän kuin naisen velvollisuuksia ja vastuuta.

Vaikka en olekaan uskovainen, ajattelen vauvani olevan taivaassa ja hänellä on siellä kaikki hyvin. Siksi kai haluaisin itsekin kuolla, että pääsisin hänen luokseen.
-ap

Voii :( Tuttu tunne. Omasta abortistani on 1,5 vuotta aikaa. Olin vasta 17-vuotias, joten päätökseeni vaikutti paljon se, että vanhempani vaativat tekemään abortin. Silloin surin paljon asiaa ja itsetuhoisiakin ajatuksia oli välillä, vaikka en aborttia mitenkään vääränä ratkaisuna tai murhana pidä. Silti se oli jotenkin vaikea kokemus. Ensimmäisen 2-3kk päästä alkoi helpottamaan. Nyt kun mietin niin abortti todellakin oli oikea päätös. Varsinkin kun en ollut lapsen isän kanssa parisuhteessa, ja minulla lukiolaisena oli opinnot kesken, eikä tuloja. Viime kesänä aloin seurustelemaan ihanan poikaystäväni kanssa. Tuskin sitäkään olisi tapahtunut, jos minulla olisi ollut pieni lapsi. Lapsi on tervetullut muutaman vuoden päästä, joskus 22-vuotiaana. Mutta voimahalaus! Kyllä se elämä siitä kirkastuu kun annat itsellesi aikaa, ja muista että sinulla on oikeus surra

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:29"]

Vaikka en olekaan uskovainen, ajattelen vauvani olevan taivaassa ja hänellä on siellä kaikki hyvin. Siksi kai haluaisin itsekin kuolla, että pääsisin hänen luokseen. -ap

[/quote]

Älä. Jeesus tahtoo, että sä elät ja että hän elää sinussa. Jeesus on elämä.

J-P

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:16"]Ja taas mennään [/quote] Mitä tarkoitat? Todella moni katuu aborttia. Tabu, joka vaijetaan.

[/quote]

Ei kai se ole edes niinkään tabu... Se on ihan inhimillistä katua jotain mitä on joskus tehtyt.

[/quote]

Siinä mielessä on, että tässä maassa korostetaan naisen vapautta ja päätäntää enemmän kuin naisen velvollisuuksia ja vastuuta.

[/quote]

Vapauteen ja päätäntään kuuluu vastuu omista päätöksistä. Sen pitäisi olla itsestäänselvää.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 19:59"]

Tein paniikissa abortin. Suren ja kaipaan esikoistani valtavasti. Vapaa-aikani vietän itkien. Töissä yritän esittää iloista. Mitä kauemman aikaa abortista on kulunut sitä enemmän sitä suren ja ajattelen. Mitä tässä voi enää tehdä muuta kuin hävittää itsensä?

[/quote]

Omatuntosi kertoo sinulle, että olet tehnyt hirvittävän synnin. Tee parannus ja käänny Kristuksen puoleen, niin syntisi annetaan anteeksi.

Eikai jeesus nyt kenessäkään elä. Jeesus olisi varmasti tahtonut, että me molemmat eläisimme, minä ja vauvani. Vauvani joka loistaa tähtenä taivaalla... Ilman äitiä :(
-ap

Voi voi. Olisiko kannattanut miettiä...